Itsestään huolehtiminen ja mikään ei kiinnosta

[Joonaspa]

No talvisin käyny kerran viikossa pari tuntia hiihtämässä. Juoksua (10km/h) vajaa tunti kerran viikossa. Muut päivät vain kävelyä noin tunnin verran, että ei tässä nyt kovin rääkkitreeni ole menossa. Lähinnä huolettaa että tässä iässä nuo arvot pitäisi kauttaaltaan olla korkeammat, tuotantohan alkaa laskemaan 30:n ikävuoden jälkeen niin ei oikein hymyilytä. Ja eikö nuo viitearvot ole tyyliin (miehet 18-65v) niin kai se alaraja on normaali vaikka 65-vuotiaalle, muttei 27-vuotiaalle.

 

[finWeazel]

No talvisin käyny kerran viikossa pari tuntia hiihtämässä. Juoksua (10km/h) vajaa tunti kerran viikossa. Muut päivät vain kävelyä noin tunnin verran, että ei tässä nyt kovin rääkkitreeni ole menossa. Lähinnä huolettaa että tässä iässä nuo arvot pitäisi kauttaaltaan olla korkeammat, tuotantohan alkaa laskemaan 30:n ikävuoden jälkeen niin ei oikein hymyilytä. Ja eikö nuo viitearvot ole tyyliin (miehet 18-65v) niin kai se alaraja on normaali vaikka 65-vuotiaalle, muttei 27-vuotiaalle.

Se on tosi yksilökohtaista mikä on normaalia. Riippuu myös todella paljon niistä ulkoisista ja sisäisistäkin asioista. Sen vuoksi se hyvä lääkäri katsoo asiaa kokonaisuutena ja myös poissulkee syitä mitkä voisivat johtaa liian matalaan tasoon. Se piikki on oikeasti viimeinen keino, koska siinä on myös peruuttamattomasti huonoja puolia. Kannattaa se HRV laittaa seurantaan niin saat sen palautumisen ja stressitason numerona selville.

Mulla on nyt reilu 40v:na paremmat arvot kuin kymmenen vuotta sitten. Parantuneet elintavat vaikuttaneet enemmän kuin ikääntyminen.

 

[baggio]

Sitten vielä kaupassakin pitää käydä, siivota kotona, laittaa ruokaa. No ruoka jää laittamatta, kun ei jaksa. Liikunnasta ei voi haaveilla, viikonloppuna hieman aikaa, mutta syvään metsään ei kiinnosta lähteä kun ajatukset jo että maanantaina kuitenkin taas töihin... Lomat, vaikka pidän kaikki 3 vko putkeen, menee hujauksessa, kuin muutamassa päivässä ! En ihmettele jos muitakaan mikään ei kiinnosta.

Työ vie energian ja on monilla se ainoa harrastus käytännössä.

Kuinka moni teistä on ajatellut kortistoa ratkaisuksi? Aina kun oon ollut työtön, stressi oli poissa ja jaksaminen oli huipussaan.

Joudun vielä heräämään aamukuudelta että pääsen kahdeksaksi töihin joka sairastuttaa, yöunet jäväät tosi lyhyiksi kun en ole sellaisia ihmisiä joka nukahtaa klo 22.

Mut eikö nämä ole kaikilla töissäkäyvillä suurinpiirtein näin? Pakko mennä ihmisten aikaan nukkumaan jotta voi herätä duuniin, pakko hoitaa asioita, käydä kaupassa jne. jotta arki pyörii. Tietysti suunnittelemalla ja järjestelemällä asiat voi hoitaa hieman joustavammin mutta yleisenä asiana nuo vain menee valitettavasti noin.

On ihan mahdollista ja yleistä se, että työ vie energian. Kokonaisenergian määrään voi kuitenkin itse vaikuttaa, ja jos energiaa ja elinvoimaa on riittävän paljon enemmän kuin työ sitä vie, niin työpäivän jälkeen voi vielä kokkailla, liikkua ja rakastella kaunista vaimoa tulisesti.

Kaikki me varmaan tiedämme mistä sitä energiaa saa lisää. Vinkki: Ei paskaruuasta, pornosta, alkoholista, sosiaalisesta mediasta, tietokonepeleistä (sad but true), jne. Palkitsemisjärjestelmää joka ajaa meidät koukuttumaan näiden pariin voi kuitenkin hakkeroida ja hyväksikäyttää myös parempien rutiineiden hankkimiseen.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[Kirahvi]

Jaahas, tulipahan pitkästä aikaa kirjauduttua foorumille niin päivitetääs vähän parin vuoden takaista tilannetta.

Ihan Ok tässä menee. Paremmin kuin aloitusta kirjoittaessa.
Tuli otettua itteä niskasta kiinni ja käytyä hammaslääkärissäkin vuosi sitten. Eihän sieltä mitään pahaa löytynyt vaikka odotin että suurinpiirtein koko kalusto pitäisi uusia. Pari reikää ja hammaskiven poisto ja legot kunnossa. Yks ressi vähemän.
Työpaikan puolesta oli työterveystarkastus jossa katottiin veriarvot sun muut. Verenpainelääkitys ja kolesteroli hiukan koholla. Ei mitään katastrofaalista. Verenpainelääkitys tuli ja sitä tässä popsittu ja toivotaan että pumppu jaksaa vielä. Toki myös rasvamaksaa. Syömisiä on tullut kytättyä tarkemmin mutta ei siellä mitään katastrofalista ole. Olen luulut että käytän suolaa koura tolkulla päivässä, mutta kun asiaa tarkemmin katsoo niin en määrättömiä määriä sitä käytä. Piilosuolaa toki, mutta puhdasta suolaa en lisää ruokiin niin paljoin kuin luulin. Tämä koskee myös mausteseoksia joissa on suolaa. Petrattavaa on mutta ei mitää katastrofaalista. Yritän vähintään samaa rataa jatkaa. Onhan tässä jo ikääkin..

Alkoholin käyttö on, noh, liikaa mutta ei kasvanut eikä edelleenkään ole ongelma. Yleensä se on sitä viikonloppuiltaisin ottamista mutta ei mitään övereitä eikä todellakaan jää putki päälle tai mitään sellaista. Arkisin en ota käytännössä yhtään mitään. Alkoholitonta olutta tulee tosin juotua paljon, mutta mitään alkoholipitoisia en käytännössä arkisin juo. Ehkä kaksi tai kolme kertaa kuussa saatan juoda oluen tai kaksi arkena ruuan kanssa (kirjaimellisesti, eikä ole hinkua jatkaa). En muuta. Mitään kaatumisia ei ole tapahtunut ja muutenkin ihan pysynyt "homma hanskassa". Vähentää vois tietenkin mutta en tällä käytöllä näe tätä ongelmana koska pystyy olemaan ilman ja toimintakykyisenä jos tarve vaatii. Mielenterveydlle kuitenkin sen varrna tärkeää että saa ne pari iltaa viikossa rentoutua ja nukkua hyvin seuraavat yöt. Kuitenkin taas joutuu vajailla unilla viikon kulkemaan. Ikää alkaa olla sen verran että noi 7h arkiunet on pikkusen liian vähän mutta aikaisemmin ei nukuta. Viikonloppuisin siitten 12h koomat millä sitten nollataan hiukan.

Työpaikalla vaihtui pomo ja se on ollut HURJA buusti kohti parempaa elämää. Se jatkuva psykologinen mollaaminen ja mitättömyyden tunne ja uhkailu alkaa muuttua siihen että pystyyy itsekkin vähän avaamaan suutaan ja puhua asioista ja avautua epäkohdista. Sillä on hurja vaikutus psyykeeseen jos pomo tulee sanomaan jostain työstä että "TURPA KIINNI JA SE ON OLTAVA" valmis kun sanotaan kuin sille että "tää on luvattu valmiiks xx.xx mennessä. Olisko mitenkään mahdollista että saisit tuon tehtyä siihen mennessä?". Tottakai sillä sillä on mahtava psykologinen merkitys miten asiat ilmaisee ja miten niihin suhtautuu. Ja sekin että jos ilmoitat että ei pysty, ei kerta kaikkiaan pysty syystä X niin pomo ymmärttää ja koittaa hoitaa asian jotenkin. Pääasia että kuuntelee ja ymmärtää miksi sanoo mitäkin ja miten perustelee että ei ehdi tyohon päivämäärään jne. Ainahan sitä haluaa tehdä parhaansa työnantajaa kohtaan joka mun elämisen maksaa, mutta kyllä työnantajalla pitää olla sen verran myös taitoa että osaa kuunnella työntekijöitään.

Rahasta sen verran että ei sillä vieläkään pääse juhlimaan mutta uuden pomon myötä vihdoin vuosi takaperin rohkaistuin pyytämään lisää liksaa koska olen alkanut ymmärtämään roolini firmassa: koko paska menis käytännössä nurin jos lähtisin. Ei sillä että mulla olis mitään minne lähteä, mutta noin niinkuin periaatteellisella tasolla. Vanhan pomon aikaan olisin vaan ollut hattu kourassa että riittää että saan olla täällä töissä.
Muutama satku tuli lisää ja luojan kiitos koska aika välittömästi tämän jälkeen alkoi ilnflaatio jyllätä ja sodat sun muut. Raha tulee kyllä tarpeeseen.
Tietysti tää sota sai sen verran arvot uuteen uskoon että sitä rahaa ei enää stressaa niin hitosti. On ihan ok pistää rahaa kämpän remonttiin. On ihan ok ostaa joskus jotain kivaa. On ihan ok vähän tehdä velkaa (esim luottokortti) jos tietää että ei sen parin tonnin luoton takia tarvii vetää ranteita auki. Kuitenkin pitää yrittää nauttia tästä elämästä joka kuitenkin on meidän ainoa niin että on hyvä nyt ja myös tulevaisuudessa.
Osakkeisiin sijoittaiminen on antanut vähän perspektiiviä elämään. Kun sinne survoo rahaa ja huomaa kuinka sijoitukset laskee niin se ei ole maailmanloppu niin kauan kun olet valmis menettämän sen mitä ole sinne laittanut. Se vaatii pihiltä tiettyä naksahtamista päässä kun huomaa että se 5k mitä osakkkeisiin on laittanut onkin tänään 1000e miinuksella mutta vuoden päästä se voi olla 1000e plussalla. Sijoittaminen on mielentila missä ei pidä panikoida. Plus että se on vaan rahaa. Sen laitat minkä olet valmis menettämään.

Niin että kyllä tää tästä. Jos joku painii samojen onglemien kanssa kuin minä, AP, niin tehkää jotain. Ei tarvii olla paljoa mutta kun tulee vähänkin positiivista värinää elämään kuten esim juuri hammaslääkärillä käynnillä ja asiat ei olekkaan niin päin persettä kuin luulee niin kummasti tulee elämään vähän positiivisia sävyjä.

Emmä tiiä. Ehkä yritän sanoa että koittakaa nauttia elämästä kun voitte mutta kohtuurella. Jos sähkölasku painaa niin ehkä se on sen väärti että pitää kämppää viikon kylmempänä mutta sitten viikonloppuna saunoo kunnolla. Tai että syödään makaronia viikko ja viikonloppuna sitten pihviä ja jääkylmää koskenkorvaa. Kunhan nauttii ja osaa erottaa elämän ja työn. Jotain mitä odottaa. Jotain millä jaksaa.

Tee jotain mitä tekee mieli mutta mitä et kadu seuraavana päivänä.

T: Giraffe

 

[huglo]

Tässä influenssasta tai mistä lie kuumeesta toipuessa, alkoivat taas tällaiset kelat nousta päähän. Mikään ei tahdo kiinnostaa. Ahdistaa menneisyys ja tulevaisuus niin ettei ruokakaan maistu.

Ehkä päivä tai pari vielä ja pääsee taas töihin, se saa onneksi ajatukset järjestykseen. On jotain tekemistä täyttämään päivää ja näkee siellä ihmisiäkin. Henkilökohtaista varmaan, mutta minulle työ pitää elämän järjestyksessä, yksin kotona alkaa pää hajoamaan. Ehkä asia olisi toisin jos olisi kavereita, paljon mielekkäitä harrastuksia ja muuta.

Melko vahvasti omaa elämää määrittää myös se että kavereita ei juuri ole eikä naisseuraa ole koskaan ollutkaan. Sosiaalisen elämän köyhyys korventaa takaraivossa.

Olenkohan kasvanut aikuiseksi vai mikä on kun pelaaminenkaan ei jaksa enää kiinnostaa. Nyt on jopa pitkästä aikaa kyllä tehnyt mieli pelata jotain, mutta samalla koko ajatus jotenkin etoaa. Toisaalta tärkeämpää olisi ehkä päästä eroon tyhjästä internetin selaamisesta, siitä tulee paljon huonompi mieli kuin pitkästä pelisessiosta.

Testomittauksessa tuli käytyä noin vuosi sitten ja lukema oli silloin rajojen sisäpuolella. Ehkä voisi käydä uudestaan.

 

[zepi]

Mielenterveydlle kuitenkin sen varrna tärkeää että saa ne pari iltaa viikossa rentoutua ja nukkua hyvin seuraavat yöt. Kuitenkin taas joutuu vajailla unilla viikon kulkemaan. Ikää alkaa olla sen verran että noi 7h arkiunet on pikkusen liian vähän mutta aikaisemmin ei nukuta. Viikonloppuisin siitten 12h koomat millä sitten nollataan hiukan.

Luin sattumalta aloitusviestin ja tämän nyt.

Alkoholi pahentaa poikkeuksetta masennusoireita ja ahdistusta sen käytän jälkeisinä päivinä ja aika pitkään. Krooninen (eikä edes kovin iso, mutta vaan jatkuvasti toistuva) alkoholin käyttö aiheuttaa jatkuvan masennustilan aivoihin ja siitä normaaliin pääseminen vaatii lisää alkoholia.

Alkoholi myös tuhoaa tehokkaasti unen virkistävyyden. Siksi sitä varmaan tulee kiskottua kaksin verroin viikonloppuisin jos alustat nukkumista useammalla alkoholiannoksella.

Jos englanti taipuu, niin katsele tämä:

What Alcohol Does to Your Body, Brain & Health

In this episode, learn how alcohol impacts the brain and body over time. Discover tips for making informed health decisions.

hubermanlab.com

Sosiaalisten suhteiden mielenterveyttä parantava vaikutus on tieteellisesti tunnettu seikka. Ei kiinnostaisi etsiä mitään harrastusta? Joko yksinään, puolison kanssa tai sitten jotain porukkajuttua. Kunhan vaan jotain ilmestyy kalenteriin joka tuottaisi vähän mielihyvää. Pelkästään se, että on jotain mitä odottaa on tosi hyvä asia. Harrastukset ovat aikuisille paras tapa saada uusia sosiaalisia suhteita.

Sijoittaminen on todella hyvä juttu - se kertoo siitä että tulevaisuus kiinnostaa ja yrität parantaa sitä. Vaikeaan aikaan aloitit tuloksellisuuden osalta kun tuli koronaa ja sotaa, mutta näiden ennustaminen on mahdotonta. Koita jatkaa (muista hajautus ja osallis sijoitusketjuun jos haluat enempi tietoa).

 

[Tenebrae Aeternae]

Olenkohan kasvanut aikuiseksi vai mikä on kun pelaaminenkaan ei jaksa enää kiinnostaa. Nyt on jopa pitkästä aikaa kyllä tehnyt mieli pelata jotain, mutta samalla koko ajatus jotenkin etoaa.

Suosittelen kokeilemaan (kunnolla ajan kanssa) muutamia pelejä mitkä ei ensin ajatuksena olis oma juttu ollenkaan. Itse olen tällä tavalla löytänyt peli-ilon uudestaan sen hukuttua aikanaan. Noihin muihin juttuihin.. ei muuta kuin asentelemaan vaikka Tinderiä. Parisuhdetta sieltä et löydä, mutta mahdollisesti pirun hauskoja (ja kummallisiakin) kokemuksia ja erilaisia ihmisiä pääset tapaamaan.

Jos sulla on joku kiinnostava asia mikä on nakerrellut takaraivossa, koitapa tarttua siihen. Aloita vaikka lukemalla aiheesta kirja, tai tonkimalla youtubea ja katso jos siitä sitten lähtisi into alkaa aiheeseen liittyvään projektiin/harrastukseen. Yksi vaikeimmista asioista on oppia tutustumaan itseensä ja löytää niitä juttuja mistä oikeasti nauttii ja mitä oikeasti haluaisi tehdä. Mä olen havainnut että todella moni elämäänsä inhoava ei ole oikein löytänyt niitä omia intohimon kohteitaan, ja usein ei oikein edes tiedä mistä alottaisi. Teemme pirun paljon sellaisia juttuja mitkä on opittu, niihiin on totuttu tai sitten ne on vain sosiaalisesti hyväksyttyjä tai olettettuja asioita/tapoja.. vaikka oikeastaan ei kiinnostaisi eikä niissä olisi järkeäkään.

Asioita ja muutoksia tapahtuu vain tekemällä ja niihin kunnolla pyrkimällä. Tämä voi olla toki jopa (ihan oikeasti) mahdotonta jos fiilis on täysin maassa ja mikään ei kiinnosta. Sulla kyllä selkeästi painaa yksinäisyys, se on ihmiselle joka ei ole puhdas introvertti suht haastava juttu päästä yli ja varmasti alkaa vaikuttamaan kokonaisvaltaisesti mielialaan, kokoajan. Mä luulen että tuo duunikin on vain sellainen "laastari" mikä just ja just helpottaa siihen sosiaalisen elämän vajauteen, vaikkei oikeastaan sitten korjaakaan asiaa.

Jos vetelet röökiä, mulla sen lopettaminen toi hurjan määrän energiaa takaisin. Sitä oli vaikea tajuta miten paska olo siitä tuli fyysisesti, ja tämä sitten myös alkoi rasittaa henkisesti todella pahasti.

Edit:
ps. Osta multa basso ja muutama kitara, ja ala muusikoksi. Naisia, menoa ja meininkiä riittää ja mä voin vihdoin lakata kuvittelemasta että joskus vielä inspiraatio niihin touhuihin iskee päälle ja saan jotain musaa tehtyäkin..

 

[huglo]

Suosittelen kokeilemaan (kunnolla ajan kanssa) muutamia pelejä mitkä ei ensin ajatuksena olis oma juttu ollenkaan. Itse olen tällä tavalla löytänyt peli-ilon uudestaan sen hukuttua aikanaan. Noihin muihin juttuihin.. ei muuta kuin asentelemaan vaikka Tinderiä. Parisuhdetta sieltä et löydä, mutta mahdollisesti pirun hauskoja (ja kummallisiakin) kokemuksia ja erilaisia ihmisiä pääset tapaamaan.

Jos sulla on joku kiinnostava asia mikä on nakerrellut takaraivossa, koitapa tarttua siihen. Aloita vaikka lukemalla aiheesta kirja, tai tonkimalla youtubea ja katso jos siitä sitten lähtisi into alkaa aiheeseen liittyvään projektiin/harrastukseen. Yksi vaikeimmista asioista on oppia tutustumaan itseensä ja löytää niitä juttuja mistä oikeasti nauttii ja mitä oikeasti haluaisi tehdä. Mä olen havainnut että todella moni elämäänsä inhoava ei ole oikein löytänyt niitä omia intohimon kohteitaan, ja usein ei oikein edes tiedä mistä alottaisi. Teemme pirun paljon sellaisia juttuja mitkä on opittu, niihiin on totuttu tai sitten ne on vain sosiaalisesti hyväksyttyjä tai olettettuja asioita/tapoja.. vaikka oikeastaan ei kiinnostaisi eikä niissä olisi järkeäkään.

