Kalastus

Pitäisi "tuunata" medium koon snack baitteja jotenkin. Ostin niitä joskus 50% alesta tjsp ja nuo hilevärit ui kuin tönkkösuolattu silakka jos eivät satu pyörimään. Keitinkin niitä joskus, mutta eipä ne siitä pehmentyneet yhtään. :facepalm:
Keittäminen on hyvä tehdä "täsmänä", jos mahis. Eli kova varsi ja löysä perä antaa semmosen lupsuttavan uinnin. Jos pystyy antamaan kirurginveistä pyrstön juureen, ohentaen hieman, uintia saa lisää.
 
Avovesikausi avattu eilen. Kolme alimittaista kuhaa ja yksi ahven kävi pyörähtämässä veneessä. Kuhan kutu alkanee kohta, joten pitää keskittyä perhokalastukseen seuraavaksi.
 
Jassoo, iltapäivälehdet kertovat livemiehien olevan kutumammojen perässä. Itse juuri ihailin salakoiden kutua rantaheinissä. Melkoinen tärinä!

Tulipa hankittua Savage Gearin 7'7" vibe and crank -hyrräkeppi. Heittoluokitus 7-24g. Koristelusta osaan arvata jo tehtaan, mutta itse vapa vaikuttaa hyvältä. Kevyemmistä ja pitkistä hyrrävavoista on ollut pula. Tänään tarkoitus heittää ensiheitot, ja kylmähytkyttely tuntui jo kivalta. Ehkä ei aivan mikrovieheiden vapa, mutta tarpeellinen ostos mun x+y -lukumäärän vapavalikoimaan.
 
Jassoo, iltapäivälehdet kertovat livemiehien olevan kutumammojen perässä. Itse juuri ihailin salakoiden kutua rantaheinissä. Melkoinen tärinä!

Tulipa hankittua Savage Gearin 7'7" vibe and crank -hyrräkeppi. Heittoluokitus 7-24g. Koristelusta osaan arvata jo tehtaan, mutta itse vapa vaikuttaa hyvältä. Kevyemmistä ja pitkistä hyrrävavoista on ollut pula. Tänään tarkoitus heittää ensiheitot, ja kylmähytkyttely tuntui jo kivalta. Ehkä ei aivan mikrovieheiden vapa, mutta tarpeellinen ostos mun x+y -lukumäärän vapavalikoimaan.
Ei ikävä kyllä sovi kevyeen pintaviehekalastukseen, eli tää on kärjestä liian jäykkä. Kuitenkin tää on hyvä keppi, lähes 8' hyrrä. Harvassa on edes lähelle tulevat. Ehkä aihiona tarpeettoman nopea, eli kartio on jyrkkäprofiilinen. Hitaampi aihio olisi mielestäni parempi.
 
Myrkkylammikolla olin kokeilemassa uusia syöttejä ja syönti oli ihan hyvä. Isoin karppi rikkoi nippanappa 4kg rajan. Kiinalaiset setämiehet pyydystivät elohopealla ja pcb:lla maustettuja karppeja evääksi. Yritin kertoa hepuille, että tästä jorpakosta ei kannattaisi syödä mitään kalaa, mutta kielimuuri esti viestin läpimenon. Luulivat kai, että väitin karppia huonoksi ruokakalaksi eivätkä ymmärtäneet varoitusta myrkyistä.

Karpeilla alkaa olemaan kutu päällä ja paikoitellen ohikin. Pitää kaivaa zig rig:it ja muut pintavehkeet esiin ja käydä pinnasta näkökalastamassa. Näkökalastus on hauskaa hommaa karpinkin kanssa. Varsinkin, jos onnistuu valikoimaan sopivan pieniä karppeja ja käyttämään keveitä heittovehkeitä.

Olen varmaan ihan väärässä, mutta tuli myös ruutanan näköistä kalaa. Lisäksi tuli mysteerikalan ja karpin hybridiä ehkä vastaan. Oletetulla hybridillä oli tavanomaisen kalan suu ja tyngät karpin viikset. Osaako kukaan arvailla huonoista kuvista paremmin lajeja?

Ei karppimainen suu, viikset puuttuu, lyhyt selkäevä, liian lyhyt selkäevä ruutanaksi?
1621801438707.png


Hybridi? Tynkä viikset, suu karpin ja ylläolevan välistä. Karppimainen selkäevä.
1621801509592.png
 
Viimeksi muokattu:
Osaakos joku suositella hyrräkelaa millä heittelis alkaen 5-7g jiginupeilla? Hinta mielellään 100e kieppeillä kun en ole noita ennen testannut niin ei jää sitten 400e vehkeet kaappiin, jos ei olekkaan mieleen.
Tarkoitus olisi kuhaa tai isompaa ahventa tavotella ja miks ei myös haukea.

Katselin vähän Lew´s Speed Spool LFS hyrräkelaa mutta ei oikein osunut silmään mitään specsiä että lentääkö noin kevyillä päillä.
Sen verran googlaillut että halvalla kelalla ei kevyitä vieheitä heiteltäis mutta tota Lew'siä ainakin videoilla kehuttiin hyväksi.
 
Osaakos joku suositella hyrräkelaa millä heittelis alkaen 5-7g jiginupeilla? Hinta mielellään 100e kieppeillä kun en ole noita ennen testannut niin ei jää sitten 400e vehkeet kaappiin, jos ei olekkaan mieleen.
Tarkoitus olisi kuhaa tai isompaa ahventa tavotella ja miks ei myös haukea.

Katselin vähän Lew´s Speed Spool LFS hyrräkelaa mutta ei oikein osunut silmään mitään specsiä että lentääkö noin kevyillä päillä.
Sen verran googlaillut että halvalla kelalla ei kevyitä vieheitä heiteltäis mutta tota Lew'siä ainakin videoilla kehuttiin hyväksi.
Jigin runko+nuppi on se merkitsevä heittopaino. Jos heität 5g nuppia+mikrojigiä, kokonaisuus on n. 7 g vs isohkolla kuhajigillä tekee yht. 20g. Jälkimmäinen setti hoituu n 100€ kelalla. Tosi kevyitä heitettäessä kukkaro kevenee enemmän.
 
Carassius gibelio eli Hopearuutana.
Ei välttämättä kaukana totuudesta. Särkikalojen tunnistus on tarkkaa kuin siilien rakastelu. Varsinkin kun mennään toiselle mantereelle, jännäkerroin on vitosessa. Potentiaalisia hybridejä on enemmän kuin biologilla riittää mielikuvitusta.
 
Hopearuutana on hyvä arvaus. Sitä pitäisi olla tällä seudulla olemassa. En edes tiennyt tuollaisen kalan olemassaolosta. Eniten tuossa ihmetytti oletetut hybridit. Olisikohan ruutanan ja karpin risteytyksellä saumoja lisääntyä suomessa? Oiva onkikala, jos sellaisen sais kotoutettua :) Toki siinä on vaaransa, jos lähtee ekosysteemeitä muokkaamaan.
 
