Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Ei ikävä kyllä sovi kevyeen pintaviehekalastukseen, eli tää on kärjestä liian jäykkä. Kuitenkin tää on hyvä keppi, lähes 8' hyrrä. Harvassa on edes lähelle tulevat. Ehkä aihiona tarpeettoman nopea, eli kartio on jyrkkäprofiilinen. Hitaampi aihio olisi mielestäni parempi.Jassoo, iltapäivälehdet kertovat livemiehien olevan kutumammojen perässä. Itse juuri ihailin salakoiden kutua rantaheinissä. Melkoinen tärinä!
Tulipa hankittua Savage Gearin 7'7" vibe and crank -hyrräkeppi. Heittoluokitus 7-24g. Koristelusta osaan arvata jo tehtaan, mutta itse vapa vaikuttaa hyvältä. Kevyemmistä ja pitkistä hyrrävavoista on ollut pula. Tänään tarkoitus heittää ensiheitot, ja kylmähytkyttely tuntui jo kivalta. Ehkä ei aivan mikrovieheiden vapa, mutta tarpeellinen ostos mun x+y -lukumäärän vapavalikoimaan.
Jigin runko+nuppi on se merkitsevä heittopaino. Jos heität 5g nuppia+mikrojigiä, kokonaisuus on n. 7 g vs isohkolla kuhajigillä tekee yht. 20g. Jälkimmäinen setti hoituu n 100€ kelalla. Tosi kevyitä heitettäessä kukkaro kevenee enemmän.Osaakos joku suositella hyrräkelaa millä heittelis alkaen 5-7g jiginupeilla? Hinta mielellään 100e kieppeillä kun en ole noita ennen testannut niin ei jää sitten 400e vehkeet kaappiin, jos ei olekkaan mieleen.
Tarkoitus olisi kuhaa tai isompaa ahventa tavotella ja miks ei myös haukea.
Katselin vähän Lew´s Speed Spool LFS hyrräkelaa mutta ei oikein osunut silmään mitään specsiä että lentääkö noin kevyillä päillä.
Sen verran googlaillut että halvalla kelalla ei kevyitä vieheitä heiteltäis mutta tota Lew'siä ainakin videoilla kehuttiin hyväksi.
Carassius gibelio eli Hopearuutana.Osaako kukaan arvailla huonoista kuvista paremmin lajeja?
Ei välttämättä kaukana totuudesta. Särkikalojen tunnistus on tarkkaa kuin siilien rakastelu. Varsinkin kun mennään toiselle mantereelle, jännäkerroin on vitosessa. Potentiaalisia hybridejä on enemmän kuin biologilla riittää mielikuvitusta.Carassius gibelio eli Hopearuutana.
Hybridit ei yleensä ole F1-polvessa lisääntymiskykyisiä. Euroopassa on tarpeeton pelko karpista (Cyprinus carpio), joka on alkuperäinen laji esim. Tonavan vesistössä. Hieman turhaan lajia on haukuttu tulokaslajiksi, mitä Eurooppaan tulee. Suomessa en näe karpissa ongelmaa, koska se ei syrjäytä aiempia lajeja, ja lisääntyy hitaasti (jos ollenkaan). Euroopan paras karpinonginta löytyy Suomesta.Hopearuutana on hyvä arvaus. Sitä pitäisi olla tällä seudulla olemassa. En edes tiennyt tuollaisen kalan olemassaolosta. Eniten tuossa ihmetytti oletetut hybridit. Olisikohan ruutanan ja karpin risteytyksellä saumoja lisääntyä suomessa? Oiva onkikala, jos sellaisen sais kotoutettuaToki siinä on vaaransa, jos lähtee ekosysteemeitä muokkaamaan.
Pistä viestiä, jos sulla on liikkumismahdollisuuksia E-Suomessa. Ihan mielellään opastan lajissa, useimmiten ongelmana on se, että "oppilaat" tulevat kavereiden kanssa, ja he omien kavereiden kanssa niille paikoille, jotka kerroin.Särkikalat on kyllä mielenkiintoisia. Seuraavalla suomenreissulla kovasti ongintaa ohjelmassa ja opettelua tunnistamisen osalta.