Asioita ja muutoksia tapahtuu vain tekemällä ja niihin kunnolla pyrkimällä. Tämä voi olla toki jopa (ihan oikeasti) mahdotonta jos fiilis on täysin maassa ja mikään ei kiinnosta. Sulla kyllä selkeästi painaa yksinäisyys, se on ihmiselle joka ei ole puhdas introvertti suht haastava juttu päästä yli ja varmasti alkaa vaikuttamaan kokonaisvaltaisesti mielialaan, kokoajan. Mä luulen että tuo duunikin on vain sellainen "laastari" mikä just ja just helpottaa siihen sosiaalisen elämän vajauteen, vaikkei oikeastaan sitten korjaakaan asiaa.

Jos vetelet röökiä, mulla sen lopettaminen toi hurjan määrän energiaa takaisin. Sitä oli vaikea tajuta miten paska olo siitä tuli fyysisesti, ja tämä sitten myös alkoi rasittaa henkisesti todella pahasti.

Edit:
ps. Osta multa basso ja muutama kitara, ja ala muusikoksi. Naisia, menoa ja meininkiä riittää ja mä voin vihdoin lakata kuvittelemasta että joskus vielä inspiraatio niihin touhuihin iskee päälle ja saan jotain musaa tehtyäkin..

Juuh, tinderiä on tullut pelattua mutta sieltä ei ole mitään saanut. Ei treffejä eikä mitään. Ehkä kokeilen uudestaan, nyt on tullut pidettyä taukoa.

Onhan noita kiinnostavia asioita jotain, mutta ei sitte kuitenkaan kiinnosta. Jos suunnittelee jonkun aloittamista, siis lähinnä vanhojen kiinnostuksien herättelyä, niin äkkiä se lopahtaa, ei ole motivaatiota ja kaikki se tuntuu kuitenkin turhalta.

Pelaaminen tuntuu ajanhukalta mutta ei se kyllä pahempaa taida olla kuin internetin passiivinen selaaminen.

Röökiä en polta onneksi eikä alkoholiakaan tule nykyään juotua, ei maistu ja tulee vaan paha fiilis seuraavana päivänä. Työporukan kanssa olin kesällä juomassa ja krapula oli perseestä, mutta jotenkin oudon rauhallinen olo oli seuraavina päivinä. En silti ajatellut vetää kännejä vain rauhoittumisen takia.

 

[N1kkel]

Kirjoitetaas tänne vähän itsereflektointia.

Viime aikoina olen alkanut tuntemaan jonkinlaista merkityksettömyyden tunnetta ja mielialat vaihtelee pitkin päivää. Aamulla on yleensä ihan mukava fiilis, kun koko päivä on vielä edessä, mutta sitten varsinkin iltaisin tulee ankea fiilis iltojen pimetessä. Toisinaan tuntuu, että ei haittaisi vaikka yön aikana nukahtaisi ikuiseen uneen. Tiedä sitten onko tämä vain kolmenkympin kriisiä vai mitä. Elämässä menee monella mittarilla mitattuna hyvin, mutta omaa perhettä ei vielä ole mikä painaa mieltä jonkin verran. Puolisoa ei ole ja kavereitakin on vähänlaisesti. Tinder on ollut tulilla, mutta taidan poistaa koko sovelluksen.

Vaadin itseltäni paljon, esim. olen nyt 40h/viikko päivätyöni ohessa suorittanut teknisen alan maisteriopintoja ja enää puuttuu vain gradu, jota olen alkanut kirjoittaa. Siihen päälle tietysti vielä se normaali ja tylsä arjen pyörittäminen eli ruoan laitot, pyykkäykset, tiskaukset, pienet pihahommat ym. Minussa on "vähän" perfektionistin vikaa ja sitä kautta on varmaan jonkin verran tiedostamatonta stressiäkin. Tekemistä pitää olla, koska tekemisen puutekin alkaa ahdistaa ja koko ajan on joku ihme tarve tehdä jotain "hyödyllistä", kuten kotitöitä.

Yritän elää terveellisesti. Syön paljon kuitupitoista ruokaa, salaatteja ja olen alkanut korvata punaista lihaa kanalla ja lohella. Alkoholia menee maltillisesti, sanotaan nyt korkeintaan muutama lonkero/kk ja vasta olin pari kuukautta kokonaan ilman. Istumatyö ja lounaspöydistä syöminen on alkanut ärsyttävästi näkymään keskivartalolla ja siksi olen alkanut tekemään päivittäisiä kävelylenkkejä. Sykettä nostavaa liikuntaa pitäisi tehdä enemmän mutta tuntuu että reipas kävely sopii itselleni paremmin. Tuntuu, että kuntosalilla ähkiminenkään ei ole minun juttu vaan mieluummin lähden kävelylle. Tai sitten pitäisi vain saada itseään niskasta kiinni ja ottaa kuntosalilla käynti tavaksi.

Ajattelin käydä mittauttamassa testotasot. Mutta niihinkään ei voi määräänsä enempää vaikuttaa ja jos niissä on puutetta niin todennäköisesti se vain synkistää mieltä lisää.

 

[kuoris]

Ajattelin käydä mittauttamassa testotasot. Mutta niihinkään ei voi määräänsä enempää vaikuttaa ja jos niissä on puutetta niin todennäköisesti se vain synkistää mieltä lisää.

Kyllä voi vaikuttaa terveillä elämäntavoilla kuten kaikkiin muihinkin veriarvoihin. En ymmärrä sun logiikkaa, sehän on loistava juttu jos oireiden syy selviää niin sitä voidaan hoitaa?

Sun kirjoituksen perusteella veikkaan että stressi on sun ongelma. Stressi nostaa kortisolitasoja joka puolestaan tiputtaa testoa ja aiheuttaa kaikkia muitakin ongelmia. Itsellä oli joskus kortisolit niin tapissa että niskaankin alkoi kertymään rasvaa, klassinen oire.

Pidä kävely ulkona, se on hyvä juttu. Sinne kuntosalille ei ole pakko mennä, se voi olla jopa haitaksi. Näitäkin on nähty. Tai jos menet niin kevyesti pitkiä sarjoja, älä ainakaan ylirasita kroppaa.

 

[N1kkel]

Kyllä voi vaikuttaa terveillä elämäntavoilla kuten kaikkiin muihinkin veriarvoihin. En ymmärrä sun logiikkaa, sehän on loistava juttu jos oireiden syy selviää niin sitä voidaan hoitaa?

Sun kirjoituksen perusteella veikkaan että stressi on sun ongelma. Stressi nostaa kortisolitasoja joka puolestaan tiputtaa testoa ja aiheuttaa kaikkia muitakin ongelmia. Itsellä oli joskus kortisolit niin tapissa että niskaankin alkoi kertymään rasvaa, klassinen oire.

Pidä kävely ulkona, se on hyvä juttu. Sinne kuntosalille ei ole pakko mennä, se voi olla jopa haitaksi. Näitäkin on nähty. Tai jos menet niin kevyesti pitkiä sarjoja, älä ainakaan ylirasita kroppaa.

Voi vaikuttaa, mutta kuten sanoin niin rajallisesti. Ja varsinkin jos syy on elimellinen tai joku välittäjäaine vaan päättää vittuilla niin minkäs teet.

Kortisolit ovat melko varmasti korkealla ja välillä oli vähän voimakkaampiakin stressin oireita, kuten enemmälti unettomuutta, närästystä ja oli jotain ihme pelkojakin kuten pelkäsin että tulee oksennus julkisella paikalla. Ne ovat onneksi helpottaneet, mutta uni ei ole vieläkään niin hyvää tai virkistävää kuin se voisi olla. Kahvin vaikutustakin olen miettinyt, että voisiko se aiheuttaa mielialan vaihteluita ja välillä olenkin juonut vain pelkän aamukahvin päivässä.

Ja lisätään vielä, että viikonloputkin menee useimmiten aivosumussa ja minnekään muualle ei tule lähdettyä kuin korkeintaan kävelylenkille.
Tällä viikollakin on ollut päiviä, että töiden jälkeen on ollut aika väsähtänyt olo. Eräskin ilta kävin sitten kävelyllä ja otin vähän juoksuaskeleitakin, niin ajatus kirkastui huomattavasti.

 

[Mikkos]

Kirjoitetaas tänne vähän itsereflektointia.

Viime aikoina olen alkanut tuntemaan jonkinlaista merkityksettömyyden tunnetta ja mielialat vaihtelee pitkin päivää. Aamulla on yleensä ihan mukava fiilis, kun koko päivä on vielä edessä, mutta sitten varsinkin iltaisin tulee ankea fiilis iltojen pimetessä. Toisinaan tuntuu, että ei haittaisi vaikka yön aikana nukahtaisi ikuiseen uneen. Tiedä sitten onko tämä vain kolmenkympin kriisiä vai mitä. Elämässä menee monella mittarilla mitattuna hyvin, mutta omaa perhettä ei vielä ole mikä painaa mieltä jonkin verran. Puolisoa ei ole ja kavereitakin on vähänlaisesti. Tinder on ollut tulilla, mutta taidan poistaa koko sovelluksen.

Vaadin itseltäni paljon, esim. olen nyt 40h/viikko päivätyöni ohessa suorittanut teknisen alan maisteriopintoja ja enää puuttuu vain gradu, jota olen alkanut kirjoittaa. Siihen päälle tietysti vielä se normaali ja tylsä arjen pyörittäminen eli ruoan laitot, pyykkäykset, tiskaukset, pienet pihahommat ym. Minussa on "vähän" perfektionistin vikaa ja sitä kautta on varmaan jonkin verran tiedostamatonta stressiäkin. Tekemistä pitää olla, koska tekemisen puutekin alkaa ahdistaa ja koko ajan on joku ihme tarve tehdä jotain "hyödyllistä", kuten kotitöitä.

Yritän elää terveellisesti. Syön paljon kuitupitoista ruokaa, salaatteja ja olen alkanut korvata punaista lihaa kanalla ja lohella. Alkoholia menee maltillisesti, sanotaan nyt korkeintaan muutama lonkero/kk ja vasta olin pari kuukautta kokonaan ilman. Istumatyö ja lounaspöydistä syöminen on alkanut ärsyttävästi näkymään keskivartalolla ja siksi olen alkanut tekemään päivittäisiä kävelylenkkejä. Sykettä nostavaa liikuntaa pitäisi tehdä enemmän mutta tuntuu että reipas kävely sopii itselleni paremmin. Tuntuu, että kuntosalilla ähkiminenkään ei ole minun juttu vaan mieluummin lähden kävelylle. Tai sitten pitäisi vain saada itseään niskasta kiinni ja ottaa kuntosalilla käynti tavaksi.