Hopearuutana on hyvä arvaus. Sitä pitäisi olla tällä seudulla olemassa. En edes tiennyt tuollaisen kalan olemassaolosta. Eniten tuossa ihmetytti oletetut hybridit. Olisikohan ruutanan ja karpin risteytyksellä saumoja lisääntyä suomessa? Oiva onkikala, jos sellaisen sais kotoutettua :) Toki siinä on vaaransa, jos lähtee ekosysteemeitä muokkaamaan.
Hybridit ei yleensä ole F1-polvessa lisääntymiskykyisiä. Euroopassa on tarpeeton pelko karpista (Cyprinus carpio), joka on alkuperäinen laji esim. Tonavan vesistössä. Hieman turhaan lajia on haukuttu tulokaslajiksi, mitä Eurooppaan tulee. Suomessa en näe karpissa ongelmaa, koska se ei syrjäytä aiempia lajeja, ja lisääntyy hitaasti (jos ollenkaan). Euroopan paras karpinonginta löytyy Suomesta.

Edit: en sano tätä karpin onkijana vaan biologina.
 
Särkikalat on kyllä mielenkiintoisia. Seuraavalla suomenreissulla kovasti ongintaa ohjelmassa ja opettelua tunnistamisen osalta.
 
Särkikalat on kyllä mielenkiintoisia. Seuraavalla suomenreissulla kovasti ongintaa ohjelmassa ja opettelua tunnistamisen osalta.
Pistä viestiä, jos sulla on liikkumismahdollisuuksia E-Suomessa. Ihan mielellään opastan lajissa, useimmiten ongelmana on se, että "oppilaat" tulevat kavereiden kanssa, ja he omien kavereiden kanssa niille paikoille, jotka kerroin. :) Suomessa on kovin rajallinen määrä vapaata rantaa.. . :(
 
Hexana HX-20 sanoi sopimuksen irti ja olisi uuden avokelan osto Yoshino Jig Specialist 7" vapaan. Olisiko jotain mitä suositella?

Näin kesä aikaan tulee vähän kokeiltua jigaamista tai käy muuten vain "virveliä" viskaamassa. Perus mökkikalastusta siis..
 
Hexana HX-20 sanoi sopimuksen irti ja olisi uuden avokelan osto Yoshino Jig Specialist 7" vapaan. Olisiko jotain mitä suositella?

Motoneteista saa Daiwan Ninjaa budjettiluokassa ja Fuego LT sitten satasen nurkilla, molempia kovin kehuttu. Yleiskalastukseen varmaan 2000-koko passeli, muutenhan nuo on samoja kuin 1000 mutta syvemmällä puolalla. Tuolle vavalle voi hieman painavampi Ninja olla balanssin puolesta jopa parempi...
 
Ninjaa on kyllä pidetty hyvänä kelana 50€ hintaluokassaan. Itse katsoin, että Ninja olisi 10g Hexanaa kevyempi.

Itse ostaisin budjettiin sopivan Daiwan tai Shimanon.

Muutamista edullisista Abuista kokemusta ja kaikki ovat hajonneet luvattoman pienillä käyttötunneillla. No, halvalla ei saa hyvää ja varmaan samaa tavaraa ne kaikki ovat. Itselläni kuitenkin toistaiseksi Abu boikotissa alle satasen hintaluokassa.
 
Haluaisin ostaa oman veneen. Rannalta kalastus on hyvin rajoittavaa, vähän kuin ei omistaisi autoa. Olen ollut viimeksi veneessä noin 10 vuotta sitten, en tiedä veneistä oikeastaan mitään. Vene tulisi käyttöön isolle järvelle. Ehkä sitä ensi alkuun ostaa jonkun vaatimattoman soutuveneen pienellä moottorilla ja kiertelee rantoja niin tulee homma tutuksi. Miten veneistä mitään tietämätön voi ostaa veneen ettei osta huonoa tai tule huijatuksi.
 
Haluaisin ostaa oman veneen. Rannalta kalastus on hyvin rajoittavaa, vähän kuin ei omistaisi autoa. Olen ollut viimeksi veneessä noin 10 vuotta sitten, en tiedä veneistä oikeastaan mitään. Vene tulisi käyttöön isolle järvelle. Ehkä sitä ensi alkuun ostaa jonkun vaatimattoman soutuveneen pienellä moottorilla ja kiertelee rantoja niin tulee homma tutuksi. Miten veneistä mitään tietämätön voi ostaa veneen ettei osta huonoa tai tule huijatuksi.

Oliko tää joku vitsi? Mene lähimmälle huoltsikalle missä lauma mustalaisia ja huuda: "Hai, tartten hyvän veneen"

Jos ei ollut vitsi, niin tori-palstalta. Jos sua huijataan soutuvenekaupoissa, niin älä ensimmäiseksi hirveen kallista osta. Sähkämoottorilla päääset rantoja kiertelemään. Niin, kannattaa ottaa matkaan airot, mela,veneeseen tappi ja ehkäpä pelastusliivitkin. Kireitä siimoja!
 
Ei kai soutuveneessä mitään riskiä suuremmin ole. Katsoo että on ehjä ja moottori käynnistyy ja toimii.
Jos iso järvi niin kannattaa miettiä olisiko esim Buster S tai M fiksumpi? Saa rantauduttua vaikka kalliolle jos meinaa hätä tulla. Pystyy asentamaan keulamoottoria yms. helpommin. Käytettynä jos ostaa sopivasti niin omansa saa melkein aina pois.
 
Ei kai soutuveneessä mitään riskiä suuremmin ole. Katsoo että on ehjä ja moottori käynnistyy ja toimii.
Jos iso järvi niin kannattaa miettiä olisiko esim Buster S tai M fiksumpi? Saa rantauduttua vaikka kalliolle jos meinaa hätä tulla. Pystyy asentamaan keulamoottoria yms. helpommin. Käytettynä jos ostaa sopivasti niin omansa saa melkein aina pois.

Ihan ummikolle siis suosittelet ostamaan Buster M keulamoottorilla varustettuna? Näiden hinnat taitaa pyöriä kymppitonnin paremmalla puolella. Mä kun ymmärsin viestin perusteella, että budjetti liikkuisi ehkä jossain satasissa...tai no, mistäs toisaalta tiedän. :hmm:

Niin ja onko sille veneelle joku paikka? Ei niitäkään saa ihan mihin vaan jätttää. Tai siis voi jättää, mutta vene voi sitten hävitä jonnekin.
 
