Koira ihmisen paras ystävä

[Lomtu]

Oma dalmis vasta 7kk eikä onneksi osaa vielä kerjätä ruokaa. Kovapäinen kuin mikä, mutta osaa olla oikein suloinenkin kun sille päälle sattuu.

 

[Myrkky]

Aika jännä, oli varmaan erikoisen näköinen.

Oli kyllä sen näköinen että jos niitä saisi kopioitua varmasti olisi hitti. Huom, en kannata siltikään ihme tehtailua.

Ei ihan tuollainen kun Redditin kuva, kun @Nutjob googlaili mutta suuntaa antava.

 

[Paolo Pastarino]

Oma dalmis vasta 7kk eikä onneksi osaa vielä kerjätä ruokaa. Kovapäinen kuin mikä, mutta osaa olla oikein suloinenkin kun sille päälle sattuu.

Ne oppivat sen, jos annetaan itse syödessä makupaloja. Jos et(te) anna ja käsket(te) pois kestävästi, lopulta koira lopettaa tai ei edes aloita.

 

[NorthEast]

Olen henkeen ja vereen koiraihminen. Täällä Laosissa on lukemattomia irtokoiria, joista ei huolehdita. Itse olen näitä ruokkinut ja pitänyt nälän loitolla.

Ehkä ei pitäisi, koska loputon suohan tämä on! On täällä eräs japanilainen tyttö, joka myös huolehtii näistä koirista ja yrittää etsiä adoptiokotia joukolle koiria. Välillä onnistuukin!

Huhu kertoo, että vietnamilaiset grillaavat koiria ja syövät aina silloin tällöin. Itsekin tiedän yhden bbq-paikan, jossa saisi koiran lihaa!

 

[Esa1000]

Ne oppivat sen, jos annetaan itse syödessä makupaloja. Jos et(te) anna ja käsket(te) pois kestävästi, lopulta koira lopettaa tai ei edes aloita.

Kyllä. Mutta ikä ja kastraatio tuo myös tullessan tuon kerjäämisen jalon taidon, ruokahalu lisääntyy.

 

[petepeluri]

Harvemmin oma koira kerjää. No ei se mene myöskään sohvalle, vaikka joidenkin mielestä tuo on hankala opettaa.

 

[Tsido]

Harvemmin oma koira kerjää. No ei se mene myöskään sohvalle, vaikka joidenkin mielestä tuo on hankala opettaa.

Yksi viikonloppu vanhemmilla/Appivanhemmilla hoidossa ja kyllä se nuo molemmat vielä oppii. Kyllä noi molemmat taidot on helposti opetettavissa.

 

[Nutjob]

Oma haittaeläin on skipannut kokonaan tuon kerjäämisen jalon taidon ja opetellut itse avaamaan jääkaapin oven. Ikävä kyllä erehtyy välillä ovesta joten pakastinta saa sulattaa vähän väliä.

 

[Zimi]

Oma haittaeläin on skipannut kokonaan tuon kerjäämisen jalon taidon ja opetellut itse avaamaan jääkaapin oven. Ikävä kyllä erehtyy välillä ovesta joten pakastinta saa sulattaa vähän väliä.

Tuollainen lukko oveen: Fridge door lock

 

[swirde]

Onko kellään kokemusta koiran äkillisestä eroahdistuksesta? Meillä vajaa 3 vuotias uros Corgi Cardigan, joka koko aikuisiän pärjännyt hyvin yksin kotona, mutta muutama viikko sitten tähän tuli äkillinen muutos ja koira ei enää ole rentona vaan ainoastaan läähättää paikallaan (katsomme kamerasta).

Samoihin aikoihin eroahdistuksen alkaessa koira vaikutti lenkeillä olevan entistä hullumpana hajuihin, joten oletimme eroahdistuksen liittyvän siihen, että lähistöllä on jollain nartulla juoksut, joka sitten aiheuttaa leikkaamattomalle koiralle stressiä ja kierroksia. Vastaava case on ollut meillä aiemminkin jossa koira jostain syystä oli muutaman päivän erittäin levoton yksinollessa ja samaan aikaan ulkona veti kuin höyryjuna nenä maassa nuuskuttaen ja pissoja lipittäen, mutta meni tuolloin todella nopeasti ohi.

On tällä hetkellä myös yksinolojen ulkopuolella levottomampi kuin normaalisti ja lepää kunnolla vasta jos minä ja puoliso ollaan molemmat kotona ja mieluiten samassa huoneessa. Huomiselle on varattu eläinlääkäri, jotta saataisiin poissuljettua mahdolliset terveysvaivat ja tuota ahdistuneisuutta lukuunottamatta koira kyllä syö, juo, leikkii, pissii ja kakkii normaalisti. Toivottavasti löytyisi jokin syy tai palaisi taas normaaliin piakkoin

 

[Eräilves]

Ettei kai vaan lähistöllä joku narttu olisi kiimassa? Sehän laittaa hormonit hyrräämään ja käytös voi muuttua.

 

[swirde]

Ettei kai vaan lähistöllä joku narttu olisi kiimassa? Sehän laittaa hormonit hyrräämään ja käytös voi muuttua.

Tätä juuri epäiltiinkin aluksi, mutta voisiko laittaa neljäksikin viikoksi koiran pääkopan sekaisin?

 

[Eräilves]

Tätä juuri epäiltiinkin aluksi, mutta voisiko laittaa neljäksikin viikoksi koiran pääkopan sekaisin?

En varma ole, mutta koirasta riippuen aina vähän erilailla ja pitusesti voi vaikuttaa. Mutta ei se haittaakaan tee käydä eläinlääkärissä, varmistuupi ainakin mistä johtuu kun eläinlääkäri tietää paremmin asiat

 

[Johan_V]

Miten tuo aktivointi ja liikunta? Liian paljon aktiviteetteja voi johtaa mielenterveysongelmiin, kun koira ei rauhoitu kunnolla vaan käy kierroksilla koko ajan.

 

[elmox]

Torstaina tuli lähetettyä perheen 14,5-vuotias labbis viimeiselle matkalle. Niin paljon noihin vuosiin mahtuu asioita ja aina toi oli valopilkkuna pimeyden keskellä. Eläinlääkäri tuli kotiin hoitamaan toimenpiteen ja ei siinä itse saanut enää sanaakaan tulemaan ulos suusta. Sinäänsä kotona lopetus oli koiralle oikein rauhaisa kun sai olla perheen kanssa sekä tutussa turvallisessa miljöössä.
Kyllä tämä vaan tuntuu aivan saamarin pahalta ja tyhjältä.

Lepää rauhassa Elma.

 

[Buck Dancer]

Torstaina tuli lähetettyä perheen 14,5-vuotias labbis viimeiselle matkalle. Niin paljon noihin vuosiin mahtuu asioita ja aina toi oli valopilkkuna pimeyden keskellä. Eläinlääkäri tuli kotiin hoitamaan toimenpiteen ja ei siinä itse saanut enää sanaakaan tulemaan ulos suusta. Sinäänsä kotona lopetus oli koiralle oikein rauhaisa kun sai olla perheen kanssa sekä tutussa turvallisessa miljöössä.
Kyllä tämä vaan tuntuu aivan saamarin pahalta ja tyhjältä.

Lepää rauhassa Elma.

Hyvää matkaa Elma ja voimia teille.

Oma koira täytti just 14 vuotta.

 

[MarkusM]

Nyt se on vissiin sitten alkanut, oma poikakoira täytti just 9kk ja toki hän on merkkaillut jo pitkään mutta nyt alkanut pää mennä ihan sekaisin oletuksena juoksussa olevien tyttäkoirien hajuista. Esimerkiksi tänään kesken iltapäivälenkin tuli Touki veti yhtäkkiä ihan sekoilumoden ja lähti vetään hulluna tiettyyn suntaan. Vähän aikaa mentiin sinne mutta poju oli niin rauhaton että piti repiä hänet kotia kohtia.

Vähemmän yllättäen sitten seuraavilla iltalenkeillä hirveällä innolla sama suunta ja kotona käyttäytyminen oli sellaista että meinasi mennä läpi eteisen ovesta sekä kitisi koko ajan rauhattomasti. Ei tunnu edes herkut maistuvan herralle.

Onkohan ihan toiveajattelua että ison kaupungin keskustassa selvittäisiin poikakoiran kansa ilman nips naps operaatiota? Koska täällä noita hajuja ja tyttökoiria tuntuu olevan ihan hitosti ja jos tää tästä vielä alkaa pahentua niin hermot menee kaikilta.

Kaikesta huolimatta joulukuvat ja toivottavasti rauhalliset uuden vuoden paukkujen osalta :

New video by Markus Metsälä

photos.app.goo.gl

 

[Perkeles]

Nyt se on vissiin sitten alkanut, oma poikakoira täytti just 9kk ja toki hän on merkkaillut jo pitkään mutta nyt alkanut pää mennä ihan sekaisin oletuksena juoksussa olevien tyttäkoirien hajuista. Esimerkiksi tänään kesken iltapäivälenkin tuli Touki veti yhtäkkiä ihan sekoilumoden ja lähti vetään hulluna tiettyyn suntaan. Vähän aikaa mentiin sinne mutta poju oli niin rauhaton että piti repiä hänet kotia kohtia.

Vähemmän yllättäen sitten seuraavilla iltalenkeillä hirveällä innolla sama suunta ja kotona käyttäytyminen oli sellaista että meinasi mennä läpi eteisen ovesta sekä kitisi koko ajan rauhattomasti. Ei tunnu edes herkut maistuvan herralle.

Onkohan ihan toiveajattelua että ison kaupungin keskustassa selvittäisiin poikakoiran kansa ilman nips naps operaatiota? Koska täällä noita hajuja ja tyttökoiria tuntuu olevan ihan hitosti ja jos tää tästä vielä alkaa pahentua niin hermot menee kaikilta.

Kaikesta huolimatta joulukuvat ja toivottavasti rauhalliset uuden vuoden paukkujen osalta :

New video by Markus Metsälä

photos.app.goo.gl

No, jos vertaat omaan teini-aikaan, niin... Ei ne halut niiltä lähde sen enempäää kuin ihmisiltäkään, jos ei leikkauta.
Oman koiran leikkautin vasta joskus 3vuoden iässä, kun emäntä tuli raskaaksi ja tuo alkoi jo minulle näyttämäään hammasta, kun oli vissiin hormonin käryä ilmassa.

Kunnallisella ei edes ollut kallis leikkaus, oisko ollut 150€.

 

[jk72]

Nyt se on vissiin sitten alkanut, oma poikakoira täytti just 9kk ja toki hän on merkkaillut jo pitkään mutta nyt alkanut pää mennä ihan sekaisin oletuksena juoksussa olevien tyttäkoirien hajuista. Esimerkiksi tänään kesken iltapäivälenkin tuli Touki veti yhtäkkiä ihan sekoilumoden ja lähti vetään hulluna tiettyyn suntaan. Vähän aikaa mentiin sinne mutta poju oli niin rauhaton että piti repiä hänet kotia kohtia.

Vähemmän yllättäen sitten seuraavilla iltalenkeillä hirveällä innolla sama suunta ja kotona käyttäytyminen oli sellaista että meinasi mennä läpi eteisen ovesta sekä kitisi koko ajan rauhattomasti. Ei tunnu edes herkut maistuvan herralle.

Onkohan ihan toiveajattelua että ison kaupungin keskustassa selvittäisiin poikakoiran kansa ilman nips naps operaatiota? Koska täällä noita hajuja ja tyttökoiria tuntuu olevan ihan hitosti ja jos tää tästä vielä alkaa pahentua niin hermot menee kaikilta.

