Omat tuntikirjanpidot ovat olleet vähän mitä sattuu.
Eräässä menneessä työpaikassa ITIL-koulutuksen käynyt dirika keksi, että pitää saada sisäinen tuntikirjanpito, että voidaan sisäisesti laskuttaa oikein. Toimi teoriassa hienosti, mutta työläiset käytännössä sitten päivän päätteeksi aina yrittivät keksiä miten sen 7,5t jakaisi eri projekteille ja jakoivat sitten sen mukaan miten heidän oletettiin käyttävän päivänsä, vaikka olisivat sammuttaneet tulipaloa projektille x. Tämä siksi, että tuli hutia (joka tuntui bonareissa), jos kuukauden kokonaissumma ei täsmännyt oletettuun.
Ainoat kerrat jolloin tuntikirjanpitoa on suunnilleen noudatettu on TEKES-projektit ja jotkin suoraan asiakkaille tehtävät pikkuprojektit, isommissa projekteissa silloisen työnantajan tavoite oli sitten saada sovittu laskutus täyteen, vaikka tunteja ei olisi tullutkaan tarpeeksi.
Ja muita huonoja kokemuksia… Näistä johtuen nyt kun itse olen manageritasossa, jossa tuntikirjanpito tukisi toimintaa olen sitä vastaan, se on ilman jatkuvaa kyttäämistä ihan turhaa aiheuttaen lisäksi narinaa koneistossa. Joskus toki sitä on vain tehtävä, mutta onneksi näitä tapauksia on vähän ja sen tarve on helppo tällöin kommunikoida tekijöille.
en ihan ymmärrä kuviota tuon takana. Tai ainoastaan tulee mieleen että ihmisiin ei luoteta? ei haluta maksimaalista hyötyä joustavuudesta ja etätöistä? Itsellä on joustavat työajat niin teen käytännössä aina niin että perjantai on lyhyempi eli lopettelen 14-15 aikaan (perjantait aika usein toimistolla, maanantai enemmän etäillyt). Itsellä menisi maku jos pomo sanoo jonkun tuollaisen mielivaltaisen säännön. Mutta talossa talon tavoilla ja kannattaa vaihtaa jos joku sääntö ei nappaa. Lähinnä se että omituista jos sääntö vaan "keksitään" jotta perjantaisin ei oltaisi etänä koska se on hyvä päivä etäillä jossain reissun päällä.