Viimeksi muokattu:
Haluaisin ostaa oman veneen. Rannalta kalastus on hyvin rajoittavaa, vähän kuin ei omistaisi autoa. Olen ollut viimeksi veneessä noin 10 vuotta sitten, en tiedä veneistä oikeastaan mitään. Vene tulisi käyttöön isolle järvelle. Ehkä sitä ensi alkuun ostaa jonkun vaatimattoman soutuveneen pienellä moottorilla ja kiertelee rantoja niin tulee homma tutuksi. Miten veneistä mitään tietämätön voi ostaa veneen ettei osta huonoa tai tule huijatuksi.

Pahoittelen, että huutelen sivusta ihan jotain muuta kuin mitä kysyit. Oletko miettinyt kalastuskajakkia? Siitä saisi kaverin senkin jälkeiselle ajalle, kun ostaa isomman veneen? Kulkee mukavasti auton katolla, jos käy esim. uusia järviä/lampia tms. kalastamassa. Pyörät kajakin alle ja tuollaisen voi vetää polkua pitkin ryteikköisempäänkin rantaan. Kajakkeihin saa nykyään sähkömoottoria, jos ei halua polkea. Poljettava on ihan ehdottoman jees, niin jää kädet vapaaksi. Isommat kalastuskajakit ovat pienen soutuveneen veneen kokoisia, mutta eri asioissa hyviä ja huonoja. Kaiut sun muut saa tottakai myös kajakkiin asennettua.

Kajakin huonoin puoli tietenkin se, että noihin kalastuskajakkeihin ei mahdu kuin yksi ihminen. Aallokossa tuollaisen kanssa hauskuus loppuu hyvin nopeasti.

1622287936589.png
 
Viimeksi muokattu:
On aikamoinen viritys tuo yllä kuvassa! En tiedä mitä maksaa, mutta hinnalla saa varmaan parikin käytettyä lasikuituista soutuvenettä, jos sitä nyt haettiiin. Ja kajakista on hankala esim. katiskaa nostaa veneeseen, tai verkoilla käydä. Mutta kukin tyylillään. Kajakki toki menee vaikka auton kattotelineille, soutuvene ei.
 
On aikamoinen viritys tuo yllä kuvassa! En tiedä mitä maksaa, mutta hinnalla saa varmaan parikin käytettyä lasikuituista soutuvenettä, jos sitä nyt haettiiin. Ja kajakista on hankala esim. katiskaa nostaa veneeseen, tai verkoilla käydä. Mutta kukin tyylillään. Kajakki toki menee vaikka auton kattotelineille, soutuvene ei.

Hobiet on tuon kajakkikalastushomman kruununjalokivi. Varsinkin täyteen varusteltuna. Halvemmallakin saa. Mitä olen amerikassa katsonut kajakkien hintoja niin about tonnilla saa mun mieleen ok. käytetyn tai uutena 2-3k$ perusvarusteiden kanssa. Jos lisää hyvän kaiun, sähkömoottorin jne. niin hinta pompsahtaa. Tietty kelat, vavat jne. maksaa myös oman osansa, mutta niihin joutuu joka tapauksessa satsaamaan.

Ei turvallinen kajakki missään nimessä ole halpislaite. Se on vain erilainen tapa kalastaa ja minulle mieluisampi kuin soutuvene. Molempi toki parempi. Kajakissa tuo mukanaraahattavuus on hyvä asia.
 
Kyllähän vene pitää olla sellainen, että siihen ny 3-4 henkilöä mahtuu. tuohon kajakkiin ei varmaankaan. Mutta jos tosiaan siellä ameriikan maalla on kaikki hienompaa (...?). Jos kajakkihommat innostaa, niin voihan siihenkin laittaa vaapun perään kun lähtee melomaan.

Kysyjälle ehkä joku käytetty lasikuituvene olisi passeli, ja siihen kiinni käytetty sähkömoottori, vanha auton akku jostain niiin hyvä on. Sillä uistelee ja kiertelee niitä rantoja mikä oli toiveissa. Jos akku simahtaa niin soutaa takaisin. Sähkömoottorilla ei niin kauaksi ennätä mennä, etteikö pois jaksaisi soutaa.
 
Keulamoottorri / taivasankkuri on kyllä ollut loistava kaveri tän kevään kalastusreissuilla. Ei tarvi paljoa säätää perinteisen ankkurin kanssa ja pystyy pientä siirtymistäkin tekee samalla kun pommittaa kaislikon reunoja. Hintaakin kyllä tulee sitten jos tähän lähtee.

Sitten löytyy myös Guidelinen kelluntarengas jolla pääsee vaikka mitä pieniä lampia ja järviä koluumaan, ollu hyvä setti haukiperhosteluissa. Veteen pääsee vaikka minkälaisen ryteikön läpi ja vesillä pystyy hiljaa lipumaan hyville kalamestoille.

Itsekin antaisin äänen tuolle lasikuitusoutuveneelle ja siihen sähkömoottori perään kiinni.
 
Jos kajakkihommat innostaa, niin voihan siihenkin laittaa vaapun perään kun lähtee melomaan.

Mua kajakkikalastuksessa kiehtoo vekottimen helppo mukana kuljetettavuus ja säilytys. Jos innostuu enemmän niin löytyy vähän kaikenlaista nastaa mestaa kalastamiseen:



 
Haluaisin ostaa oman veneen. Rannalta kalastus on hyvin rajoittavaa, vähän kuin ei omistaisi autoa. Olen ollut viimeksi veneessä noin 10 vuotta sitten, en tiedä veneistä oikeastaan mitään. Vene tulisi käyttöön isolle järvelle. Ehkä sitä ensi alkuun ostaa jonkun vaatimattoman soutuveneen pienellä moottorilla ja kiertelee rantoja niin tulee homma tutuksi. Miten veneistä mitään tietämätön voi ostaa veneen ettei osta huonoa tai tule huijatuksi.
Iso järvi tekee kunnon aallokkoa, eli herneenpalkomalliset veneet kannattaa unohtaa. Tasaperäinen ja mahdollisimman vakaa paatti, esim. vanha Terhi 385. Toi on hidas vene, eli ei päivitysvaraa tulevaisuuteen. Voi kuitenkin soutaa ja etenee sen 5-6 kmh sähkömoottorilla. Semmonen 500€ on ok hinta vuosia nähneestä, mutta ehjästä veneestä.

Mutta nyt pitäisi vähän järjestellä uistimia, ja ottaa niitä pois pakkauksista. Ja oonkohan mä ostanut Grizzly Hekseneitä? Fiilis on että olisin ostanut, mutta ei vaan löydy. Yhden vei pohja, niisk.
 
Jassoo, iltapäivälehdet kertovat livemiehien olevan kutumammojen perässä. Itse juuri ihailin salakoiden kutua rantaheinissä. Melkoinen tärinä!

