- Liittynyt
- 02.01.2017
- Viestejä
- 1 610
Tässä ketjussa keskustellaan Suomen hyvinvointiyhteiskunnan kehityksestä ja sen tulevasta kehityksestä. Monien mielestä hyvinvointiyhteiskunnan taso on jatkuvasti laskenut 1980-luvulta (linkki YLE:n artikkeliin alhaalta). Olen yrittänyt käydä keskustelua ketjussa Kotimaan politiikka aiheesta, mutta tämä aihe on nähdäkseni vähän liian iso ja monimutkainen siellä käytäväksi. Eli perustin aiheesta uuden keskustelun. Itse näen 4 haastetta Suomen hyvinvointiyhteiskunnan toimintakyvylle.
Oma näkemykseni on, että Suomen hyvinvointiyhteiskunta jatkaa hiljaista rapautumistaan. Pohja saavutetaan todennäköisesti siinä vaiheessa kun suuret ikäluokat ovat kuolleet pois.
Lopuksi originaali viestini Kotimaan politiikka keskustelusta.
Pääkirjoitus | Seuraavan hallituksen ykköstehtävä on Suomen julkisen talouden oikaiseminen
Monien kansalaisten itsepetokseen kuuluu, että sanoo olevansa hyvinvointivaltion kannattaja. Mielestäni se ei kerro mitään paitsi sen että kansalainen haluaa ylläpitää nykyiset rakenteet. Kaikki mittarit kuitenkin tälläkin hetkellä kertovat, että Suomen julkinen talous ja sen rahoituspohja on murenemassa. Vitsihän tässä on se, että jos haluaa ylläpitää nykyisiä rakenteita, niin silloin ei ole enää hyvinvointivaltion kannattaja, koska sitä ei yksinkertaisesti enää ole.
Hyvinvointivaltion suurin uhka on heikkenevä huoltosuhde. Hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi ja vanhusten hoidon turvaamiseksi työtä tekevän väestön tulee tuottaa yhä enemmän että saadaan edes aikaisempi palvelutaso ylläpidettyä.
Työn tuottavuuden nostoon on olemassa helppoja ratkaisuja:
Olisikohan syynä se, että Suomen talous on avautunut vähitellen avoimille markkinoille ja työntekijät kilpailevat globaaleilla työmarkkinoilla? Kuinka hyvin Suomen hyvinvointiyhteiskunta on onnistunut yksilöiden tukemisessa? Tässä voi pohtia mm. Suomen ja Saksan oppisopimusjärjestelmiä, Suomen työvoiman liikkuvuutta sekä työpaikkojen välillä että alueellisesti.
Jos tässä viitataan tuloerojen katsomiseen niin niiden kaventamisella me nimenomaan tuhotaan tämä hyvinvointivaltio. Jos me tasataan supercelliläisen ja kunnan byrokraatin tulot niin meidän hyvinvointivaltio on tuhottu, koska kannustimia yrittämiseen ei ole ja rahaa valtion kirstuun ei tule.
Nykyinen hallitus on puuttunut tähän haasteeseen 2. asteen oppivelvollisuudella -hyvä. Ongelma on se, että rahoitusta ei kuitenkaan jaettu riittävästi.
- Heikkenevä huoltosuhde. Suomessa on jatkuvasti yhä vähemmän töissä olevia ja yhä enemmän tuen varassa olevia. Eläkeläisten suhteellisesti suuri osuus laskee huoltosuhdetta.
- Taloudessa ja työn tuottavuudessa ei ole ollut kehitystä viimeisen 10 vuoden ajan. Suomen talouskasvu lähes maailman heikointa – ”Miksi suomalaiset eivät ole huomanneet tätä”, ihmettelee tiedon kaivanut Johnny Åkerholm
- Jatkuvasti kasvava julkisen velan määrä.
- Eduskunnan kyvyttömyys tehdä rakenteellisia uudistuksia näiden kolmen korjaamiseksi.
Oma näkemykseni on, että Suomen hyvinvointiyhteiskunta jatkaa hiljaista rapautumistaan. Pohja saavutetaan todennäköisesti siinä vaiheessa kun suuret ikäluokat ovat kuolleet pois.
Lopuksi originaali viestini Kotimaan politiikka keskustelusta.
Pääkirjoitus | Seuraavan hallituksen ykköstehtävä on Suomen julkisen talouden oikaiseminen
Kaiken lisäksi Suomi vääntyy haurastuvan perustan päällä ihan vinksalleen. Aluekehittämisen konsultti Timo Aro laskee, että vuonna 2040 vanhushuoltosuhde on siedettävä enää isoissa kaupungeissa ja niiden lähiseuduilla. Jopa 50 kunnassa on tuolloin enemmän yli 65-vuotiaita kuin työikäisiä. Suomi repeää pärjääviin pisteisiin ja kuoleviin seutuihin. Yhteistä politiikkaa ja yhteistä näkemystä Suomen tarpeista on silloin yhä vaikeampi tarjota suomalaisille. Vanhushuoltosuhteen rinnalla on yhä selvemmin heikkenevä ”alueellinen huoltosuhde”.
Kova inflaatio vie nyt kaiken huomion politiikassa, mikä tietysti nyt on ymmärrettävää. Mutta poliitikkojen pitäisi nähdä kauemmas – edes vähän kauemmas kuin äänestäjät näkevät. Pahimman inflaation aika voi olla ohi muutaman kuukauden päästä. Bensalasku saattaa olla kohta taas pienempi ja sähkölaskut hallinnassa.
Hädän ja hälinän taustalla Suomen julkinen talous kulkee rauhallisen vakaasti entiseen suuntaansa, kohti heikompaa olotilaa.
