Ne juniorit joiden olen nähnyt nousevan ovat aina olleet todella halukkaita ymmärtämään asioita juuria myöten. Se tarkottaa siis, etteivät vain ”hoida tikettiä” vaan tutkivat aina vähän sen ympäriltä… Miksi näin kävi? Miten toi kirjasto siis toimii? Miten me nyt oikeasti päädytään tähän? Se uteliaisuus vaan ajan myötä tarkoittaa, että he ymmärtävät asiat paremmin kuin muut - ja sitä kautta muuttuvat aina vaan seniorimmiksi.Kieltämättä mielenkiintoista keskustelua meneillään. Mikä tekee ihmisestä hyvän arkkitehdin? Miten kovia principal engineerejä tehdään? Jos joku juniori haluaa kovapalkkaiseen positioon millaisia uraliikkeitä pitää tehdä? Tähän liittyy paljon sellaista hiljaista tietoa jota ei koulun penkiltä saada.
Arkkitehtien tapauksessa on taas vähän eri. Oon nähnyt aivan huippuluokan koodaajia / adminejä jotka eivät olleet erityisen hyviä arkkitehteja. Tossa mun on vaikea sanoa mitkä atribuutit erottaa, huomaan vaan että kun oikea tyyppi astuu puikkoihin tapahtuu kummia:
- teknologiavalinnat paranee
- tiimien toimintamallit yhtenäistyy eivätkä edes valita
- muutokset / korjaukset / parannukset saa skaalattua paljon nopeammin
- helpompi hahmottaa etukäteen uusien hankkeiden riskit ja ongelmakohdat
- helpompi keskustella abstraktisti pidemmälle tähtäimelle suunnitelmien ulkopuoleltakin
Isossa ympäristössä tommoset tyypit on ihan korvaamattoman arvokkaita.