Osa 3: Harjoittelija ammattilaisten seassa
Tapahtui viime jaksossa: Työkkärin (Sipilän hallituksen? 
) rahoittaman paikallisen firman toteuttama kokonaisuudessaan 7kk pituisen C++-kurssin teoriaosuus 3kk oli ohi ja pääsin siirtymään oikeaan IT-alan firmaan harjoittelijaksi.
Heti ensimmäiseksi sanottava etteivät kaikki 13 kurssilla olijaa saaneet harjoittelupaikkaa, lopulta tilanne taisi olla että 8 sai paikan.
Työpaikkahaastattelu firmaani oli ikimuistoinen. Painoin ovikelloa klo. 13:55 ja hetken kuluttua pomo tuli avaamaan oven jonka jälkeen siirryttiin kokoushuoneeseen jonka pöydällä retkottivat amiksesta tutut oskilloskooppi ja spektrianalysaattori.
-"Nuita en olekaan käyttänyt vähään aikaan."
-"Mutta tuttuja on?"
-"Joo toki, mutta amiksessa viimeksi käyttäny... Säätää asteikon ja son siinä."
-"Jos näiden käyttöluonnistuu ja elektroniikka kiinnostaa niin niitäkin hommia riittää. Teemme täällä monipuolisia juttuja."
Sitten istuttiin alas ja 2 sekunnin hiljaisuuden jälkeen aloin kertoa itsestäni kovasti jännittäen; C64 ala-asteen ekalla joululahjaksi, pari vuotta myöhemmin sillä tehty D10 noppa Kyberpunk 2020 -roolipeliin (vain yksi rivi koodia), eka 486 yläasteella (träkkerimusiikki ja config.sys & autoexec.bat että saa pelit päälle), amiksen elektroniikka-asentajantutkinto, keskeytynyt korkeakoulututkinto (en ole 100varma mainitsinko että keskeytyksiä oli itseasiassa 3, ja ne kaduttavat sanoin kuvaamattomasti!) ja siirtyminen hanttihommiin/pätkätöihin/työttömyyteen/vuorotöihin, omat pienet ohjelmointiprojektit (edellisissä viesteissä mainittu sudokun ratkoja). Välissä ääneni alkoi väristä aika paljonkin enkä saanut pidettyä sitä oikein mitenkään hallinnassa. Sitten pomo otti ohjat käsiinsä ja alkoi kertoa mitä täällä oikein tehdään. "
Jos haluat kehittyä niin täällä se on mahdollista. Omatoimista. Olemme pieni firma ja porukka on kokenutta... Yli 20v hyvinki on suurimmalla osalla kokemusta... ja avuliasta kans, mutta apua tulee hakea itse, ja ottaa se vastaan. Kaikki on hyvin paljon itsestä kiinni."
Sitten 10 minuutin jälkeen kuulin ne sanat!
"Joo, ihan hyvältä kuulostaa kyllä minä sinut ottasin. Nämä haastattelut on aina vain puhetta. Jokainen voi puhua mitä haluaa, mutta se tekeminen on eri homma ja se selviää vain tekemällä."
"... Kaupat tuli!"
Klo. 14.07 olin jo rakennuksen pihalla, haastattelu oli kestänyt n. 10 minuuttia. Suurimman vaikutuksen minuun teki ettei paskapuhetta ollut yhtään - 0. Sellaista:
"meidän firma on innovaation keskus.." pirulainen kun inhoan sellaista. Sellaisesta oikein paistaa läpi ettei ole mitään sanottavaa, ja sitähän Oulun start-up maailmassa kuuli tällä vuosikymmenellä aivan vitusti, tai ainakin minä kuulin illan istujaisissa. Siksi sitä haluan korostaa ja nostaa esille tuon Tampereen Yliopiston jutun josta voisi kirjoittaa viestin jos toisenkin toiseen ketjuun.
Takaisin nykypäivään. Nyt on reilut 2kk harjoittelua takana pienessä (ja persoonallisessa) IT-alan firmassa. Ensimmäisenä päivänä sain läppärin ja työkaverin jonka projektiin tulin harjoittelijaksi, samalla C++-kurssin teoriaosuus vaihtui C-kieleen ja sulautettuihin järjestelmiin. Otin heti asiakseni "näyttää taitoni" ja alkaa korjaamaan bugeja siitä Linuxin päällä pyörineestä pienestä tietokoneesta mikä oli homman alla (mahdoton tehtävä). Se osoittautui osaksi virheeksi, olisin voinut säästää ainakin viikon tekemällä GTK-tutoriaaleja (huonojen) youtube videoiden mukaan vaikka joka päivä klo. 14 jälkeen kun työteho laskee luonnollisesti. Sen sijaan luin dokumenteja ja kyllähän siinäkin oppi mutta puolella teholla. Pitää muistaa tuo kun seuraavan kerran tulee joku täysin uusi asia. Opettelee tekemään sen saman asian vaikka siinä menisi aikaa ja homma näytäisi huvittelulta. Siitä saa kuvan mitä oikeasti tapahtuu ja pystyy alkaa ratkomaan.
Sitten helmikuussa tapahtui ihme, sain korjattua ihan oikean bugin! Sinne meni gittiin! Erittäin iso juttu meikälle, en voi sanoa että GTK-viidakko on selätetty mutta kovasti voiton puolella.
Kokonaisuudessaan hommat maistuu hyvin. Olin (vieläkin koska pelit) kova Windows-harrastaja, mutta vasta Linuxin opettelu on avannut asiota oikeasti. systemctl tai journalctl tulille ja katotaan uusiksi mikä sielä oikiasti tapahtuu. Windowsissa tapahtuu tietty samat jutut mutta kaikki on niiiiiiin paljon hankalammin tarkkailtavissa. Nykyään kotikoneilta löytyy myös Fedorat. Wintoosan ja Linuxin erona voisin sanoa vaikka verkkoyhteyksien asetusten kirjoittamisen. Anoppilassa piru vie etsin sitä oikeaa ohjauspaneelia Win10:stä joulupyhät, mutta Linuxin puolella kirjottelen vain tekstitiedostoon suoraan ja mietin että onko tämä edes laillista.
Olen viimeksi lukenut tätä ketjua joskus viime vuonna ja onneksi aukaisin nyt, sillä tuo sosiaalisuudesta puhuminen osui kyllä aika hyvin. En ole itse kovin extrovertti ja jäi melkein huomaamatta että olen sivuuttanut tämän asian täysin! On kiusallisia tilanteita joissa kävelen jotain vastaan monta kertaa päivässä ja katsotaan kumpikin muualle, koska ei olla tutustuttu. Ei saatana.
Meikällä on joku juttu että tulee tilanteita ettei oikein tiedä mitä sanoa, hörpitään sitä kahvia 10 minuuttia että kumpikaan sanoo mitään.
Osaan kyllä puhua joten korjaan tilanteen ensiviikolla.
Parhaassa tapauksessa seuraava osa tarinaa vasta 39v Juniorina keväällä kuukauden päästä.
To be continued....
Ps. Olen aivan varma että tällä forumilla lurkkailee tyyppejä jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä olin (jättäny koulut kesken ja nyt vituttaa kun kumminkin elämäntehtävänä on tietokoneet ja kaikki mitä niillä voi tehdä, mutta sitten ei voi tehdä!)
www.levels.fyi
