Itsestään huolehtiminen ja mikään ei kiinnosta

[Joonaspa]

No talvisin käyny kerran viikossa pari tuntia hiihtämässä. Juoksua (10km/h) vajaa tunti kerran viikossa. Muut päivät vain kävelyä noin tunnin verran, että ei tässä nyt kovin rääkkitreeni ole menossa. Lähinnä huolettaa että tässä iässä nuo arvot pitäisi kauttaaltaan olla korkeammat, tuotantohan alkaa laskemaan 30:n ikävuoden jälkeen niin ei oikein hymyilytä. Ja eikö nuo viitearvot ole tyyliin (miehet 18-65v) niin kai se alaraja on normaali vaikka 65-vuotiaalle, muttei 27-vuotiaalle.

 

[finWeazel]

No talvisin käyny kerran viikossa pari tuntia hiihtämässä. Juoksua (10km/h) vajaa tunti kerran viikossa. Muut päivät vain kävelyä noin tunnin verran, että ei tässä nyt kovin rääkkitreeni ole menossa. Lähinnä huolettaa että tässä iässä nuo arvot pitäisi kauttaaltaan olla korkeammat, tuotantohan alkaa laskemaan 30:n ikävuoden jälkeen niin ei oikein hymyilytä. Ja eikö nuo viitearvot ole tyyliin (miehet 18-65v) niin kai se alaraja on normaali vaikka 65-vuotiaalle, muttei 27-vuotiaalle.

Se on tosi yksilökohtaista mikä on normaalia. Riippuu myös todella paljon niistä ulkoisista ja sisäisistäkin asioista. Sen vuoksi se hyvä lääkäri katsoo asiaa kokonaisuutena ja myös poissulkee syitä mitkä voisivat johtaa liian matalaan tasoon. Se piikki on oikeasti viimeinen keino, koska siinä on myös peruuttamattomasti huonoja puolia. Kannattaa se HRV laittaa seurantaan niin saat sen palautumisen ja stressitason numerona selville.

Mulla on nyt reilu 40v:na paremmat arvot kuin kymmenen vuotta sitten. Parantuneet elintavat vaikuttaneet enemmän kuin ikääntyminen.

 

[baggio]

Sitten vielä kaupassakin pitää käydä, siivota kotona, laittaa ruokaa. No ruoka jää laittamatta, kun ei jaksa. Liikunnasta ei voi haaveilla, viikonloppuna hieman aikaa, mutta syvään metsään ei kiinnosta lähteä kun ajatukset jo että maanantaina kuitenkin taas töihin... Lomat, vaikka pidän kaikki 3 vko putkeen, menee hujauksessa, kuin muutamassa päivässä ! En ihmettele jos muitakaan mikään ei kiinnosta.

Työ vie energian ja on monilla se ainoa harrastus käytännössä.

Kuinka moni teistä on ajatellut kortistoa ratkaisuksi? Aina kun oon ollut työtön, stressi oli poissa ja jaksaminen oli huipussaan.

Joudun vielä heräämään aamukuudelta että pääsen kahdeksaksi töihin joka sairastuttaa, yöunet jäväät tosi lyhyiksi kun en ole sellaisia ihmisiä joka nukahtaa klo 22.

Mut eikö nämä ole kaikilla töissäkäyvillä suurinpiirtein näin? Pakko mennä ihmisten aikaan nukkumaan jotta voi herätä duuniin, pakko hoitaa asioita, käydä kaupassa jne. jotta arki pyörii. Tietysti suunnittelemalla ja järjestelemällä asiat voi hoitaa hieman joustavammin mutta yleisenä asiana nuo vain menee valitettavasti noin.

On ihan mahdollista ja yleistä se, että työ vie energian. Kokonaisenergian määrään voi kuitenkin itse vaikuttaa, ja jos energiaa ja elinvoimaa on riittävän paljon enemmän kuin työ sitä vie, niin työpäivän jälkeen voi vielä kokkailla, liikkua ja rakastella kaunista vaimoa tulisesti.

Kaikki me varmaan tiedämme mistä sitä energiaa saa lisää. Vinkki: Ei paskaruuasta, pornosta, alkoholista, sosiaalisesta mediasta, tietokonepeleistä (sad but true), jne. Palkitsemisjärjestelmää joka ajaa meidät koukuttumaan näiden pariin voi kuitenkin hakkeroida ja hyväksikäyttää myös parempien rutiineiden hankkimiseen.

 

[Kirahvi]

Jaahas, tulipahan pitkästä aikaa kirjauduttua foorumille niin päivitetääs vähän parin vuoden takaista tilannetta.