Tämä hallitus ei tilanteelle pandemian ja sodan vuoksi oikein ehtinyt mitään tehdä, eikä enää ehdikään. Mutta tämän hallituksen vastuulla on, että nyt ei lyhytnäköisistä poliittisista syistä tehdä enää mitään sellaista, joka haittaisi seuraavan hallituksen ykköstehtävää: julkisen talouden suunnan oikaisemista.
Tällainen ohjelma on pakko tehdä – juuri niistä poliittisista syistä – vaalikauden alussa, jos sitä oikeasti haluaa edistää. Siis jos poliitikot haluavat siirtyvät kansan mielialojen peesaajista vastuunkantajiksi.
Monien kansalaisten itsepetokseen kuuluu, että sanoo olevansa hyvinvointivaltion kannattaja. Mielestäni se ei kerro mitään paitsi sen että kansalainen haluaa ylläpitää nykyiset rakenteet. Kaikki mittarit kuitenkin tälläkin hetkellä kertovat, että Suomen julkinen talous ja sen rahoituspohja on murenemassa. Vitsihän tässä on se, että jos haluaa ylläpitää nykyisiä rakenteita, niin silloin ei ole enää hyvinvointivaltion kannattaja, koska sitä ei yksinkertaisesti enää ole.
Hyvinvointivaltion suurin uhka on heikkenevä huoltosuhde. Hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi ja vanhusten hoidon turvaamiseksi työtä tekevän väestön tulee tuottaa yhä enemmän että saadaan edes aikaisempi palvelutaso ylläpidettyä.
Työn tuottavuuden nostoon on olemassa helppoja ratkaisuja:
- Nostetaan T&K investointeja 4% BKT:sta
- Lisätään yliopistojen ja amk rahoitusta ja koulutuspaikkoja tuottavilla aloilla
- Nostetaan 1. ja 2. asteen rahoitusta
- Vaaditaan nuorilta enemmän 1. ja 2. asteen oppilaitoksissa. Arvosanan 5 suorittamisella ei enää pääse koulusta ulos, vaan tulee vaatia vähintään tyydyttävän (7) tason suoritusta. Keskinkertaisella osaamisella ei pärjää kiristyvillä globaaleilla työmarkkinoilla.
- Hyväksytään yksilöiden väliset tuottavuuserot. Me ei enää eletä 1980-luvun kolhoosissa vaan globaaleilla työmarkkinoilla. Yhteiskunnan tehtävänä on tukea heikommassa asemassa olevia siinä pärjäämisessä.
- Annetaan luovan tuhon puhdistaa heikosti toimivat yritykset ja annetaan yrittäjille mahdollisuus tehdä henkilökohtainen konkurssi Yhdysvaltojen mallin mukaisesti. Vapautuva työvoima voidaan allokoida paremmin tuottaviin yrityksiin jolloin työn tuottavuus kasvaa
- Helpotetaan korkean tuottavuuden maahanmuuttajien pääsyä Suomeen
Rapautuva hyvinvoinvaltio vaatii remontin – miljardin säästö saataisiin pelkällä koulupudokkaiden määrän vähentämisellä
Ihmisen oma vastuu pärjäämisestään on kasvanut aiemmasta. Tutkijat haluavat torpata miljoonahankkeella eriarvoistumisen.
yle.fi
– Hyvinvointivaltio on rapautunut ja muuttunut 1980-luvulta alkaen. Yksilön vastuu hyvinvointivaltiossa pärjäämisessä on nyt paljon isompi kuin se oli aikaisemmassa eetoksessa. Suomessa on merkkejä vastakkainasettelusta, tutkailee Erola.
Olisikohan syynä se, että Suomen talous on avautunut vähitellen avoimille markkinoille ja työntekijät kilpailevat globaaleilla työmarkkinoilla? Kuinka hyvin Suomen hyvinvointiyhteiskunta on onnistunut yksilöiden tukemisessa? Tässä voi pohtia mm. Suomen ja Saksan oppisopimusjärjestelmiä, Suomen työvoiman liikkuvuutta sekä työpaikkojen välillä että alueellisesti.
– On iso pelko, että erot kasvavat niin suuriksi, että se alkaa rapauttaa hyvinvointivaltion kannatuspohjaa. Pohjoismaisessa hyvinvointimallin ideaalissahan kaikki kansalaiset hyötyvät. Jos näin ei tapahdu ja erot kasvavat, on se huono viesti. Hyvinvointivaltion pohja rapistuu, jos usko siihen horjuu.
Jos tässä viitataan tuloerojen katsomiseen niin niiden kaventamisella me nimenomaan tuhotaan tämä hyvinvointivaltio. Jos me tasataan supercelliläisen ja kunnan byrokraatin tulot niin meidän hyvinvointivaltio on tuhottu, koska kannustimia yrittämiseen ei ole ja rahaa valtion kirstuun ei tule.
– Pelkästään yhden koulupudokkaan on laskettu käyttävän elämänsä aikana yli 370 000 euron arvosta enemmän palveluita kuin muut. Tuon kustannuksen vähentäminen neljänneksellä tarkoittaisi jo miljardin euron säästöä yhden yksittäisen niin sanotun syntymävuosikohortin kohdalla. Ja tämä summa ei edes sisällä esimerkiksi eliniän aikana menetettyjä työtuloja.
Nykyinen hallitus on puuttunut tähän haasteeseen 2. asteen oppivelvollisuudella -hyvä. Ongelma on se, että rahoitusta ei kuitenkaan jaettu riittävästi.
Viimeksi muokattu: