Arvonne ovat vääriä
Juha Itkosen kolumni on pintapuolisesti tavanomainen ja väsynyt arjen nöyryytyskolumni, jossa kulttuurieliitin jäsen tai sellaiseksi halajava – syyllistää tavallisia ihmisiä, ja heidän omaksi parhaakseen – siitä, että heidän arvonsa ovat vääränlaisia.Kun Itkosen arvot ovat tasa-arvoisia, edistyksellisiä ja historian oikealla puolella, niin tavallisten massakansalaisten arvopohjan tunkkaisuus haisee jo rappukäytävässä. Mutta onko tämä kolumni tai sen lukemattomat kloonit kiinnostavia? Eivät. Onko niissä jotain tärkeää tai uutta sanottavaa? Ei ole. Haluavatko lehtien lukijat lukea niitä? Eivät halua.
Kysymys kuuluukin, että miksi tämä sama kolumni silti kirjoitetaan ja julkaistaan yhä uudestaan ja uudestaan?
Ilmiö selittyy sillä, että Itkosen kolumni on signalointia. Tarkemmin sanottuna se on signalointia eliittiin kuulumisesta tai halusta kuulua eliittiin. Tämänkaltainen signalointi tehdään ilmaisemalla ns. ”eliittimielipide” julkisesti. Eliittimielipiteet ovat omanlaisensa kulttuurinen riikinkukon pyrstö. Riikinkukon pyrstön on oltava kantajalleen kallis ja hankala, sillä vain poikkeuksellisen terve ja vahva lintu voi selviytyä hankalan pyrstönsä kanssa ympäristössä, jossa on niukkuutta ja saalistajia. Näyttävä pyrstö toimii siis eräänlaisena tunnuksena kuulumisesta riikinkukkojen eliittiin.
Myös eliittimielipiteiden on oltava seurauksiltaan kalliita ja haitallisia, sillä juuri niiden hintavuus tekee niistä tehokkaita yhteiskunnallisen aseman ilmentäjiä. Eliittimielipiteen ilmaisijan on kyettävä selviytymään mielipiteidensä seurauksista, jotka olisivat alemmille yhteiskuntaluokille tuhoisia. Esimerkiksi perinteiset sukupuoliroolit ja ydinperhe suojelevat arvojärjestelminä juuri yhteiskunnan heikompiosaisia. Ne tarjoavat sosiaalista ja taloudellista turvaa niille, joilla ei ole pääomia tai korkeaa koulutusta kompensoimaan näiden arvojen tuottamia suojamekanismeja. Näitä ihmisiä sitoo yksiavioisuus, koska heillä ei ole varaa käydä parisuhdeterapiassa tai perustaa uutta perhettä avioeron jälkeen. Eliitti ei kuitenkaan tarvitse tällaisia mekanismeja, koska se kykenee ostamaan turvallisuutensa rahalla, koulutuksella ja sosiaalisella pääomalla. Juuri tästä syystä arvojen julkinen subversio toimii tehokkaana signaalina muille eliitin jäsenille. Arvoja murentaessaan eliitti osoittaa, että se ei ole riippuvainen niistä ja että se kykenee selviytymään niiden romahduksesta.
Eliittimielipiteen ilmaisu toimii myös siksi, että tavallisten ihmisten arvoja pilkkaavan eliittimielipiteen ilmaisusta syntyy yleensä (varsin aiheellista), mutta etenkin julkista tuohtumusta ja vihaa, joka purkautuu alempien yhteiskuntaluokkien kautta usein karkeana tai alatyylisenä palautteena eliittimielipiteen ilmaisseelle. Ennustettava reaktio ja sen päivittely ovatkin täysin keskeinen osa signalointiperformanssia. Sekä törkypalaute että kirjoittajan päivittely saamastaan palautteesta vahvistavat mielipiteen ilmaisijan asemaa. Palautteen karkeus korostaa sitä, että mielipiteen esittäjä ei kuulu suuttuneeseen alaluokkaan, vaan erottautuu siitä eliitin jäsenenä.
Paras mahdollinen kuviteltavissa oleva tilanne signaloijalle on kuitenkin se, että jo tiedostetut eliitin jäsenet alkavat puolustaa signaloijaa tämän saatua törkeää palautetta ilmaistuaan eliittimielipiteen, mikä tietysti osoittaa epäilijöille hänen kiistattoman asemansa eliittinä, tehden selkeän eron ”meihin” ja ”heihin”. Mainituista syistä eliitin ja etenkin sen jäseniksi haluavien kannattaa aktiivisesti kyseenalaistaa, purkaa ja subvertoida perinteisiä ja tavallisia arvoja. Ei siis siksi, että se olisi hyväksi, vaan juuri siksi, ettei se ole.
/img-s3.ilcdn.fi/a81e0f5e8d9370214aae78e9cc70caf9534b6de22e5af2d85e1306c9e8a88c9b.jpg)
/img-s3.ilcdn.fi/3b4ad00741a9482580dc4dfd2074bfde62a262873d8dd934e295793b0b60e506.jpg)