Hexana HX-20 sanoi sopimuksen irti ja olisi uuden avokelan osto Yoshino Jig Specialist 7" vapaan. Olisiko jotain mitä suositella?
Haluaisin ostaa oman veneen. Rannalta kalastus on hyvin rajoittavaa, vähän kuin ei omistaisi autoa. Olen ollut viimeksi veneessä noin 10 vuotta sitten, en tiedä veneistä oikeastaan mitään. Vene tulisi käyttöön isolle järvelle. Ehkä sitä ensi alkuun ostaa jonkun vaatimattoman soutuveneen pienellä moottorilla ja kiertelee rantoja niin tulee homma tutuksi. Miten veneistä mitään tietämätön voi ostaa veneen ettei osta huonoa tai tule huijatuksi.
Ei kai soutuveneessä mitään riskiä suuremmin ole. Katsoo että on ehjä ja moottori käynnistyy ja toimii.
Jos iso järvi niin kannattaa miettiä olisiko esim Buster S tai M fiksumpi? Saa rantauduttua vaikka kalliolle jos meinaa hätä tulla. Pystyy asentamaan keulamoottoria yms. helpommin. Käytettynä jos ostaa sopivasti niin omansa saa melkein aina pois.

Haluaisin ostaa oman veneen. Rannalta kalastus on hyvin rajoittavaa, vähän kuin ei omistaisi autoa. Olen ollut viimeksi veneessä noin 10 vuotta sitten, en tiedä veneistä oikeastaan mitään. Vene tulisi käyttöön isolle järvelle. Ehkä sitä ensi alkuun ostaa jonkun vaatimattoman soutuveneen pienellä moottorilla ja kiertelee rantoja niin tulee homma tutuksi. Miten veneistä mitään tietämätön voi ostaa veneen ettei osta huonoa tai tule huijatuksi.
On aikamoinen viritys tuo yllä kuvassa! En tiedä mitä maksaa, mutta hinnalla saa varmaan parikin käytettyä lasikuituista soutuvenettä, jos sitä nyt haettiiin. Ja kajakista on hankala esim. katiskaa nostaa veneeseen, tai verkoilla käydä. Mutta kukin tyylillään. Kajakki toki menee vaikka auton kattotelineille, soutuvene ei.
Jos kajakkihommat innostaa, niin voihan siihenkin laittaa vaapun perään kun lähtee melomaan.
Iso järvi tekee kunnon aallokkoa, eli herneenpalkomalliset veneet kannattaa unohtaa. Tasaperäinen ja mahdollisimman vakaa paatti, esim. vanha Terhi 385. Toi on hidas vene, eli ei päivitysvaraa tulevaisuuteen. Voi kuitenkin soutaa ja etenee sen 5-6 kmh sähkömoottorilla. Semmonen 500€ on ok hinta vuosia nähneestä, mutta ehjästä veneestä.Haluaisin ostaa oman veneen. Rannalta kalastus on hyvin rajoittavaa, vähän kuin ei omistaisi autoa. Olen ollut viimeksi veneessä noin 10 vuotta sitten, en tiedä veneistä oikeastaan mitään. Vene tulisi käyttöön isolle järvelle. Ehkä sitä ensi alkuun ostaa jonkun vaatimattoman soutuveneen pienellä moottorilla ja kiertelee rantoja niin tulee homma tutuksi. Miten veneistä mitään tietämätön voi ostaa veneen ettei osta huonoa tai tule huijatuksi.
Jassoo, iltapäivälehdet kertovat livemiehien olevan kutumammojen perässä. Itse juuri ihailin salakoiden kutua rantaheinissä. Melkoinen tärinä!
Tulipa hankittua Savage Gearin 7'7" vibe and crank -hyrräkeppi. Heittoluokitus 7-24g. Koristelusta osaan arvata jo tehtaan, mutta itse vapa vaikuttaa hyvältä. Kevyemmistä ja pitkistä hyrrävavoista on ollut pula. Tänään tarkoitus heittää ensiheitot, ja kylmähytkyttely tuntui jo kivalta. Ehkä ei aivan mikrovieheiden vapa, mutta tarpeellinen ostos mun x+y -lukumäärän vapavalikoimaan.
Mua kajakkikalastuksessa kiehtoo vekottimen helppo mukana kuljetettavuus ja säilytys. Jos innostuu enemmän niin löytyy vähän kaikenlaista nastaa mestaa kalastamiseen:
Los Buzos: Fishing, Riding and Adventure Resort
WELCOME TO LOS BUZOS PANAMA Welcome to Los Buzos Panama. What was once a sleepy town at the end of the road is now a seaside village held up as a model for Panama’s new sustainable tourism plan and offering a wide variety of activities for adventurous travelers. Whether from our Lodge, our...www.losbuzos.com
WordPress.com
fishvillage.com
Katselin tossa viimevuonna tollasta kalastuskajakkia sillä silmällä ostaisko. Yksi melko loppuunsa viritelty oli myynnissä puoleen hintaan"karhu/vesi" liikkeessä, mutta huomasin sen olevan erittäin rajoitettu omaan käyttöön. Eteenkin painaa oikeasti yllättävän paljon. Vie tilaa ihan hitosti. Kiikkerä kuin taivas. Ei tollasta jaksa oikeasti raahata paria kilometriä lammelle. toki siihen olisi tullut kärry mukaan. Sillä meno olisi toki ollut kevyempää tiellä, ei ylipäänsä missäkään metsäpolulla. En löytänyt siitä niin paljon positiivista asiaa, että olisin hankkinut. Sen sijaan ostin samalla rahalla kunnollisen packraftin. Voittaa mennen tullen kajakin.Kajakkia kannattaa kyllä mahdollisuuksien mukaan testata ainakin ennen ostopäätöstä.
Ei ollut mun juttu alkuunkaan. Samalla vaivalla roudaa tuollaista jonnboattia mistä kalastelee kahdestaankin ihan kivasti.

Iso järvi tekee kunnon aallokkoa, eli herneenpalkomalliset veneet kannattaa unohtaa. Tasaperäinen ja mahdollisimman vakaa paatti, esim. vanha Terhi 385. Toi on hidas vene, eli ei päivitysvaraa tulevaisuuteen. Voi kuitenkin soutaa ja etenee sen 5-6 kmh sähkömoottorilla.
Komea kala! Kyllä vapautusmatto on varsin suotava kampe jokaiselle rantakalastajalle.Oma ennätyskarppi 8.2kg söi syötin ennen auringonnousua. Oli hieman haastava tilanne. Ranta about 40 astetta jyrkkä ja täysi pientä ja liukasta irtokiveä. Ei ihan optimiolosuhteet kalan väsyttelyyn, kuvaamiseen ja vapauttamiseen. Haavikin niin pieni ettei siitäkään ollut apua. Pitäisi satsata jonkinsortin matto kaloja varten ettei niitä joutuisi turhaan rankaisemaan kuvatessa/irrotellessa.
Viime vuonna jaksoi kalastaa päiväseltään. Nyt tuntuu, että mieluummin herää aamuyöstä ja käy aamun kalassa. Lounasaikaan lähtee sisätiloihin siestaa viettämään.
Hyvin nuo kaupan karppisyötit(boilies) tuntuvat toimivan. Bonus noissa ettei noita 15mm+ palloja saa pikkukalat syötyä. Näkyy siimassa, kun pikkukalat näykkivät/siirtelevät palleroita.
![]()
![]()
Ankerias tuli sitten mato-ongella laiturin päästä, mittasin niin 86cm ja reilun 1kg painoinen.
Veret laskin heti kun kaiffarin sain hengiltä,perkaus +pää pois ja yön ollut miedossa suolassa sisä- että ulkopuolelta. Tänään sitten muurikan savupönttöön (leppäpuruja ja 4 sokerinpalaa mukaan). Ajasta ei mtn hajua kauan pidetään mut ehkä 50-60min vai jopa pitempään?
Jotain koitin netistä katella niin kilohinnaltaan 32-50e ankerias,eli herrojen herkkua tänään tiedossa uusien pottujen kera.
Että tälläinen hieman erilainen sivuosuma saalis kun ahventa koitin mutta ahti päätti antaa mieluummin Ankeriaan.
Oli todella paha päästää tätä kaveria enää takasin järveen kun koukku oli silmästä kiinni ja silmä oli täysin mennyttä kalua sekä myöskin leukarustosta oli osittain kiinni.Äärimmäisen uhanalaisena lajina laskisin kyllä itse takaisin. Vaikka eivät toki täältä juuri mistään edes teoriassa pääse lisääntymään.
Syö nopeasti, ei kestä hyvänä kauaa.Oli todella paha päästää tätä kaveria enää takasin järveen kun koukku oli silmästä kiinni ja silmä oli täysin mennyttä kalua sekä myöskin leukarustosta oli osittain kiinni.
Tänään savustuksessa ja oli muuten todella todella hyvää sekä rasvaista.
Tämän kalalajin saanti ja ruoaksi laitto oli ainoa kerta,en ajatellut kalastaa ankeriasta eilen vaan semmoinen valitettavasti hotkais kasiaiskoukun vaikka ahventa koitin saada 2m syvyydestä.
Muutenkin oli aika kiire nakata hauki takas kun oli tolkuton helle. Sukelsi onneksi syvyyksiin...Pitänee käydä ostamassa isompi haavi näköjään jos tämmöisiä alkaa tulemaan.Tässä oma tapa pitää onkilaite näppärästi paikoillaan säilytyksessä sekä vapaa kuljetettaessa onkipaikalle.
![]()
En ollut kuullutkaan kyseisestä kapistuksesta aikaisemminStonfo kärki ongessa lienee kätevin, onkilaitteen saa irti sekunnissa ja vapa ja laite voidaan pakata erikseen.
Tuossapa Kalevasta juttu koskien onkimista.Sen verran ammattilaisia näyttää olevan paikalla, että rohkenisin kysyä erästä ongelmaa, jonka kohtasin yrittäessäni opettaa tulevaa perijääni, siis lastani, kyseiseen harrastukseen tänään. Aiempi ongintakeikkani on hyvin monen vuoden (vuosikymmenten) takaa veneestä järvellä, kun isä hoiti tekniset seikat ja minulle riitti pitää kiinni onkivavasta. Mato-onki silloinkin se oli.
Nyt ongimme rannalta käsin tänään. Hankin kaksimetrisen ongen, siiman lyhensin ongen mittaiseksi (oliko järkevää) koska muuten se ei ehtint edes rannalle asti joutumatta aivan mahdottomaan solmuun, jota en saanut enää avattua. Ostimme Tokmannilta 50 kappaletta kastematoja elävinä purkissa, ja sitten etsin järven, jossa voi onkia rannasta käsin ilman, ilman venettä.
Löysin mielestäni hyvän sijainnin, ja se oli ilmeisen hyvä, sillä koukussa nyki jatkuvasti ja useita ahvenia saatiin nostettua jopa vedenpinnan yläpuolelle asti. Ne olivat kaikki ahvenia, sen verran ehdin huomata ja ymmärtää. Kun koukkuun laittoi madon, ja piilotti koukun kärjen madon sisään, niin heti ne nykivät. Paikka oli ilmeisesti "ok".
Ydinongelmana oli jokaisen ahvenan karkaaminen koukusta ennen kuin sen rannalle nostettua sai. Yksi irtosi veden alla, toinen veden päällä, kaikki ne silti irtosivat. Koukku oli se kalliimpi tokmannin peruskohon koukku (ei Väinö-merkkinen), uusi ja (verihaavoistani päätellen) ylen tarttuva itsessään. Oletan siis, että ongelma oli siinä tekniikassa, jota teimme sen jälkeen, kun kala oli maistanut matoa ja jäänyt osittain kiinni koukkuun. Siis tässä ylösvetotekniikassa.
