- Liittynyt
- 14.10.2017
- Viestejä
- 265
Olen itsekin törmännyt vähän vastaavaan toimintaan, joskin sillä erotuksella, että kyseessä oli aivan aikuinen arabimies.
Olin lounaalla vakipaikassani joskus viitisen vuotta sitten. Yleensä samoihin aikoihin kävi paikalla myös pari lähi-itäläistä miestä. Tietysti se oli aina huvittavaa seurata sitä tivaamista henkilökunnalta, että onko tämä nyt varmasti kanaa, kun missään nimessä possua eivät suuhun pane. Kerran odotin vapaata hetkeä jälkiruokapöytään, kun eräs näistä arabeista meni katselemaan tarjontaa. Mansikkahillo oli ilmeisesti niin uusi tuttavuus, että se astia piti ihan ottaa lusikoineen käteen, nostaa nenälle haisteltavaksi ja VOI JUMALAUTA NYT SILLÄ ON SE LUSIKKA SUUSSA JO EI VITTD;Vs,dv. Ihan muina miehinä siis maisteli sitä mansikkahilloa ja pisti lusikan takaisin astiaan ja astian pöydälle. Tässä vaiheessa mietin ehkä sekunnin tai pari vaihtoehtoja kuten pitäisikö huutaa kurkku suorana, kertoa henkilökunnalle vai haudata pää syvälle kämmeniin. Paikalla oli kuitenkin jonkin verran väkeä, joten verrattain sivistyneenä mitään kohtausta en halunnut järjestää. Toivottavasti hillossa oli liivatetta, että olisi edes paratiisin porteilla selittelemistä.
Samat tyypit muutenkin nostivat aina keitot ja kastikkeet aivan nenän alle haistellakseen niitä. Kas kun eivät syöneet ruokaansa sormin....
Olin lounaalla vakipaikassani joskus viitisen vuotta sitten. Yleensä samoihin aikoihin kävi paikalla myös pari lähi-itäläistä miestä. Tietysti se oli aina huvittavaa seurata sitä tivaamista henkilökunnalta, että onko tämä nyt varmasti kanaa, kun missään nimessä possua eivät suuhun pane. Kerran odotin vapaata hetkeä jälkiruokapöytään, kun eräs näistä arabeista meni katselemaan tarjontaa. Mansikkahillo oli ilmeisesti niin uusi tuttavuus, että se astia piti ihan ottaa lusikoineen käteen, nostaa nenälle haisteltavaksi ja VOI JUMALAUTA NYT SILLÄ ON SE LUSIKKA SUUSSA JO EI VITTD;Vs,dv. Ihan muina miehinä siis maisteli sitä mansikkahilloa ja pisti lusikan takaisin astiaan ja astian pöydälle. Tässä vaiheessa mietin ehkä sekunnin tai pari vaihtoehtoja kuten pitäisikö huutaa kurkku suorana, kertoa henkilökunnalle vai haudata pää syvälle kämmeniin. Paikalla oli kuitenkin jonkin verran väkeä, joten verrattain sivistyneenä mitään kohtausta en halunnut järjestää. Toivottavasti hillossa oli liivatetta, että olisi edes paratiisin porteilla selittelemistä.
Samat tyypit muutenkin nostivat aina keitot ja kastikkeet aivan nenän alle haistellakseen niitä. Kas kun eivät syöneet ruokaansa sormin....