Tulipa hankittua Savage Gearin 7'7" vibe and crank -hyrräkeppi. Heittoluokitus 7-24g. Koristelusta osaan arvata jo tehtaan, mutta itse vapa vaikuttaa hyvältä. Kevyemmistä ja pitkistä hyrrävavoista on ollut pula. Tänään tarkoitus heittää ensiheitot, ja kylmähytkyttely tuntui jo kivalta. Ehkä ei aivan mikrovieheiden vapa, mutta tarpeellinen ostos mun x+y -lukumäärän vapavalikoimaan.

Tuo on hemmetin mukava keppi. Ehdoton oma suosikki tuosta SG4 sarjasta.
Todella monikäyttöinen vapa. Menee ahvenelle ja tuollaiselle ruokakoon kuhalla kun nenä päähän. Heittää jigit, vaaput, chatterit ja kaikki tarvittavat tingeltongelit.

Uusilla savagen craft cannibaleilla vaimo parenteli tänään vähän enkkaa ja puolitoista kiloa alkaa lähentymään kivasti.
 

Liitteet

  • Screenshot_20210619-172739-01.jpeg
    Screenshot_20210619-172739-01.jpeg
    1,2 MB · Luettu: 112
Mua kajakkikalastuksessa kiehtoo vekottimen helppo mukana kuljetettavuus ja säilytys. Jos innostuu enemmän niin löytyy vähän kaikenlaista nastaa mestaa kalastamiseen:





Kajakkia kannattaa kyllä mahdollisuuksien mukaan testata ainakin ennen ostopäätöstä.

Ei ollut mun juttu alkuunkaan. Samalla vaivalla roudaa tuollaista jonnboattia mistä kalastelee kahdestaankin ihan kivasti.
 
Kajakkia kannattaa kyllä mahdollisuuksien mukaan testata ainakin ennen ostopäätöstä.

Ei ollut mun juttu alkuunkaan. Samalla vaivalla roudaa tuollaista jonnboattia mistä kalastelee kahdestaankin ihan kivasti.
Katselin tossa viimevuonna tollasta kalastuskajakkia sillä silmällä ostaisko. Yksi melko loppuunsa viritelty oli myynnissä puoleen hintaan"karhu/vesi" liikkeessä, mutta huomasin sen olevan erittäin rajoitettu omaan käyttöön. Eteenkin painaa oikeasti yllättävän paljon. Vie tilaa ihan hitosti. Kiikkerä kuin taivas. Ei tollasta jaksa oikeasti raahata paria kilometriä lammelle. toki siihen olisi tullut kärry mukaan. Sillä meno olisi toki ollut kevyempää tiellä, ei ylipäänsä missäkään metsäpolulla. En löytänyt siitä niin paljon positiivista asiaa, että olisin hankkinut. Sen sijaan ostin samalla rahalla kunnollisen packraftin. Voittaa mennen tullen kajakin.
 
Oma ennätyskarppi 8.2kg söi syötin ennen auringonnousua. Oli hieman haastava tilanne. Ranta about 40 astetta jyrkkä ja täysi pientä ja liukasta irtokiveä. Ei ihan optimiolosuhteet kalan väsyttelyyn, kuvaamiseen ja vapauttamiseen. Haavikin niin pieni ettei siitäkään ollut apua. Pitäisi satsata jonkinsortin matto kaloja varten ettei niitä joutuisi turhaan rankaisemaan kuvatessa/irrotellessa.

Viime vuonna jaksoi kalastaa päiväseltään. Nyt tuntuu, että mieluummin herää aamuyöstä ja käy aamun kalassa. Lounasaikaan lähtee sisätiloihin siestaa viettämään.

Hyvin nuo kaupan karppisyötit(boilies) tuntuvat toimivan. Bonus noissa ettei noita 15mm+ palloja saa pikkukalat syötyä. Näkyy siimassa, kun pikkukalat näykkivät/siirtelevät palleroita.
1624214852702.png
 
Viimeksi muokattu:
Iso järvi tekee kunnon aallokkoa, eli herneenpalkomalliset veneet kannattaa unohtaa. Tasaperäinen ja mahdollisimman vakaa paatti, esim. vanha Terhi 385. Toi on hidas vene, eli ei päivitysvaraa tulevaisuuteen. Voi kuitenkin soutaa ja etenee sen 5-6 kmh sähkömoottorilla.

..ja on vene seuraaviksi vuosikymmeniksi. Ilman mitään huoltoa/suojausta.
 
Oma ennätyskarppi 8.2kg söi syötin ennen auringonnousua. Oli hieman haastava tilanne. Ranta about 40 astetta jyrkkä ja täysi pientä ja liukasta irtokiveä. Ei ihan optimiolosuhteet kalan väsyttelyyn, kuvaamiseen ja vapauttamiseen. Haavikin niin pieni ettei siitäkään ollut apua. Pitäisi satsata jonkinsortin matto kaloja varten ettei niitä joutuisi turhaan rankaisemaan kuvatessa/irrotellessa.

Viime vuonna jaksoi kalastaa päiväseltään. Nyt tuntuu, että mieluummin herää aamuyöstä ja käy aamun kalassa. Lounasaikaan lähtee sisätiloihin siestaa viettämään.

Hyvin nuo kaupan karppisyötit(boilies) tuntuvat toimivan. Bonus noissa ettei noita 15mm+ palloja saa pikkukalat syötyä. Näkyy siimassa, kun pikkukalat näykkivät/siirtelevät palleroita.
1624214852702.png
Komea kala! Kyllä vapautusmatto on varsin suotava kampe jokaiselle rantakalastajalle.

Täällä lahnat ja säyneet vetää kyllä ilolla noita 15mm boilareitakin, särjet sillä saa hyvin estettyä :D
 
Ankerias.jpg


Ankerias tuli sitten mato-ongella laiturin päästä, mittasin niin 86cm ja reilun 1kg painoinen.
Veret laskin heti kun kaiffarin sain hengiltä,perkaus +pää pois ja yön ollut miedossa suolassa sisä- että ulkopuolelta. Tänään sitten muurikan savupönttöön (leppäpuruja ja 4 sokerinpalaa mukaan). Ajasta ei mtn hajua kauan pidetään mut ehkä 50-60min vai jopa pitempään?

Jotain koitin netistä katella niin kilohinnaltaan 32-50e ankerias,eli herrojen herkkua tänään tiedossa uusien pottujen kera.

Että tälläinen hieman erilainen sivuosuma saalis kun ahventa koitin mutta ahti päätti antaa mieluummin Ankeriaan.
 