Ihan Ok tässä menee. Paremmin kuin aloitusta kirjoittaessa.
Tuli otettua itteä niskasta kiinni ja käytyä hammaslääkärissäkin vuosi sitten. Eihän sieltä mitään pahaa löytynyt vaikka odotin että suurinpiirtein koko kalusto pitäisi uusia. Pari reikää ja hammaskiven poisto ja legot kunnossa. Yks ressi vähemän.
Työpaikan puolesta oli työterveystarkastus jossa katottiin veriarvot sun muut. Verenpainelääkitys ja kolesteroli hiukan koholla. Ei mitään katastrofaalista. Verenpainelääkitys tuli ja sitä tässä popsittu ja toivotaan että pumppu jaksaa vielä. Toki myös rasvamaksaa. Syömisiä on tullut kytättyä tarkemmin mutta ei siellä mitään katastrofalista ole. Olen luulut että käytän suolaa koura tolkulla päivässä, mutta kun asiaa tarkemmin katsoo niin en määrättömiä määriä sitä käytä. Piilosuolaa toki, mutta puhdasta suolaa en lisää ruokiin niin paljoin kuin luulin. Tämä koskee myös mausteseoksia joissa on suolaa. Petrattavaa on mutta ei mitää katastrofaalista. Yritän vähintään samaa rataa jatkaa. Onhan tässä jo ikääkin..

Alkoholin käyttö on, noh, liikaa mutta ei kasvanut eikä edelleenkään ole ongelma. Yleensä se on sitä viikonloppuiltaisin ottamista mutta ei mitään övereitä eikä todellakaan jää putki päälle tai mitään sellaista. Arkisin en ota käytännössä yhtään mitään. Alkoholitonta olutta tulee tosin juotua paljon, mutta mitään alkoholipitoisia en käytännössä arkisin juo. Ehkä kaksi tai kolme kertaa kuussa saatan juoda oluen tai kaksi arkena ruuan kanssa (kirjaimellisesti, eikä ole hinkua jatkaa). En muuta. Mitään kaatumisia ei ole tapahtunut ja muutenkin ihan pysynyt "homma hanskassa". Vähentää vois tietenkin mutta en tällä käytöllä näe tätä ongelmana koska pystyy olemaan ilman ja toimintakykyisenä jos tarve vaatii. Mielenterveydlle kuitenkin sen varrna tärkeää että saa ne pari iltaa viikossa rentoutua ja nukkua hyvin seuraavat yöt. Kuitenkin taas joutuu vajailla unilla viikon kulkemaan. Ikää alkaa olla sen verran että noi 7h arkiunet on pikkusen liian vähän mutta aikaisemmin ei nukuta. Viikonloppuisin siitten 12h koomat millä sitten nollataan hiukan.

Työpaikalla vaihtui pomo ja se on ollut HURJA buusti kohti parempaa elämää. Se jatkuva psykologinen mollaaminen ja mitättömyyden tunne ja uhkailu alkaa muuttua siihen että pystyyy itsekkin vähän avaamaan suutaan ja puhua asioista ja avautua epäkohdista. Sillä on hurja vaikutus psyykeeseen jos pomo tulee sanomaan jostain työstä että "TURPA KIINNI JA SE ON OLTAVA" valmis kun sanotaan kuin sille että "tää on luvattu valmiiks xx.xx mennessä. Olisko mitenkään mahdollista että saisit tuon tehtyä siihen mennessä?". Tottakai sillä sillä on mahtava psykologinen merkitys miten asiat ilmaisee ja miten niihin suhtautuu. Ja sekin että jos ilmoitat että ei pysty, ei kerta kaikkiaan pysty syystä X niin pomo ymmärttää ja koittaa hoitaa asian jotenkin. Pääasia että kuuntelee ja ymmärtää miksi sanoo mitäkin ja miten perustelee että ei ehdi tyohon päivämäärään jne. Ainahan sitä haluaa tehdä parhaansa työnantajaa kohtaan joka mun elämisen maksaa, mutta kyllä työnantajalla pitää olla sen verran myös taitoa että osaa kuunnella työntekijöitään.

