Vitutti jo toissapäivänä, mutta vituttaa edelleen sama asia. Eli, töissä on käynnissä pienimuotoinen tuotekehitysprojekti. Vanhan laitteen päivitys nykyaikaan vaatimuslistan pohjalta, ihan peruskauraa siis.
Projektin jo alettua yhdessä alkuvaiheen palaverissa kollega X vaatimalla vaati yhden toiminnallisuuden lisäämistä. Tuntui menevän aivan tunteisiin tämä asia ja asia on aivan pakko huomioida tuotteen kehityksessä. Näin tehtiin, otettiin sitten vaatimukseksi, vaikka perustelut tälle ontuivat. Kollega X on ollut talossa jo pidempään ja tekee aika lailla yksin yhtä osa-aluetta, niin eipä tätä kukaan alkanut isommin kyseenalaistamaan. Projektin edetessä tämä vaatimus on aiheuttanut jatkuvasti haasteita ja uusia ongelmia tuotteen kehitykseen, joiden ratkomiseen on palanut viikkoja aikaa.
Deadlinen lähestyessä päätettiin järjestää katselmointipalaveri. Muutama ongelmakohta havaittiin ja näiden korjaamiseen jälleen kerran tämä jälkikäteen vaadittu muutos aiheutti hankaluuksia. Tästä sitten päästiinkin asiaan ytimeen, eli miksi tämä toiminnallisuus tarvitaan. Kävin keskustelua projektiryhmän sisällä ja kollega X:n kanssa ja kas kummaa, ei se niin tärkeää ollutkaan. Ei kollega X edes tuntunut muistavan koko asiaa...

Muu projektiryhmäkin kummasteli asiaa (muistivat hekin miten tärkeä asia tämä aiemmin oli) ja itseäni asia vituttaa aivan perkeleesti. Kiva tässä nyt kiireessä stressata ja huhkia aikataulun kuromiseksi, kun pari viikkoa on hassattu aikaa turhien ongelmien ratkomiseen ja nyt pitää sitten kiireessä jotenkin vetää nippuun tämä projekti. Ei tule lopputuloksesta niin hyvä kuin haluaisin, kun jotkut ratkaisut on tehty tuon unohtuneen vaatimuksen ehdoilla, ilman sitä olisi päädytty erilaisiin (parempiin) ratkaisuihin. Elämä on.
Jälkiviisaana ja muiden kokemusten kautta kollega X:stä, häntä taisi tuolloin aiemmin vituttaa erään asian säätäminen vanhassa tuotteessa. Vitutuksen ollessa korkealla sitten vaatimalla vaati muutosta tuohon miettimättä sitä, että onko tuohon olemassa mitään järkevää ratkaisua tai onko tuo ylipäätänsä ratkaisemisen arvoista. Kunhan nyt pääsi omaa vitutusta purkamaan, pätemään ja asian voikin sit unohtaa. Melkeen kuin eskarissa olisi.