BROTHER CHRISTMAS toteuttaa kuolemansairaan lapsen viimeisen toiveen. Vie veteraaneja lätkämatsiin. Viihdyttää huvijahdilla kehitysvammaisia. Verkkosivuillaan Brother Christmas kirjoittaa haluavansa
toimia kanavana vähäosaisempien äänelle, kertoa että jo jokaisen meidän naapurissa asuu joku, joka tarvitsee apua.
Pukin parran taakse kätkeytyy tuusulalainen
Ari Koponen. 35-vuotias Koponen kerää sosiaalisessa mediassa lahjoituksia yrityksiltä ja yksityishenkilöiltä ja jakaa niitä apua pyytäville.
Avustustyö on huomattu. Vuonna 2016 Koponen sai kutsun Linnan juhliin ja veteraaniliitto antoi hänelle ansiomitalin. Hän on esiintynyt suurimmissa medioissa, myös tässä lehdessä. Tämän vuoden tammikuussa Koponen kantoi olympiasoihtua.
Koposta ovat tukeneet lukuisat yritykset, esimerkiksi Finnair ja Viking Line. Sanoma Media Finlandiin kuuluva Radio Suomipop tekee hänen kanssaan yhteistyötä. Sama yhtiö julkaisee Helsingin Sanomia.
Partasuun Facebook-sivulla on yli 130 000 seuraajaa. Sivun päivityksiä näki viime vuonna viikoittain puolesta miljoonasta 1,3 miljoonaan ihmistä.
Brother Christmas on esimerkki siitä, miten nykyisenä sosiaalisen median aikana yksittäiset toimijat voivat saada lyhyessä ajassa valtavasti näkyvyyttä ja kerätä suuria määriä lahjoituksia.
Mutta asioilla on yleensä kääntöpuolensa. Valvooko näitä yksittäisiä toimijoita kukaan? Meneekö raha sinne, minne on luvattu?
Selvitimme, mitä on Brother Christmasin hyväntekeväisyyden taustalla. Kävi ilmi, että rahankäyttöön liittyy epäselvyyksiä.
ARI KOPONEN pyörittää hyväntekeväisyystoimintaansa Brother Christmas -yhdistyksen kautta. Hän itse toimii hallituksen puheenjohtajana. Lisäksi hallituksessa istuvat hänen vaimonsa ja hyvä ystävänsä.
Viime vuonna yhdistyksen tulot nousivat lähes miljoonaan euroon. Vuoden 2017 tilinpäätöksen mukaan Koposen yhdistys sai tuloja 962 000 euroa. Varsinaisen toiminnan kulut olivat yli 920 000 euroa.
Brother Christmas -yhdistyksen toiminta on kasvanut räjähdysmäisesti.
Summa on yksityiselle hyväntekijälle erittäin suuri. Vertailun vuoksi: Suomen Punaisen Ristin keskushallinto keräsi vuonna 2015 lahjoituksina ja jäsenmaksuina noin 3,5 miljoonaa euroa.
Brother Christmas -yhdistyksen toiminta on kasvanut räjähdysmäisesti.
Vuoden 2015 lopussa avustustyö lähti käyntiin hyvin pienimuotoisesti.
Lehtitietojen mukaan Koponen järjesti tuolloin jääkiekkoillan 13 vähävaraiselle ihmiselle. Hän on myös kertonut tarjonneensa jouluruuat ja -lahjat seitsemälle perheelle.
Seuraavan vuoden aikana Koponen keräsi näkyvyyttä muun muassa grillaamalla makkaraa leipäjonossa ja järjestämällä veteraaneille tapahtumia. Toimintaa rahoitettiin Brother Christmas -pinssien ja -rannekkeiden myynnillä, koska rahankeruulupaa ei vielä ollut. Vuoden 2016 lopulla yhdistyksen tilillä oli noin 23 000 euroa.
Viime vuoden alkupuoliskolla yhdistyksen tuotot nousivat jo 150 000 euroon. Kun yhdistys sai heinäkuussa Poliisihallitukselta rahankeruuluvan, lahjoitukset kiihtyivät entisestään.
Yhdistyksen nousu miljoonaluokkaan näin lyhyessä ajassa on hätkähdyttävää, koska toiminta polkaistiin pystyyn varsin spontaanisti.