Rahasta sen verran että ei sillä vieläkään pääse juhlimaan mutta uuden pomon myötä vihdoin vuosi takaperin rohkaistuin pyytämään lisää liksaa koska olen alkanut ymmärtämään roolini firmassa: koko paska menis käytännössä nurin jos lähtisin. Ei sillä että mulla olis mitään minne lähteä, mutta noin niinkuin periaatteellisella tasolla. Vanhan pomon aikaan olisin vaan ollut hattu kourassa että riittää että saan olla täällä töissä.
Muutama satku tuli lisää ja luojan kiitos koska aika välittömästi tämän jälkeen alkoi ilnflaatio jyllätä ja sodat sun muut. Raha tulee kyllä tarpeeseen.
Tietysti tää sota sai sen verran arvot uuteen uskoon että sitä rahaa ei enää stressaa niin hitosti. On ihan ok pistää rahaa kämpän remonttiin. On ihan ok ostaa joskus jotain kivaa. On ihan ok vähän tehdä velkaa (esim luottokortti) jos tietää että ei sen parin tonnin luoton takia tarvii vetää ranteita auki. Kuitenkin pitää yrittää nauttia tästä elämästä joka kuitenkin on meidän ainoa niin että on hyvä nyt ja myös tulevaisuudessa.
Osakkeisiin sijoittaiminen on antanut vähän perspektiiviä elämään. Kun sinne survoo rahaa ja huomaa kuinka sijoitukset laskee niin se ei ole maailmanloppu niin kauan kun olet valmis menettämän sen mitä ole sinne laittanut. Se vaatii pihiltä tiettyä naksahtamista päässä kun huomaa että se 5k mitä osakkkeisiin on laittanut onkin tänään 1000e miinuksella mutta vuoden päästä se voi olla 1000e plussalla. Sijoittaminen on mielentila missä ei pidä panikoida. Plus että se on vaan rahaa. Sen laitat minkä olet valmis menettämään.

Niin että kyllä tää tästä. Jos joku painii samojen onglemien kanssa kuin minä, AP, niin tehkää jotain. Ei tarvii olla paljoa mutta kun tulee vähänkin positiivista värinää elämään kuten esim juuri hammaslääkärillä käynnillä ja asiat ei olekkaan niin päin persettä kuin luulee niin kummasti tulee elämään vähän positiivisia sävyjä.

Emmä tiiä. Ehkä yritän sanoa että koittakaa nauttia elämästä kun voitte mutta kohtuurella. Jos sähkölasku painaa niin ehkä se on sen väärti että pitää kämppää viikon kylmempänä mutta sitten viikonloppuna saunoo kunnolla. Tai että syödään makaronia viikko ja viikonloppuna sitten pihviä ja jääkylmää koskenkorvaa. Kunhan nauttii ja osaa erottaa elämän ja työn. Jotain mitä odottaa. Jotain millä jaksaa.

Tee jotain mitä tekee mieli mutta mitä et kadu seuraavana päivänä.

T: Giraffe

 

[huglo]

Tässä influenssasta tai mistä lie kuumeesta toipuessa, alkoivat taas tällaiset kelat nousta päähän. Mikään ei tahdo kiinnostaa. Ahdistaa menneisyys ja tulevaisuus niin ettei ruokakaan maistu.

Ehkä päivä tai pari vielä ja pääsee taas töihin, se saa onneksi ajatukset järjestykseen. On jotain tekemistä täyttämään päivää ja näkee siellä ihmisiäkin. Henkilökohtaista varmaan, mutta minulle työ pitää elämän järjestyksessä, yksin kotona alkaa pää hajoamaan. Ehkä asia olisi toisin jos olisi kavereita, paljon mielekkäitä harrastuksia ja muuta.

Melko vahvasti omaa elämää määrittää myös se että kavereita ei juuri ole eikä naisseuraa ole koskaan ollutkaan. Sosiaalisen elämän köyhyys korventaa takaraivossa.

Olenkohan kasvanut aikuiseksi vai mikä on kun pelaaminenkaan ei jaksa enää kiinnostaa. Nyt on jopa pitkästä aikaa kyllä tehnyt mieli pelata jotain, mutta samalla koko ajatus jotenkin etoaa. Toisaalta tärkeämpää olisi ehkä päästä eroon tyhjästä internetin selaamisesta, siitä tulee paljon huonompi mieli kuin pitkästä pelisessiosta.

Testomittauksessa tuli käytyä noin vuosi sitten ja lukema oli silloin rajojen sisäpuolella. Ehkä voisi käydä uudestaan.

 

[zepi]

Mielenterveydlle kuitenkin sen varrna tärkeää että saa ne pari iltaa viikossa rentoutua ja nukkua hyvin seuraavat yöt. Kuitenkin taas joutuu vajailla unilla viikon kulkemaan. Ikää alkaa olla sen verran että noi 7h arkiunet on pikkusen liian vähän mutta aikaisemmin ei nukuta. Viikonloppuisin siitten 12h koomat millä sitten nollataan hiukan.

Luin sattumalta aloitusviestin ja tämän nyt.

Alkoholi pahentaa poikkeuksetta masennusoireita ja ahdistusta sen käytän jälkeisinä päivinä ja aika pitkään. Krooninen (eikä edes kovin iso, mutta vaan jatkuvasti toistuva) alkoholin käyttö aiheuttaa jatkuvan masennustilan aivoihin ja siitä normaaliin pääseminen vaatii lisää alkoholia.

Alkoholi myös tuhoaa tehokkaasti unen virkistävyyden. Siksi sitä varmaan tulee kiskottua kaksin verroin viikonloppuisin jos alustat nukkumista useammalla alkoholiannoksella.

Jos englanti taipuu, niin katsele tämä:

What Alcohol Does to Your Body, Brain & Health - Huberman Lab

In this episode, I discuss the physiological effects that drinking alcohol has on the brain and body at different levels of consumption and over time.

hubermanlab.com

Sosiaalisten suhteiden mielenterveyttä parantava vaikutus on tieteellisesti tunnettu seikka. Ei kiinnostaisi etsiä mitään harrastusta? Joko yksinään, puolison kanssa tai sitten jotain porukkajuttua. Kunhan vaan jotain ilmestyy kalenteriin joka tuottaisi vähän mielihyvää. Pelkästään se, että on jotain mitä odottaa on tosi hyvä asia. Harrastukset ovat aikuisille paras tapa saada uusia sosiaalisia suhteita.

Sijoittaminen on todella hyvä juttu - se kertoo siitä että tulevaisuus kiinnostaa ja yrität parantaa sitä. Vaikeaan aikaan aloitit tuloksellisuuden osalta kun tuli koronaa ja sotaa, mutta näiden ennustaminen on mahdotonta. Koita jatkaa (muista hajautus ja osallis sijoitusketjuun jos haluat enempi tietoa).

 

[Tenebrae Aeternae]

Olenkohan kasvanut aikuiseksi vai mikä on kun pelaaminenkaan ei jaksa enää kiinnostaa. Nyt on jopa pitkästä aikaa kyllä tehnyt mieli pelata jotain, mutta samalla koko ajatus jotenkin etoaa.

Suosittelen kokeilemaan (kunnolla ajan kanssa) muutamia pelejä mitkä ei ensin ajatuksena olis oma juttu ollenkaan. Itse olen tällä tavalla löytänyt peli-ilon uudestaan sen hukuttua aikanaan. Noihin muihin juttuihin.. ei muuta kuin asentelemaan vaikka Tinderiä. Parisuhdetta sieltä et löydä, mutta mahdollisesti pirun hauskoja (ja kummallisiakin) kokemuksia ja erilaisia ihmisiä pääset tapaamaan.

Jos sulla on joku kiinnostava asia mikä on nakerrellut takaraivossa, koitapa tarttua siihen. Aloita vaikka lukemalla aiheesta kirja, tai tonkimalla youtubea ja katso jos siitä sitten lähtisi into alkaa aiheeseen liittyvään projektiin/harrastukseen. Yksi vaikeimmista asioista on oppia tutustumaan itseensä ja löytää niitä juttuja mistä oikeasti nauttii ja mitä oikeasti haluaisi tehdä. Mä olen havainnut että todella moni elämäänsä inhoava ei ole oikein löytänyt niitä omia intohimon kohteitaan, ja usein ei oikein edes tiedä mistä alottaisi. Teemme pirun paljon sellaisia juttuja mitkä on opittu, niihiin on totuttu tai sitten ne on vain sosiaalisesti hyväksyttyjä tai olettettuja asioita/tapoja.. vaikka oikeastaan ei kiinnostaisi eikä niissä olisi järkeäkään.

Asioita ja muutoksia tapahtuu vain tekemällä ja niihin kunnolla pyrkimällä. Tämä voi olla toki jopa (ihan oikeasti) mahdotonta jos fiilis on täysin maassa ja mikään ei kiinnosta. Sulla kyllä selkeästi painaa yksinäisyys, se on ihmiselle joka ei ole puhdas introvertti suht haastava juttu päästä yli ja varmasti alkaa vaikuttamaan kokonaisvaltaisesti mielialaan, kokoajan. Mä luulen että tuo duunikin on vain sellainen "laastari" mikä just ja just helpottaa siihen sosiaalisen elämän vajauteen, vaikkei oikeastaan sitten korjaakaan asiaa.

