Yli 120 vuotiaiden metsien keskimääräinen osuus prosentteina.
Kuva kertoo varmasti jo enemmän kuin tuhat sanaa.
https://yle.fi/a/3-10473646
Tuo ei kerro metsän hiilensitomisesta mitään, kertoo lähinnä sen että tuhat vuotta sitten pohjoisessa ei kasvanut metsää ja etelässä sen missä "järjestäytynyttä" asustusta.
Edelleen, hiilenkeruun optimi on siinä 150 vuoden paikkeilla. 50-75 jos kaadetaan niin menetetään kymmeniä prosentteja hiilenkeruusta pitkällä aikavälillä, ja jopa yli 100% lyhyellä aikavälillä.
Yrittänyt etsi ajatuksesi taustaa, järjestäin käppyrät kertoo että 50v jälkeen, ennen 70v se keskimääräinen kasvu pysähtyy. Ne yleensä kuvaa sitä maanpäällistä kasvua, jos ajatuksesi on se että pinnan alle, ja maan pinnalle on se juttu, niin sillä on merkitystä, mutta en löytynyt kuitenkaan niin isoja lukuja että sen takia kannattaisi kasvattaa korjaamatta merkittävästi pidempään.
Jos edeleen kikkailet sillä että kaikki suoraan polttoon tai metsään, ja varasto lainattaisiin maakaasunpoltolle, niin en voi kiistää, mutta sitten kai voisi sanoa suoraan.
Puujalostuksessa edelleen se ensisijainen tavoite tuottaa arvokkaita jalosteita, se polttomainen voi olla sen kierron viimeinen hyödyntäminen. Osa jalosteita ei vapauta vuosikymmeniin sitä hiiltä, jos vertaa sitä siihen kivihiilen polttoon
Tällä hetkellä kysyntä ylittää rajusti tarjonnan. Mutta edelleen, turha spekuloida jonnekkin 80 vuoden päähän tukkien hintaa.
Jos ajatus kasvattaa 150v tukkipuuta niin se nimenomaan edellyttää sen arvon spekulointia sinne 80v päähän. Jos nyt sille ei ole sellaista kysyntää että kannattaisi, niin täytyy olla joku uskottava ajatus että 80v päästä olisi.
Jos ajatukseen liittyy vielä se että hyvin nopeasti kehitetään sahatavaralle korvaavia raaka-aineita, kustannustehokkaita synteettisiä korvikkeita, niin ...
Miksi ne olis päästölähde? Ja onko sillä merkitystä metsänomistajalle jos se sai jo suojelusta korvauksen?
Jos ajatus oli myydä se hiilinielu, kivihiilenpolttajalle, ja siitä metsänomistaja saa kilpailukykyisen hinnan mihin on tyytyväinen, niin siihen asti on ok, jos ajatus oli se että 70v-100v päästä kun metsänomistaja sen metsän hiilen hyödyntää, niin sillä on käsissä lähinnä fossiilinen hiilipäästö, jollen sen pitää hankkia nielu. Ajatus ilmeisesti se että siihen mennessä hiilinielujen arvo on romahtanut, ja voi surutta päästellä.
Metsän omistajan kannalta , jos sitoutumisesta 50v-100v metsän hoitamatta jättämisestä esim. kivihiilenpolttaja maksaa niin hyvin että se kannattaa, niin varsinkin syrjäisempien metsien osalta luulisi kiinnostavan. Edellinen kirjoitajan mainitsemiin riskeihin liittyen, niin jos ne riskit ei ole metsänomistajan, niin en näe miksi ei houkuttaisi.
Eli metsät joissa ei ole näköpiirissä arvokkaampaa käyttöä, niin tuohan kuullostaisi aika riskittömältä, ne missä potenttiaali muuhunkin, niin jos metsänomista sitten hankkii korvaavan hiilinielun minkä jälkeen voi hyödyntää sen puihin sitoutuneen hiilen/metsän, niin kaupan piirissä olisi enemmänkin alueita.
Säädökset sitten pitää olla sellaisia että osapuolet voi niihin luottaa tuonajan. ja jos se metsän hiilivarasto vapautuu muista syistä kuin metsänomistajan toimista niin se riski tuupattava muualle. Vastuullinen metsänomistaja joutuisi hinnoitteleen sen riskin kalliiksi jos sen joutuis itse vastaan, eli ei myisi.
Jos nyt uudestaan haen tänne ne aiheen tutkimukset, niin lupaatko tällä kertaa lukea ja sisäistää ne?
Juu, toivonut vähän vahvistusta sille mihin ajatuksesi pohjaa, kelasin velä uudestaan keskustelumme en löytänyt, en vaikka muitakin postauksiasi hain.