Kahvihifistely

[jooh]

Reilu 8 vuotta kotona Wilfan myllyllä on tullut papuja jauhettua Moccamasteriin ja pressopannuun. Samalla tullut aina vilkuiltua espresso-vehkeitä, mutta ei ole ollut halukkuutta hypätä kanin koloon. Espressot on tullut vain nautittua kahviloissa ja ravintoloissa.

No nyt talven aikana on kutina kasvanut ja mieli tekisi vetäistä ostohousut jalkaan. Hallituskin antanut varovaista vihreää valoa myllyn ja koneen hankinnalle. Tämän myötä kaipaisin kommentteja foorumin kokeneemmilta, että kuinka vikaan aloitteleva kotibarista menee Niche Zerolla ja LM Linea Micralla?

Hintahan on melko järkyttävä ensimmäisiksi laitteiksi, mutta josko näillä pärjäisi ns. loppuun asti? Oman luonteeni tuntien ei ole halukkuutta lähteä grindaamaan hommaa breville-sage/tms. yleisemmillä aloittelijoiden laitteilla ja päivitellä parin vuoden välein, vaan mieluummin lähtisin hommaan paria askelta laadukkaammilla. Lisäksi toiveena olisi mahdollisimman sulava, selkeä ja vähän säätöä vaativa "workflow", jos nyt espresson kanssa näin voi sanoa. Haluaisin siis laitteiden olevan mahdollisimman tehokkaat, tasalaatuiset ja luotettavat, jotta epäonnistuneet kahvit on käytännössä aina tekijän vika. Vaaka pitänee hommata myös, jotta saan muuttujia entisestään haltuun täytenä noviisina... Oma kahvimaku on sieltä tummasta tai todella tummasta päästä. Tarkoituksena tehdä espressoa, flatwhitea ja cappuccinoa.

Kymmeniä tunteja aiheesta luettua ja videoita katsottua olen päätynyt yllä mainittuihin koneisiin. Estetiikka miellyttää omaa silmää ja käsittääkseni laatu pitäisi olla suht ylärekisterissä kotilaitteiden osalta (viisinumeroisia summia ei ole laittaa koneisiin, papuihinkin olisi kiva panostaa).

Onko täysin pöljää aloittaa espresso-hommat Linea Micralla ja Niche Zerolla? Miksi? Mitkä myllyt ja espressokoneet voisivat mahdollisesti olla sopivammat?


Kiitokset vielä ketjuun aiemmin osallistuneille, tätä on ollut mielenkiintoista lukea vuosien ajan

 

[iznogod]

Reilu 8 vuotta kotona Wilfan myllyllä on tullut papuja jauhettua Moccamasteriin ja pressopannuun. Samalla tullut aina vilkuiltua espresso-vehkeitä, mutta ei ole ollut halukkuutta hypätä kanin koloon. Espressot on tullut vain nautittua kahviloissa ja ravintoloissa.

No nyt talven aikana on kutina kasvanut ja mieli tekisi vetäistä ostohousut jalkaan. Hallituskin antanut varovaista vihreää valoa myllyn ja koneen hankinnalle. Tämän myötä kaipaisin kommentteja foorumin kokeneemmilta, että kuinka vikaan aloitteleva kotibarista menee Niche Zerolla ja LM Linea Micralla?

Hintahan on melko järkyttävä ensimmäisiksi laitteiksi, mutta josko näillä pärjäisi ns. loppuun asti? Oman luonteeni tuntien ei ole halukkuutta lähteä grindaamaan hommaa breville-sage/tms. yleisemmillä aloittelijoiden laitteilla ja päivitellä parin vuoden välein, vaan mieluummin lähtisin hommaan paria askelta laadukkaammilla. Lisäksi toiveena olisi mahdollisimman sulava, selkeä ja vähän säätöä vaativa "workflow", jos nyt espresson kanssa näin voi sanoa. Haluaisin siis laitteiden olevan mahdollisimman tehokkaat, tasalaatuiset ja luotettavat, jotta epäonnistuneet kahvit on käytännössä aina tekijän vika. Vaaka pitänee hommata myös, jotta saan muuttujia entisestään haltuun täytenä noviisina... Oma kahvimaku on sieltä tummasta tai todella tummasta päästä. Tarkoituksena tehdä espressoa, flatwhitea ja cappuccinoa.

Kymmeniä tunteja aiheesta luettua ja videoita katsottua olen päätynyt yllä mainittuihin koneisiin. Estetiikka miellyttää omaa silmää ja käsittääkseni laatu pitäisi olla suht ylärekisterissä kotilaitteiden osalta (viisinumeroisia summia ei ole laittaa koneisiin, papuihinkin olisi kiva panostaa).

Onko täysin pöljää aloittaa espresso-hommat Linea Micralla ja Niche Zerolla? Miksi? Mitkä myllyt ja espressokoneet voisivat mahdollisesti olla sopivammat?


Kiitokset vielä ketjuun aiemmin osallistuneille, tätä on ollut mielenkiintoista lukea vuosien ajan

Ei noilla valinnoillasi pahemmin pieleen voi mennä - ainakaan, jos lompakko kestää Marzoccon hinnan. Laatulaitteitahan nuo Marzoccot ovat, ei siitä pitäisi olla epäilystäkään. Siinä on myös saatu puristettua aika paljon tekniikkaa yllättävän pieneen (kilpailijoihin verrattuna) tilaan. PID ja tuplaboileri, siinähän ne olennaiset speksit ovatkin silloin, kun espresson tekemisen helppoudesta puhutaan. Itse olen toki pärjännyt oikein hyvin, jo pitkälti toistakymmentä vuotta perinteisellä hx-keittimellä (jossa uuttovesi tulee höyryboilerissa olevan lämmönvaihtimen läpi), eikä senkään kanssa oppimiskäyrä ollut edes puolta tuntia. Toki takana oli jo vajaat kymmenen vuotta pidaamattoman yksiboilerikeittimen kanssa puuhailua - eikä sekään nyt oikeastaan vaikeata ollut. Mutta kuten olen usein tutuille sanonut, niin espressolaitteissa rahalla saa nimenomaan helppoutta siihen tekemiseen.

Ainoa, mikä voisi (hinnan lisäksi) puhua tuota Marzoccoa vastaan on se, että siitä puuttuu virtauksensäädön manuaalinen kytkin, joka löytyy esim. vähän reilun tonnin halvemmasta Lelit Biancasta. Se on toki ihan eri juttunsa, että kuka sellaista tarvitsee, etenkin jos haluaa vain mahdollisimman helppokäyttöisen ja yksinkertaisen espressokoneen. Eli ei se suoranainen vika tai edes puute ole, kunhan vain huomio, joka tuli mieleen. Uuttoboileri Micrassa taitaa olla sen verran pieni, että tuskin sillä kovin montaa espressoa suoraan putkeen tekee - ellei siinä ole sitten jotain teknistä innovaatiota, joka lämmittää boilerin veden hetkessä. Toki eipä siinä pienen boilerin vesimäärän lämmittämisessäkään kauan mene, joten jos joutuu odottelemaan, niin tuskin kovinkaan kauan. Kotikäytössä se tuskin muodostunee ongelmaksi, mutta on ehkä hyvä testata etukäteen, jos joskus suunnittelee hoitelevansa sillä näppärästi sukujuhlien kahvitarjoilut.

Itselläni on sähköisenä espressomyllynä kuutisen vuotta ollut juurikin Niche Zero ja olen ollut siihen pahuksen tyytyväinen. Vanhemmalle 50-luvun käsin pumpattavalle espressokoneelle tykkään jauhaa käsimyllyllä ihan fiiliksen vuoksi, mutta silloin kun haluaa nopeasti pyöräyttää esson tai pari, niin Nisse on lyömätön peli. Toki siitäkin on inasen kalliimpi Duo versio, jossa on isot lattaterät, joilla saa vähän toisenlaisen makuprofiilin kuin kartioterillä. Toisinaan tulee mieleen, että pitäisikö sellainenkin joskus hankkia, mutta sitten kun jauhaa ja valuttelee taas yhden espresson, niin siinä se mieliteko uuden myylyn hankkimisesta yleensä sitten katoaakin. Zero on kuitenkin isoteräinen kartiomylly ja niiden ominaisuutena on se mukava piirre, että niitä ei yleensä tarvitse olla koko ajan säätämässä. Ovat siis niin anteeksiantavia kuin se yleensä on mahdollista (saattaa toki olla Duokin. Itselläni ei ole omakätistä kokemusta 85-millisistä lattateristä). Täytyy sitä myllyä siis tottakai välillä säätää (esim. aika usein pavuista toiseen vaihtaessa), muttei suinkaan joka päivä, kuten toisilla myllyillä on tapana vaatia. Workflow Nichen catch-kupin kanssa on silkkaa iloa (kun on käytössä 58mm filtterikoppa, kuten esim. tuossa valitsemassasi Marzoccossa).

Vaaka on tosiaan (0.1g tarkkuudella ja mielellään myös sekuntikellolla) ehdoton hankinta, samoin kuin metallinen tampperikin, jos Marzoccon mukana ei kunnollista tampperia tule. Muita tilpehöörejä voi tarpeen mukaan hankkia sitten matkan varrella. Joku puhdistusharja ja -aine tietysti kannattaa napata samalla mukaan, mutta ne eivät maltaita maksa.

Ihailtavaa, että joku lähtee heti kunnon laitteilla liikkeille (vaikka ainahan se vähän kirpaisee). Useimmat kun tuppaavat hankkimaan ensin ne kaikkein halvimmat vaihtoehdot ja joko luovuttavat, tai sitten ostavat lopulta ne vähän kalliimmat laitteet ja sitten taas kalliimmat. Toki on heitäkin, jotka ovat ihan tyytyväisinä toistakymmentä vuotta tehneet espressonsa esim. Rancilion Silvioilla tai La Pavonin pumppukeittimillä, eivätkä edes kaipaa mitään kalliimpaa ja helpompaa. Eiväthän ne espressokeittimetkään oikeasti mitään rakettitiedettä ole.