MONESTI
ihmiset puhuvat, että pitäisi tehdä jotakin. Minä päätin, että alan puhumisen sijaan tehdä, Koponen kertoi Anna-lehden haastattelussa viime joulukuussa.
Hän sai idean hyväntekeväisyydestä hoitaessaan vuonna 2015 kotona lastaan.
Koponen on koulutukseltaan hieroja. Hän on kertonut tehneensä aiemmin sekalaisia töitä: ollut vartijana Yhdysvaltojen Suomen-suurlähetystössä, toiminut kehitysvammaisen avustajana, myynyt t-paitoja itsenäisenä yrittäjänä ja pohjallisia palkattuna työntekijänä. Hän on myös ollut pätkiä työttömänä.
Koponen päätti tehdä hyväntekeväisyystyötä ilman välikäsiä, koska suuret avustusjärjestöt eivät ole hänen ”juttunsa”. Brother Christmas -nimi keksittiin tuttujen kanssa, ja hahmon ulkoasun suunnitteli edesmennyt stailisti
Teri Niitti.
Ennen hyväntekijäksi ryhtymistä Koponen ideoi erilaisia tempauksia. Hän yritti houkutella niihin mukaan muun muassa mediapersoona
Jaajo Linnonmaata.
Koponen ehdotti Linnonmaalle beerpong-turnauksen järjestämistä. Se on yhdysvaltalaisesta yliopistomaailmasta tuleva laji, jossa heitellään pingispalloja olutmukeihin. Sitten hän pyysi Linnonmaata mukaan järjestämään ”Suomen suurinta tikanheittokisaa”. Ideat kuivuivat kasaan.
Samoihin aikoihin Koponen alkoi hahmotella joulupukkihahmoa, joka tekisi näyttäviä tempauksia.
Hän pohti kaverilleen lähettämässään Facebook-viestissä, miten saisi hahmolle julkisuutta ja sitä kautta rahaa itselleen.
Näin Koponen kirjoitti:
Mites sellane et vetäs ite pukinkamat niskaan ja olis tyyliin ”summersanta” jonku ajan, vaik viikon tai kaks kävis päivittäin pyörähtää jossain stadis ja just alkuun sais tollasen ”kickstartin” mil sais näkyvyyttä. Toki senki jälkee vois miettii sinne jotain ”tapahtumii”
Ton vois kattoo esim. Saako ton jutun leviämää enne ku alottaa vaik indiegogossa sen keräyksen.
Eli vaik toi mistä vähä puhuttii et lavastetusti joku putoo mereen ja pukki hyppää pää edellä pelastamaan et saisko tota leviämään maailmalle, ja jos ei ni vetää vas letkut irti eikä siin montaa satkuu häviä.Pitäs saada vaa aidon näköseks se tilanne.
Ja sit se tarina et olisko joku just for fun juttu et ”summersantan” maailmankuertue, haluutko nähä hinttaripukin hiihtämäs central parkis tai pattaylla
Vai sit joku keräys mut siin vähä vaarana se rehellisyys sit ku itelle täs kumminki kouttaa kerätä eikä millekkää separeille
Separi on halventava slangisana ja tarkoittaa cp-vammaista. Viestinvaihdossa osallisena ollut kaveri ei vastannut viestiin eikä tietojemme mukaan ole ollut mukana Koposen toiminnassa.
VIESTI kaverille on lähetetty elokuussa 2015. Pian sen jälkeen Koponen alkoi esiintyä Brother Christmasina.
Ari Koponen alkoi esiintyä Brother Christmasina vuonna 2015. (KUVA: KAISA RAUTAHEIMO / HS)
Some-ajan hyväntekijäjulkkikset elävät mediahuomiosta. Se tuo lisää lahjoittajia.
Brother Christmas sai paljon näkyvyyttä keväällä 2017. Koponen ryhtyi silloin keräämään rahaa toteuttaakseen kuolemansairaiden lasten viimeisen toiveen.
Hän esimerkiksi järjesti yhden lapsen tapaamaan Rovaniemelle joulupukkia, toiselle matkan Kolmårdenin eläintarhaan ja kolmannelle New Yorkiin. Lapsista kuvattiin koskettavia videoita.
Tarinat saivat valtavasti julkisuutta eri viestimissä, mutta kaksi lasten äideistä on sittemmin alkanut kyseenalaistaa Koposen toimintaa.
HS ei julkaise äitien nimiä heidän pyynnöstään. He sanovat, että mahdollinen kielteinen julkisuus olisi heidän elämäntilanteessaan liian raskasta kantaa.
Toinen äiti kertoo, että epäselvyydet rahasta alkoivat sen jälkeen, kun hänen lapsensa viimeinen toive oli toteutunut.
Äidin mukaan rahaa lapsen unelman toteuttamiseen kului käytännössä vain lentolippuihin.
”Yritykset sponsoroivat meille kaiken muun, hotellit ja ruuat. Se lahjoitettu raha jäi periaatteessa virumaan Arille. Kukaan ei tiedä, mihin raha menee, kun kaikki reissut sponsoroidaan. Summista ei puhuttu. Mistään ei oteta kuitteja eikä tilitositteita”, äiti sanoo.
Äiti kysyi toistamiseen Koposelta, kuinka paljon rahaa lapsen viimeistä toivetta varten oli kerätty. Tämä kertoi, että 21 000 euroa ”ja jotain satoja päälle”.
”Sanoin hänelle, että aion selvittää tämän asian. Että joku tässä mättää.”
Koponen maksoi lapsen hautajaiskulut. Hän kuitenkin sanoi, että verotuksellisista ja palkkioihin liittyvistä syistä hän saa tietää perheelle kuuluvan koko rahamäärän vasta vuoden 2018 keväällä.
”Sanoin hänelle, että aion selvittää tämän asian. Että joku tässä mättää”, äiti kertoo.
Seuraavana aamuna Koponen soitti, pyysi tilinumeron ja pani äidin mukaan perheen tilille noin 7 600 euroa.
Vuodenvaihteessa Koponen siirsi perheen tilille lisää rahaa saatuaan verottajalta päätöksen, ettei yhdistys joudu maksamaan myymistään tuotteista arvonlisäveroa.
Vastaavassa tilanteessa on ollut toinenkin perhe. Äidin mukaan pelkästään hänen omat tuttavansa lahjoittivat lapsen viimeistä toivetta varten enemmän rahaa Brother Christmasille kuin mitä Koponen aluksi antoi heille.
Koponen ei äidin mukaan myöskään pyytänyt kuitteja heille matkaa varten antamiaan rahoja vastaan.
Kun äiti alkoi myöhemmin tiedustella, paljonko rahaa oikeastaan kertyi, Koponen pani lisää rahaa hänen tililleen. Koponen kertoi keräyksen tuottaneen joitakin tuhansia euroja, äiti sanoo.
EIKÖ hyväntekeväisyysyhdistysten toimintaa valvota mitenkään? Voiko kuka tahansa perustaa hyväntekeväisyysyhdistyksen ja alkaa kerätä rahaa sosiaalisessa mediassa? Mitä sanoo laki?
Suomen johtava yhdistysoikeuden asiantuntija, oikeustieteen professori
Heikki Halila Helsingin yliopistosta kertoo, että aatteellisen yhdistyksen hallitus voidaan rakentaa ”täysin vapaasti”.
Yhdistysten toiminnan valvonta ylipäänsä on lähes olematonta, Halila sanoo. Niiden ei tarvitse toimittaa tilinpäätöksiä Patentti- ja rekisterihallitukselle. Niiden ei myöskään tarvitse kertoa toiminnastaan julkisuuteen.
Rahankeruulupa voidaan kyllä evätä yhdistykseltä muun muassa sillä perusteella, että hankkeessa mukana olevat henkilöt eivät ole luotettavia tai yhdistyksen toiminta ei ole vakiintunutta. Toimintaa valvotaan lähinnä siten, että yhdistyksen on toimitettava Poliisihallitukseen uutta lupaa varten toimintaa ja taloutta kuvaavat tiedot.
”Valvonta on vain jälkikäteistä, siinä välissä rahat voi kerätä ja käyttää mihin haluaa”, Halila sanoo.
Hallituksen tehtävä on valvoa yhdistyksen rahankäyttöä eli sitä, että rahat käytetään tarkoituksenmukaisesti. Brother Christmasin tapauksessa rahankäyttöä valvovat siis Koponen, hänen vaimonsa ja hänen hyvä ystävänsä.
Brother Christmas -yhdistyksen rahankeruuluvan mukaan ”varat käytetään Suomessa vaikeassa tilanteessa olevien ihmisten hyväksi”.
Kysyimme Oslon yliopiston oikeustieteen professorilta
Jukka Mähöseltä, voisiko tilintarkastaja puuttua Brother Christmas -yhdistyksen rahankäyttöön niin kauan kuin raha vaikuttaa menevän hyväntekeväisyyteen.
”Ei mitenkään. Lupa on niin lavea, että lähes mikä tahansa käy, kunhan rahat käytetään Suomessa”, hän sanoo.
Heikki Halila pitää sosiaalisen median aikakaudella isona yhteiskunnallisena kysymyksenä sitä, missä määrin lahjoittajat tietävät hyväntekijän taustoista ja siitä, meneekö raha asianmukaisesti perille.
Mikäli kohde on Punaisen Ristin, Unicefin tai Sotainvalidien veljesliiton kaltainen vakiintunut toimija, lahjoittaja voi Halilan mukaan antaa rahaa rauhallisin mielin.
”Jos joku yksityishenkilö ilmoittaa somen puolella, että nyt kerätään rahaa tähän ja tähän, niin hälytyskellojen pitäisi soida.”
Halila muistuttaa, että Suomessa on esimerkiksi ollut huijauksia, joissa rahaa on muka kerätty talvisodan veteraaneille. Viime vuosina paljastuneet huijaukset ovat hänen mukaansa ongelmallisia myös siksi, että ne syövät uskottavuutta rehellisiltä tahoilta.
MUUTKIN kuin lahjoituksia saaneet ovat ihmetelleet Koposen rahankäyttöä.
Viime kesänä Koponen menetti yhden yhdistyksensä tärkeistä rahoittajista. Rakennusliike Westpron hyväntekeväisyysyhdistys Westpro4U rahoitti alkuvuodesta 2017 merkittävästi Brother Christmas -yhdistyksen toimintaa.
Sen vetäjä
Alexandra Procopé matkusti Koposen kanssa tapaamaan avunsaajia eri puolille Suomea. Hän myös työskenteli joitakin kuukausia Brother Christmas -yhdistyksessä palkattuna työntekijänä ja vastasi yhteydenpidosta yrityksiin.
Procopén epäilykset heräsivät keväällä 2017, kun Koponen ei suostunut kertomaan, paljonko yhdistys oli kerännyt rahaa ja mihin sitä tarkkaan ottaen käytettiin.
Procopé kertoo esimerkkejä Koposen toiminnasta. Koponen muun muassa maksoi heidän yhteisiä menojaan yhdistyksen hyväntekeväisyyteen tarkoitetuilla lahjakorteilla, piti yhdistyksen saamia lahjatavaroita itsellään, jakoi niitä lähipiirilleen ja yritti tyrkyttää niitä myös Procopélle.
Lahjakorttien käytön seurantaan kiinnittivät huomiota myös yhdistyksen tilintarkastajat. Rahankeruuluvan liitteenä olevassa vuotta 2016 koskevassa tilintarkastusmuistiossaan he toteavat, että
jatkossa kirjanpitoaineistoon tulee liittää selvitys lahjoituksena annettujen lahjakorttien yms. käytöstä vähintään kuukausitasolla.
Procopé irtisanoutui Brother Christmas -yhdistyksen palveluksesta kesällä 2017. Samalla Westpro4U lopetti Koposen tukemisen.
Helsingin Sanomien näkemistä viesteistä käy myös ilmi, että Koponen on kerännyt rahaa Facebookissa esimerkiksi hautakiveen ja kehitysvammaisen aputuoliin, vaikka ne oli jo luvattu hänelle lahjoituksina muualta.
Kummassakaan tapauksessa Koponen ei ilmoittanut saamastaan lahjoituksesta seuraajilleen. Lahjoittajat luulivat siis lahjoittavansa rahaa tavaroihin, jotka Koponen oli jo saanut.
HAASTATTELIMME Ari Koposta tätä juttua varten useita kertoja.
Hän puolustaa avoimuuden puutetta sillä, että yhdistys on ”pieni” ja haluaa pitää kulut kurissa. Hän antaa ymmärtää, että kulujen erittely julkisuudessa vaatisi lisää työvoimaa.
Koposen mukaan kuoleville lapsille kerätyt rahat ovat menneet perheille kokonaisuudessaan, mutta jotkut ovat kieltäytyneet kulujen jälkeen jäljelle jääneistä rahoista. Näissä tapauksissa rahat ovat hänen mukaansa menneet yhdistyksen yleiseen toimintaan.
Kaverilleen lähettämäänsä viestiä rahan keräämisestä Koponen ei muista.
Hän myös kiistää Alexandra Procopén väitteet. Syyksi väitteille hän esittää kateuden.
”Hän tekee itsekin tämän tyylistä työtä. Ehkä siinä voi olla takana perisuomalainen kateus. Pystyn tekemään isompia juttuja. Ehkä hän haluaisi tehdä isompia juttuja.”
Miten paljon lahjoituksia on jäänyt Ari Koposelle itselleen?
”Eipä ollenkaan juuri. Jos joku ilmapallo on jäänyt, niin siihen se jää”, Koponen vastaa.
Aluksi hän kieltäytyi kokonaan avaamasta yhdistyksen raha-asioita. Hän ei suostunut edes kertomaan, keitä yhdistyksen hallitukseen kuuluu. Rahankäyttöä koskeviin kysymyksiin hän vastasi useimmiten naurulla, hiljaisuudella tai suoralla kieltäytymisellä.
Koponen julkaisi tilinpäätöksen sen jälkeen, kun sitä häneltä kysyimme. Tilinpäätöksestä ei kuitenkaan käy ilmi, millaisiin kohteisiin rahaa on kerätty ja käytetty, eikä Koponen halua avata asiaa tarkemmin.
Tilinpäätöksestä voi sen sijaan lukea, että Koponen itse tienasi Brother Christmas -yhdistyksen toiminnasta viime vuonna noin 31 000 euroa. Summa sisältää palkan lisäksi kilometrikorvauksia ja päivärahoja.
Koponen saa muitakin etuja. Instagram-kuvapalvelussa hän esittelee Vaunulan autoliikkeeltä saamaansa uutta Mazdaa. Koponen viettää aikaa myös Suomen suurimpiin lukeutuvalla huvijahdilla Hooliganilla, jonka hän saa käyttöönsä veneen omistajalta.
Brother Christmas -yhdistys järjestää jahdilla hyväntekeväisyystapahtumia, minkä lisäksi Koponen pitää siellä juhlia. Instagramissa julkaisemassaan kuvassa Koponen ottaa jahdin kannella aurinkoa.
”Sen voin sanoa, että 90 prosenttia varoista menee kohteisiin.”
Koponen sanoo, että yhdistyksen suurin yksittäinen avustuskohde on ollut mittaluokaltaan yli 100 000 euroa. Pelkkiä lahjakortteja tuli viime vuonna noin 60 000 euron arvosta. Hän myös saa suoria käteislahjoituksia.
Tämän tarkemmin hän ei suostu selvittämään rahankäyttöä vaan viittaa jälleen siihen, että Suomi on ”kateellisten maa”.
”Tässä opitaan matkan varrella koko ajan asioita. Sen voin sanoa, että 90 prosenttia varoista menee kohteisiin. Eli kestää vertailun ihan mukavasti.”
PERINTEISET hyväntekeväisyysjärjestöt näyttävät usein kasvottomilta. Some-aikana hyväntekijät sen sijaan tekevät sekä itsestään että avunpyynnöistä tarinoita. Ne vetoavat ihmisten tunteisiin ja saavat monet hellittämään kukkaron nyörejä.
Koponen on tarinoiden voimasta tietoinen. ”Ihmiset tykkää tarinoista, niiden näkemisestä ja tsemppaamisesta”, hän sanoo.
Hän on onnistunut tarinoiden synnyttämisessä ilmeisen hyvin. Esimerkiksi eräässä näkemässämme viestissä mies kertoo äitinsä lahjoittaneen Brother Christmas -yhdistykselle yli 10 000 euroa.
Facebookissa monet ihmiset kertovat haluavansa lahjoittaa Brother Christmasille, koska he uskovat, että raha menee nopeasti suoraan perille eikä uppoa hallintokuluihin, niin kuin ehkä kävisi isojen avustusjärjestöjen kanssa.
Suomalaisia tuntuu nyt viehättävän tämänkaltainen toiminta. Yhdysvalloissa se on ollut suosittua, ja siellä ihmiset myös rikastuvat hyväntekeväisyydellä.
