Tyttökaverille on iskenyt kova koirakuume. Haluaisi, että ~2 vuoden sisällä ois nelijalkainen talossa. Hän on meistä se selvästi innokkaampi asian suhteen, minulla ei ole mitään koiran hankintaa vastaan, mutta ehkä oma aikataulu olisi hieman erilainen. Tosin pakkohan se on hankkia jos haluaa ennen mahdollisesti lapsien hankintaa, kun se taas saattaa olla ajankohtaista sit ~5 vuoden sisällä.
Tyttökaveri haluaisi esim. samojedin tai vastaan. Semmoisen, jonka kanssa voisi lenkkeillä enemmänkin, muttei kuitenkaan mikään hyperaktiivinen ole. Itse haluaisin mahdollisimman helppohoitoisen koiran, enkä liian isoa. Lemmikkieläintesti ehdotti mopsia (ei kiitos
). Toki kun vaihtoi lyhytkarvainen -> keskipitkäkarvainen, niin samojedi löytyi jaetulta ykkössijalta varmaan kymmenen muun rodun kanssa. Samojedi voisi olla sopiva rotu.
Tyttökaverin kotona on lapsuudessa ollut koira, minulla ei. Siksipä tuo lemmikin hankinta hieman mietittääkin, että miten se arki ja elämä sen jälkeen muuttuu. Arki tuntuu olevan muutenkin jo kiireistä, niin mietityttää jääkö koiran hankinnan jälkeen ollenkaan aikaa itselle ja harrastuksille, vai pyöriikö arki jatkossa pelkästään töiden, koiran, kotitöiden ja nukkumisen ympärillä. Tyttökaveri olisi valmis ottamaan isomman roolin lemmikin hoitamisesta, hän kun sitä enemmän haluaa. Kulut hän haluaisi jakaa puoliksi. Lapsena olin lievästi allerginen joillekin koirille, vaihteli rotukohtaisesti tuliko oireita vai ei. Tarkoituksena onkin ollut rodun alustavan päättämisen jälkeen käydä jonkun kasvattajan luona vierailulla ja kokeilla tuleeko kyseisestä rodusta oireita.
Onko muita ollut vastaavassa tilanteessa, että puoliso halunnut koiraa enemmän ja itse olet hieman empinyt syystä jos toisesta? Miten asiat lopulta meni, miten paljon arki muuttui jne?