Olen nyt ollut kaksi viikkoa töissä, eikä minusta ole vielä tullut kusipäistä työttömien syyllistäjää. Mitä suosittelette? Pitäisikö ryhtyä yrittäjäksi?
Sosiopaatin korkeakoulupohjainen tutkinto olisi lienee paikallaan, jos on kokemusta ja haluaisi hankkia lisää empatiakyvyttömyyttä ja omanhyödyn tavoittelua.
Muussa tapauksessahan nämä saattavat kulkea Freudin teoriaa lapsen kasvatus suhde vanhempien vaikutusta lapsen narsismiin. Niitä olivat muistaakseni:
-Lapsesta tuli se mitä vanhempi halusi olla
-Lapsesta tuli se, mitä vanhempi oli
-Lapsesta tuli se, miksi vanhempi halusi tulla
-Lapsesta tuli se, miksi vanhempi tuli
Siispä yritä palauttaa mieliala aikaan, jota oli ennen työttömyyttä (
Ikään kuin windows 7 palauttaisi sen huonon päivityksen jälkeen aiemman tilan).
Sillä työttömien dissausaus ilman oman eduntavoittelua taitaa johtaa vain:
-Työttömyyttä ei ehkä ollut aiemmmin ollenkaan, joten "
viisaista sanoista" ja niiden johdannoista
"laiskoihin työttömiin" saattoi erehtyä
-Työttömyyttä oli, mutta sitä ei voinnut itselleen hyväksyä.
Kuten huomaa, kerran hyväksyttyä (
ennemmin tai myöhemmin) on vaikea kumota ilman kivettämistä itseään kunnolla. Dissosiatiivisia-rooleja (työ-minä, juhla-minä jne.) on olemassa, joten kivettäminen johonkin
"työminään" tai "
yrittäjäminään" on mahdollista, mutta niissä kivettyy samalla jotain muutakin.
*****Ymmärsin kyllä retorisen kysymyksen mutta silti*****
Silti raapustan nyt tämän kuin todellisena. Sain nimittäin tässä nyt ajottaista viikonlopputyötä itsekkin pariksi kuukaudeksi. Meno on kuin Jackrusselinterrierillä robottimaisesti, joskin kokonaisuuskuvan puuttuessa epäitsenäinen ja ohjattava, mutta näin
"laiskana" luova omat tehostus- ja oikokeinot, joita ehdotan myös pomolle. Tähän asti hyvällä menestyksellä, jos käytäntö on ollut sopiva siihen, mikä on hänen kuvansa lopputuloksesta.
Laiskuudesta sanottakoot, ettei se kulutuksella varmaan vastaa aivan jotain Bull Mentulan tai Utti Hietalan kulutustasoa, mutta saa varmana monenlaiset
"yrittäjät" ajatuksessa laskemaan kuraa housuilleen (
Ja on sellainen, että näin menee hyvin, mutta vakiotyönä sitä tuskin kukaan fyysistä terveyttään vähänkään arvostava kauaan tekee). Tämä muuten on tämän viikon
* hiljaiselon selitys ja seuraava sitten ilmoitetaan.
Kysyttiin suoraan; "
Sinä olet varmaan tottunut näihin raskaisiin hommiin? Emme tiennetkään minkälaiseksi työmieheksi osoittauduitkaan". Vastaus tuntui hämmentävän, kun aloitin "
Ei oikeastaan, vaan juurikin päinvastoin, kuten kerroit..." ja puhuin siten niistä tuista ja tilanteesta muutaman virkkeen edestä.
*Viikonloppu työ ja "viikonmittainen katkos" selittyy sillä, että vierailin työajan ulkopuolella, tämän erotuksen verran.