Ankerias.jpg


Ankerias tuli sitten mato-ongella laiturin päästä, mittasin niin 86cm ja reilun 1kg painoinen.
Veret laskin heti kun kaiffarin sain hengiltä,perkaus +pää pois ja yön ollut miedossa suolassa sisä- että ulkopuolelta. Tänään sitten muurikan savupönttöön (leppäpuruja ja 4 sokerinpalaa mukaan). Ajasta ei mtn hajua kauan pidetään mut ehkä 50-60min vai jopa pitempään?

Jotain koitin netistä katella niin kilohinnaltaan 32-50e ankerias,eli herrojen herkkua tänään tiedossa uusien pottujen kera.

Että tälläinen hieman erilainen sivuosuma saalis kun ahventa koitin mutta ahti päätti antaa mieluummin Ankeriaan.

Äärimmäisen uhanalaisena lajina laskisin kyllä itse takaisin. Vaikka eivät toki täältä juuri mistään edes teoriassa pääse lisääntymään.
 
Äärimmäisen uhanalaisena lajina laskisin kyllä itse takaisin. Vaikka eivät toki täältä juuri mistään edes teoriassa pääse lisääntymään.
Oli todella paha päästää tätä kaveria enää takasin järveen kun koukku oli silmästä kiinni ja silmä oli täysin mennyttä kalua sekä myöskin leukarustosta oli osittain kiinni.
Tänään savustuksessa ja oli muuten todella todella hyvää sekä rasvaista.

Tämän kalalajin saanti ja ruoaksi laitto oli ainoa kerta,en ajatellut kalastaa ankeriasta eilen vaan semmoinen valitettavasti hotkais kasiaiskoukun vaikka ahventa koitin saada 2m syvyydestä.
 

Liitteet

  • Savustus.jpg
    Savustus.jpg
    358,9 KB · Luettu: 116
Oli todella paha päästää tätä kaveria enää takasin järveen kun koukku oli silmästä kiinni ja silmä oli täysin mennyttä kalua sekä myöskin leukarustosta oli osittain kiinni.
Tänään savustuksessa ja oli muuten todella todella hyvää sekä rasvaista.

Tämän kalalajin saanti ja ruoaksi laitto oli ainoa kerta,en ajatellut kalastaa ankeriasta eilen vaan semmoinen valitettavasti hotkais kasiaiskoukun vaikka ahventa koitin saada 2m syvyydestä.
Syö nopeasti, ei kestä hyvänä kauaa.
 
Täällä on ankeriasta istutettu siihen malliin että sitä oli riesaksi asti kun katiskoja pidin. Pari 2kg yksilöäkin tuli aikoinaan. On kyllä aivan törkeän hyvää savustetuna...kerran vetelin sitä niin tuhdin annoksen että laattasin, vatsa ei oikein tykännyt siitä rasvapommista kun olin ollut lähinnä kevyellä salaattilinjalla :D

Asiasta toiseen, onnistuin perustelemaan itselleni että tarvitsen isomman veneen joten Buster S sai lähteä. Nyt on tämmöinen peltikaukalo:
faster 1.jpg

Noh, tilaa on nyt kivasti mutta täytyy myöntää että ihan yhtä ketterä laitos tämä ei ole kuin S Buster mutta ainakin selkä kiittää kun aallokossa ajaa. Lisäksi ei ole mitään vammaista vanerisisustaa tai vanerisia mätäneviä peräpeilin vahvikkeita vaan alumiinia joka puolella.

Kuhanuistelun sivutuotteena pääsin sitten hauen suhteen kymppikerhoon, jäi vähän dokumentaatio vajaaksi kun kuvausvermeet oikutteli kriittisellä hetkellä...mutta 10,5kg oli tuomio :joy: Muutenkin oli aika kiire nakata hauki takas kun oli tolkuton helle. Sukelsi onneksi syvyyksiin...Pitänee käydä ostamassa isompi haavi näköjään jos tämmöisiä alkaa tulemaan.

hauki 10,5kg 5.jpg
 
Sen verran ammattilaisia näyttää olevan paikalla, että rohkenisin kysyä erästä ongelmaa, jonka kohtasin yrittäessäni opettaa tulevaa perijääni, siis lastani, kyseiseen harrastukseen tänään. Aiempi ongintakeikkani on hyvin monen vuoden (vuosikymmenten) takaa veneestä järvellä, kun isä hoiti tekniset seikat ja minulle riitti pitää kiinni onkivavasta. Mato-onki silloinkin se oli.

Nyt ongimme rannalta käsin tänään. Hankin kaksimetrisen ongen, siiman lyhensin ongen mittaiseksi (oliko järkevää) koska muuten se ei ehtint edes rannalle asti joutumatta aivan mahdottomaan solmuun, jota en saanut enää avattua. Ostimme Tokmannilta 50 kappaletta kastematoja elävinä purkissa, ja sitten etsin järven, jossa voi onkia rannasta käsin ilman, ilman venettä.

Löysin mielestäni hyvän sijainnin, ja se oli ilmeisen hyvä, sillä koukussa nyki jatkuvasti ja useita ahvenia saatiin nostettua jopa vedenpinnan yläpuolelle asti. Ne olivat kaikki ahvenia, sen verran ehdin huomata ja ymmärtää. Kun koukkuun laittoi madon, ja piilotti koukun kärjen madon sisään, niin heti ne nykivät. Paikka oli ilmeisesti "ok".

Ydinongelmana oli jokaisen ahvenan karkaaminen koukusta ennen kuin sen rannalle nostettua sai. Yksi irtosi veden alla, toinen veden päällä, kaikki ne silti irtosivat. Koukku oli se kalliimpi tokmannin peruskohon koukku (ei Väinö-merkkinen), uusi ja (verihaavoistani päätellen) ylen tarttuva itsessään. Oletan siis, että ongelma oli siinä tekniikassa, jota teimme sen jälkeen, kun kala oli maistanut matoa ja jäänyt osittain kiinni koukkuun. Siis tässä ylösvetotekniikassa.

Onko olemassa joitain suosituksia, millä tavoin mato-onki nostetaan järvestä ylös silloin, kun ahven on jäänyt kiinni, muttei riittävän kiinni, etteikö vielä hyppäisi siitä irti?

Melkein olisin toivonut, että mainitulla kalapaikalla olisi ollut edes jokunen särki, sillä vanhastaan muistan, että ne jäivät koukkuun ja syvälle sen söivätkin eikä ylösnostotavalla ollut väliä. Mutta nyt oli ihan pelkkää ahventa. Normaalia ahventa. Kaksi tuntia näykkivät, kymmenisen matoa söivät, noin viisi kertaa saatiin nostettua veden päälle mutta pääsivät takaisin veteen ennen rantaan saamista. Veden alla vetivät koukkua useamman tusinan kertaa. Kun vähän vapaa vetäisi, niin irti oli jo.

