Kahvihifistely

-mutta on myös niin että jos juo paljon kahvia vaikka mutteripannulla, ja on ostanut 250g tiiliskiviä, niin se jauhatus vanhenee, mutta niin tekee ne pavut siinä kilon pussissakin. Lisäksi se kilon pussi voi olla maannut jo kaupassa vaikka kuinka kauan kun papuina harvemmat ostaa. Eli ei automaattisesti juo tuoretta jos jauhaa itse.
Jos tuoretta kahvia haluaa, niin silloin tietysti kannattaa suosiolla tilata/noutaa pavut pienpaahtimoilta.

Sitten, jos juo esim. litran verran suodatinkahvia päivässä, niin eipä se kilon pussikaan parissa viikossa ehdi vanheta. Eikä se pahemmin vanhene, vaikka joisi puolet vähemmänkin. Tiiliskivikahvi tietysti vanhenee hyvin pian sen jälkeen, kun se on avattu.

Espressoa itselläni menee keskimäärin yksi tuplaespresso per päivä, joten kilon pussista riittää noin pariksi kuukaudeksi. Silloin papuja kannattaa säilyttää pakastimessa ja ottaa niitä sieltä vain tarpeen mukaan. Pakastimessa kahvi säilyy vähintään puoli vuotta tuoreena, todennäköisesti paljon pidempäänkin, mutta sen pidempää säilytystä ei taideta olla pahemmin tutkittu. Siitäkin on turha olla huolissaan, että sen kahvipaketin avaamisesta huoneenlämmössä ja takaisin pakkaseen laittamisesta olisi jotain haittaa. Ei ole, kunhan toimii tehokkaasti. Jos sitä murehtii, niin jotkuthan pakkaavat pavut valmiina sopivan kokoisina satseina pakastimeen.

Jotkut sitten kuulemma säilyttävät kahvia jääkaapissa. Sitä ei suositella makuvirheiden vuoksi. Pakastin on sen sijaan toimiva ratkaisu.

Kyllähän Osku tietysti nämä vanhana ristrettolaisena tiesikin. ;)
 
Tuossa gurun pitkä oppimäärä kahvin säilyttämisestä:
Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=5uT5_IWWb00
:)

Hoffalla on ihan hyviä pointteja, mutta ilmeisesti hänen oletusarvonaan on se, että kaikilla on yhtä vanhanaikainen pakastin kuin hänellä itselläänkin. 😉

Nykymaailmassa monissa länsimaisissa kodeissa on jo no-frost-pakastin, joissa on varsin tehokas kosteudenpoisto. Joskus vuosia sitten (ja näköjään vieläkin) suositeltiin vahvasti sitä, että kahvipussukan ilmaventtiili kannattaa esim. teipata kiinni. Itse en sitä enää modernin pakastimen kanssa harrasta, koska juuri silloinhan tuo Hoffankin esiintuoma ongelma (omalla käytännölläni) voisi tulla toteen. Itse kun laiskuuttani en viitsi annostella kahvia pienempiin annoksiin, vaan otan sitä aina siitä samasta pussukasta, jossa se on toimitettukin. Niissä kun on aina venttiili, jota kautta kosteus pääsee poistumaan ja pakastin hoitelee loput. Jos pussiin pääsee kosteutta kahvia otettaessa ja se venttiili on teipattu, niin silloin se kosteus ei pääse poistumaan, vaikka pakastimessa olisi kuinka tehokas kosteudenpoisto. Toki, jos annostelee kahvit käyttövalmiiksi satseiksi pakkaseen, niin silloin teippaamista (tai muuten toteutettua ilmatiiviyttä) ei ole ainakaan mitään erityistä syytä vältellä.