Onko olemassa joitain suosituksia, millä tavoin mato-onki nostetaan järvestä ylös silloin, kun ahven on jäänyt kiinni, muttei riittävän kiinni, etteikö vielä hyppäisi siitä irti?
Melkein olisin toivonut, että mainitulla kalapaikalla olisi ollut edes jokunen särki, sillä vanhastaan muistan, että ne jäivät koukkuun ja syvälle sen söivätkin eikä ylösnostotavalla ollut väliä. Mutta nyt oli ihan pelkkää ahventa. Normaalia ahventa. Kaksi tuntia näykkivät, kymmenisen matoa söivät, noin viisi kertaa saatiin nostettua veden päälle mutta pääsivät takaisin veteen ennen rantaan saamista. Veden alla vetivät koukkua useamman tusinan kertaa. Kun vähän vapaa vetäisi, niin irti oli jo.
Onko neuvoja vast-alkajalle saada ahven pysymään kiinni mato-onkeen sen jo ollessa veden alla osittain kiinni koukussa l. millä tavoin onkea kannattaa liikuttaa, jotta koukku ei irtoa vaan päinvastoin, ja että tällainen ahven vielä pysyisi siinä sen vedestä rantaan nostamisen ajan?
Olisi muutakin kysyttävää, kuten miksi kohossa on kaksi lyijypainoa (molemmat vielä kohon alapuolella), onko niiden sijoittelulla jotain väliä. Lapsuuden ongissani oli yksi paino, ja sen tarkoituksen ymmärrän, mutta miksi nyt on kaksi? Onko hyvä, että vapa ja siima leikataan suunnilleen vavan mittaan? Vai miten muuten sen saa sotkematta kuljetettua järveltä kotiin? Ennen kiersin sen ongen ympäri, mutta eihän se onnistu kokoon painettavalla ongella, rupee siinä jotain kiertelemään..
Perkaaminen olisi sitten ihan toinen kysymys. En ole koskaan perannut, kyllä isä sitä olisi opettanut 1980-luvulla, mutta laiskana en jaksanut opetella. Sen tiedän, että ahvenelle tehdään vatsaan viilto, ja että sitä pitää poistaa jokin myrkyllinen sisäelin - oliko sappi-joku...? - jos tulella paistaa kepin nokassa, niin ilmeisesti se on aika sama, onko siinä pää tallessa, sitähän ei ole pakko syödä kuitenkaan. Mutta mitkä lienevät ns ns. pakolliset osat (ahvenen osalta) jotta sen voi syödä paistettuna siten kuin paistettu ahven nyt yleensä syödään?
Huom. Ensisijaisesti toivon vastauksia tuohon ahvenen ylösnosto-ongelmaan. Perkaamisjuttu tulee ongelmaksi vasta sen jälkeen, jos löydettäisiin edes karkaamaton ahven jonka perata.
Sää ja paikka olivat tosiaan otollliset. Opin myös että ruoka-aika oli yllättävän tarkkaan iltaseittemän jälkeen (ei vielä ihan seitsemältä) ja loppui puoli kymmeneen mennessä. Sillä välillä nyki samantien kun uutta syöttiä veteen heitti, sitä ennen ei nykinyt, ja ennen iltakymmentä loppui taas kuin seinään. Tämän tiedon ymmärtäminen sentään helpottaa tulevia eksperimenttejä luonnollisesti.

Tällaisen kohon koukkuineen ostin, kun hieman edullisemman Väinö-merkkisen siiman sain solmuun jo ennen vetten äärelle ehtimistä:Onko koukutusliike riittävän terävä? Kuulostaa siltä, että vavan noston ajoitus on pielessä, jos yksikään kala ei tule ylös asti. Miten iso koukku ja millainen koho ongessasi on?
Edit: Älä myöskään laita niin isoa klönttiä matoa koukkuun, ettei pieni ahven saa napattua pakettia suuhunsa.
Käytämme välttämättömiä evästeitä, jotta tämä sivusto toimisi, ja valinnaisia evästeitä käyttökokemuksesi parantamiseksi.