Jos vetelet röökiä, mulla sen lopettaminen toi hurjan määrän energiaa takaisin. Sitä oli vaikea tajuta miten paska olo siitä tuli fyysisesti, ja tämä sitten myös alkoi rasittaa henkisesti todella pahasti.

Edit:
ps. Osta multa basso ja muutama kitara, ja ala muusikoksi. Naisia, menoa ja meininkiä riittää ja mä voin vihdoin lakata kuvittelemasta että joskus vielä inspiraatio niihin touhuihin iskee päälle ja saan jotain musaa tehtyäkin..

 

[huglo]

Suosittelen kokeilemaan (kunnolla ajan kanssa) muutamia pelejä mitkä ei ensin ajatuksena olis oma juttu ollenkaan. Itse olen tällä tavalla löytänyt peli-ilon uudestaan sen hukuttua aikanaan. Noihin muihin juttuihin.. ei muuta kuin asentelemaan vaikka Tinderiä. Parisuhdetta sieltä et löydä, mutta mahdollisesti pirun hauskoja (ja kummallisiakin) kokemuksia ja erilaisia ihmisiä pääset tapaamaan.

Jos sulla on joku kiinnostava asia mikä on nakerrellut takaraivossa, koitapa tarttua siihen. Aloita vaikka lukemalla aiheesta kirja, tai tonkimalla youtubea ja katso jos siitä sitten lähtisi into alkaa aiheeseen liittyvään projektiin/harrastukseen. Yksi vaikeimmista asioista on oppia tutustumaan itseensä ja löytää niitä juttuja mistä oikeasti nauttii ja mitä oikeasti haluaisi tehdä. Mä olen havainnut että todella moni elämäänsä inhoava ei ole oikein löytänyt niitä omia intohimon kohteitaan, ja usein ei oikein edes tiedä mistä alottaisi. Teemme pirun paljon sellaisia juttuja mitkä on opittu, niihiin on totuttu tai sitten ne on vain sosiaalisesti hyväksyttyjä tai olettettuja asioita/tapoja.. vaikka oikeastaan ei kiinnostaisi eikä niissä olisi järkeäkään.

Asioita ja muutoksia tapahtuu vain tekemällä ja niihin kunnolla pyrkimällä. Tämä voi olla toki jopa (ihan oikeasti) mahdotonta jos fiilis on täysin maassa ja mikään ei kiinnosta. Sulla kyllä selkeästi painaa yksinäisyys, se on ihmiselle joka ei ole puhdas introvertti suht haastava juttu päästä yli ja varmasti alkaa vaikuttamaan kokonaisvaltaisesti mielialaan, kokoajan. Mä luulen että tuo duunikin on vain sellainen "laastari" mikä just ja just helpottaa siihen sosiaalisen elämän vajauteen, vaikkei oikeastaan sitten korjaakaan asiaa.

Jos vetelet röökiä, mulla sen lopettaminen toi hurjan määrän energiaa takaisin. Sitä oli vaikea tajuta miten paska olo siitä tuli fyysisesti, ja tämä sitten myös alkoi rasittaa henkisesti todella pahasti.

Edit:
ps. Osta multa basso ja muutama kitara, ja ala muusikoksi. Naisia, menoa ja meininkiä riittää ja mä voin vihdoin lakata kuvittelemasta että joskus vielä inspiraatio niihin touhuihin iskee päälle ja saan jotain musaa tehtyäkin..

Juuh, tinderiä on tullut pelattua mutta sieltä ei ole mitään saanut. Ei treffejä eikä mitään. Ehkä kokeilen uudestaan, nyt on tullut pidettyä taukoa.

Onhan noita kiinnostavia asioita jotain, mutta ei sitte kuitenkaan kiinnosta. Jos suunnittelee jonkun aloittamista, siis lähinnä vanhojen kiinnostuksien herättelyä, niin äkkiä se lopahtaa, ei ole motivaatiota ja kaikki se tuntuu kuitenkin turhalta.

Pelaaminen tuntuu ajanhukalta mutta ei se kyllä pahempaa taida olla kuin internetin passiivinen selaaminen.

Röökiä en polta onneksi eikä alkoholiakaan tule nykyään juotua, ei maistu ja tulee vaan paha fiilis seuraavana päivänä. Työporukan kanssa olin kesällä juomassa ja krapula oli perseestä, mutta jotenkin oudon rauhallinen olo oli seuraavina päivinä. En silti ajatellut vetää kännejä vain rauhoittumisen takia.