Joskus vuosia sitten toimin tietysti itsekin toisin, kun kotona oli vielä vanha pakastin. Nykyiseen pakastimeen kosteutta eikä jäähileitä pääse kertymään, kuten ei myöskään kahvipakettien sisälle. Se ei siis ole enää mikään ongelma. Ennen vanhaan otin yleensä aina varttikilon pakkauksen kerrallaan huoneenlämpöön, jolloin siitä riitti noin viikon verran. Siinä ajassa tuore(pakastettu) kahvi ei pääse hapettumaan liiaksi. Hoffan olennaisin pointti (imho) oli se, että jos kahvi ei ole tuoretta paahtoa, niin eipä sitä enää pakastaminen mitenkään pelasta.
 
Ensimmäiseksi papukahviksi valikoitui NewYork, sitä on vielä mutta tarttui mukaan tarjouksesta Singapore sekä Napoli (19.11 & 20.11 paahdettu) mitkä pääsivät pakastimeen odottamaan käyttöönottoa.

Kahvit.jpg
 
Hifistelystä kaukana, mutta tänään ostetussa Juhla Mokassa on valmistuspvä 11.12.2025. Varmaan siitä riippuvaista kuin paljon sitä menee missäkin kaupassa. kuin tuoretta sattuu saamaan.
 
Tullut kesän alkupuolelta asti hierottua espressoa Cafelat Robotilla + Kinun käsimyllyllä. Diggaillut kyllä, tulee melko vähän tehtyä pour-over kahveja nykyään, mukavan suklaisia shotteja saa tuolla. Itse en ole mikään kova kahvinjuoja, menee ehkä kuppi tai kaksi päivään.

Alkuun tuli aika hapokkaita suoritteita, mutta toistojen myötä tulee tehtyä nykyään vähän alhaisemmissa 6-8 bar paineissa ja shotit on paljon kliinimpiä.

Nyt menossa joku Creman keskitumma paahto (House Blend).
 
Mistä itse aloin miettimään että JOS hankin jonkun myllyn sekä kahvinpapuja ehkei kannata heti investoida useita tuhansia euroja jos alle 100€ pärjää myös ja toivottavasti maistaa jotain eroa nykyiseen tilanteeseen missä helposti voi jopa useamman kuukauden käyttää samaa pussia kahvia jolloin se maku tuntuu hieman väljähtyvän vaikka jauhetta jääkaapissa säilyttäisikin. Tuohon ehkä itse jauhamalla voisi saada parannusta? Jos sitten vaikka säilyttäisi niitä papuja jääkaapissa ja jauhaisi sen verran kuin käyttää silloin kun käyttää.
Jos uuttelee kahvinsa jollain muulla laitteella kuin kunnollisella espressokeittimellä (vs. Krupsit yms painefitteri-pseudoespressokeittimet), niin ei ainakaan siihen ensimmäiseen myllyyn kannata (ainakaan ensi alkuun) mitään suuria summia laittaa. Joka tapauksessa iso hyppäys parempaan otetaan siinä vaiheessa, kun siirrytään valmisjauhatuksesta papuihin. Tässä vaiheessa on toki hyvä muistaa, että toisinaan kahvimyllyinä myytävät silppurit eivät ole myllyjä. Mylly jauhaa, ei leikkaa.

Wilfat on useaan otteeseen todettu jauhtauslaadultaan hyviksi kotikäytössä, kuten myös reilun sadan, tai parinsadan euron ns. 'paremmat käsimyllyt'. No, monilla niistä paremmista käsimyllyistä voi sitten kyllä tehdä sitä ehtaa espressohjauhtatustakin. Itselläni esimerkiksi kun toinen espressokeitin on sellainen jouseton käsinpumpattava 50-luvun vintagekeitin, niin sen kanssa tykkään myös käyttää 55mm: kartioterillä varustettua käsimyllyä, kun se jotenkin sopii siihen mindsettiin. Ei siinä hommassa muutenkaan niin kiire silloin voi olla.

Se tulla aiemmassa videossa nähty EK43-mylly on tietystikin tarkoitettu ammattikäyttöön, joten ei sitä ehkä kotikäyttöön kannata kovin vakavissaan harkitakaan. Eikä se edes kokonsa puolesta moneen kerrostalokeittiöön - ainakaan yläkaappien alle - mahtuisikaan. Hinta liikkuu Suomessa jossain kolmen tonnin kieppeillä, mutta siinä maksetaan (toki myös erinomaisesta jauhatuksesta) erityisesti siitä, että sillä voi jauhaa vähintään satoja kiloja päivässä. Noita käyttävät joidenkin hifistelykahviloiden lisäksi myös pienpaahtimot, joissa jauhatustarve on ihan eri luokkaa kuin kahviloissa - ja sellaisessa käytössä joku Wilfa ei kestäisi kovin montaa päivää. Wilfathan ovat olleet Verkkokauppa.comin palautetuimpien laitteiden joukossa useita vuosia. Oneksi niissä ainakin ennen oli pitkä takuuaika.

EK43 on suosittu myös siksi, että se jauhaa esim. tuplaespresson verran papuja muutamassa sekunnissa. Kiireisessä kahvilassa sillä on iso merkitys ruuhka-aikana. Mahlkönigillä on toki myös muita, suurelle yleisölle tuntemattomia lähinnä suodatinkarkeus-myllyjä, joita ammattilaiset käyttävät. Kaikille on ominaista se, että ne ovat aika isoja mötiköitä, kuten esim. Guatemala. Isoille paahtimoille nekään eivät kuitenkaan riitä, joten tottakai on myös esim. DK27, jotka jauhavat sellaiset 300kg/h esim. Juhla Mokkaa suomalaisillekin tuttuihin tiiliskivipaketteihin. Sekin on vähän overkilliä kotikäyttöön. 😉
 
Näköjään ihan hyviä ne Juhliksen spessu-versiot, Lempeä ja samettinen ainakin. Nyt kun tarjouksistakin vähän väliä saa.
 
Näin se menee. Mutta itse (varmaaan kolatta kertaa hoen;-) valkkaisin siihen 200erotomaanin luokkaan kyllä menttaalirakenteisen Eurekan, jonka pystyy helposti, ja halvalla terät vaihtamalla modaamaan paremmin espessolle sopivan. Tosin moni noilla karkeamalle designeeratuillakin ajaa essua tyytyväisenä.
Eureka Mignon Filtro 15BL suodatinkahvimylly, mattamusta, Hinta 148,90 €

eikä ole paha tämäkään hinta!
Eureka Mignon Manuale 15BL espressokahvimylly, mattamusta, Hinta 229,00 €
Nyt kun keskustelun otsikkona kerran on "kahviHIFIstely", niin herää kysymys siitä, että kumpaan kannattaa satsata; jauhatuksen vaiko mekaniikan laatuun... Tässä vähän omaa tajunnanvirtaa asian, jos toisenkin tiimoilta.😉

Tuntematta noiden Eurekan myllyjen teräprofiileja juurikaan sen paremmin kuin esim. Wilfankaan, niin silti perinteisesti on ajateltu, että isommat terät = parempi jauhatus. Niissä paremmissa Wilfoissa on kai jotain 55-58mm lattaterät, (ja halvemmissa kai n. 40mm kartioterät) kun taas noissa Eurekan "pikkumyllyissä" on 50mm lattaterät. Latta- ja kartioterien millimetrimäärät eivät ole suoraan verrannollisia keskenään. Oma kokemukseni noin kymmenestä eri kahvimyllystä on, että vaihtamalla isompiteräiseen myllyyn, on aina saanut parempaa kahvia. Mm. Etzingerin terät, tai etenkin esim. jotkut Red Speed -terät, toki ovat uudentyyppisillä teräprofiileillaan ja materiaaleillaan haastaneet perinteisempien terävalmistajien tuotteita. Joistain Red Speedeistä tai Black Diamondeista saakin sitten maksaa jo kohtuuhintaisen myllyn hinnan verran.

Tästä eteenpäin, espressohenkisenä ihmisenä, keskityn lähinnä espressoon.

Minulla on vähän sellainen käsitys, että etenkin noilla pienemmillä lattaterillä saa olla säätämässä espressojauhatusta vähän väliä, kun taas isoilla (esim 85mm) pääsee helpommalla. Itse olen isojen kartioterien ystävä juuri sen vuoksi, että se tekee espressojauhatuksen säätämisestä paljon helpompaa. Välillä kun ei tarvitse vaihtaa jauhatuskarkeutta edes papuja vaihtaessa. Suodatinjauhatus ei tietenkään ole samanlaista millimetripeliä kuin espressokeittimelle jauhaminen.

Se vielä todettakoon, että jos hankkii ihan aidon espressokeittimen (ei siis mitään painefiltterillä varustettua thermoblock-pseudoespressokeitintä), niin ei sen myllynkään kanssa kannata pihistellä. Melkein kaikki toki silti alussa pihistelevät myllybudjetissa, kuten itsekin joskus parikymmentä vuotta sitten, mutta kokemus on opettanut, että hankkimalla heti paremman myllyn säästäisi pitkässä juoksussa rahaa sekä hermoja - ja pääsisi vieläpä samantien nauttimaan parempaa espressoa, tai maitokahveja jos niistä tykkää enemmän.

Minun käsitykseni mukaan entry level -espressokeittimet maksavat nykyisin jotain pyöreästi 600-1200€ välillä. Ei siinä vaiheessa kannata myllynkään kanssa alkaa nipistellä, kun se loppujen lopuksi kuitenkin on se tärkeämpi osatekijä maun kannalta - siis olettaen, että espressokeitin on ihan kunnollisesti soiva peli. Ei siinä mene pahasti metsään, jos itse asiassa budjetoikin myllyyn vähän enemmänkin kuin siihen keittimeen. Mutta entry level -keitinten kanssa kannattaisi suosiolla budjetoida myllyyn ainakin suurinpiirtein saman verran kuin keittimeenkin. Eurekan myllyistä sellainen voisi olla vaikka Oro Mignon 65mm lattaterillä, tai ehkä vähän edullisempi Mignon Zero 65. Isoihin kartioteriin (63mm ja siitä eteenpäin, kartioterissähän on jauhatuspinta-alaa vähän eri tavalla kuin lattaterissä) pääsee kaiketi yhä halvimmillaan kiinni Niche Zeron kanssa ja onhan Nichellä myös melko kohtuuhintainen 85mm lattaterämyllykin, Niche Duo. Itse olen aina pitänyt hyvänä nyrkkisääntönä lähtötason espressomyllyjen kanssa sitä, että lattateristä n. 65mm ja siitä ylöspäin ja kartioteristä n. 48mm ja eteenpäin, niin aletaan olla jo kohtuullisen hyvän espresson äärellä.

Jos myllyn hinnasta haluaa tinkiä, niin silloin kannattaisi vahvasti harkita käsimyllyä. Parilla-kolmella sadalla saa jo varsin laadukkaan käsimyllyn espressokäyttöönkin. Ja miksei sellaista kannattaisi harkita suodatinjauhatuksellekin, jos nyt ei ihan mahdottomia määriä päivässä juo sitä kahvia.

MUTTA, jos laitetaan hifistelyvaihde pois päältä, niin siinä Osku on kyllä oikeassa, että esim. Eurekat epäilemättä kestävät mekaanisesti paremmin kuin Wilfat, vaikka eivät Wilfat enää taida ainakaan pariin vuoteen olla niitä Verkkokauppa.comin vuoden palautetuimpia/huolletuimpia ostoksia. Wilfan plussana on toki se viiden vuoden takuu, mutta jos tykkää ostaa asioita, jotka ihan oikeasti kestävät isältä pojalle, niin silloin Wilfa ei ehkä ole se oikea valinta.

Kahvihifistelyssä on paljon samaa kuin äänilaitteiden kanssa hifistelyssäkin. Rahaa laitteisiin saa upotettua paljon enemmänkin kuin alunperin ajatteli, mutta jossain vaiheessa juoman - tai äänen - laatu ei enää kasva samassa suhteessa rahan kanssa. Epressolaitteistoon voi upottaa helposti vaikka kymmenisen tuhatta euroa, mutta ei sillä saa kymmenen kertaa parempaa kahvia kuin jollain tonnin-puolentoista laitteistolla. Laatua sillä epäilemättä saa, mutta ammattilaislaatua, siis sellaista joka kestää myös ammattikäyttöä. Harvempi taas kotiinsa tarvitsee sellaisia kahvilaitteita, joilla voi valutella espressoja koko päivän sadoille ihmisille.

Suodatin- tai immersiometodeilla tottakai pääsee paljon halvemmalla. Ne kun eivät aseta samanlaisia vaatimuksia laitteistolle kuin espresso. Jonkun Aeropressin, Chemexin, V60:n tms. saa muutamalla kympillä ja siihen joku edullinen Wilfa tms. tai käsimylly, niin satasella-parilla pääsee jo valtavan harppauksen ylöspäin tiiliskivikahveista. Mutta espresso, se on kahvin kuningaslaji, sen kanssa ei ole oikoteitä. 😁
 
Harvempi taas kotiinsa tarvitsee sellaisia kahvilaitteita, joilla voi valutella espressoja koko päivän sadoille ihmisille.
Tässäkin on tosiaan ihan validi optio nuo manuaaliset espressolaitteet (myllyt mainitsitkin) joissa nimenomaan tuo ison kuppimäärän puristelu hidastuu.

Itsellä kyllä sen verran vähän historiaa espressosta etten osaa ottaa kantaa lopputuotteen latuun näiden automaattisten ja manuaalisten välillä.
 
Tässäkin on tosiaan ihan validi optio nuo manuaaliset espressolaitteet (myllyt mainitsitkin) joissa nimenomaan tuo ison kuppimäärän puristelu hidastuu.

Itsellä kyllä sen verran vähän historiaa espressosta etten osaa ottaa kantaa lopputuotteen latuun näiden automaattisten ja manuaalisten välillä.

Minulla itse asiassa on kokemusta parista puoliautomaattisesta espressokeittimestä ja vähän niistä käsikäyttöisistäkin laitteista. Ensimmäisenä puoliautomaattisena (eli sähköpumpulla varustettu) espressokeittimenäni oli sellainen entry level -tason yksiboilerinen keitin, josta sitten siirryin seitsemän vuoden yhteiselon jälkeen hinnaltaan 200-300% kallimpaan prosumer-keittimeen. Ei siinä kahvin maku merkittävästi paremmaksi muuttunut, mutta elämää se jonkin verran helpotti, kun espresson (ja etenkin cappuccinon) tekeminen muuttui kertaheitolla vaivattomammaksi. Lisäksi minulla on nykyisin myös yksi käsikäyttöinen vanha italialainen 50-luvun lopun espressomasiina, joka eroaa monista muista saman ajan kotikeittimistä (esim. La Pavonin Europiccola yms.) siinä, että minun keittimessäni ei ole lainkaan jousta, vaan käyttäjä itse määrittää uuttopaineen. Joskus tuli tarjoiltua sillä uutettua espressoa parille ko. laitteeseen hivenen epäileväisesti suhtautuvalle kahviammattilaiselle ja he olivat melko ällistyneitä, miten ensiluokkaista espressoa yllättäen saivat juodakseen. Minulla on myös joskus aikoinaan matkakäyttöön jollain edullisella Kickstarter-joukkorahoitusdiilillä hankittu Cafflano Kompresso, joka ei maksa nykyisinkään juuri mitään. Suhtauduin itsekin siihen ensi alkuun aika skeptisesti, mutta tartuin edulliseen tarjoukseen, kun samassa paketissa tuli myös aika asiallisen oloinen pieni käsimylly ja valmistajana firma, joka oli jo ennestään tuttu. Kompresso kuitenkin yllätti ihan positiivisesti ja sillä saa ihan aidon makuisia ja näköisiä espressoja. Retkeilykäytössä ne ovat Cafflanon käsimyllyn kanssa yhdessä varsin asiallinen kombo, mutta miksei niiden kanssa voisi keittiössäkin hääräillä, jos siellä keittiössä ei olisi muita (nopeampia ja helpompia) vaihtoehtoja. Onhan niitä joskus tullut hotellihuoneissakin käytettyä. Kompresso on yllättävän pätevä muovinen matkaespressovekotin, joka ei nykyisin taida maksaa kuin muutaman kympin.

Sitten, jos laittaa likoon vähän enemmän rahaa kuin muutaman kympin, niin on tietysti Flair, ROK, Cafelat Robot jne. Yhdellä kaverilla on ollut jo pitkään joko Flair tai ROK ja hän on ollut hyvin tyytyväinen siihen ja Comandante C40 -myllyn yhdistelmään, mutta viimeksi kun juteltiin niin hän kertoi siirtyneensä enemmän suodatinkahveihin, kun se on vähän vaivattomampaa. Nuo käsikäyttöiset espressolaitteet ovat kuitenkin ihan varteenotettavia vekottimia, jos jaksaa/viitsii tehdä sen käsityön. Eihän se nyt oikeasti kovin työlästä ole, mutta jos on tottunut johonkin tippakeittimeen ja tiiliskivikahviin, niin siihen verrattuna se on ihan eri puuhaa - tottakai myös maun osalta.

Italiassa on muuten, jos vähän edullisempaa keitintä havittelee, sellainen kaveri joka kunnostaa vanhoja vintage-keittimiä ja myy niitä eteenpäin ympäri maailmaa. Hänen sivuiltaan voi tehdä halvimmillaan joitain parin-kolmensadan löytöjä. La Pavoneita sieltäkään ei tosin ihan sillä hinnalla saa.
 
Viimeksi muokattu:
Sitten, jos laittaa likoon vähän enemmän rahaa kuin muutaman kympin, niin on tietysti Flair, ROK, Cafelat Robot jne. Yhdellä kaverilla on ollut jo pitkään joko Flair tai ROK ja hän on ollut hyvin tyytyväinen siihen ja Comandante C40 -myllyn yhdistelmään, mutta viimeksi kun juteltiin niin hän kertoi siirtyneensä enemmän suodatinkahveihin, kun se on vähän vaivattomampaa.
Näinpä. Itsellä vastaavahko manuaali-setuppi (painemittarillinen Robot + Kinu M47) joka vei tuolta alunperin pour-over hommista espressoiluun. Yllättävän nopeasti sitä kupin pyöräyttää aamupuurojen ohessa, joskin jos useampi kuppi pitää tehdä putkeen vieraille niin onhan se hieman epäkäytännöllistä.
 
Näinpä. Itsellä vastaavahko manuaali-setuppi (painemittarillinen Robot + Kinu M47) joka vei tuolta alunperin pour-over hommista espressoiluun. Yllättävän nopeasti sitä kupin pyöräyttää aamupuurojen ohessa, joskin jos useampi kuppi pitää tehdä putkeen vieraille niin onhan se hieman epäkäytännöllistä.
Yhden-kahden hengen talouksissa ne käsilaitteet ovat ihan toimivia, mutta ei niillä kyllä kovin montaa kertaa elämässään isommalle porukalle halua kahveja väännellä. 🤣

Veikkaan, että se kaverinikin siirtyi suodatinhommiin siinä vaiheessa, kun lapset kasvoivat sen ikäisiksi, että he alkoivat myös mankua kahvia. Ehkä hän palaakin sitten takaisin, kun lapset kohta lentävät pesästä maailmalle.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
295 464
Viestejä
5 047 280
Jäsenet
80 890
Uusin jäsen
Temef11

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom