Kyllä olen sitä mieltä, että ihmiseltä ei voida vaatia tällaisissa asioissa mitään "puhu heti tai vaikene ikuisesti" koodistoa. Ja jos ohjaaja esimerkiksi on julkisesti kunniaasi loukannut (eikä kukaan ole kuunnellut kun olet "puhunut heti") en näe, miksi asian nostaminen julkisuuteen olisi väärin sitten kun sinua lopulta kuunnellaan. Potentiaali "tuhota ura" ei taas liity julkisuuteen nostamiseen vaan siihen, miten rahoittajat ja heidän asiakkaansa tekoihin reagoivat. Joku voisi ajatella, että maksajalla on oikeus tietää.
Mä näen tässä ongelman sitten kun tyyppi lynkataan julkisuudessa syyttömänä esitettyihin asioihin ja voidaan keskustella puolestani erikseen siitä, että ovatko mahdollisesti tapahtuneet oikeasti tapahtunut.
Ei se ole mikään "end of story" muilla aloilla vaan ihan yhtälailla sulla on mahdollisuus todeta, että sua on kairattu hanuriin pari vuotta myöhemmin ja nostaa asia esiin.
Huomenta! Olen juuri yövuorosta päässyt, joten ulosantini voi olla melko paskaa. Pyydän tätä jo etukäteen anteeksi.
Mikäli kohtelu on oikeasti ollut epäasiallista, miksi se reitti on heti suoraan julkisuus?
Mä en nyt vaan ymmärrä, miksi näissäkin on niin vaikeaa mennä ns. "virallista" reittiä, vaikka sitten jälkikäteen. Mikä on se maaginen tekijä, joka näyttelijöillä tämän estää ja näin oikeuttaa yksipuoliset julkisuudessa lynkkaukset? Miksi tämän "oikean" kaavan noudattamista ei saisi heiltä vaatia?
On se end of story siinä mielessä, että jos suostut tekemään paskaduunia jota et haluaisi tehdä ja olet hiljaa, ongelma on sinun. Ketään ei kiinnosta. Käsketään menemään asiassa sitä "virallista" reittiä. Tähänhän jopa sinäkin viittaat aiemmin. Kysyn vieläkin uudelleen, mikä estää näyttelijöitä kieltäytymästä epäasiallisuuksista ja etenemästä asiassa "virallista" reittiä kuten muutkin? Se kuvitteellinen ja maaginen "vallan väärinkäyttö" joka syntyy vain ja ainoastaan siitä, että näyttelijät itse hiljaa suostuvat tekemään noita rahasta ja vielä samalla kertoen että homma on ok, kunnes sitten muualla kerrotaankin ettei olekkaan ok.
Vaikka kuinka yritän jotakin tuon perustelevaa teksteistäsi löytää, en siinä vieläkään onnistu.
Toki asia olisi täysin eri, mikäli kitisemässä olisi joku joka olisi kieltäytynyt, mennyt virallista reittiä ja ei olisi sitä kautta saanut asiaan muutosta. Tällöin koko asiaa voitaisiim jo alusta asti tarkastella laajemminkin kuin lehtien sivuilla lokaamalla käytännössä pilaten toisen maineen ilman mahdollisuutta puolustautumiseen.
Heitetäämpä vielä yksi vertauskuva. Jos vaikkapa pitäisit vähän rajummasta seksistä ja sovit kumppanisi kanssa että harrastatte sellaista seksiä, jossa kumppanisi kokee epämukavuutta. Kumppanisi kertoo homman olevan ok. Kuitenkin, teidenne jo erottua, kumppanisi vinkuu lehdissä kuinka satutit häntä ja näin jälkikäteeb hän kokeekin tulleensa asiassa painostetuksi koska halusi miellyttää sinua. Menikö oikein?