Uudessa-Seelannissa vedettiin toimet aika äärimmilleen maaliskuussa ja nyt siellä ei ole ollut 100 päivään ainuttakaan varmistettua tartuntaa. En ollut tätä ennen tietoinen mitä toimia siellä tehtiin, mutta aikamoisia rajoituksia siellä on tosiaan ollut.
- Ensimmäisestä ilmoituksesta 48h sisällä kaikki ei-välttämättömät liikkeet kiinni, eli muut kuin ruokakaupat ja apteekit jne
- Kauppaan päästettiin vain muutama henkilö kerrallaan pakollisen käsidesihuuhtelun jälkeen ja kaikilla piti olla 2m välit toisiinsa
- Liikkuminen sallittu vain omalla lähialueella
- Ei tapaamisia, eli käytännössä kaikki olivat jonkin tason kotiarestissa
- Rajat kiinni ja liikkumista vain erityisluvalla
Jatkossakin matkailijoilla on pakollinen 2 viikon karanteeni ja rajavalvonta on tiukkaa.
![]()
Uusi-Seelanti 100 päivää ilman koronatartuntaa – maassa asuva Marika kertoo, millä toimilla tässä onnistuttiin: "Se oli ahdistavaa aikaa"
Uudessa-Seelannissa ei ole ilmennyt sataan päivään yhtään koronavirustartuntaa. Maassa asuva Marika Montonen, 32, kertoo MTV Uutisille, että koronakevään rajoitukset olivatkin Suomeen verrattuna huomattavasti tiukemmat.www.mtvuutiset.fi
Kovat panokset, mutta toisaalta tällä hetkellä siellä ei esiinny virusta lainkaan. En tiedä kumpi on parempi, tällainen loputon löyhässä hirressä roikkuminen vai muutaman kuukauden tiukka karanteeni ja sen jälkeen normaalin elämän jatkaminen (tai siis niin normaalin kuin nyt vain on mahdollista pitäen virusturismi kurissa).
Miten tää liittyy sairastamiseen?
Tosin Uuden-Seelanin kohdalla voisi todeta, että siellä on yksi "etu", mitä ei monella maalla ole eli he ovat voineet rajoittaa omien kansalaistensa paluuta kotiin rikkomatta suoranaisesti kansainvälisten ihmisoikeussopimuksien kirjainta koska he voivat kontrolloida maahan saapuvia lentoja, joita ilman ei juuri kukaan maahan pääse. Hesarissa oli taannoin juttu kaksoiskansalaisesta, joka oli helmikuussa tullut isänsä hautajaisiin Suomeen ja pääsi kotiin vasta kesäkuussa vaikka oli kansalaisuus ja perhe siellä. Uusi-Seelanti on päätynyt vetämään tuolle linjalle koska karanteenikapasiteetti ei mitenkään riittänyt edes omien maailmalla olijoiden karanteeniin vapaalla kotiinpaluutahdilla joten lentoja peruttiin ja sitten niitä korvaavia joille sai lipun taas peruttiin jne. Viimeisiä ehdotuksia on ollut että maahan palaava kansalainen joutuisi itse maksamaan tuhansien eurojen karanteenikustannuksensa. Tämä kaikki siis maassa, joka vielä hetki sitten eli turismista ja jossa saapumista ja poistumista ei katsottu mitenkään kieroon.
Ja koska turismi on Uuden-Seelannin selkeästi suurin "vientiala" tai ala, joka tuo ulkomaista rahaa maahan, vallitseva tilanne voi aiheuttaa aikamoista kipuilua.