Kaikesta huolimatta joulukuvat ja toivottavasti rauhalliset uuden vuoden paukkujen osalta :

New video by Markus Metsälä

photos.app.goo.gl

Helposti selviää.Meidän urpo(6 V) kanssa menee piparin perässä koko aika.Asustellaan tässä Vantaalla eli aika paljon on tyttöjä liikkellä.Kyllä se nartut haistaa vaikka Inarista.Kastraation saa nykyään kemiallisena...Jos haluu et on samanlaiset killuttimet kuin isännällä Se sun poika on niin nuori et älä nyt saatana sitä tossa iässä vielä kuohittavaksi vie.
Jos sille naaman eteen ilmestyy juoksuinen narttu millä ei ole ns.parhaat paivät kohdillaan niin kyllä poikaa viedään ja lujaa.....juokuset nartut on kyllä itse piruja kun juoksu on päällä.Mulla oli samaan aikaan kolme keskikokoista sanautseria(narttuja) ja voin sanoa et oli poika koirilla kovat ajat jos ei ollut parhaat päivät päällä.Meillä tää kaveri joka asuu täällä lopettaa syömisen jos oikein alkaa pipari liikaa tuoksua Tää (Lakujussi)voi olla helposti syömätttä parikin päivää kun luulee et pääsee pukille.

 

[Myrkky]

Nyt se on vissiin sitten alkanut, oma poikakoira täytti just 9kk ja toki hän on merkkaillut jo pitkään mutta nyt alkanut pää mennä ihan sekaisin oletuksena juoksussa olevien tyttäkoirien hajuista. Esimerkiksi tänään kesken iltapäivälenkin tuli Touki veti yhtäkkiä ihan sekoilumoden ja lähti vetään hulluna tiettyyn suntaan. Vähän aikaa mentiin sinne mutta poju oli niin rauhaton että piti repiä hänet kotia kohtia.

Vähemmän yllättäen sitten seuraavilla iltalenkeillä hirveällä innolla sama suunta ja kotona käyttäytyminen oli sellaista että meinasi mennä läpi eteisen ovesta sekä kitisi koko ajan rauhattomasti. Ei tunnu edes herkut maistuvan herralle.

Onkohan ihan toiveajattelua että ison kaupungin keskustassa selvittäisiin poikakoiran kansa ilman nips naps operaatiota? Koska täällä noita hajuja ja tyttökoiria tuntuu olevan ihan hitosti ja jos tää tästä vielä alkaa pahentua niin hermot menee kaikilta.

Kaikesta huolimatta joulukuvat ja toivottavasti rauhalliset uuden vuoden paukkujen osalta :

New video by Markus Metsälä

photos.app.goo.gl

Itsellä kun samanmoinen otus ja rodusta viis, niin kummankin puolen naapurilla on leikkaamaton narttu, ja n. 50m päässä leikkaamaton narttu x 2, toinen koira ja lopuista en edes tiedä kun täällä on koiria paljon. Niin kyllä varmaan olisin helisemässä jos en omalta herralta olisi leikkauttanut pallit pois. Tosin oli piilokives mikä olisi kuitenkin pitänyt hoitaa pois, niin se oli viimeinen varmistus. Eipä tarvi pelätä että karkaa piparin takia, ja muutenkin tulee toimeen muiden kanssa sukupuoleen tai juoksuun riippumatta.

Tietenkin jos pääsisi koiran aivoihin hetkeksi ennen ja jälkeen niin tietäsi miltä itsestä tuntuisi tuollainen toimenpide, mitä nyt en itselle ihan heti haluaisi...

 

[Welmari]

Kastraation saa nykyään kemiallisena...

Meillä on ollut kaksi kemiallisen kastraation koiraa. Ensimmäinen ja viimeinen.

Lyhykäisyydessään tapaus meni näin:
Kasvattajalla (jolta meillä oli ollut jo ennestään koira ja anopilla kaksi) oli melkein 2v uros, joka oli hyvin menestynyt näyttelyissä. Jotain yhtä serttiä vaille joku suurmestari-muotovalio tms. Itse en näistä tajua mitään, koska meillä on koirat kotikoiria eikä käydä näyttelyissä.
Kasvattaja kysyi, että haluttaisiinko me ottaa koira itsellemme, koska koiran nykyisille omistajille tuli ero sekä terveyden kanssa oli myös vähän ongelmaa ja eivät sitä enää pysty pitämään. No me tietenkin oltiin halukkaita tähän, koska meidän kaikki koirat ovat tulleet meille tämmöisinä "muiden hylkääminä", värivirheellisinä tms. Tälläkin hetkellä talosta löytyy yksi värivirheellinen ja yksi 5kk ikäisenä kotia vaihtanut, koska omistaja ei tajunnut Irlannin susikoiran ja tanskandogin yhdistelmän kasvavan niin isoksi.
Koiralla oli todella suuri seksuaalinen vietti, yritti astua suurinpiirtein kaikkea mikä liikkui ja sen takia meidän ainut ehto oli vaan se, että napsastaan pallit veks kun tulee meille. Koska meillä oli jo koira ennestään ja riitojahan se olisi tuonut. Kasvattaja halusi kuitenkin koirasta ottaa spermaa jemmaan, jotta olisi käyttänyt sitä tulevissa astutuksissa. Joten sen takia päädyttiin kemialliseen kastraatioon.

Kemiallinen kastraatio sai koiran ihan sekaisin. Muuttui aggressiviseksi muita koiria (paitsi meidän toista koiraa) kohtaan ja eihän siinä mennyt kuin reilut kaksi kuukautta, kun kävi yhden meidän lapsen kimppuun. Tätä ennen edellisessä kodissa ja näyttelyissä koira oli ollut todella kiltti (samoin kuin meilläkin pl. se yllättävä aggressiivisuus muita koiria kohtaan). Ja ei se aggressiivisuutta meitä aikuisia kohtaan näyttänyt mitenkään.

Eipä siinä auttanut muu kuin samantien soittaa kasvattajalle, käydä tilanne läpi ja lähteä siltä istumalta viemään koiraa lopetettavaksi. Eläinlääkärissä kerroin tilanteen ja heidän kanssa käydyn keskustelun perusteella eivät olleet tilanteesta kovinkaan yllättyneitä ja vähän jopa syyttivät meitä siitä, että kemiallinen kastraatio oltiin koiralle tehty. Tämän lääkärin aika suora viesti oli se, että koskaan ei omalle koiralleen tämmöistä toimenpidettä tekisi.

No, lopputuloksena koiralle viimeinen piikki ja minua itseäni se suorastaan vitutti ihan älyttömästi. Koira oli mitä mahtavin koira, asettui meille ihan älyttömän hyvin ja esim. mökillä näki miten se elämästä nautti kun pääsi juoksemaan vapaana. Jos meillä ei olisi ollut lapsia, koira ei olisi kokenut tätä kohtaloa vaan oltaisiin taisteltu kemiallisen kastraation 6kk ohi ja sitten oltaisiin napsastu pallit veks. Ja katsottu tilannetta uudestaan.

Ja koti josta koira tuli meille oli taatusti hyvä. Koska se oli kasvattajan oma poika ja kasvattaja itse käytti koiraa näyttelyissä. Asuivat samalla pienehköllä paikkakunnalla aika lähekkäin jne, joten elinolot eivät koiralle tuota saaneet aikaiseksi.

 

[Nutjob]

Meilläkin huulet väpättää nyt lenkkeillessä ja koira on levoton. Itsellä on kolme vuotias.
En ole viitsinyt leikata kun myyn koiran spermaa eikä se ole koskaan ollut ketään kohtaan agressiivinen mutta vittumaistahan tuo lenkkeily välillä on.
Onneksi on uusi vuosi niin keskittyy tänään muuhun kuin tyttöihin.

 

[Eräilves]

Meillä on ollut kaksi kemiallisen kastraation koiraa. Ensimmäinen ja viimeinen.

Lyhykäisyydessään tapaus meni näin:
Kasvattajalla (jolta meillä oli ollut jo ennestään koira ja anopilla kaksi) oli melkein 2v uros, joka oli hyvin menestynyt näyttelyissä. Jotain yhtä serttiä vaille joku suurmestari-muotovalio tms. Itse en näistä tajua mitään, koska meillä on koirat kotikoiria eikä käydä näyttelyissä.
Kasvattaja kysyi, että haluttaisiinko me ottaa koira itsellemme, koska koiran nykyisille omistajille tuli ero sekä terveyden kanssa oli myös vähän ongelmaa ja eivät sitä enää pysty pitämään. No me tietenkin oltiin halukkaita tähän, koska meidän kaikki koirat ovat tulleet meille tämmöisinä "muiden hylkääminä", värivirheellisinä tms. Tälläkin hetkellä talosta löytyy yksi värivirheellinen ja yksi 5kk ikäisenä kotia vaihtanut, koska omistaja ei tajunnut Irlannin susikoiran ja tanskandogin yhdistelmän kasvavan niin isoksi.
Koiralla oli todella suuri seksuaalinen vietti, yritti astua suurinpiirtein kaikkea mikä liikkui ja sen takia meidän ainut ehto oli vaan se, että napsastaan pallit veks kun tulee meille. Koska meillä oli jo koira ennestään ja riitojahan se olisi tuonut. Kasvattaja halusi kuitenkin koirasta ottaa spermaa jemmaan, jotta olisi käyttänyt sitä tulevissa astutuksissa. Joten sen takia päädyttiin kemialliseen kastraatioon.

Kemiallinen kastraatio sai koiran ihan sekaisin. Muuttui aggressiviseksi muita koiria (paitsi meidän toista koiraa) kohtaan ja eihän siinä mennyt kuin reilut kaksi kuukautta, kun kävi yhden meidän lapsen kimppuun. Tätä ennen edellisessä kodissa ja näyttelyissä koira oli ollut todella kiltti (samoin kuin meilläkin pl. se yllättävä aggressiivisuus muita koiria kohtaan). Ja ei se aggressiivisuutta meitä aikuisia kohtaan näyttänyt mitenkään.

Eipä siinä auttanut muu kuin samantien soittaa kasvattajalle, käydä tilanne läpi ja lähteä siltä istumalta viemään koiraa lopetettavaksi. Eläinlääkärissä kerroin tilanteen ja heidän kanssa käydyn keskustelun perusteella eivät olleet tilanteesta kovinkaan yllättyneitä ja vähän jopa syyttivät meitä siitä, että kemiallinen kastraatio oltiin koiralle tehty. Tämän lääkärin aika suora viesti oli se, että koskaan ei omalle koiralleen tämmöistä toimenpidettä tekisi.

No, lopputuloksena koiralle viimeinen piikki ja minua itseäni se suorastaan vitutti ihan älyttömästi. Koira oli mitä mahtavin koira, asettui meille ihan älyttömän hyvin ja esim. mökillä näki miten se elämästä nautti kun pääsi juoksemaan vapaana. Jos meillä ei olisi ollut lapsia, koira ei olisi kokenut tätä kohtaloa vaan oltaisiin taisteltu kemiallisen kastraation 6kk ohi ja sitten oltaisiin napsastu pallit veks. Ja katsottu tilannetta uudestaan.

Ja koti josta koira tuli meille oli taatusti hyvä. Koska se oli kasvattajan oma poika ja kasvattaja itse käytti koiraa näyttelyissä. Asuivat samalla pienehköllä paikkakunnalla aika lähekkäin jne, joten elinolot eivät koiralle tuota saaneet aikaiseksi.

Kiitos, tuollasia tuleekin välteltyä. Perinteisellä tyylillä tarvittaessa vua.

 

[Master_Of_Disaster]

Kapselihommista.

Meillä on nykyään 8-vuotias uros. Vuonna 2022 kesäkuussa tuli meille uusi narttupentu.

Tämä uros ei ole ikinä ollut kova merkkailemaan tai muutenkaan osoittanut kiinnostusta narttuihin, yms. urosjuttuja. Pissiminen oli vaikeaa lenkillä, piti olla tietyt paikat mihin tekee, yms. Merkkailu oli lähinnä semmoista, että meni kusemaan aikuisten sänkyyn jos pääsi makkariin yksin. Sikäli erikoinen että koirat nukkuu myös tässä samassa tilassa(oletus mulla ollut, että omaan pesään ei kusta).
Sekä välillä saattoi losottaa vaikka jonkun vaatteen, tms. päälle joka oli jäänyt houkuttelevasti lojumaan. Luulen että kuseminen liittyi siihen, kun oli myös toinen uros (leikattu) ja leikattu narttu koko tämän uroksen meillä olo ajan. Molemmat vanhemmat koirat on jo edesmenneet.

Laitatettiin tälle urokselle kapseli alkusyksystä 2022. Meni vähän apaattiseksi ja entistä haastavampaa oli saada sitä lenkillä pissimään.

2023 alkukeväällä tuli ekat kunnon juoksut tälle uudelle nartulle. Kapseli vaikutti vielä vähän, kun pallit oli aika pienet ja ei osoittanut suurempaa kiinnostusta narttua kohtaan.
Nyt syksyllä tuli uudet juoksut ja jopas alkoikin urosta kiinnostamaan. Pidettiin koirat erossa, yms.

Mutta siitä lähtien tämän uroksen vauhti on vaan kiihtynyt. Kusee/merkkaa monta kertaa lenkillä ja pyytää pihalle päästä kuselle. Sisälle ei ole tehnyt pitkään aikaan, ehkä viime talvena viimeksi.
Piti aluksi käyttää eläinlääkärissäkin, kun epäiltiin että joku tulehdus.
Kuukausi sitten alkoi rynkkimään tuota narttua, vaikka narttu selvästi sitä kieltää ja näyttää vähän ahdistuvan asiasta. Rynkkii myös peittoja, tai sohvan reunaa siinä nartun lähellä ollessa.

Eli nyt 8 vuotiaana meillä on normaali, viriili uroskoira. En tiedä vaatiko tämä juoksussa oleva nartun, vai tuon kapselin loppumisen vaikutuksen. Mutta ihan eri koira, kuin vaikka kaksi vuotta sitten. Joskus vuosia sitten sillä yritettiin astua erästä narttua, mutta ei ymmärtänyt homman jujua, niin homma jäi. Luulin että on homo tai muuten viallinen yksilö. Nyt varmaan hyppäisi heti selkään jos olisi sama tilaisuus.


Nyt on mietinnässä mitä tehdä. Pallit pois vai kokeilee kapselia vielä kerran, että saa miettimisaikaa lisää. Vai leikkaako tuon nartun.
Jos leikkaa tuon uroksen, niin miten apaattinen siitä taas tulee ja vaikea saada pissimään, yms. Lisäksi olisi hyvä väri ja sukupuu (+tuontikoira), jos haluaisi pentuja teettää. Niin sekin mietityttää.

 

[Johan_V]

Meillä on ollut kaksi kemiallisen kastraation koiraa. Ensimmäinen ja viimeinen.

Lyhykäisyydessään tapaus meni näin:
[snip]

Minulla on ollut kolmella koiralla kemiallinen kastraatio eikä ole ollut mitään ongelmaa siitä. Tuo koirasi ongelma johtui todennäköisesti kastraatiosta itsestään, ei siitä kemiallisesta puolesta. Kastraatio voi vaikuttaa koiran luonteeseen miten tahansa, vaikka tehdä koirasta aggressiivisen. Tai sitten taustalla oli joku muu ongelma.

 

[Welmari]

Kastraatio voi vaikuttaa koiran luonteeseen miten tahansa, vaikka tehdä koirasta aggressiivisen.

Tätä väitettä en osta tämmöisenään. Olisiko tästä jotain kirjoitettua faktaa?

Jokainenhan saa koiralleen tehdä (lain) sallimissa rajoissa mitä haluaa. Meidän perheen (ja kyseisen kasvattajan) kokemus kemiallisesta kastraatiosta on, että yksi kerta riitti sitä kokeilua.

 

[Johan_V]

Tätä väitettä en osta tämmöisenään. Olisiko tästä jotain kirjoitettua faktaa?

Jokainenhan saa koiralleen tehdä (lain) sallimissa rajoissa mitä haluaa. Meidän perheen (ja kyseisen kasvattajan) kokemus kemiallisesta kastraatiosta on, että yksi kerta riitti sitä kokeilua.

Esimerkiksi
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S1558787815001604?via=ihub

The main behavior problems reported by owners were excessive barking (82; 47.1% of all owners), inappropriate elimination (71; 40.8%), aggressive behavior (62; 35.6%), fearfulness (52; 29.9%), and separation anxiety (48; 27.6%). Male dogs were more likely to exhibit excessive barking and destructiveness than female dogs. Interestingly, neutered dogs showed more unacceptable behaviors than intact dogs, particularly excessive barking, aggression, and excessive activity.

Pointti on, että kastrointi saattaa vaikuttaa arvaamattomalla tavalla koiran käytökseen. Sitä ei varmaksi tiedä millainen lopputulos on. Joka tapauksessa tiedetään että, kastrointi voi tehdä koirasta pelokkaamman joka taas on selkeästi yhteydessä aggressiivisuuteen.
Kemiallisen kastraation voi sentään perua ja se menee itsestään ohi. Palleja ei saa laitettua takaisin. Sen vuoksi suosittelenkin kokeilemaan kemiallista kastraatiota, ennen kuin pilaa koiransa kastraatiolla.

 

[KukkeliQ]

Tätä väitettä en osta tämmöisenään. Olisiko tästä jotain kirjoitettua faktaa?

Jokainenhan saa koiralleen tehdä (lain) sallimissa rajoissa mitä haluaa. Meidän perheen (ja kyseisen kasvattajan) kokemus kemiallisesta kastraatiosta on, että yksi kerta riitti sitä kokeilua.

Esimerkiksi
https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S1558787815001604?via=ihub

Pointti on, että kastrointi saattaa vaikuttaa arvaamattomalla tavalla koiran käytökseen. Sitä ei varmaksi tiedä millainen lopputulos on. Joka tapauksessa tiedetään että, kastrointi voi tehdä koirasta pelokkaamman joka taas on selkeästi yhteydessä aggressiivisuuteen.
Kemiallisen kastraation voi sentään perua ja se menee itsestään ohi. Palleja ei saa laitettua takaisin. Sen vuoksi suosittelenkin kokeilemaan kemiallista kastraatiota, ennen kuin pilaa koiransa kastraatiolla.

Meillä oli yksi rauhallinen ja mukava koira, joka ei ollut juurikaan kiinnostunut vieraista koirista. Oletettavasti pienoisesta epävarmuudesta johtuen. Tämän veijarin kanssa pystyi lenkkeilemään ja harrastamaan vapanaa melkeimpä missä vaan, kun oli aina kuulolla. Terveydellisistä syistä tehdyn kastraation myötä tästä tyypistä tuli aikamoinen remmirähjä ja muutenkin arvaamaton, jonka kanssa täytyy olla varuillaan, kun outoja koiria on maisemissa. Hieman epävarmasta koirasta tuli killuttimien poiston myötä ilmeisen pelokas etenkin tiettyjä vieraita koiria kohtaan ja sen itse ratkaisee "hyökkämäällä". Oikea aikasella ohjaajan puuttumisella tämänkin kanssa pärjää. Vastaantulijat varmaan ihmettelee, että taas yksi huonotapainen ja huonosti koulutettu pikkurakki (8kg jässikkä). Oman lauman jäsenten kanssa ei edelleenkään mitään ongelmaa... on kaikkien kaveri.

 

[sbasil]

Tänään vietiin reilu 15v sprinkkutyttö kipeän jalan takia lääkäriin, palattiin ilman koiraa. Kyllä pisti aikuisen miehen itkemään ja mielen apeaksi, vaikka kuinka koitti tsempata ja järkeillä. Tyttö on ollut pois vasta vajaa 6h ja jumalaton ikävä. Lempeämpää kiristäjäkikkailijaa ei taatusti ole. Vielä viime päivinäkin jaksoi meille hömpötellä.

 

[Nutjob]

Voihan paska. Mihin hän meni? Kasvain?
Kaikkea jaksamista <3

 

[sbasil]

Voihan paska. Mihin hän meni? Kasvain?
Kaikkea jaksamista <3

Kiitos. Eturistiside takajalasta poikki ja jotain neurologisia ongelmia takapäässä. Toisen takajalan ristiside leikattiin joskus 8v sitten, nyt meni toinen.

 

[melville]

Olen henkeen ja vereen koiraihminen. Täällä Laosissa on lukemattomia irtokoiria, joista ei huolehdita. Itse olen näitä ruokkinut ja pitänyt nälän loitolla.

Ehkä ei pitäisi, koska loputon suohan tämä on! On täällä eräs japanilainen tyttö, joka myös huolehtii näistä koirista ja yrittää etsiä adoptiokotia joukolle koiria. Välillä onnistuukin!

Huhu kertoo, että vietnamilaiset grillaavat koiria ja syövät aina silloin tällöin. Itsekin tiedän yhden bbq-paikan, jossa saisi koiran lihaa!

Thaimaassa myös paljon katukoiria. Monet täällä kulkevat keppi kainalossa koirien varalta, eli pelkäävät koiria ja kotrat toki tietävät sen ja yleensä ärhentelevät noille keppiukoille.

Mulla ei ole ollut koskaan ongelmia koirien kanssa ja kaikki jämäruoka menee kerrostalon edessä elävälle kivalle koiralle. On kyllä mukava tapaus ja aina tulee moikkaamaan kun tulen ovesta ulos jos ei ole muualla häröilemässä.

 

[Nutjob]

Tämä saattaa kuulostaa kylmältä mutta minusta lemmikin omistajan tärkein työ on antaa lemmikille hyvä elämä. Siihen kuuluu myös se irti päästäminen jotta sen karvaisen ystävän ei tarvitse kärsiä turhaan. Se on kuin viimeinen palvelus.

 

[sbasil]

Tämä saattaa kuulostaa kylmältä mutta minusta lemmikin omistajan tärkein työ on antaa lemmikille hyvä elämä. Siihen kuuluu myös se irti päästäminen jotta sen karvaisen ystävän ei tarvitse kärsiä turhaan. Se on kuin viimeinen palvelus.

Tämähän se, vaikka se vaikeaa onkin, ja aika mahdotonta yrittää käsitellä tunteita järjellä.