Ilmiön varjopuolet liittyvät rahankäytön valvontaan ja toiminnan läpinäkyvyyteen.
Hyväntekijä itse kontrolloi, mitä hän kertoo lahjoittajilleen. Valvonta rahojen asianmukaisesta käytöstä voi olla käytännössä hyvin heikkoa. Se voi olla jälkikäteenkin hankalaa, jos lahjoitusten saajilta ei pyydetä kuitteja.
Ari Koposen ystävä ja Brother Christmas -yhdistyksen hallituksen jäsen
Pasi Savolainen sanoo, että yhdistyksen rahankäytöstä on ollut perillä ainoastaan Koponen.
ENTÄ Ari Koponen itse? Mitä hänen tarinastaan pitäisi ajatella?
Koponen on tehnyt paljon hyvää. Hän on käyttänyt satojatuhansia euroja ihmisten auttamiseen, ja monet ihmiset ovat siitä kiitollisia. Viime vuonna hän sanoo auttaneensa noin 7 000:ta ihmistä.
Osa tempauksista, kuten golffari
Mikko Ilosen kanssa toteutetut hyväntekeväisyyshankkeet, on hoidettu läpinäkyvästi.
Brother Christmasin Facebook-sivujen palautekin on valtaosin positiivista. Tosin Koponen myös poistaa sivultaan kriittisiä kysymyksiä, jotka kohdistuvat yhdistyksen rahankäyttöön.
Selvityksessämme nousi kuitenkin esiin vakavia kysymyksiä siitä, miten Koposen hyväntekeväisyystoiminta pyörii.
Käytännössä raha on saattanut mennä jonkun talvirenkaisiin.
Koponen kerää jatkuvasti rahaa yksittäisiin hankkeisiin, mutta rahat vaikuttavat usein menevän ikään kuin yhteiseen kassaan. Siitä Koponen jakaa sitä eteenpäin halunsa mukaan.
Esimerkiksi eräässä tapauksessa Koposelta aiemmin apua saanut nainen viestitti tarvitsevansa talvirenkaat.
Mä pistän 1 000 €, Koponen vastasi. Hän ei pyytänyt naiselta kuittia renkaiden ostosta.
Ihminen on siis voinut ajatella lahjoittavansa rahaa kuolemansairaan lapsen viimeiseen toiveeseen, mutta käytännössä raha on saattanut mennä jonkun talvirenkaisiin.
Koposen tapauksessa rahankäytön epäselvyydet vaikuttavat selittyvän ainakin osittain kokemattomuudella. Hän on ottanut esimerkiksi viitenumerot eri lahjoituskohteille käyttöön vasta viime syksynä.
Brother Christmas -yhdistys ei selvästi ollut varautunut pyörittämään miljoonan euron avustustoimintaa.
Sen vahvistaa yhdistyksen hallituksessa istuva Pasi Savolainen. Savolaisen mukaan lahjoitusten suuri määrä tuli yllätyksenä. Viime vuonna hallitus kokoontui käsittelemään yhdistyksen asioita vain kahdesti.
Vähintään on selvää, että Koposen toiminta ei vastaa niitä avoimuuden periaatteita, joita hän on itse toistamiseen korostanut.
PALATAAN vielä kuulemaan kahta äitiä, joiden kuolemansairaita lapsia Koponen on auttanut. Hekin suhtautuvat hyväntekijäänsä ristiriitaisin tuntein.
Äidit kertovat olevansa todella kiitollisia saamastaan avusta. Heidän mielestään on sinänsä hyväksyttävää, että lapsille kerättyjä rahoja käytetään muihinkin Brother Christmas -yhdistyksen hyväntekeväisyyskohteisiin.
Mutta jos lasten tarinoilla kerätään lahjoituksia, äitien mielestä rahankäytöstä pitäisi sopia. He uskovat, että monet lahjoittajat kuvittelivat antavansa rahaa nimenomaan kyseisten lasten ja heidän perheidensä hyväksi.
Toinen äideistä toivoo, että Koponen kertoisi jatkossa, kuinka paljon kuhunkin hankkeeseen on kerätty rahaa ja miten paljon sitä on lopulta hankkeeseen käytetty.
”Puhutaan kuitenkin kuolevista lapsista.”