Meilläkin kastroitiin uros ihan juoksujen vuoksi vuosia sitten. Koira oli aivan naatti, todella ahdistunut, ei saanut nukuttua, nuuhki aivan pakkomielteisesti kaikkea. Lenkkeilystä ei tullut mitään kun pää ja silmät pyöri, kieli pitkällä läähätti. Kotona sitten ulisi pöydän alla kun ei jaksanut ravata ympäri kämppää. Herkkä koira ollut aina muutenkin kaikkeen reagoimaan.
Samassa talossa oli hoidossa juoksujen vuoksi narttukoira kun omistajalla oli uroskin. Meidän narttu oli siskolla juoksuajan hoidossa.
Eli ei aina tuomita kaikkea ennen kuin tietää tapausta tarkemmin.
Meillä vähän tilanne kuten joku tuolla yläpuolella mainitsi. Pahaa tekee kun koirille ei ole aikaa, meillä nyt 1,5v lapsi joka vie kaiken ajan (oikeutetusti) mitä työpäivän jälkeen arkiaskareiden jälkeen jää. Illalla kun lapsi nukkumaan, alkaa eväiden teko, iltapalan laitto, suihkuun yms ja itse nukkumaan. Välissä kerkeää koirat viedä ulos ja ruoankin antaa, eipä niille muuta paljon voi. En tykkäisi tehdä töiden jälkeen mitään tunnin lenkkiä, koska olemme kotona vasta viiden aikaan, lapsen iltapala, pesut ja nukkumaanlaitto alkaa seitsemän aikaan. Viikonloppuisin teen kyllä pidempiä lenkkejä, siis aamu- päivä- ja iltalenkit pidempiä silloin. Sitten muu aika lapselle, yhdessä touhuamista, serkuilla käymistä, yms sosiaalista elämää mihin noita koira ei voi ottaa mukaan.
Aikaa ei paljon ylimääräistä ole, esim. hbo-nordicista maksan 10€/kk, ehkä joku kaksi jaksoa jotain ollaan kuukauden aikana ehditty vaimon kanssa katsoa. Omaa aikaa se mitä ehdin hengähtää sohvalla hetken ennen nukkumaanmenoa.
Mielessäni kuvittelen paljon paremman elämän jossain muualla, jossain jossa jollain on aikaa muutakin kun viedä hihnassa lenkille 3 x vrk. Vaimoa ei asiaa suostu käsittelemään.
Lisäksi vanhemmalla koiralla alkaa olemaan dementian tms. oireita, pää ei toimi eikä kroppakaan aina. Ahdistusta sillä ollut paljon, tuntuu että pahenee koko ajan, lääkitys pitää nyt jonkin verran kurissa pahinta ahdistusstressiä. Ilotulitukseen aiemmin alpratsolaami toimi, enää ei siis mitään vaikutusta, ei mitään. Pitää toivoa että ei tule ukkosta paljon kesällä, koska sillä on sydämessä sivuääniä. Kuten alussa mainitsin, aina ollut herkkä stressaamaan. Muille koirille röyhääminen pahentunut, enää ei aina edes ärähdä, suoraan käymässä kiinni, varsinkin illalla kun on väsynyt. Nuorempana ei reagoinut mitenkään toisten räyhäämiseen. Välillä se jumittelee ja tuijottelee tyhjyyteen, ulkonakin saatta haistaa jotain, jää jumittaa paikoilleen tuijottamaan eteenpäin. Perus käskyt ei tunnu menevän perille, saattaa totella ja sekunnin päästä taas unohtaa ja tätä toistuu siis todella monta kertaa peräkkäin. Samoin lenkillä kun esim. kääntyy risteyksestä toiseen suuntaan, välillä se vetää toiseen suuntaan, sitten kun sanoo napakasti että HEI, katsoo päin ja ihan kuin havahtuisi ja jatkaa matkaa oikeaan suuntaan. Aamuyöstä kuulen kun hiippailee asunnossa meidän makkarin oven takana, en tiedä kuinka usein kun en ehkä herää joka kerta. Ja joskus nousee vaan pedistä kesken unien istumaan ja ihan kuin kuuntelisi jotain, toinen koira joka vieressä makaa ei ainakaan kuule mitään erityistä. Ja käy nukkumaan ja saattaa nousta parikin kertaa uudestaan taas kuuntelemaan. Sisälle pissailua on olllut, esim puree jotain luuta ja saattaa siinä laskea vain alleen. Tätä onneksi vasta pari kertaa ollut.
Perusluonteeltaan kiltti lempeä totteleva ihana koira on, siksi pahalta tuntuukin.
hidasti