 

[Hifiguru]

Alkaa vähän ärsyttämän tossa meidän koirassa kun kattoo jotain telkkarista niin jos siellä vilahtaa joku koira tms niin heti ollaan mouruamassa ja tapittamassa ruutua...se vaan on pahentunu tässä ajan kuluessa, samoin jos tietsikalla kattelen jotain youtube videota jossa esikatselukuvassa koira niin senkin perkele huomaa vaikka tupakka-askin kokonen esikatselukuva on.

otin nyt puoliltaöin kuvan kun toi röhjottää sohvalla

 

[Myrkky]

Alkaa vähän ärsyttämän tossa meidän koirassa kun kattoo jotain telkkarista niin jos siellä vilahtaa joku koira tms niin heti ollaan mouruamassa ja tapittamassa ruutua...se vaan on pahentunu tässä ajan kuluessa, samoin jos tietsikalla kattelen jotain youtube videota jossa esikatselukuvassa koira niin senkin perkele huomaa vaikka tupakka-askin kokonen esikatselukuva on.

otin nyt puoliltaöin kuvan kun toi röhjottää sohvalla

Heh, mun rekku saattaa välillä kattoa telkkua jos siellä näkyy koira, jaksaa katella vaan muutaman minuutin ilman sen ihmeempää ja sitten kyllästyy. Muut ohjelmat ei kiinnosta yhtään tai äänet mitä kuuluu.

 

[Esa1000]

Meidän vanhempi koira katsoo telkkaria hetken aikaa kunhan siellä on joku 4 jalkainen, mutta ei hauku eikä muitakaan ääniä päästä tuolloin.

 

[Villesa]

12.10-24 päättyi Viljon hupsuilu meidän kanssa. Reilu kolmen vuoden ikään vain pääsi. Akuutti agressiivinen leukemia vei Viljon.

Hoidoilla olisi saatu ehkä kaksi viikkoa lisää, mutta suotta toista olisi kärsimässä pitänyt.

Kaiffari etsii missä pieni tyyppi, vaan ei löydä. Ikäväänsä hänkin itkee ja möllöttää Viljon vakipaikan vieressä.

Sinänsä onni tässä oli että oireet alkoivat vain vuorokautta aikaisemmin kuin Viljon matka päättyi.

 

[Eräilves]

Johan ol kunnon etorellukka kun otettii päivänokoset

 

[Eräilves]

Kovaste pipareita vahitaan kun niitä tul leivottua. Ettei ne vaan karkaa mihinkää!

Ja tuntuu mämmikin kelpaavan, erityistä herkkua

 

[GGoljatti]

Eilen lähti tyttö Yksitoista ja puoli vuotta kovaa menoa, ikävä on.

Viikko sitten arveltiin että oisko flunssa. Vkonloppuna ei enää ruoka maistunut niin huolestuttiin. Maanantaina lääkäriin ja kasvain painaa keuhkoja. Tiistaiksi aika nukkumaan.

Kävi niin pirun nopeasti ettei ehtinyt ees tajuta. No, ei koske enää.

Hyvää yötä Pimppis.

 

[Myrkky]

Eilen lähti tyttö Yksitoista ja puoli vuotta kovaa menoa, ikävä on.

Viikko sitten arveltiin että oisko flunssa. Vkonloppuna ei enää ruoka maistunut niin huolestuttiin. Maanantaina lääkäriin ja kasvain painaa keuhkoja. Tiistaiksi aika nukkumaan.

Kävi niin pirun nopeasti ettei ehtinyt ees tajuta. No, ei koske enää.

Hyvää yötä Pimppis.

Voi toista, vielä olisi voinut olla muutama vuosi jäljellä. Mutta koskas näistä tietää. Voimia sinne

 

[Eräilves]

Eilen lähti tyttö Yksitoista ja puoli vuotta kovaa menoa, ikävä on.

Viikko sitten arveltiin että oisko flunssa. Vkonloppuna ei enää ruoka maistunut niin huolestuttiin. Maanantaina lääkäriin ja kasvain painaa keuhkoja. Tiistaiksi aika nukkumaan.

Kävi niin pirun nopeasti ettei ehtinyt ees tajuta. No, ei koske enää.

Hyvää yötä Pimppis.

Voimia, tuo on pahinta mitä voin itse kuvitella

 

[xtomppax]

Gene Simmons

 

[su-]

Koira tulossa ensi viikolla, pieni rescue tyyppinen mikä vähän jännittää. Koirien kanssa itse elänyt kyllä muuten parikymmentä vuotta ja vaikuttaa säyseältä tapaukselta. Nyt elellyt kymmenisen vuotta koirattomana.

Mikähän olis prisman valikoiman parhaasta päästä kuivanappuloita, on 50e lahjakortti mikä pitäis saada käytettyä. Äkkiseltään iski rokka merkki silmään. Myös puuilon jahti&vahti hyvän oloinen. Noin muuten tuntuu että nykyään panostetaan koiriin paljon enemmän, lapsuudessa oli ihan normaalia että kotona ja kavereilla oli kaupan isoin säkki halvinta koiranruokaa ja hirvenjalkoja oli kerran vuodessa, ihan hyvin tuntuivat silläkin elävän.

Edellinen lähipiirin koira eli 17 vuotiaaksi ja muutaman viimevuoden söi vaan kosteaa ruokaa, välillä itsetehtyä lihariisi sekoitetta ja välillä valmista. Mutta ensimmäiset 14v ei sekään mitään erikoisempaa syönyt.

 

[Myrkky]

Koira tulossa ensi viikolla, pieni rescue tyyppinen mikä vähän jännittää. Koirien kanssa itse elänyt kyllä muuten parikymmentä vuotta ja vaikuttaa säyseältä tapaukselta. Nyt elellyt kymmenisen vuotta koirattomana.

Mikähän olis prisman valikoiman parhaasta päästä kuivanappuloita, on 50e lahjakortti mikä pitäis saada käytettyä. Äkkiseltään iski rokka merkki silmään. Myös puuilon jahti&vahti hyvän oloinen. Noin muuten tuntuu että nykyään panostetaan koiriin paljon enemmän, lapsuudessa oli ihan normaalia että kotona ja kavereilla oli kaupan isoin säkki halvinta koiranruokaa ja hirvenjalkoja oli kerran vuodessa, ihan hyvin tuntuivat silläkin elävän.

Edellinen lähipiirin koira eli 17 vuotiaaksi ja muutaman viimevuoden söi vaan kosteaa ruokaa, välillä itsetehtyä lihariisi sekoitetta ja välillä valmista. Mutta ensimmäiset 14v ei sekään mitään erikoisempaa syönyt.

J&V ihan hyvä, täällä lammas-riisi ja toimii. Löytyy tosiaan ja näköjään motonetistäkin bongasin. Prismasta ei taida löytyä joten käyttää sen 50€ johonkin muuhun.
Jaa niin kysy tosiaan mitä koiruus on tähän mennessä syönyt, ettei mene maha kuralle tai jotain. Ruoan vaihto vauhdista ei oikein aina toimi, vaan vaikka sekoittaen. Sekä ettei ole mitään allergioita tms.

 

[Sikatiiker]

Maanantaina pitäis käydä hakemassa tuollanen pieni nökö. Akita rodultaan, emännälle tuttu ja rakas rotu. Jännä seurata miten nelivuotias sheltti suhtautuu pieneen tulokkaaseen joka kasvaa viimeistään kesän aikana ohi

Nykyinen on koko ajan hököllä ja vaeltaa aina koko porukan keskivaiheille jos joku vaihtaa huonetta ja ylireagoi jokaiseen lasten toimeen.

 

[Perkeles]

14v koira jäi eläinlääkärin pöydälle...

Nyt en koiran hankkimista miettivällä osaa sanoa, muuta kuin, että jätä hankkimatta...

 

[vienna]

14v koira jäi eläinlääkärin pöydälle...

Nyt en koiran hankkimista miettivällä osaa sanoa, muuta kuin, että jätä hankkimatta...

Ymmärrän tunteesi, mutta loppujen lopuksi koirien kanssa päästään yleensä plussalle, eli vuosien varrella enemmän mukavia hetkiä ja kokemuksia kuin lopetuksesta tulevat negatiiviset tunteet.

Itse sanoisin koiran hankkimista miettivälle sen, että maksukykyä olisi hyvä olla, koska kuluja syntyi meilläkin, vaikka koira oli suhteellisen terve loppuun saakka, eli ei tarvinnut syödä vanhanakaan mitään lääkityksiä. Työtön voi omistaa koiran, kunhan työtön sitoutuu siihen, että jatkuvasti sitten joko 150 eurolla (toimeentulotuen suojaosuus) tai vastaavasti 300 eurolla työttömyysturvalla tekee keikkatöitä, jotta on sitten eläinlääkärissä kassaa hoitoja varten.

Meillä jäi marraskuussa 15,8-vuotias koira pöydälle ja loppuraportin luettuamme voimme levollisin mielin todeta, että päätös oli oikea. Pahanlaatuinen keuhkokasvain, jolla oli etäpesäkkeitä aivoissa. Lisäksi lisämunuaisessa syöpä eli feokromosytooma. Myös lievää nivelrikkoa löydettiin havainnossa. Keuhkoissa turvotusta niin, että kylkiluista oli jäänyt painaumat keuhkoihin.

Käytännössä koiran ikä ja keuhkosyöpä huomioiden ei ollut parempaa ratkaisua kuin valittu lopetus. Koiran tila romahti yhtäkkisesti niin, että koiran takajalkojen pito ja koordinaatio ei toiminut. Todennäköisin syy on aivokasvain, koska hermosto on niin oleellisessa roolissa takajalkojen suhteen. Aivoja on helppo epäillä myös siksi, koska koira oli vuonna 2023 alkanut pienesti liukastella rapun lattiapinnalla, joka on vahapintaisuuden vuoksi aavistuksen liukas. Aivokasvain oli vain edennyt siihen pisteeseen, että jalkojen koordinointi ei enää pelannut kunnolla lopussa riittävästi.

Koirasta pidettiin loppuun saakka hyvää huolta, ja 8-vuotiaana poistetut nisät ja nisäkasvaimet sekä kohdunpoisto varmasti pidensivät elinikää. Lisäksi pari vuotta sitten eli syksyllä 2021 poistettiin reidestä iso luumun kokoa vastaava patti.

Eli tämä on sitoutumista vaativa laji, joka ottaa että antaa paljon. Lopettamisissa ärsyttää henkilökohtaisesti eniten se, että monesti päätöksiä tehdään ehkä tätä tai tätä-lähtökohdalta. Esimerkiksi tässä tapauksessa keuhkot eivät vaivanneet mitenkään ja löydös sieltä tehtiin vasta avauksessa. Sen sijaan lopettamisessa havaittu ja epäilty maksan kasvu oli loppuraportin mukaan hyvälaatuista liikakasvua, jolla ei ollut merkitystä tilanteeseen mitenkään.

Kannattaa ajan kanssa miettiä niitä mukaviakin muistoja, esim. meillä on naureskeltu sille, kuinka se nuorena hyppäsi pöydälle ja söi salaa pitsaa ja kuinka pitsa tippui pöydälle takaisin kun se jäi kiinni.

Itse olen hyväksynyt tämän tarinan lopetuksen, koska kasvaimia oli jo ollut aiemmin ja kun koira ylittää 10 vuoden iän, niin riski syöville kasvaa todella korkeaksi. Siksi en yllättynyt lainkaan näistä löydöksistä ja lopullinen päätös on helppo hyväksyä, vaikka ikävää se onkin.

 

[Frankie]

Kesällä tulee viisi vuotta koiratonta elämää täyteen. Ei olla vielä raaskittu korjata pehmoleluja pois olkkarin pöydän alta. Nyt ne kuuluvat jo sisustukseen. Ja kyllä ne edesmenneet ovat yhä meille niin läsnä, että melkein päivittäin jokunen sana niistä vaihdetaan. Mulle koirattomuus ei ole uutta, mutta vaimolle se oli kova paikka, kun pienestä pitäen oli aina vähintään yksi koira taloudessa. Sydän sanoo joo, mutta järki sanoo ei. Hiukan mahdoton yhtälö tällä hetkellä.