Helsingin Sanomat on aloittanut oman näkemyksensä vyöryttämisen koko voimallaan:
HS-analyysi: Oulu kertoo Suomesta, joka on kolme vuotta elänyt hiljaista poikkeustilaa
Sinänsä huomattavaa, että nyt on – pakon edessä – pitänyt kirjoittaa täysin maahanmuuttomyönteisen politiikan vastaisia kommentteja. Tosin tässäkin ketunhäntä kainalossa (alla sulkeissa oma ”käännökseni” kommentista):
Käytännössä romahtaneesta maasta tulleita nuoria miehiä, osa sotaa nähneitä, osa muuten vain. Osa varmasti turvan tarpeessa, osa kenties ei.
(Joudun myöntämään vastentahtoisesti, että sekaan on päässyt yksi tai max pari elintasopakolaista.)
Oulun tapaisia ulkomaisten rikoksia saattaa paljastua vielä paljon lisää.
(Tällä kuittaan kaikki nykyiset ja tulevat tapahtumat ts. jäädytän tilanteen. Tästä eteenpäin näkökantoja ei saa muuttaa tuomitsevampaan suuntaan, vaikka mitä kauheuksia paljastuisi.)
Tulijoihin katsominen olisi repinyt auki keskustelun, joka oli monelle liian vaikea.
(Olemme vuosia systemaattisesti kieltäneet kaiken keskustelun ja kommentoinnin, koska monille (= meille) on liian vaikeaa kohdata oman uskomusjärjestelmämme vastaisia asioita.)
Jälkeenpäin voi sanoa, että tarkempi analyysi jäi osin tervetulokulttuurin jalkoihin.
(Huudimme rasistia heti kun joku yritti käsitellä asiaa muusta kuin ehdottaman maahanmuuttomyönteisestä näkökulmasta.)
Joidenkin suomalaisten vastaukset niihin voivat olla rasistisia, mutta on hyvä tutkia itseään ja kysyä, onko kolmen vuoden aikana edes kysymyksiä voinut esittää ilman, että puhe tulkitaan rasismiksi?
(OK, ehkä tuli käytettyä r-korttia turhan tiheään, mutta mielipiteeni on edelleen sen aikaisista neutraaleista/kielteisistä kommenteista: väärin sammutettu.)
Sitten vielä loppuun tuttua Hesari-linjaa:
ja pääosin suomalaisten tekemää
Lapsiin kohdistuneita seksuaalirikosilmoituksia on keskimäärin kolme joka päivä.
(Ihmisiä kuolee sodissa päivittäin ja te ahdasmieliset jaksatte vatvoa paria yksittäistapausta. Tähän pylväsdiagramme sodissa ja nälänhädissä kuolleista ja sen viereen olemattoman pieni pylväs seksuaalirikosten uhrien lukumäärästä. Ymmärtäisin, jos kyseessä olisi
tärkeä asia, silloin "Meillä on unelma" -marssille olisi tilausta. Eiköhän lähdetäkin marssimaan - heti kun sopiva tekosyy löytyy!)