Onko neuvoja vast-alkajalle saada ahven pysymään kiinni mato-onkeen sen jo ollessa veden alla osittain kiinni koukussa l. millä tavoin onkea kannattaa liikuttaa, jotta koukku ei irtoa vaan päinvastoin, ja että tällainen ahven vielä pysyisi siinä sen vedestä rantaan nostamisen ajan?


Olisi muutakin kysyttävää, kuten miksi kohossa on kaksi lyijypainoa (molemmat vielä kohon alapuolella), onko niiden sijoittelulla jotain väliä. Lapsuuden ongissani oli yksi paino, ja sen tarkoituksen ymmärrän, mutta miksi nyt on kaksi? Onko hyvä, että vapa ja siima leikataan suunnilleen vavan mittaan? Vai miten muuten sen saa sotkematta kuljetettua järveltä kotiin? Ennen kiersin sen ongen ympäri, mutta eihän se onnistu kokoon painettavalla ongella, rupee siinä jotain kiertelemään..

Perkaaminen olisi sitten ihan toinen kysymys. En ole koskaan perannut, kyllä isä sitä olisi opettanut 1980-luvulla, mutta laiskana en jaksanut opetella. Sen tiedän, että ahvenelle tehdään vatsaan viilto, ja että sitä pitää poistaa jokin myrkyllinen sisäelin - oliko sappi-joku...? - jos tulella paistaa kepin nokassa, niin ilmeisesti se on aika sama, onko siinä pää tallessa, sitähän ei ole pakko syödä kuitenkaan. Mutta mitkä lienevät ns ns. pakolliset osat (ahvenen osalta) jotta sen voi syödä paistettuna siten kuin paistettu ahven nyt yleensä syödään?

Huom. Ensisijaisesti toivon vastauksia tuohon ahvenen ylösnosto-ongelmaan. Perkaamisjuttu tulee ongelmaksi vasta sen jälkeen, jos löydettäisiin edes karkaamaton ahven jonka perata.

Sää ja paikka olivat tosiaan otollliset. Opin myös että ruoka-aika oli yllättävän tarkkaan iltaseittemän jälkeen (ei vielä ihan seitsemältä) ja loppui puoli kymmeneen mennessä. Sillä välillä nyki samantien kun uutta syöttiä veteen heitti, sitä ennen ei nykinyt, ja ennen iltakymmentä loppui taas kuin seinään. Tämän tiedon ymmärtäminen sentään helpottaa tulevia eksperimenttejä luonnollisesti.
 
Niissä halvimmissa onkilaitteissa koukku on monesti surkea, sen päivittäminen laadukkaampaan eli parempaan auttaa. Koukun kärkeä ei myöskään kannata piilottaa, se helpottaa koukun tarttumista.

Ongellahan tehdään tartutukseksi terävä nykäys, sen jälkeen kala vedetään haaviin tai rantaan. Kopittamalla eli nostamalla kala suoraan vavalla saa helposti katkottua vavan, ei suositella kuin aivan pienimmille kaloille.

Ahvenen sisälmyksissä ei ole myrkyllisiä elimiä, sappi jos puhkeaa niin se sappineste kannattaa huuhdella pois. Ei ole myrkyllistä, eikä pilaa lihaa jos sitä ei jätä marinoitumaan siihen.

Oma mielipiteeni on että ahven kannattaa melkein ennemmin nylkeä varsinkin paistaessa jos kyseessä on filekalaa pienempi kala. Youtubesta löytyy ohjeet ahvenen nylkemiseen, on varmaan helpoin kalan käsittelyohje mitä maa päällään kantaa.

Kireitä siimoja!
 
Itse suosin tekniikkaa;
kun ahven syö, nyppää reilusti ylös ja pidä siima kireenä sekä vapa pystyssä ja tuo veden pintaa pitkin kala rantaan pitäen siiman kokoajan kireellä ei sentiäkään löysää tai kala lähtee karkuun. Älä yritäkkään nostaa kalaa veden ylle ,sillä ahven osaa karkaamisen loistavasti kun rimpuilee, jos sitä koittaa nostaa veden ylle (tämä on siis vain minun tekniikkani jonka olen huomannut toimivaksi laiturilta sekä veneestä onkiessa mato-ongella)
Suurin ahven jonka mato-ongella olen saanut on lähivuosina ollut reilun 400g ja nuorempana 870g molemmissa tämä sama tekniikka käytössä.

2 lyijypainoa (itselläni 1.25g ja 1g painot) pitää kohon suorassa ja kala ei huomaa että madon mukana on koukku. Ei kai niillä painoilla mtn väljä ole missä kohtaa siimaa menee kunhan jäävät kohon alle ja koukun välille. Itse pidän reilun metrin päässä koukusta painoja. Painojen määrä riippuu niiden yhteispainosta, näin ymmärtäisin.

Siiman pituus; itselläni on reilummin siimaa kuin vavan mitta,jotta pääsen syvempään veteen laiturilta onkimaan (itselläni on ikivanha 8m vapa jossa 2 rautakoukkua sivulla joiden ympärille kelaan ylimääräisen siiman kun lopetan onkimisen).
Itsellä on tuunattuna onki hiukan isommalla koukulla josta 2-3mm väännän koukkua ns vinoon,kuulema kala pysyisi paremmin siinä. ja madon pujotan koukkuun siten että 2mm koukun kärkeä näkyy ja loppumato jää luikerteleen koukun vierelle.

Itse perkaan ahvenen yleensä; vatsaauki => sisukset pois sekä pää, kidukset sekä pyrstö. Riippuu kalan valmistustavasta.
 
Tässä oma tapa pitää onkilaite näppärästi paikoillaan säilytyksessä sekä vapaa kuljetettaessa onkipaikalle.

IMG_20210624_081440.jpg
 
Stonfo kärki ongessa lienee kätevin, onkilaitteen saa irti sekunnissa ja vapa ja laite voidaan pakata erikseen.
En ollut kuullutkaan kyseisestä kapistuksesta aikaisemmin :thumbsup:

Tuo oma niksi tarvitsee ainoastaan nippusiteitä, joita yleensä löytyy lähes kaikilta työkalulaatikosta.

Kannattaa kuitenkin muistaa poltaa sytkärillä leikattujen nippusiteiden päät, jollei halua haavoja käsiin ja sormiin onkiessa.
 
[
"living_death, post: 9004985, member: 6846"]
En ollut kuullutkaan kyseisestä kapistuksesta aikaisemmin :thumbsup:

Tuo oma niksi tarvitsee ainoastaan nippusiteitä, joita yleensä löytyy lähes kaikilta työkalulaatikosta.

Kannattaa kuitenkin muistaa poltaa sytkärillä leikattujen nippusiteiden päät, jollei halua haavoja käsiin ja sormiin onkiessa.
[/QUOTE]

Käytännössä kaikki edes puolivakavissaan valmistetut onkivavat on varustettu stonfolla, ja on selllainen toki laitettavissa jälkikäteenkin.