Ajattelin käydä mittauttamassa testotasot. Mutta niihinkään ei voi määräänsä enempää vaikuttaa ja jos niissä on puutetta niin todennäköisesti se vain synkistää mieltä lisää.

Paljonko ikää? 30-40v?

 

[N1kkel]

Paljonko ikää? 30-40v?

Siltä väliltä juu. Lähempänä onneksi vielä kolmeakymmentä.

Monet varmaan sanoisi vielä nuoreksi, mutta tässä iässä alkaa tiedostamaan, että terveys ei ole itsestäänselvyys ja sen että asioita on tehtävä nyt eikä joskus myöhemmin.

 

[draco76]

Kirjoitetaas tänne vähän itsereflektointia.

Viime aikoina olen alkanut tuntemaan jonkinlaista merkityksettömyyden tunnetta ja mielialat vaihtelee pitkin päivää. Aamulla on yleensä ihan mukava fiilis, kun koko päivä on vielä edessä, mutta sitten varsinkin iltaisin tulee ankea fiilis iltojen pimetessä. Toisinaan tuntuu, että ei haittaisi vaikka yön aikana nukahtaisi ikuiseen uneen. Tiedä sitten onko tämä vain kolmenkympin kriisiä vai mitä. Elämässä menee monella mittarilla mitattuna hyvin, mutta omaa perhettä ei vielä ole mikä painaa mieltä jonkin verran. Puolisoa ei ole ja kavereitakin on vähänlaisesti. Tinder on ollut tulilla, mutta taidan poistaa koko sovelluksen.

Vaadin itseltäni paljon, esim. olen nyt 40h/viikko päivätyöni ohessa suorittanut teknisen alan maisteriopintoja ja enää puuttuu vain gradu, jota olen alkanut kirjoittaa. Siihen päälle tietysti vielä se normaali ja tylsä arjen pyörittäminen eli ruoan laitot, pyykkäykset, tiskaukset, pienet pihahommat ym. Minussa on "vähän" perfektionistin vikaa ja sitä kautta on varmaan jonkin verran tiedostamatonta stressiäkin. Tekemistä pitää olla, koska tekemisen puutekin alkaa ahdistaa ja koko ajan on joku ihme tarve tehdä jotain "hyödyllistä", kuten kotitöitä.

Yritän elää terveellisesti. Syön paljon kuitupitoista ruokaa, salaatteja ja olen alkanut korvata punaista lihaa kanalla ja lohella. Alkoholia menee maltillisesti, sanotaan nyt korkeintaan muutama lonkero/kk ja vasta olin pari kuukautta kokonaan ilman. Istumatyö ja lounaspöydistä syöminen on alkanut ärsyttävästi näkymään keskivartalolla ja siksi olen alkanut tekemään päivittäisiä kävelylenkkejä. Sykettä nostavaa liikuntaa pitäisi tehdä enemmän mutta tuntuu että reipas kävely sopii itselleni paremmin. Tuntuu, että kuntosalilla ähkiminenkään ei ole minun juttu vaan mieluummin lähden kävelylle. Tai sitten pitäisi vain saada itseään niskasta kiinni ja ottaa kuntosalilla käynti tavaksi.

Ajattelin käydä mittauttamassa testotasot. Mutta niihinkään ei voi määräänsä enempää vaikuttaa ja jos niissä on puutetta niin todennäköisesti se vain synkistää mieltä lisää.

Ettei olisi burn-out?

 

[N1kkel]

Ettei olisi burn-out?

En usko, vaikka tämä melkoista tivolia välillä onkin. Töissä työmäärä on sellainen, että töihin ei huku, vaan saisin samat työt hoidettua esim. puolella nykyisestä viikkotuntimäärästä. Tosin se ei tarkoita sitä, etteikö olisi vastuita tai etteikö ison osan ajasta ajatukset pyörisi työasioissa. Gradullakaan ei ole sinänsä mikään kiire, mutta toki sen haluaisi hoitaa alta pois. Nyt syksyllä on tarkoitus pitää pari viikkoa opintovapaata töistä.

Luulen, että merkityksettömyyden tunne kumpuaa elämän syvemmistä asioista. Nytkin ne vähät samanikäiset kaverit keitä mulla on, pyysivät lounaalle ja molemmilla on puolisot ja lapsiakin kun taas itsellä ei. Toisen ihmisen läheisyyttä, seuraa ja hyväksyntäähän sitä kovasti kaipaisi. Ja ehkä perheen perustaminenkin, vaikka toisaalta lapsiperheen arkiruljanssit ei älyttömästi houkuttele. Koiran hankkimista olen myös miettinyt, mutta se joutuisi olemaan itsekseen kun käyn töissä ja parkettilattia ei ole kaikista optimaalisin lemmikkien pitoon.

Ehkä pitää vaan keksiä harrastuksia. Nytkin kävin reippailemassa 5,5 km lenkillä pää märkänä. Jos sen vaikka ottaisi tavaksi.
Työpaikan sulkkisvuoroon ajattelin mennä mukaan, mutten ole saanut sitä vielä aikaiseksi.

 

[Desperado]

Kannattaa veritestillä mittauttaa testosteronitasot ja alkaa syödä D-vitamiinia purkista.

Suositus on kai 10 [mikä lie unitti], mutta moni lääkäri sanoo talviaikaan syövänsä 100 mikrogrammaa (vai mikå lie unit purkeissa lukeekaan).

 

[N1kkel]

Kannattaa veritestillä mittauttaa testosteronitasot ja alkaa syödä D-vitamiinia purkista.

Suositus on kai 10 [mikä lie unitti], mutta moni lääkäri sanoo talviaikaan syövänsä 100 mikrogrammaa (vai mikå lie unit purkeissa lukeekaan).

Itse asiassa eilen mietin samaa ja kaivoin D-vitamiinipurkin kaapista. Pitänee alkaa syömään taas niitä.

Tunnistan myös, että mulla on taipumusta kaamosmasennukseen/-väsymykseen eli ehkä olisi hyvä viimein saada aikaiseksi hankkia kirkasvalolamppu. Talven ja varsinkin alkusyksyn pimeys on ihan perseestä. Lumen ja pakkasen kanssa kyllä pärjää, mutta pimeyden vaikutuksen vireystilaan huomaa selvästi.

Yritän päästä verikokeisiin, jossa olisi yleisverenkuva ja testosteronitasot. Niitä eri testomittauksiakin on erilaisia, niin voi olla että ne kaikki ei ole siinä mukana.

 

[Mikkos]

Ikäkriisihän se siellä. Onnea. Menee kyllä ohi.

 

[N1kkel]

Ikäkriisihän se siellä. Onnea. Menee kyllä ohi.

Voi aivan hyvin olla. Mutta sinun kommenttisi on täysin hyödytön ja joku saattaisi ottaa tuon onnen toivotuksen v*ttuiluna.

 

[Mikkos]

Voi aivan hyvin olla. Mutta sinun kommenttisi on täysin hyödytön ja joku saattaisi ottaa tuon onnen toivotuksen v*ttuiluna.

Suurin osa on tuon läpi käynyt. Luulis helpottavan kun tietää mikä se on. Vähän kun diagnoosin sais.

 

[Team_Slow]

Itse asiassa eilen mietin samaa ja kaivoin D-vitamiinipurkin kaapista. Pitänee alkaa syömään taas niitä.

Tunnistan myös, että mulla on taipumusta kaamosmasennukseen/-väsymykseen eli ehkä olisi hyvä viimein saada aikaiseksi hankkia kirkasvalolamppu. Talven ja varsinkin alkusyksyn pimeys on ihan perseestä. Lumen ja pakkasen kanssa kyllä pärjää, mutta pimeyden vaikutuksen vireystilaan huomaa selvästi.

Yritän päästä verikokeisiin, jossa olisi yleisverenkuva ja testosteronitasot. Niitä eri testomittauksiakin on erilaisia, niin voi olla että ne kaikki ei ole siinä mukana.

Puhdilla on halpa setti missä on kaikki yleisimmät mittaukset. Ite ottanut tavaksi joka vuosi käydä. Vaikka söin kesän 100ug D vitamiinia aina kun muisti niin olin silti aikalailla alarajoilla mittauksessa. Juon yli litran maitoa päivässä yms. missä on myös D vitamiinia. Jos koittaa työterveyden tmv. kautta päästä mittauksiin niin yleensä on just ne minimit missä ei edes teoriassa näy oikein mitään. Jokin pieniverenkuva ja se perus testo, muttei vapaata.

Väsymys on kanssa sellainen mikä saa kaiken vaikuttamaan toivottomalta. Itellä selvis, että oli uniapnea vaikka olin alinpainoinen niin sen kuntoon saaminen vaikutti erittäin paljon kun oli vastaavaa. Unitesti siis kanssa helppo ja halpa vaihtoehto. Jos ei helsingissä asu taitaa päästä helposti sinne.

 

[Maxwell]

Tuollainen merkityksettömyyden tunne tuntuu olevan ihmisillä aika yleinen, sen näkee esimerkiksi näillä palstoilla, hyvin moni kirjoittaa samasta aiheesta. Kun nuoruus on eletty ja koulut on käyty ja siirrytään työelämään (tai varmaan joillakin työttömyyteen), elämä muuttuu tietyllä tavalla tasapaksuksi, yllätyksettömäksi ja ennalta-arvattavaksi. Lapsena ja nuorena sitä kasvoi ja kehittyi, jatkuvasti sai uusia kokemuksia ja oppi uusia asioita, koko ajan "tapahtui". Lisäksi pitkälle nuoruuteen elämässä oli tietynlainen polku, jossa lyhyen aikaa tiettyä asiaa ja sitten muutos. Ala-asteelta yläasteelle, yläasteelta lukioon tai ammattikouluun, sieltä korkeakouluopintoihin. Muutaman vuoden välein joku tavoite oli saavutettu, sitä juhlittiin, seuraava muutos oli oven takana. Kaikkiin vaiheisiin liittyi aina jotain uutta ja jännittävää, tapasi jatkuvasti uusia ihmisiä. Ympärillä olevat ihmiset olivat samassa tilanteessa ja nuoruuden optimistisia. Parisuhteet eivät olleen vielä niin vakiintuneet, vispilänkauppaa oli helppo viritellä kiinnostavien henkilöiden kanssa ja pariintumiseen oli mahdollisuuksia.

Sitten kun koulut on käyty, toivottavasti vakituinen työpaikka saatu ja ehkä aika pysyväkin asunto hankittu, elämä asettuu uomiinsa. Jokainen päivä on tietyllä tavalla samanlainen. Työssä varmasti on tavoitteita ja ehkä mahdollista sillä saralla kehittyä ja saada parempia pestejä, mutta kuitenkin elämä on tasaista. Päivät menevät töissä ja illat arki-askareita suorittaessa. Kroppa vanhenee ja liikuntaaki on pakko ehtiä harrastamaan kaiken muun ohella, tai tulee kolotuksia ja mieli voi muutenkin huonosti. Varsinkin ilman parisuhdetta tai perhettä arki on tasapaksua harmaata mössöä, ja tulevaisuudesta voi olla vaikea keksiä mitään, joka sen arjen tulisi muuttamaan. Tätäkö se on elämän loppuun asti. Parin vuoden päästä ei enää olekaan valmistujaisjuhlia, jonka jälkeen painetaan resettiä ja mennään uuuteen kouluun täynnä uusia ihmisiä joihin tutustua.

On helpommin sanottu kuin tehty, mutta pitäisi koittaa löytää niitä iloja arjesta ja tehdä asioita, joista saa nautintoa. Nyt ja heti -elämä internetin ja somen myötä osaltaan hankaloittaa tätä, kun totutaan saamaan dopamiinit nopeasti ja lyhytkestoisesti. Omalla kohdallani liikunta on kyllä kriittisen tärkeä keholle ja mielelle. En toki väitä, että se on kaikilla näin eikä se ratkaise todennäköisesti kaikkia ongelmia, esimerkiksi oikeaa masennusta, mutta suosittelen ainakin yrittämään. Liikunnalla tarkoitan ihan kunnon hikiliikuntaa, pelkkä kävelylenkki ei itselläni riitä. Liikunnan tulisi myös olla monipuolista ja esimerkiksi kuntosaliharjoittelu on istumatyön vastapainona todella tärkeää. Ei sielläkään tarvitse kehonrakennusta harrastaa tai käydä neljästi viikossa, kerta pari viikossa ja maltillisesti lihaskuntoa treenaten tekee ihmeitä. Pallopelit tuovat mukanaan myös sosiaalisen puolen, koska niissä lähtökohtaisesti ollaan aina toisten ihmisten kanssa. Pimeät ja kylmät talvet olisivat todella pimeitä ja pitkiä, jos en useampana iltana viikossa pääsisi ihmisten pariin urheilemaan ja vieläpä kirkkaasti valaistuun halliin. Kyllä herättää mukavasti harmaan arki-illan sohvakoomasta.

Pelkkä sohvalta nousu, tekeminen ja optimistinen ajattelu ei tietysti välttämättä riitä, mikäli taustalla on ihan oikeita ongelmia eikä vain pientä ketutusta. Lievä masennus voi hyvin olla tuollaista @N1kkel kuvaamaa, eikä sitäkään kannata hävetä tai vähätellä. Voisi olla ihan hyvä jutustella ammattilaisenkin kanssa tilanteesta, jos tuntuu, ettei omilla konsteilla pääse kuopasta ylös. Ihmepilleriä asiaan ei varmasti ole, ei kaupan luontaistuotehyllyllä eikä ammattilaisen sohvalla, mutta ne yhdessä terveellisten elämäntapojen kanssa voisi saada mieltä virkeämmäksi.

 

[Smugu]

Puhdilla on halpa setti missä on kaikki yleisimmät mittaukset. Ite ottanut tavaksi joka vuosi käydä.

Ei näistä mitään kannata maksaa kun työterveyteen voi laittaa chatissa lääkärille viestiä ja mainita vaikka, että haluaa noi samat mittaukset mitä tossa puhdin paketissa. Aina onnistuu kyllä ja itsekin olen vuosittain erilaisia mittauksia ottanut itsestäni.

 

[Nomber]

En usko, vaikka tämä melkoista tivolia välillä onkin. Töissä työmäärä on sellainen, että töihin ei huku, vaan saisin samat työt hoidettua esim. puolella nykyisestä viikkotuntimäärästä. Tosin se ei tarkoita sitä, etteikö olisi vastuita tai etteikö ison osan ajasta ajatukset pyörisi työasioissa. Gradullakaan ei ole sinänsä mikään kiire, mutta toki sen haluaisi hoitaa alta pois. Nyt syksyllä on tarkoitus pitää pari viikkoa opintovapaata töistä.

Luulen, että merkityksettömyyden tunne kumpuaa elämän syvemmistä asioista. Nytkin ne vähät samanikäiset kaverit keitä mulla on, pyysivät lounaalle ja molemmilla on puolisot ja lapsiakin kun taas itsellä ei. Toisen ihmisen läheisyyttä, seuraa ja hyväksyntäähän sitä kovasti kaipaisi. Ja ehkä perheen perustaminenkin, vaikka toisaalta lapsiperheen arkiruljanssit ei älyttömästi houkuttele. Koiran hankkimista olen myös miettinyt, mutta se joutuisi olemaan itsekseen kun käyn töissä ja parkettilattia ei ole kaikista optimaalisin lemmikkien pitoon.

Ehkä pitää vaan keksiä harrastuksia. Nytkin kävin reippailemassa 5,5 km lenkillä pää märkänä. Jos sen vaikka ottaisi tavaksi.
Työpaikan sulkkisvuoroon ajattelin mennä mukaan, mutten ole saanut sitä vielä aikaiseksi.

Perhe kyllä auttaa, varsinkin pikkulapsiarki. Ei ole paljoa aikaa miettiä mitään muuta kun kun juuri ja juuri selviää päiväuni/vaippa/päiväkotiasioista ja samalla koittaa selviytyä työasioista. Kalenterissa ehkä 5 minuuttia viikossa omaa aikaa kun ehtisi miettiä jotain omia asioita.

Mutta jos perhettä ei ole niin sitten joku harrastus tms. varmaan auttaa myös. Eli jotain sellaista mikä vie aikaa ja on mielenkiintoista, johon uppoaa pitkäksikin aikaa.

Ja itselleni myös liikunta on todella tärkeää, ihan perus juoksemista kun muuhun ei ole aikaa. Juoksemaan lähden monesti klo 05:00 aamusta niin on jo kotona klo 7:00 kun muut heräävät. Tuo on siitä näppärä harrastus että siirtymiin ei mene aikaa ja kellonajalla ei ole väliä, riittää että laittaa kengät jalkaan ja astuu ulos.

Toki sitten jos on jotain oikeaa ongelmaa kuten joidenkin aineiden puutostiloja/masennusta niin nämä keinot tuskin auttavat mitään. Mutta jos tuollaiset asiat kunnossa ja silti tuntuu merkityksettömältä niin koittaisin vaan hankkia harrastuksia tai perheen.

 

[kuoris]

Se että perhe jää perustamatta ja lapset saamatta lisää tutkimusten mukaan masennuksen riskiä. Mutta viriili äijähän tekee sen vielä seitsemänkymppisenäkin! Naisilla vähän hiljaisempaa.

D-vitamiini kannattaa ottaa mahdollisuuksien mukaan auringosta, vielä syksylläkin saa riittävästi. Varastot täyttyvät nopeammin kuin pillereillä, tästäkin on tutkimuksia (en eti, googlaa ite).

 

[Team_Slow]

Ei näistä mitään kannata maksaa kun työterveyteen voi laittaa chatissa lääkärille viestiä ja mainita vaikka, että haluaa noi samat mittaukset mitä tossa puhdin paketissa. Aina onnistuu kyllä ja itsekin olen vuosittain erilaisia mittauksia ottanut itsestäni.

En nyt lähtisi tuollaisia lupaamaan ja varmaan aika harvassa firmassa voit vaan työterveyden chatissa heittää, että joo haluaisin 35 mittausta itsestäni ja lääkäri kirjoittaa lähetteen. Yleensä menee toistepäin, että kun oot käynyt testeissä ja tulokset on alle viitearvojen niin lääkärissä alkaa tapahtumaan jotain. Meillä ainakaan ei saanut muuta kuin perusverenkuvan missä ei mitään ihmeellistä ikinä näy.

D-vitamiini kannattaa ottaa mahdollisuuksien mukaan auringosta, vielä syksylläkin saa riittävästi. Varastot täyttyvät nopeammin kuin pillereillä, tästäkin on tutkimuksia (en eti, googlaa ite).

Ei kaikilla se kesän aurinkokaan riitä. Mittaamalla noi vaan selviää missä mennään vaikka ei ne pilleritkään mikään pelastus ole. Kaveri vetää 200ug päivässä ja mittauksissa on just ja just viitearvojen sisäpuolella vaikka tekee töitäkin ulkona.

 

[Team_Slow]

Tuollainen merkityksettömyyden tunne tuntuu olevan ihmisillä aika yleinen, sen näkee esimerkiksi näillä palstoilla, hyvin moni kirjoittaa samasta aiheesta. Kun nuoruus on eletty ja koulut on käyty ja siirrytään työelämään (tai varmaan joillakin työttömyyteen), elämä muuttuu tietyllä tavalla tasapaksuksi, yllätyksettömäksi ja ennalta-arvattavaksi. Lapsena ja nuorena sitä kasvoi ja kehittyi, jatkuvasti sai uusia kokemuksia ja oppi uusia asioita, koko ajan "tapahtui". Lisäksi pitkälle nuoruuteen elämässä oli tietynlainen polku, jossa lyhyen aikaa tiettyä asiaa ja sitten muutos. Ala-asteelta yläasteelle, yläasteelta lukioon tai ammattikouluun, sieltä korkeakouluopintoihin. Muutaman vuoden välein joku tavoite oli saavutettu, sitä juhlittiin, seuraava muutos oli oven takana. Kaikkiin vaiheisiin liittyi aina jotain uutta ja jännittävää, tapasi jatkuvasti uusia ihmisiä. Ympärillä olevat ihmiset olivat samassa tilanteessa ja nuoruuden optimistisia. Parisuhteet eivät olleen vielä niin vakiintuneet, vispilänkauppaa oli helppo viritellä kiinnostavien henkilöiden kanssa ja pariintumiseen oli mahdollisuuksia.

Sitten kun koulut on käyty, toivottavasti vakituinen työpaikka saatu ja ehkä aika pysyväkin asunto hankittu, elämä asettuu uomiinsa. Jokainen päivä on tietyllä tavalla samanlainen. Työssä varmasti on tavoitteita ja ehkä mahdollista sillä saralla kehittyä ja saada parempia pestejä, mutta kuitenkin elämä on tasaista. Päivät menevät töissä ja illat arki-askareita suorittaessa. Kroppa vanhenee ja liikuntaaki on pakko ehtiä harrastamaan kaiken muun ohella, tai tulee kolotuksia ja mieli voi muutenkin huonosti. Varsinkin ilman parisuhdetta tai perhettä arki on tasapaksua harmaata mössöä, ja tulevaisuudesta voi olla vaikea keksiä mitään, joka sen arjen tulisi muuttamaan. Tätäkö se on elämän loppuun asti. Parin vuoden päästä ei enää olekaan valmistujaisjuhlia, jonka jälkeen painetaan resettiä ja mennään uuuteen kouluun täynnä uusia ihmisiä joihin tutustua.

On helpommin sanottu kuin tehty, mutta pitäisi koittaa löytää niitä iloja arjesta ja tehdä asioita, joista saa nautintoa. Nyt ja heti -elämä internetin ja somen myötä osaltaan hankaloittaa tätä, kun totutaan saamaan dopamiinit nopeasti ja lyhytkestoisesti. Omalla kohdallani liikunta on kyllä kriittisen tärkeä keholle ja mielelle. En toki väitä, että se on kaikilla näin eikä se ratkaise todennäköisesti kaikkia ongelmia, esimerkiksi oikeaa masennusta, mutta suosittelen ainakin yrittämään. Liikunnalla tarkoitan ihan kunnon hikiliikuntaa, pelkkä kävelylenkki ei itselläni riitä. Liikunnan tulisi myös olla monipuolista ja esimerkiksi kuntosaliharjoittelu on istumatyön vastapainona todella tärkeää. Ei sielläkään tarvitse kehonrakennusta harrastaa tai käydä neljästi viikossa, kerta pari viikossa ja maltillisesti lihaskuntoa treenaten tekee ihmeitä. Pallopelit tuovat mukanaan myös sosiaalisen puolen, koska niissä lähtökohtaisesti ollaan aina toisten ihmisten kanssa. Pimeät ja kylmät talvet olisivat todella pimeitä ja pitkiä, jos en useampana iltana viikossa pääsisi ihmisten pariin urheilemaan ja vieläpä kirkkaasti valaistuun halliin. Kyllä herättää mukavasti harmaan arki-illan sohvakoomasta.

Pelkkä sohvalta nousu, tekeminen ja optimistinen ajattelu ei tietysti välttämättä riitä, mikäli taustalla on ihan oikeita ongelmia eikä vain pientä ketutusta. Lievä masennus voi hyvin olla tuollaista @N1kkel kuvaamaa, eikä sitäkään kannata hävetä tai vähätellä. Voisi olla ihan hyvä jutustella ammattilaisenkin kanssa tilanteesta, jos tuntuu, ettei omilla konsteilla pääse kuopasta ylös. Ihmepilleriä asiaan ei varmasti ole, ei kaupan luontaistuotehyllyllä eikä ammattilaisen sohvalla, mutta ne yhdessä terveellisten elämäntapojen kanssa voisi saada mieltä virkeämmäksi.

Ite täytyy sanoa, että oma elämä meni juuri päinvastoin. Lapsuus ja nuoruus oli paskaa kun aina piti olla koulussa mikä ei kiinnostanut, ei ollut rahaa ja kaikki oli vaan lusimista kunnes pääsi töihin ja alkoi saamaan rahaa ja tuli selkeitä tavotteita asunnon hankinnasta haluamiensa asioiden hankintaan. Sitten kolmikymppisenä uuden ammatin opiskelu ja muutenkin elämästä innostuminen. Tuntuu, että olisi niin paljon tekemättömiä töitä, harrastuksia ja mielenkiintoisia asioita, ettei mitenkään kerkeä tekemään kaikkea mitä haluaisi kun pitää koittaa välissä nähdä kavereitakin, naista, treenata ja levätä yms. niin pakko vaan karsia joitain juttuja kuten perhe. Tosin nykyään on hyvä kun tekoäly helpottaa joitain juttuja ja mahdollistaa sen ettei kaikkeen tarvitse käyttää niin paljon aikaa perehtymiseen ja youtubesta löytyy lähes aiheeseen kuin aiheeseen video joten voi vaikka syömisen lomassa opetella jotain uutta. Nettideittailu mahdollistanut sen ettei tarvitse kierrellä baareja tmv. seuraa etsimässä vaan pystyy kumppanin löytää kotisohvalta vaikka tietysti vaatii siitä eteenpäin vaivannäköä. Vielä nuorempana tuntui, että kaikki oli vaan pelkkää ryyppäämistä ja itse kun ei ryypännyt niin aika yksin sitä sai olla ja nykyaika on kyllä tuota parantanut huomattavasti ettei kaikki ole enää niin alkoholikeskeistä vaikka itsekin nykyään silloin tällöin juon.

Treenaaminen on kyllä tosi paljon mielialaan ja kaikkeen muuhunkin vaikuttava asia. Itekin 2-4krt viikossa treenaan riippuen ajanjaksosta miten on mahdollisuuksia ja aikaa tai kiinnostusta. Usein saattaa olla kuukausiakin, että miettii vaan treenatessa, että tämä se vasta perseestä onkin, mutta sitten taas välillä innostuu ja treenaa enemmän. Jossain tosin sanottiinkin, että ne ajat kun ei kiinnosta yhtään ja käy salilla on juuri ne mitkä merkkaa. Sitä ei huomaakaan miten jotkin asiat vaikuttaa ja innostaa kun huomaa, että jokin asia mikä ennen oli tosi raskas tai vaikea ei enää sitä olekaan. Salilla painoja nostellessa sitä ei pakosti huomaa samalla tavalla. Vaikka usein somesta ja joistain ihmisistä saa sen kuvan, että sali olisi se koko elämä minkä ympärillä kaikki pyörisi tai vaatisi aina kaverin sinne salille niin ei se niinkään ole vaan kyllä sitä voi harrastaa vaikkei kiinnostaisikaan yhtään.

 

[leissaaja]

Uni, ruokavalio ja liikunta. Nuo kuntoon, niin ratkeaa aika moni ongelma. Ihminen on luotu liikkumaan(ei niinkään urheilemaan), joten tossua toisen eteen esimerkiksi reippaan kävelyn muodossa.

Liialliset dopamiinipiikit voivat ilmeisesti johtaa tyhjyyden tunteeseen.

Tämän aihepiirin asioissa ja ongelmien ratkaisuissa keskitytään mielestäni liian usein ihmeellisiin lillukanvarsiin, vaikka kaikki on perusasioista kiinni.

 

[kuoris]

Ei kaikilla se kesän aurinkokaan riitä. Mittaamalla noi vaan selviää missä mennään vaikka ei ne pilleritkään mikään pelastus ole. Kaveri vetää 200ug päivässä ja mittauksissa on just ja just viitearvojen sisäpuolella vaikka tekee töitäkin ulkona.

Näitä kuulee usein. Mulla tais kans jäädä alle viitteen työterveyden mittauksessa satasella päivässä. Sitten lisäsin siihen kaveriksi jotain mikä paransi imeytymistä ja meni reilusti viitteisiin. En muista mitä kun tästä on yli 10 vuotta. Sen jälkeen lopetin arvojen kyttäämisen ja keskityin enemmän omaan oloon!

Talvella tulee silti edelleen otettua D-vitamiinia. Kannattaa muistaa että noi testit ovat liiketoimintaa ja niiden järkevyydestä on ollut mediassakin kriittisiä juttuja.

 

[kuoris]

Siltä väliltä juu. Lähempänä onneksi vielä kolmeakymmentä.

Kyllä elämä voi olla mukavaa vielä viisikymppisenäkin

 

[N1kkel]

Kyllä elämä voi olla mukavaa vielä viisikymppisenäkin

Voi varmasti olla vähintään yhtä mukavaa.
Iän mukana alkaa usein vaan tulemaan monenlaisia vaivoja, joita nuorempana ei edes tiennyt että semmoisia vaivoja voi ihmisellä olla.

 

[huglo]

Kyllä voi vaikuttaa terveillä elämäntavoilla kuten kaikkiin muihinkin veriarvoihin. En ymmärrä sun logiikkaa, sehän on loistava juttu jos oireiden syy selviää niin sitä voidaan hoitaa?

Sun kirjoituksen perusteella veikkaan että stressi on sun ongelma. Stressi nostaa kortisolitasoja joka puolestaan tiputtaa testoa ja aiheuttaa kaikkia muitakin ongelmia. Itsellä oli joskus kortisolit niin tapissa että niskaankin alkoi kertymään rasvaa, klassinen oire.

Pidä kävely ulkona, se on hyvä juttu. Sinne kuntosalille ei ole pakko mennä, se voi olla jopa haitaksi. Näitäkin on nähty. Tai jos menet niin kevyesti pitkiä sarjoja, älä ainakaan ylirasita kroppaa.

Kannattaa veritestillä mittauttaa testosteronitasot ja alkaa syödä D-vitamiinia purkista.

Suositus on kai 10 [mikä lie unitti], mutta moni lääkäri sanoo talviaikaan syövänsä 100 mikrogrammaa (vai mikå lie unit purkeissa lukeekaan).

Voihan nuo mittauttaa, ei se haitaksi ole, (puhti/synlab on aika halpa, ei tarvitse kinuta työterveydestä tai julkiselta jos ihan kunnon ammatti ja palkkakin vissiin löytyy) mutta mulla on ollut tuollaisia samantyyppisiä ajatuksia, ja testosteroniarvot olleet ihan hyvin viitearvojen sisällä. Tuosta ylilauta/reddit/internet-lääketieteen ykkösmarkkerista ei siis selitystä löytynyt.

Mutta jos siellä on vikaa niin ensimmäiset korjauskeinot on kai riittävä uni, terveellinen ruoka, liikunta. Ja päihteet pois.

D vitamiinia oon popsinut itsekin enkä ole huomannut mitään vaikutusta mihinkään. En väitä että olisi huono idea silti varsinkin jos on puutoksen oireita todettu oikeasti.

Voi vaikuttaa, mutta kuten sanoin niin rajallisesti. Ja varsinkin jos syy on elimellinen tai joku välittäjäaine vaan päättää vittuilla niin minkäs teet.

Kortisolit ovat melko varmasti korkealla ja välillä oli vähän voimakkaampiakin stressin oireita, kuten enemmälti unettomuutta, närästystä ja oli jotain ihme pelkojakin kuten pelkäsin että tulee oksennus julkisella paikalla. Ne ovat onneksi helpottaneet, mutta uni ei ole vieläkään niin hyvää tai virkistävää kuin se voisi olla. Kahvin vaikutustakin olen miettinyt, että voisiko se aiheuttaa mielialan vaihteluita ja välillä olenkin juonut vain pelkän aamukahvin päivässä.

Ja lisätään vielä, että viikonloputkin menee useimmiten aivosumussa ja minnekään muualle ei tule lähdettyä kuin korkeintaan kävelylenkille.
Tällä viikollakin on ollut päiviä, että töiden jälkeen on ollut aika väsähtänyt olo. Eräskin ilta kävin sitten kävelyllä ja otin vähän juoksuaskeleitakin, niin ajatus kirkastui huomattavasti.

Kofeiini voi kohottaa mielialaa, vieroitusoireena tulee vastaavasti ärtynyt ja toivoton olo. Täysin mahdollista että vaikuttaa. Olen huomannut itsessäni. Ja ahdistusta voi myös tulla varsinkin jos käytät paljon.

Paljonko nukut?


Ja sitten ne vinkit mitkä olen myös huomannut itsessäni aika vahvasti. Internetin (ja ylipäätään atk:n mutta varsinkin internetin) käyttöä vähemmälle.

Kaikki päämäärätön surffaaminen ja scrollaaminen pois. Riippumatta alustasta.

Kaikki pakonomainen jonkin sivuston tai käyttäjän seuraaminen pois.

Tiktok, ylilauta, vauva.fi, suomi24, huumorikuvasivut kokonaan pois. Kaiken AI-tuotetun roskan seuraaminen pois.

Facebook, instagram, twitter mieluiten kokonaan pois.

Youtubea vähemmälle, riippuu toki mitä katsot mutta yleisesti ottaen vähennä. Twitch striimejä vähemmälle, mielellään pois.

Paskalaatuiset uutissivut kuten IS, IL pois. Älä scrollaa myöskään parempien uutismedioiden sivuja ajankuluksi.

Pelaamista vähemmälle. Mieti ainakin minkälaisia fiiliksiä se tuo, miksi pelaat, mitä sillä saavutat. Mutta älä korvaa pelaamista surffailulla.

Kaikkien keskustelupalstojen käyttöä vähemmälle. Ei täällä io Techissäkään kannata liikaa aikaansa viettää. Älä perusta identiteettiäsi mihinkään foorumin identiteettiin. Älä myöskään mihinkään online-pelin identiteettiin, ellei siitä sitten ole syntynyt jotain oikeaan elämään asti ulottuvaa tyyliin joidenkin wowikiltojen yhteisöllisyys.

 

[huglo]

Perhe kyllä auttaa, varsinkin pikkulapsiarki. Ei ole paljoa aikaa miettiä mitään muuta kun kun juuri ja juuri selviää päiväuni/vaippa/päiväkotiasioista ja samalla koittaa selviytyä työasioista. Kalenterissa ehkä 5 minuuttia viikossa omaa aikaa kun ehtisi miettiä jotain omia asioita.

Mutta jos perhettä ei ole niin sitten joku harrastus tms. varmaan auttaa myös. Eli jotain sellaista mikä vie aikaa ja on mielenkiintoista, johon uppoaa pitkäksikin aikaa.

Ja itselleni myös liikunta on todella tärkeää, ihan perus juoksemista kun muuhun ei ole aikaa. Juoksemaan lähden monesti klo 05:00 aamusta niin on jo kotona klo 7:00 kun muut heräävät. Tuo on siitä näppärä harrastus että siirtymiin ei mene aikaa ja kellonajalla ei ole väliä, riittää että laittaa kengät jalkaan ja astuu ulos.

Toki sitten jos on jotain oikeaa ongelmaa kuten joidenkin aineiden puutostiloja/masennusta niin nämä keinot tuskin auttavat mitään. Mutta jos tuollaiset asiat kunnossa ja silti tuntuu merkityksettömältä niin koittaisin vaan hankkia harrastuksia tai perheen.

Juuh en voi sinänsä kiistää etteikö lapsi toisi elämään merkitystä. Useimmille ihmisille se varmaan tuo.

Joillekin miehille voipi vaan olla melko kaukainen ajatus joku perhe, kun ei kumppania löydy sitten millään.

 

[Mikkos]

Voihan nuo mittauttaa, ei se haitaksi ole, (puhti/synlab on aika halpa, ei tarvitse kinuta työterveydestä tai julkiselta jos ihan kunnon ammatti ja palkkakin vissiin löytyy) mutta mulla on ollut tuollaisia samantyyppisiä ajatuksia, ja testosteroniarvot olleet ihan hyvin viitearvojen sisällä. Tuosta ylilauta/reddit/internet-lääketieteen ykkösmarkkerista ei siis selitystä löytynyt.

Mutta jos siellä on vikaa niin ensimmäiset korjauskeinot on kai riittävä uni, terveellinen ruoka, liikunta. Ja päihteet pois.

D vitamiinia oon popsinut itsekin enkä ole huomannut mitään vaikutusta mihinkään. En väitä että olisi huono idea silti varsinkin jos on puutoksen oireita todettu oikeasti.



Kofeiini voi kohottaa mielialaa, vieroitusoireena tulee vastaavasti ärtynyt ja toivoton olo. Täysin mahdollista että vaikuttaa. Olen huomannut itsessäni. Ja ahdistusta voi myös tulla varsinkin jos käytät paljon.

Paljonko nukut?


Ja sitten ne vinkit mitkä olen myös huomannut itsessäni aika vahvasti. Internetin (ja ylipäätään atk:n mutta varsinkin internetin) käyttöä vähemmälle.

Kaikki päämäärätön surffaaminen ja scrollaaminen pois. Riippumatta alustasta.

Kaikki pakonomainen jonkin sivuston tai käyttäjän seuraaminen pois.

Tiktok, ylilauta, vauva.fi, suomi24, huumorikuvasivut kokonaan pois. Kaiken AI-tuotetun roskan seuraaminen pois.

Facebook, instagram, twitter mieluiten kokonaan pois.

Youtubea vähemmälle, riippuu toki mitä katsot mutta yleisesti ottaen vähennä. Twitch striimejä vähemmälle, mielellään pois.

Paskalaatuiset uutissivut kuten IS, IL pois. Älä scrollaa myöskään parempien uutismedioiden sivuja ajankuluksi.

Pelaamista vähemmälle. Mieti ainakin minkälaisia fiiliksiä se tuo, miksi pelaat, mitä sillä saavutat. Mutta älä korvaa pelaamista surffailulla.

Kaikkien keskustelupalstojen käyttöä vähemmälle. Ei täällä io Techissäkään kannata liikaa aikaansa viettää. Älä perusta identiteettiäsi mihinkään foorumin identiteettiin. Älä myöskään mihinkään online-pelin identiteettiin, ellei siitä sitten ole syntynyt jotain oikeaan elämään asti ulottuvaa tyyliin joidenkin wowikiltojen yhteisöllisyys.

En kyllä ymmärrä miten maailman asioiden seuraaminen jotenkin helpottaisi stressiä tai mitään muutakaan.. saa olla kyllä melko hyvä itsepettäminen käynnissä jos kuvittelee että kun ei selaa nettiä ja lue uutisia niin maailmalla ei tapahdu mitään, varsinkaan negatiivistä. Kyllä se tietämättömyys ainakin mulla luo enemmän stressiä kuin se että tietää mitä maailmalla tapahtuu.
Haistapaska sivut niinkuin Face ja Instarammint sun TikTokit sitten eri asia mitkä ei tee muuta kuin mädättää aivot, mutta ajankohtaisten asioiden seuraamisen lopettamista en kyllä henkilökohtaisesti ymmärrä. Ehkä jotkut pystyy kieltämään todellisuuden ja korvaamaan sen omallaan, mutta itse en ainakaan siihen pysty. Vaikka joskus uutiset ahdistaisikin.

 

[huglo]

En kyllä ymmärrä miten maailman asioiden seuraaminen jotenkin helpottaisi stressiä tai mitään muutakaan.. saa olla kyllä melko hyvä itsepettäminen käynnissä jos kuvittelee että kun ei selaa nettiä ja lue uutisia niin maailmalla ei tapahdu mitään, varsinkaan negatiivistä. Kyllä se tietämättömyys ainakin mulla luo enemmän stressiä kuin se että tietää mitä maailmalla tapahtuu.
Haistapaska sivut niinkuin Face ja Instarammint sun TikTokit sitten eri asia mitkä ei tee muuta kuin mädättää aivot, mutta ajankohtaisten asioiden seuraamisen lopettamista en kyllä henkilökohtaisesti ymmärrä. Ehkä jotkut pystyy kieltämään todellisuuden ja korvaamaan sen omallaan, mutta itse en ainakaan siihen pysty. Vaikka joskus uutiset ahdistaisikin.

En sanonut että lopettaisi uutisten seuraamisen kokonaan, tosin kyllä sitäkin voi kokeilla.

Mutta katsoo sitten uutisensa jostain kunnon mediasta. Iltapaskelehtien klikkihuorauksen seuranta pois, ja mitään uutismediaa ei kannata scrollata ajankuluksi tai vilkuilla joka käänteessä.

Parempi katsoa tv:stä/kuunnella radiosta/lukea printtilehdestä. Tai sitten katsot netistä kerran tai 2 päivässä.


Ja virkeyteen ja uneen vaikuttaa mun kokemuksen mukaan jo sekin, että puhelin/atk pois hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa, ja aamulla et tartu puhelimeen heti ensimmäisenä.

 

[Mikkos]

En sanonut että lopettaisi uutisten seuraamisen kokonaan, tosin kyllä sitäkin voi kokeilla.

Mutta katsoo sitten uutisensa jostain kunnon mediasta. Iltapaskelehtien klikkihuorauksen seuranta pois, ja mitään uutismediaa ei kannata scrollata ajankuluksi tai vilkuilla joka käänteessä.

Parempi katsoa tv:stä/kuunnella radiosta/lukea printtilehdestä. Tai sitten katsot netistä kerran tai 2 päivässä.


Ja virkeyteen ja uneen vaikuttaa mun kokemuksen mukaan jo sekin, että puhelin/atk pois hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa, ja aamulla et tartu puhelimeen heti ensimmäisenä.

En toki väitä vastaan, mutta en oikein omalla kohdalla ymmärrä miten joku iltapaskojen klikkiotsikot saisi pasmat sekaisin koska tietää että ne on klikkiotsikoita. Itse olen tehnyt noista vähän semmosen pelin että kun nään jonkun raflaavan otsikon niin ajattelen ennen klikkaamista että mikä asian todellinen laita on. Ja aika nopeasti siihen tottuu. Sitten jos jotain oikeasti "tärkeää" lukee niin sitten tarkistaa lähteet ja sitten muodostaa mielipiteen asiasta. Muistaa vaan että iltapaskoissa on aina klikkiotsikoita ja todennäköisesti asiat ei ole sinnepäinkään kuin otsikossa ja sitä varten se juttu kannattaakin lukea että voi taas facepalmaa että näin taas tällä kertaa.

Mutta nää on vaan omia ajatuksia.

E. ja omalla kohdalla en tuota puhelimen ja tabletin lopettamista hyvissä ajoin ennen nukkumista noudata koska tabletilta jonkun dokkarin katsominen ennen nukkumista rauhoittaa ja helpottaa. Toki facet ja tiktokit sun muut on taas ihan eri juttu.

 

[huglo]

Tuollainen merkityksettömyyden tunne tuntuu olevan ihmisillä aika yleinen, sen näkee esimerkiksi näillä palstoilla, hyvin moni kirjoittaa samasta aiheesta. Kun nuoruus on eletty ja koulut on käyty ja siirrytään työelämään (tai varmaan joillakin työttömyyteen), elämä muuttuu tietyllä tavalla tasapaksuksi, yllätyksettömäksi ja ennalta-arvattavaksi. Lapsena ja nuorena sitä kasvoi ja kehittyi, jatkuvasti sai uusia kokemuksia ja oppi uusia asioita, koko ajan "tapahtui". Lisäksi pitkälle nuoruuteen elämässä oli tietynlainen polku, jossa lyhyen aikaa tiettyä asiaa ja sitten muutos. Ala-asteelta yläasteelle, yläasteelta lukioon tai ammattikouluun, sieltä korkeakouluopintoihin. Muutaman vuoden välein joku tavoite oli saavutettu, sitä juhlittiin, seuraava muutos oli oven takana. Kaikkiin vaiheisiin liittyi aina jotain uutta ja jännittävää, tapasi jatkuvasti uusia ihmisiä. Ympärillä olevat ihmiset olivat samassa tilanteessa ja nuoruuden optimistisia. Parisuhteet eivät olleen vielä niin vakiintuneet, vispilänkauppaa oli helppo viritellä kiinnostavien henkilöiden kanssa ja pariintumiseen oli mahdollisuuksia.

Sitten kun koulut on käyty, toivottavasti vakituinen työpaikka saatu ja ehkä aika pysyväkin asunto hankittu, elämä asettuu uomiinsa. Jokainen päivä on tietyllä tavalla samanlainen. Työssä varmasti on tavoitteita ja ehkä mahdollista sillä saralla kehittyä ja saada parempia pestejä, mutta kuitenkin elämä on tasaista. Päivät menevät töissä ja illat arki-askareita suorittaessa. Kroppa vanhenee ja liikuntaaki on pakko ehtiä harrastamaan kaiken muun ohella, tai tulee kolotuksia ja mieli voi muutenkin huonosti. Varsinkin ilman parisuhdetta tai perhettä arki on tasapaksua harmaata mössöä, ja tulevaisuudesta voi olla vaikea keksiä mitään, joka sen arjen tulisi muuttamaan. Tätäkö se on elämän loppuun asti. Parin vuoden päästä ei enää olekaan valmistujaisjuhlia, jonka jälkeen painetaan resettiä ja mennään uuuteen kouluun täynnä uusia ihmisiä joihin tutustua.

On helpommin sanottu kuin tehty, mutta pitäisi koittaa löytää niitä iloja arjesta ja tehdä asioita, joista saa nautintoa. Nyt ja heti -elämä internetin ja somen myötä osaltaan hankaloittaa tätä, kun totutaan saamaan dopamiinit nopeasti ja lyhytkestoisesti. Omalla kohdallani liikunta on kyllä kriittisen tärkeä keholle ja mielelle. En toki väitä, että se on kaikilla näin eikä se ratkaise todennäköisesti kaikkia ongelmia, esimerkiksi oikeaa masennusta, mutta suosittelen ainakin yrittämään. Liikunnalla tarkoitan ihan kunnon hikiliikuntaa, pelkkä kävelylenkki ei itselläni riitä. Liikunnan tulisi myös olla monipuolista ja esimerkiksi kuntosaliharjoittelu on istumatyön vastapainona todella tärkeää. Ei sielläkään tarvitse kehonrakennusta harrastaa tai käydä neljästi viikossa, kerta pari viikossa ja maltillisesti lihaskuntoa treenaten tekee ihmeitä. Pallopelit tuovat mukanaan myös sosiaalisen puolen, koska niissä lähtökohtaisesti ollaan aina toisten ihmisten kanssa. Pimeät ja kylmät talvet olisivat todella pimeitä ja pitkiä, jos en useampana iltana viikossa pääsisi ihmisten pariin urheilemaan ja vieläpä kirkkaasti valaistuun halliin. Kyllä herättää mukavasti harmaan arki-illan sohvakoomasta.

Pelkkä sohvalta nousu, tekeminen ja optimistinen ajattelu ei tietysti välttämättä riitä, mikäli taustalla on ihan oikeita ongelmia eikä vain pientä ketutusta. Lievä masennus voi hyvin olla tuollaista @N1kkel kuvaamaa, eikä sitäkään kannata hävetä tai vähätellä. Voisi olla ihan hyvä jutustella ammattilaisenkin kanssa tilanteesta, jos tuntuu, ettei omilla konsteilla pääse kuopasta ylös. Ihmepilleriä asiaan ei varmasti ole, ei kaupan luontaistuotehyllyllä eikä ammattilaisen sohvalla, mutta ne yhdessä terveellisten elämäntapojen kanssa voisi saada mieltä virkeämmäksi.

Noihin ekoihin kappaleisiin.

En voi kiistää mitä kirjoitit, osittain se on noin ja aika rutiinillahan tätä elämää nyt eletään.

Toisaalta kun miettii omaa menneisyyttä:

Lukiossa ja yläasteella oli enemmän kavereita, toisaalta siellä joutui kahlaamaan kaikkea paskaa mikä ei kiinnostanut ja sisälsi ahdistaviakin esitelmiä ja muuta.

Näen välillä edelleen unta, että olen opiskelemassa, tosin yliopistossa, ja siellä on vielä jäljellä jotain pakollisia äidinkielen kursseja.

Yliopistoaikoina sosiaalinen elämä kampuksella/opiskelukaupungissa oli ihan nollassa. Kotikaupungissa oli jotain. Opiskellessa tuli edelleen vastaan paskaa jota ei olisi halunut tehdä. Silloin vielä atk ja pelaaminen kiinnostivat niin paljon, että ne toivat jonkun "merkityksen" vapaa-ajalle, vaikka kyllä sen silloin jo saattoi tietää, että ei se näin tule kestämään. Kyllä välillä ahdisti että kavereita ei juuri ole, ei ainakaan siellä yliopistolla, mutta virtuaalimaailman valhe riitti aika hyvin peittämään sen.

Nykyään sosiaalinen elämä on tietyllä tapaa paremmassa mallissa vaikka ei sitä paljoa olekaan. On jonkinlaisia ajatuksia että mitä haluaa ja mitä ei. Elämää voi elää myös vähän siten kuten haluaa eikä kaikkea tarvitse tehdä mikä muka "kuuluu" normaaliin elämään.
Ihan OK työpaikka joka on suurin piirtein sen tyyppistä työtä mitä haluan tehdä ja täysin vastenmielisiä asioita on siinä hyvin vähän. Työpaikan sosiaalitapahtumiin voi mennä tai olla menemättä. Ei niin kuin peruskoulussa/lukioaikoina että on pakko mennä. Rahaa on ihan eri tavalla käytettävissä.
Kehtaamisongelmakin ehkä ihan vähän helpottanut ja naisiakin saatan lähestyä (ei sillä että siitä mitään tulisi ) mistä taas ei ollut mitään hajua tuolloin aikaisemmin.


Omia kokemuksia, ei ehkä jokaisen elämään sovitettavissa.