Onkilaitteessa siimanpäähän solmitaan silmukka josta se sitten kiinnitetään tuohon pikakiinnikkeeseen ja on myös poistettavissa yhtä nopeasti. On hyvä ja kätevä keksintö.
 
Vähemmän vakavissaan valmistetut onkivavat, kuten vaikka Patriotin teleskoopit jotka on varmaan suomen myydyimpiä onkia, on yleensä varustettu kärkirenkaalla. Jos sitä ei huvita lähteä irottelemaan ja korvaamaan stonfolla, niin siihen voi myös laittaa viehelukon, johon taas siiman silmukka kiinni. Pärjää silläkin ihan hyvin. Esim tälläisen viehelukon saa pienellä väkivallalla siihen vavan kärkirenkaaseen pysyvästi kiinni
 
Sen verran ammattilaisia näyttää olevan paikalla, että rohkenisin kysyä erästä ongelmaa, jonka kohtasin yrittäessäni opettaa tulevaa perijääni, siis lastani, kyseiseen harrastukseen tänään. Aiempi ongintakeikkani on hyvin monen vuoden (vuosikymmenten) takaa veneestä järvellä, kun isä hoiti tekniset seikat ja minulle riitti pitää kiinni onkivavasta. Mato-onki silloinkin se oli.

Nyt ongimme rannalta käsin tänään. Hankin kaksimetrisen ongen, siiman lyhensin ongen mittaiseksi (oliko järkevää) koska muuten se ei ehtint edes rannalle asti joutumatta aivan mahdottomaan solmuun, jota en saanut enää avattua. Ostimme Tokmannilta 50 kappaletta kastematoja elävinä purkissa, ja sitten etsin järven, jossa voi onkia rannasta käsin ilman, ilman venettä.

Löysin mielestäni hyvän sijainnin, ja se oli ilmeisen hyvä, sillä koukussa nyki jatkuvasti ja useita ahvenia saatiin nostettua jopa vedenpinnan yläpuolelle asti. Ne olivat kaikki ahvenia, sen verran ehdin huomata ja ymmärtää. Kun koukkuun laittoi madon, ja piilotti koukun kärjen madon sisään, niin heti ne nykivät. Paikka oli ilmeisesti "ok".

Ydinongelmana oli jokaisen ahvenan karkaaminen koukusta ennen kuin sen rannalle nostettua sai. Yksi irtosi veden alla, toinen veden päällä, kaikki ne silti irtosivat. Koukku oli se kalliimpi tokmannin peruskohon koukku (ei Väinö-merkkinen), uusi ja (verihaavoistani päätellen) ylen tarttuva itsessään. Oletan siis, että ongelma oli siinä tekniikassa, jota teimme sen jälkeen, kun kala oli maistanut matoa ja jäänyt osittain kiinni koukkuun. Siis tässä ylösvetotekniikassa.

Onko olemassa joitain suosituksia, millä tavoin mato-onki nostetaan järvestä ylös silloin, kun ahven on jäänyt kiinni, muttei riittävän kiinni, etteikö vielä hyppäisi siitä irti?

Melkein olisin toivonut, että mainitulla kalapaikalla olisi ollut edes jokunen särki, sillä vanhastaan muistan, että ne jäivät koukkuun ja syvälle sen söivätkin eikä ylösnostotavalla ollut väliä. Mutta nyt oli ihan pelkkää ahventa. Normaalia ahventa. Kaksi tuntia näykkivät, kymmenisen matoa söivät, noin viisi kertaa saatiin nostettua veden päälle mutta pääsivät takaisin veteen ennen rantaan saamista. Veden alla vetivät koukkua useamman tusinan kertaa. Kun vähän vapaa vetäisi, niin irti oli jo.

Onko neuvoja vast-alkajalle saada ahven pysymään kiinni mato-onkeen sen jo ollessa veden alla osittain kiinni koukussa l. millä tavoin onkea kannattaa liikuttaa, jotta koukku ei irtoa vaan päinvastoin, ja että tällainen ahven vielä pysyisi siinä sen vedestä rantaan nostamisen ajan?


Olisi muutakin kysyttävää, kuten miksi kohossa on kaksi lyijypainoa (molemmat vielä kohon alapuolella), onko niiden sijoittelulla jotain väliä. Lapsuuden ongissani oli yksi paino, ja sen tarkoituksen ymmärrän, mutta miksi nyt on kaksi? Onko hyvä, että vapa ja siima leikataan suunnilleen vavan mittaan? Vai miten muuten sen saa sotkematta kuljetettua järveltä kotiin? Ennen kiersin sen ongen ympäri, mutta eihän se onnistu kokoon painettavalla ongella, rupee siinä jotain kiertelemään..

Perkaaminen olisi sitten ihan toinen kysymys. En ole koskaan perannut, kyllä isä sitä olisi opettanut 1980-luvulla, mutta laiskana en jaksanut opetella. Sen tiedän, että ahvenelle tehdään vatsaan viilto, ja että sitä pitää poistaa jokin myrkyllinen sisäelin - oliko sappi-joku...? - jos tulella paistaa kepin nokassa, niin ilmeisesti se on aika sama, onko siinä pää tallessa, sitähän ei ole pakko syödä kuitenkaan. Mutta mitkä lienevät ns ns. pakolliset osat (ahvenen osalta) jotta sen voi syödä paistettuna siten kuin paistettu ahven nyt yleensä syödään?

Huom. Ensisijaisesti toivon vastauksia tuohon ahvenen ylösnosto-ongelmaan. Perkaamisjuttu tulee ongelmaksi vasta sen jälkeen, jos löydettäisiin edes karkaamaton ahven jonka perata.

Sää ja paikka olivat tosiaan otollliset. Opin myös että ruoka-aika oli yllättävän tarkkaan iltaseittemän jälkeen (ei vielä ihan seitsemältä) ja loppui puoli kymmeneen mennessä. Sillä välillä nyki samantien kun uutta syöttiä veteen heitti, sitä ennen ei nykinyt, ja ennen iltakymmentä loppui taas kuin seinään. Tämän tiedon ymmärtäminen sentään helpottaa tulevia eksperimenttejä luonnollisesti.
Tuossapa Kalevasta juttu koskien onkimista.

"Onginta oikeasti on aivan jotakin muuta kuin vanha rottinkivapa ja iso punavalkoinen koho" – lue oululaisen konkarikalastajan vinkit onkimiseen
Kun laitat syötin koukkuun, koukun kärjen pitää näkyä. Kesä kalassa -juttusarja pureutuu onkimiseen.
Pasi Klemettilä
8
23.06.2021 14:00

Juha Syvärisen mukaan taajamissa esimerkiksi laiturit ovat hyviä onkimispaikkoja.

Juha Syvärisen mukaan taajamissa esimerkiksi laiturit ovat hyviä onkimispaikkoja.
KUVA: JARMO KONTIAINEN
Onkiminen on helppo ja halpa tapa aloittaa kalastusharrastus. Kympillä saa jo vavan ja onkilaitteen, jolla harrastuksessa pääsee hyvin alkuun. Lupia ei yleensä tarvita.
Onkimista voi harrastaa paitsi mukavaksi ajankuluksi myös hyvinkin harrastuneesti ja vakavasti.
Oululainen Juha Syvärinen on Pohjois-Pohjanmaan Vapaa-ajan kalastajapiirin kilpailujaoston puheenjohtaja, joka järjestää paljon onkikilpailuja.
Hän pitää kaikkia onkimisen muotoja mukavina.
Lapset pääsevät alkuun millä tahansa onkilaitteella ja vavalla, mutta iän karttuessa kalastajan kunnianhimo monesti kasvaa.
Syvärisen mielestä panostus parempiin välineisiin kannattaa, sillä todennäköisyys saaliin saamiseen kasvaa. Ja varusteita löytyy onkimiseenkin moneen lähtöön.
– Tämä on välineurheilua. Onginta oikeasti on aivan jotakin muuta kuin vanha rottinkivapa ja iso punavalkoinen koho.
Pullea punavalkoinen koho kelluu kyljellään, ja kalan nykimistä on vaikea huomata. Sutjakka nykyaikainen koho kelluu pystyssä ja on paljon herkempi kalan nykäisyille.

Pullea punavalkoinen koho kelluu kyljellään, ja kalan nykimistä on vaikea huomata. Sutjakka nykyaikainen koho kelluu pystyssä ja on paljon herkempi kalan nykäisyille.
KUVA: JARMO KONTIAINEN
Paljon toki riippuu siitä, mitä onkii. Rottinkivapa ja iso punavalkoinen kohokin käyvät, jos kalastaa vain isoa ahventa ja muuta isompaa kalaa.
– Halvoissa onkilaitteissa on iso koho, paksu siima ja iso, tylsä koukku. Nykyaikainen siima on ohut ja koukut ovat älyttömän teräviä, Syvärinen sanoo.
Vanhanaikainen iso koho kelluu helposti kyljellään. Kun pieni kala nyppii koukussa olevaa matoa, se jättää kohta saaliin sikseen, kun siinä tuntuu niin suuri vastus.
Fiksu, hyvä koho on sen sijaan ohut ja se kelluu vedessä herkkänä pystyasennossa. Syvärisen mukaan parasta on, jos kohosta näkyy vain "masto"
Kun koho sujahtaa pois näkyvistä, kalastaja voi tehdä nopeasti vastaliikkeen ja kala tarttuu koukkuun.
– Välineiden pitäisi olla mahdollisimman herkkiä. Kyljellään olevan paksun kohon varassa olevaan koukkuun pieni kala ei halua tarttua, koska se tuntee kohon vastuksen. Paksu kohon alle siimaan pitää laittaa painoja niin, että vain antenni näkyy. Kohosta kaikki muu on veden alla.
– Ongella ei pyydetä kymmenen kilon haukia tai vastaavia kaloja, hän muistuttaa.
Mato pitää pujottaa koukkuun niin, että koukun kärki tulee näkyviin.

Mato pitää pujottaa koukkuun niin, että koukun kärki tulee näkyviin.
KUVA: JARMO KONTIAINEN
Onkimiseen liittyy ikiaikainen perusohje, joka on Syvärisen mukaan ihan väärin.
– Sinullekin on varmaan opetettu, että koukun kärjen pitää jäädä piiloon, kun koukkuun pujottaa madon? Koukun kärjen pitää aina olla näkyvissä, se ei koskaan saa olla piilossa, Syvärinen valistaa.
Koukun kärjen pitää tulla syötistä näkyviin pari milliä, jotta koukku tarttuu heti kalan leukapieliin.
Nuorilla ja aikuisilla voimaa on enemmän kuin lapsilla ja vapa voi olla pitempi.
– Kymmenen metrin onkivapa ei ole mikään tavaton väline ollenkaan.
Hyvät vavat ovat keveitä hiilikuituvapoja ja ne kestävät isompaakin kalaa. Ne eivät kuitenkaan kestä kolhuja.
Hiilikuituvapa on myös kalliimpi kuin halpa lasikutuvapa.
– 6–8 metriä pitkä hyvä hiilikuituvapa maksaa 250–300 euroa. Vapoja pitäisi olla kahdesta metrin pituudesta alkaen kahden metrin välein kymmeneen metriin asti.
Kaupoista voi ostaa ihan hyviäkin valmiita onkilaitteita, joissa on nykyaikainen sutjakka koho.

Kaupoista voi ostaa ihan hyviäkin valmiita onkilaitteita, joissa on nykyaikainen sutjakka koho.
KUVA: JARMO KONTIAINEN
Huippuvälineitä onkimiseen ei saa mistä vain, Oulustakaan niitä ei Syvärisen mukaan tahdo kaupoista löytyä. Tavallisempia toki löytyy.
Onkimispaikan valinnassa tärkein asia on Syvärisen mukaan veden syvyys. 1–2 metriä on vähimmäissyvyydelle nyrkkisääntö.
Juttu jatkuu mainoksen jälkeen

Juttu jatkuu
– Mitä matalampi ranta, sitä pitempi vapa pitää olla, että pääsee syvään veteen.
Järvellä onkiminen on Syvärisen mielestä parhaimmillaan, jos on vene käytössä. Joenrannat ovat usein riittävän jyrkkiä. Kaupungissa esimerkiksi venelaiturit ovat hyvä paikka onkimiseen.
Kohoja on erilaisia ja eri kokoisia.

Kohoja on erilaisia ja eri kokoisia.
KUVA: JARMO KONTIAINEN
Kohon korkeus siimassa on oleellisen tärkeä asia. Pitäisi arvata, millä korkeudella kala liikkuu.
– Lahna ottaa ruokansa pohjasta. Särkikalat ovat paljolti pohjassa, mutta myös ylempänä. Ahven hakee ruokansa mielellään pohjasta, mutta sen saa houkuteltua myös ylemmäs, Syvärinen antaa esimerkkejä.
 
Onko koukutusliike riittävän terävä? Kuulostaa siltä, että vavan noston ajoitus on pielessä, jos yksikään kala ei tule ylös asti. Miten iso koukku ja millainen koho ongessasi on?

Edit: Älä myöskään laita niin isoa klönttiä matoa koukkuun, ettei pieni ahven saa napattua pakettia suuhunsa.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
259 295
Viestejä
4 508 365
Jäsenet
74 349
Uusin jäsen
maaniman

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom