Huonoin auto, millä olet ajanut?

[ocram]

Kauhein härveli on ollut liisattu vuoden 2021 farkku Corolla jolla ajelin vuoden ennen uuden auton tuloa Suomeen.

Huonot penkit, infotainment jostain 90- luvulta. Pahinta oli kauhea meteli sisällä.

 

[Pyrres]

Kauhein härveli on ollut liisattu vuoden 2021 farkku Corolla jolla ajelin vuoden ennen uuden auton tuloa Suomeen.

Huonot penkit, infotainment jostain 90- luvulta. Pahinta oli kauhea meteli sisällä.

Tuon ikäisessähän oli jo Android auto tuki, vaikka olisi vanha infotainment niin siihenkin sen sai lisättyä. Muuten kyllä allekirjoitan kaiken mitä sanoit ja siksi moinen HB onkin tosiaan oma kauhein auto valintani.

 

[TurboJ]

Autoharrastajan näkökulmasta autot huononevat koko ajan kun kehitys etenee. Ohjaustunto on poistettu nyt jo lähes jokaisesta uudesta autosta ja sisätilat käyvät jatkuvasti ahtaammaksi samalla kun ulkomitat ja massa paisuvat. Lisäksi teknologian määrä on moninkertaistunut, mutta samalla sen kaiken korjaaminen vaikeutunut todella hurjasti. Sitten vielä joutuu taipumaan auton sähköaivojen ratkaisuihin itse ajamisenkin suhteen - jopa ohjausta ja jarruja pyrkii nykyauto käyttämään itsenäisesti vastoin kuljettajan toiveita.

80-luvun autoilla yleensä tunsi ratista mitä renkaiden alla tapahtuu; jokaiseen autoon mahtui kohtuudella istumaan ja minkä tahansa vian korjaaminen onnistui ilman täsmäkoulutusta ja tuhansien hintaisia erikoistyökaluja. Auto myös teki ajossa täsmälleen sen mitä käskettiin ja raportoi kaikesta hyvällä, mekaanisella vasteella.

Nykyisin monia tuntuu kiinnostavan vain mukavuus ja kosketusnäytöt. Siksi ei ihme ole, ettei ajajan autoja enää tavalliselle kansalle valmisteta. Mutta on se silti valitettavaa, että nykyisin ajonautinto ei enää ole edes lisävarusteena tarjolla 99%:iin autoista.

Olihan entisaikaan myös todella kamalia vehkeitä olemassa: kokeilepa vaikka Mersun 100-sarjan pakettiautoa eikä 310 ollut paljon sen parempi. Mutta oli myös todella nautinnollisia autoja ihan normaali-ihmisen hankittavissa, kuten vaikka Peugeot 205 GTi, Alfa Romeo 75 ja Saab 900 Turbo.

 

[Ho Lee Fuk]

Huonoin auto?

En ole omistanut yhtäkään niin huonoa autoa, joka olisi jättänyt koko ajan tien päälle tai koko ajan ollut jotain vikaa. Ajo-ominaisuudet ja muut vastaavat jutut eivät minusta tee autosta huonoa. On päivän selvää ettei jokin 10-15v vanha pikkuauto voi olla yhtä "mukava" tai leppoisa ajettava kuin muutaman vuoden vanha perheauto. Luotettavuus, toimivuus sen sijaan tekee autosta minulle hyvän tai huonon.

Koska auton perimmäinen tarkoitus on toimittaa matkustajansa perille A -> B. Se, että jokin vanha / pieni japski ei tee sitä yhtä mukavasti tai vaivattomasti kuin uudehko saksalainen - ei se tee tästä vanhasta japskista minun silmissä huonoa. Tämä korreloituu myös auton hinnassa: Mikäli 20-30-40ke uudehkoa autoa joutuu käyttämään takuuhuolloissa 3-4 krt vuodessa niin se tekee (minusta) siitä autosta huonon, jopa paskan. Jos tuhannen euron rotteloa joutuu huoltamaan saman verran, se ei ole huono auto koska siinä ei ole 20-40ke pääomaa kiinni, sillä on ikään kuin "lupa" vikaantua. En tiedä pysyykö kukaan ajatuksenjuoksuni perässä?

Sen sijaan jos uudempi saksalainen tai ranskalainen temppuilee, sekoilee, kokoajan on "jotain pientä", lukot tai muut jäätyy - mitä vain pientä - vaikka sitten sellaisia asioita jotka menee takuukorjaukseen niin ne - viat - tekee siitä minun silmissäni huonon. Vaikka toimiessaan se olisi 10x mukavampi ajella kuin aiemmin mainittu "vanha japski".

Nykyinen rellurotteloni (takamoottori-Twingo vm.2014) olisi varmasti monesta perheautoilijasta, teslajonista tai leasing-skodakuskista suorastaan helvetin huono auto. Koska se ei kiihdy ripeästi, se on pienikokoinen sekä kolho (ranskalainen) peltipurkki ja monen mielestä varmasti vaikeasti ajettava (sivutuuliherkkä, kevyt nokka, tunnoton ohjaus). Mutta kun siihen asennoituu siten ettei sitä edes vertaa uudempiin tai isompiin perheautoihin tai vastaaviin niin ei se huono ole. Minun silmissäni se on huono auto sitten, jos se alkaa oikuttelemaan, tulee kalliita vikoja tai jättää omistajansa tienpäälle.

Toistaiseksi se(kin) on ollut hintaansa nähden oiva peli.

PS: Yhden suorastaan romuksi luokiteltavan auton olen omistanut; etuvetoisen 90-luvun Ford Escortin, joka oli silloin jo 18v vanha auto. Se oli aivan kauhea ruostepommi, ulkoa todella rähjäinen. Mutta sekään ei jättänyt minua omistajuuteni aikana (3,5 vuotta) kertaakaan tien päälle, ei kertaakaan. Eikä siinä ollut mitään suurempaa, sellaisia 500 euron auton helppoja juttuja kuten tulpat + tulpanjohdot, virranjakaja. Mutta tosiaan, 500 euron auto. Jälkikäteen ajateltuna kiinni olevaan pääomaan nähden se oli jopa helvetin hyvä auto!

 

[cosmix]

Huonoin ajokokemus on minulla on a-mersusta. En tiedä vuosimallia, mutta jotain 2000-luvun alkua ehkä. Tuntui mopoauton kokoiselta, renkaat veti uriin kesälläkin ja se heitteli tuulessa kovasti. Asiaa ei auttanut rikkinäinen etujousi ja pieni krapula festarireissulta takaisin sateessa.
Pienet autot on kaupunkiin tosi käteviä kylläkin.

 

[Mikro-Make]

1970-luvulla ajelin "pompannapilla" eli Fiat 600:lla.
Autokulun jälkeen oli se aikamoista menoa varsinkin talvikelissä.

 

[Karhu0]

Juu se on hyvin suhteellisesti mikä on surkea ja mikä on käypäinen kulkupeli.
Omat surkeimmat on olleet W124 200D lintta jolla traktorin ohitus oli jo suoritus, toki ajo-ominaisuudet oli muuten ok verrattuna ex postin Yaris Versoon joka oli kyllä tähän mennessä karmein ajaa ja perus yaris tuntuu sen jälkeen jopa vakaalta mitä se ei kyllä ole.

Toki tuo 2.0l vapari diesel on ollut myös jossain mersun pakussa ja se lastattuna on varmasti ollut jo tientukkona kun tuo sedanin 36s 0-100Km/h aiheutti jo valojen räpsyttelyä

 

[Erpetter]

Volkswagen T4 lava-auto. Rämisee, paukkuu, kolisee aivan koko ajan. Ajoasento aivan hirveä ja vaihdetanko on niin lyhyt, että siihen joutuu kyykistymään erikseen jokaiselle vaihteenvaihdolle. Kytkintuntuma tasan nolla ja kuski kiihtyy, mutta auto ei.

 

[Joel2101]

LT volkkari. Pitkä ja korotettu. Ohjaus oli tarpeen suorallakin. Ja siinä oli klappia ja jäykkyyttä ohjauksessa enemmän kuin ladassa.
Järkyttävä meteli.
Olen 5 eri ladaa ajanut ja kolme niistä olen itselleni ostanut. Ne on hyviä autoja. No joo onhan niissäkin omat murheet mutta halpoja ovat ajaa ja oidempikin matka taittuu kun vain saa asennon kohdalleen(vaatii paljon muutakin kuin penkin säädöt).
Italian perua ajoasento on tosiaan. Mutta italian autoissa on vielä polkimetkin vasemmassa laidassa.

 

[dot1q]

Opel Meriva. Joku urpå peruutti parkkiruudusta katsomatta pois ja suoraan kylkeen.
Korjauksen ajan oli Meriva sijaisautona. Ekassa 80 km/h mutkassa nostin heti kaasua, koska vaikutti A-mersun legendaarisen hirven väistökokeen ainekset olevan läsnä. Yllätti kyllä täysin auton käytös.

Mazdalla oli joku 1990-luvun LS-200 paku tms. Vähän ku HiAce, mutta paskempi. Talvella ei takapäässä ollut lainkaan pitoa, jos ei yhtään kuormaa kyydissä. No olihan sillä helppo pyörittää pitkin valtatietä donitseja useampi putkeen, talvella. Mutta huh huh mikä laitos se oli. Jarrut tosin paremmalla tuntumalla kun HiAcessa. 1980-201? aikakauden HiAce jarrut on sellaiset uskoo-toivoo-vaihtaa kalsareita, tunnottomat kun mitkä ja lusikka on lattiassa ennen kun osoittaa hidastumisen merkkejä. Ihan kunnossa olevia Hiakkeja olen useampaa ajanut, kaikissa sama ominaisuus. Niin 4WD kuin RWD malleissa.

Toki 80-90 lukujen VW LT- sarjan koppipakut on jotain käsittämätöntä harakirikamaa. Tuulen vietäviä melulaatikoita.

 

[Cortonki]

Näyttää siltä, että suurin osa haukkuu auton paskaksi, kun se on jo pahasti paaliin menossa, jolloin itse auto ei ole enää välttämättä se syy vaan paska yksilö. Olen minäkin "nauttinut" Britannian hienouksista, pyyhkijän katkaisijan johto piti asentaa peilin ja pihtien avulla erittäin huonossa asennossa pää polkimissa kiinni ja kuskin penkki tietysti oli jo ihan ensiksi otettu pois. Tais mennä kaksi tuntia erilaisen johtoviidakon kautta monen yrityksen kera, piti purkaa myös puhallukseen liittyviä putkia edestä ja käsi ei vieläkään mahtunut. Tässä pitää tietää, että katkaisija on kojelaudassa ja jotenkin sain virtalukon irrotuksen yhteydessä piuhan irti.

 

[dot1q]

@Cortonki jos 90-luvulla ajat ysärin/kasarin lopun hiacea, se ei ole vielä paalikuntoinen.

 

[jokumuu]

Oma autoni oli tuossa pari kuukautta sitten kolarikorjauksessa ja sain huollosta korjauksen ajaksi käyttöön Mitsubishi Space Starin. Oli kyllä melkoinen menopeli, lisäksi kyseessä oli jo melko ikääntynyt laitos.

Tulipahan vaan mieleen, että kusettikohan huolto/vuokrafirma (tuli huollon kautta) jotenkin. Vastapuolen liikennevakuutus maksoi 90% kuluista ja tuosta tuli silti maksettavaa yli 50e neljältä päivältä.

 

[Esterhaus]

Autoharrastajan näkökulmasta autot huononevat koko ajan kun kehitys etenee. Ohjaustunto on poistettu nyt jo lähes jokaisesta uudesta autosta ja sisätilat käyvät jatkuvasti ahtaammaksi samalla kun ulkomitat ja massa paisuvat. Lisäksi teknologian määrä on moninkertaistunut, mutta samalla sen kaiken korjaaminen vaikeutunut todella hurjasti. Sitten vielä joutuu taipumaan auton sähköaivojen ratkaisuihin itse ajamisenkin suhteen - jopa ohjausta ja jarruja pyrkii nykyauto käyttämään itsenäisesti vastoin kuljettajan toiveita.

80-luvun autoilla yleensä tunsi ratista mitä renkaiden alla tapahtuu; jokaiseen autoon mahtui kohtuudella istumaan ja minkä tahansa vian korjaaminen onnistui ilman täsmäkoulutusta ja tuhansien hintaisia erikoistyökaluja. Auto myös teki ajossa täsmälleen sen mitä käskettiin ja raportoi kaikesta hyvällä, mekaanisella vasteella.

Nykyisin monia tuntuu kiinnostavan vain mukavuus ja kosketusnäytöt. Siksi ei ihme ole, ettei ajajan autoja enää tavalliselle kansalle valmisteta. Mutta on se silti valitettavaa, että nykyisin ajonautinto ei enää ole edes lisävarusteena tarjolla 99%:iin autoista.

Olihan entisaikaan myös todella kamalia vehkeitä olemassa: kokeilepa vaikka Mersun 100-sarjan pakettiautoa eikä 310 ollut paljon sen parempi. Mutta oli myös todella nautinnollisia autoja ihan normaali-ihmisen hankittavissa, kuten vaikka Peugeot 205 GTi, Alfa Romeo 75 ja Saab 900 Turbo.

Asiat koetaan tietysti eri tavalla mutta itselläni on melko päinvastainen näkemys. Kokemusta on muutaman vuosikymmenen tekniikkaa edustavista autoista ja paras omistamistani on nykyinen muutaman vuoden vanha suuri auto. Minä nautin siitä, että auto on seesteinen ja väsyttämätön ajettava pitkällä matkalla ja yllättävän helppo kaupungissa kokoisekseen. Auto kulkee suoraan ohjaamatta silloin kun pitää ja ohjaus toimii loogisesti silloin kun autoa ohjataan, ohjauksessa ei tule vastaan yllätyksiä, voimansiirto toimii tehokkaasti ja auton suorituskyky on riittävä eri olosuhteisiin. Pitkän matkan ajaminen on leppoisaa ja hyvällä kelillä parhaimmillaan rentouttava kokemus äänikirjaa tai musiikkia samalla kuunnellessa, melkein jopa laatuaikaa omassa rauhassa. Kaistavahdit ja automaattiset hätäjarrutustoiminnot toimivat niin, että niistä ei ole mitään häiriötä normaalille autoilulle. Kaistavahtia ei edes huomaa. Toki on huonojakin toteutuksia joissain autoissa mutta autojen eri ominaisuuksista on ollut hyvä ja huonoja toteutuksia kaikkina aikoina. Ihan sama onko hellettä tai pakkasta on autolla ajaminen ihan samanlaista, ei ole mitään entisajoista tuttuja pakkasesta jäykkiä polkimia ja vaihteensiirtoja ym.

Oli vanhoissa autoissa oma hupinsa tietysti mutta nykyisellä voi helposti ajaa vaikka 500 kilsan rupeaman ilman että perille päästyä on ajamisesta väsynyt. Mutta minä en harrasta autoa enkä ajamista, vaan ajan sillä ilman harrastelua ja pidän siitä, että homma toimii sujuvasti.

Vikapaikkoja on uusissa tietysti enemmän kuin vanhoissa autoissa eikä niiden korjaus onnistu itse, mutta kun tarpeeksi monta kymmentä vuotta mennään taakse historiassa niin eipä sen ajan autotkaan joitain ikiliikkujadieselmersuja lukuun ottamatta tekniikaltaan todellakaan kestäviä olleet. Eikä uusi auto sitten kaipaa perushuoltoakaan läheskään niin usein kuin edes 80- ja 90-lukujenkaan autot eikä säännöllisen huollon paikkojakaan ole niin monia kuin reippaasti vanhemmissa autoissa. Mulla riittää huolto-ohjelman mukainen kerran vuodessa huoltoa ja huoltoväliäkin jää sittenkin minulla käyttämättä vaikka reilut 20000 km per vuosi tulee ajoa.

Vanhoissa autoissa tuli itsellänikin vastaan sitten sellaisia vikoja ja ominaisuuksia joista ei ole enää tarvinnut kärsiä. Kaasuttimen kalvon hapertuminen rikki, no se oli helppo vaihtaa itse, pakoputken puhki ruostuminen milloin mistäkin, auton hyytyminen pakkasella jota piti jäänestoaineella lääkitä sekä muut talvikelien oikut jne. Syyläri ei sentään mennyt koskaan puhki koska omat autoni ovat tarpeeksi uusia olleet aina.

Eräässäkin omana aikanaan hyväksi talviautoksi kehutussa 70/80-lukujen tekniikkaa edustavassa klassikossa ei ollut talvella yhtään mitään muuta hyvää kuin siihen aikaan isot pyörät ja hyvä etenemiskyky lumessa. Ja ajettavuus ja ohjauksen tunnokkuus oli esim. 80-luvulla vähintään yhtä paljon tai jopa enemmän siitä kiinni, mikä auto oli alla kuin nykyisin. Oli huonoja ja hyviä.

Tehokkaat pikkusportit oli tietysti asia erikseen, mutta laadukkaalla perusautollakin saattoi kuorman kanssa olla tuskaista päästä jyrkän mäen päälle nopeuden hiipumatta normaalilla matka-ajovaihteella, piti hakea pienempää. Ilman ohjaustehostinta olevan auton pysäköiminen ei ollut mitään ajamisen nautintoa ainakaan itselleni, ei manuaalivaihteiden käyttö, matka-ajo ilman minkäänlaista vakio-nopeussäädintä jne. eikä mikään muukaan epämukavuus mitä autoiluun siihen asti kuului. Pitkä matka todellakin tuntui pitkältä.

Nautinnollisista entisajan autoista mainitsemistasi esim. Saab 900 Turbo oli omana aikanaan todella kallis auto, hinta vuonna 1985 oli n. 162500 markkaa (ajovalo.net tiedot) ja vastaa 2022 rahassa 60000 euroa. 1985 keskipalkka oli 2022 rahassa n. 1100 e. 205 GTi oli jo halvempi kun maksoi "vain" 83000 markkaa v. 1985 mutta ei mikään halpa ostos sen ajan ostovoimalla. Tavallisen autoilijan auto oli Opel Kadett tai Ascona, Nissan Sunny tai jopa Bluebird ja sen sellaiset jotka eivät mitään kummoisia kulkineita olleet. Harva tavallinen peruskuluttaja siihenkään aikaan pystyi tai halusi ostaa nautiskeluautoa kuten 205 GTi vaan osti vaatimattoman ja epänautinnollisen tylsän ja karun käyttöauton johon piti saada perhe mahtumaan ja johon rahat riitti asuntolainan ja elinkustannusten jälkeen.

 

[muumilapsus]

Kaikenkokoisillä, ikäisillä ja tehoisilla vehkeillä tullut ajeltua (joista moni myös haukuttu langassa), mutta ei niistä mikään ole erityisemmin ärsyttänyt kunnossa ollessaan, paitsi 307 SW panoraamakatolla.
Pelottavan tuntuinen kiikkuja nopeilla mutkateillä.
Ilmeisesti noista myös räjähteli satunnaisesti takaikkunoita ihan ominaisuutena

 

[dmn]

Kaikenkokoisillä, ikäisillä ja tehoisilla vehkeillä tullut ajeltua (joista moni myös haukuttu langassa), mutta ei niistä mikään ole erityisemmin ärsyttänyt kunnossa ollessaan, paitsi 307 SW panoraamakatolla.
Pelottavan tuntuinen kiikkuja nopeilla mutkateillä.
Ilmeisesti noista myös räjähteli satunnaisesti takaikkunoita ihan ominaisuutena

Minua ohittamassa olevasta saman ikäluokan 206:sta pamahti apukuskin lasi. Luulin ensin että mun päälle lensi vaan joku jäälohkareita iso kasa toisesta autosta, mutta jälkeenpäin kuulin että olikin ollut lasi.

 

[kurkimies]

Volkswagen T4 lava-auto. Rämisee, paukkuu, kolisee aivan koko ajan. Ajoasento aivan hirveä ja vaihdetanko on niin lyhyt, että siihen joutuu kyykistymään erikseen jokaiselle vaihteenvaihdolle. Kytkintuntuma tasan nolla ja kuski kiihtyy, mutta auto ei.

Kiihtyvyydestä olen samaa mieltä. Pääsin joskus kouluaikana pari kertaa ajamaan VW T4 pakettiautona, niin eihän tuo 2.4l ahtamaton 75hepan diesel eli ollut mikään vauhtihirmu ollut 3-vaihteelle asti kiihtyi jotenkin, mutta 4 ja 5-vaihteella ei kiihtynyt mihinkään.

 

[aaqee]

Chrysler 300c: onnettomat penkit, iso ratti jossa väljä keskialue. Joutui samalla tavalla ohjata suoralla tiellä kuin vanhoissa leffoissa näyteltynä screeniä vasten. Plussaa hemikoneen äänistä.

 

[maaco]

Minua ohittamassa olevasta saman ikäluokan 206:sta pamahti apukuskin lasi. Luulin ensin että mun päälle lensi vaan joku jäälohkareita iso kasa toisesta autosta, mutta jälkeenpäin kuulin että olikin ollut lasi.

Ei mikään ihme jos niitä räjähti, ainakin 206 takalasi on joka suuntaan kaareva. Siihen lisää sen, että niiden lasien alla muhii varmaan jo tehtaalta ruoste ja noi lasit alkaa jossain vaiheessa heilua. Yhden 206 GTI:n olen omistanut, ja se lasi ei ollut enää kunnolla alareunasta kiinni, kun ruoste alkoi tulla näkyviin

 

[mamashaq]

Objektiivisesti huonoin autoni on varmasti ollut 50€ Mercedes W202 joka palveli puolitalvea jäärata-autona.
Huonoin tieliikennekelpoinen auto jolla olen ajanut oli vuokrattu 22- Toyotan C-HR, vakionopeuden säädin/pyyhkijät ja infotainment täysin epäloogisia käyttää. Ohjaistuntuma on huonompi kuin 2003 Fiat Puntossa ja ratti oli fyysisesti niin pieni ettei siitä saanut järkevää ajoasentoa. Plussaa ihan hyvä ulkonäkö ja pieni kulutus.

 

[itarumaa]

Toyotaa kun haukutaan, niin ainakin ne kaikki millä olen ajanut ovat olleet ainakin ok. Toyota Celica 1.8l, vanhaa mallia, kiva auto, mutta meluisa. Joku uudehko hybridifarkku, Corolla? Auris? en muista noita nimiä. Sekin oli meluisa varsinkin maantiellä, mutta muuten ok. Mr2 Turbo, tämä oli aika raju peli, 2-vaihteella suti 50km/h vauhdissa vielä RHD myöskin. Ei yhtään ollut huono, aika erikoinen ajaa kun oli TimeAttack alustasäädöt. Ja itsellä ollut Lexus LS400. Ei sekään ollut mikään ajajan auto, tunnoton ohjaus ja talvella arvaamaton, kun ei ikinä tiennyt mitä se saa päähänsä. Mutta hiljainen ja mukava se oli ja hieno moottori + voimalinja.

Muistin myös, että olen ajanut Toyota LiteAce, vm 85 tais olla. Se oli omanlaisensa elämys, mutta ainakin kaupungissa ihan kiva omalla tavallaan, oli rattivaihteet ja kaikki.

 

[Frankie]

Sijaisautoihin menee mulla molemmat kammotukset. Ei muista vuosimalleja, kun olivat alla vain alle viikon kumpikin. Ehdokkaani ovat: Nissan Primera (Diesel, luultavasti 90-luvun alkupuolelta) ja Peugeot 309 (hiukan vanhempi). Ensin mainittu vetelä kuin al dente spagetti. Jälkimmäinen loppuunajetu paskaläjä. Myyjä vielä kehtasi kehua, että isänsä vanha auto ja hyvin pidetty. En usko, että oli pelkkää automyyjän puhetta, kun perhetutusta oli kyse. Ranskalainen mukavuus oli tuosta kuitenkin kaukana. Tuo Primera taas on ensimmäinen ja yhä ainoa japanilainen, jonka olen omaan parkkiruutuuni pysäköinyt. Muistin mainita kaikille naapureille, että se on oikeasti vain sijaisauto, jonka valintaan en päässyt vaikuttamaan. Sain ymmärrystä osakseni.

E. ei se ollutkaan 306, vaan 309, kun aloin epäilmään itseäni. Menee muutenkin paremmin järkeen.

 

[Pyrres]

Toyotaa kun haukutaan, niin ainakin ne kaikki millä olen ajanut ovat olleet ainakin ok. Toyota Celica 1.8l, vanhaa mallia, kiva auto, mutta meluisa. Joku uudehko hybridifarkku, Corolla? Auris? en muista noita nimiä. Sekin oli meluisa varsinkin maantiellä, mutta muuten ok. Mr2 Turbo, tämä oli aika raju peli, 2-vaihteella suti 50km/h vauhdissa vielä RHD myöskin. Ei yhtään ollut huono, aika erikoinen ajaa kun oli TimeAttack alustasäädöt. Ja itsellä ollut Lexus LS400. Ei sekään ollut mikään ajajan auto, tunnoton ohjaus ja talvella arvaamaton, kun ei ikinä tiennyt mitä se saa päähänsä. Mutta hiljainen ja mukava se oli ja hieno moottori + voimalinja.

Muistin myös, että olen ajanut Toyota LiteAce, vm 85 tais olla. Se oli omanlaisensa elämys, mutta ainakin kaupungissa ihan kiva omalla tavallaan, oli rattivaihteet ja kaikki.

Celica, MR2, Lexus ovat "pikkuisen" eri kaliiberin autoja kuin Corollan romut.

 

[BIOS]

Celica, MR2, Lexus ovat "pikkuisen" eri kaliiberin autoja kuin Corollan romut.

Ne Corollan romut saattaa kestää pitkäaikaisempaa käyttöä kuin jotkut premium-luokan autot. Ja ei, en aja Corollalla. Mulla on Avensis parhaillaan, jolla on käyty lähes kaikissa Euroopan maissa.

 

[Pyrres]

Ne Corollan romut saattaa kestää pitkäaikaisempaa käyttöä kuin jotkut premium-luokan autot. Ja ei, en aja Corollalla. Mulla on Avensis parhaillaan, jolla on käyty lähes kaikissa Euroopan maissa.

Kysehän on siitä mikä on mielestäsi paskin auto millä olet ajanut. Vastausta voi ajatella järjellä, vastausta voi ajatella tunteella, tai niiden yhdistelmällä. Kaikille se hirveä ajokokemus vain jotta pääset paikasta a paikkaan b epämukavasti korvissa humisten ei ole se juttu, vain koska auto kestää tehdä sitä miljoona kilometriä putkeen.

 

[Frankie]

Robottivaihteinen 2008 pösö. Koeajo kesti yhden liikenneympyrän verran.

Minkä sukupolven vehje? Mulla oli vuokra-autona tollanen joskus kolme vuotta sitten. Se oli sitä uudempaa kulmikasta mallia. Tykkäsin niin paljon, että meinasin vakavasti harkita sitä edellisen autonvaihdon kohdalla. Mutta sitten luin niistä jakohihnaongelmista ja päätin sivuuttaa.

 

[Frankie]

Lada. Vaikka niin moni asia siinä oli niin ylivoimaisen huonoa, niin traumaattisin oli ehkä ratti.

Meillä mutsi osteli Ladoja, kun olin ajokortti-iässä. Yhdessä noista oli jälkiasennuksena "ralliratti", eli kehältään hyvin pieni verrattuna alkuperäiseen traktorinrattiin. Se oli sitten hauska vehje taskupysäköidä. Kävi lihaskuntotreenistä.

Kaikesta huolimatta mulla ei ole Ladasta ihan niin karmeita muistoja, että olisi päässyt listalle.

 

[BIOS]

Kysehän on siitä mikä on mielestäsi paskin auto millä olet ajanut. Vastausta voi ajatella järjellä, vastausta voi ajatella tunteella, tai niiden yhdistelmällä. Kaikille se hirveä ajokokemus vain jotta pääset paikasta a paikkaan b epämukavasti korvissa humisten ei ole se juttu, vain koska auto kestää tehdä sitä miljoona kilometriä putkeen.

Jos autosta puuttuu jotain sellaisia ominaisuuksia joita on jossakin paremmassa mallissa, niin se ei tee autoa romuksi. Epäluotettavuuden takia jotain autoa voi kutsua romuksi. Jos voit luottaa auton tekniikkaan, se ei ole silloin romua. Eivätkä kaikki tavanomaisetkaan Toyotat mitään epämukavia ole, edes vanhemmatkaan mallit niistä (esim. Avensis).

Kehnoin auto jota olen joskus testannut oli joku Nissan Sunny ilman ohjaustehostinta. Oli muutenkin järkyttävässä kunnossa ainakin sisältä, auto, jota ei varmaan koskaan oltu puhdistettu. Tekniikaltaan saattoi olla pomminvarma.

 

[kuubalainen]

Huonoin tieliikennekelpoinen auto jolla olen ajanut oli vuokrattu 22- Toyotan C-HR, vakionopeuden säädin/pyyhkijät ja infotainment täysin epäloogisia käyttää. Ohjaistuntuma on huonompi kuin 2003 Fiat Puntossa ja ratti oli fyysisesti niin pieni ettei siitä saanut järkevää ajoasentoa. Plussaa ihan hyvä ulkonäkö ja pieni kulutus.

Hah, aivan samaa mieltä vakionopeudensäätimestä. Oma pirssi hajosi n. 12h ennen ajoreissulle lähtöä, niin saatiin sijaisautoksi tuollainen CHR, ja huhuh ei me siitä vakkaria saatu päälle millään. Oli paljon tyhjää maantietä reissussa missä olisi ollut paikallaan, mutta ei niin ei. Eihän se mahdottomasti kuluttanut, mutta se pienempimoottorinen oli ainakin aivan nuhapumppu. Kaverilla isommalla koneella, ja kovasti heidän perheensä siitä tykkää. Eihän siinä muuta vikaa, mutta tosiaan infotainment ja vakkari erittäin epäintuitiivisia. Kompakti ja sutjakka muuten.

 

[eurokeitai]

Armeijassa c-kortin suorittaneena kyllä ne ekan sivun ZIL/GAZ kuorkit oli ehdottomasti hirvittävimpiä kulkupelejä ajaa. Toivottavasti Ukraina tuhoaa niistä viimeisenkin ettei kenenkään tarvitse enää ikinä ajaa sellaista.

UAZ-jeepit oli puolestaan ihan hauskoja ajettavia. Olihan niissä(Kin) ajettavuus tunnoton ja ergonomiaa ei ollut. Hauskaa se oli vain siksi että kantahenkilökuntaa ei kiinnostanut miten kovakouraisesti niitä ajeli lumisella tiellä tai maastossa...

 

[Pate123]

Tavallisen autoilijan auto oli Opel Kadett tai Ascona, Nissan Sunny tai jopa Bluebird ja sen sellaiset jotka eivät mitään kummoisia kulkineita olleet. Harva tavallinen peruskuluttaja siihenkään aikaan pystyi tai halusi ostaa nautiskeluautoa kuten 205 GTi vaan osti vaatimattoman ja epänautinnollisen tylsän ja karun käyttöauton johon piti saada perhe mahtumaan ja johon rahat riitti asuntolainan ja elinkustannusten jälkeen.

Oho, melko synkkää tekstiä... Sunny oli yksi luotettavimpia ja kustannuksiltaan halvimpia kansanautoja (varaosat lähes ilmaisia). Itse ajelin N13 mallilla 500tkm mittariin, kunnes kori lahosi. Kerran loppuaikana jäi tielle, koska kytkinasetelma hajosi. Mutta seuraava N14 malli oli jo heikompi ja ruostui nopeaa.
Myös Corollista on hyvää sanottavaa: AE103 farkulla 700tkm ja E120 500tkm ajetuilla, ei kilometrit juuri tuntuneet. Edullista ajoa ja tilaa riitti pitkälle kuskille.

Noista GTI tunnuksista muistui Sierra ajat mieleen. Olin 90-luvulla Ford varaosatiskillä samaan aikaan Cosworth Sierran omistajan kanssa, ostettiin molemmat jotain jarruosia. Myyjä totesi tälle, että näissä osissa on sitten Cosworth lisä, kun osat maksoi 5x enemmän kuin minun perus-Sierraan.
Sierra oli mukava auto mutta ruostui nopeaa, taisi olla jo 200 tkm kohdalla hyvässä kukassa.

 

[taski]

Asiat koetaan tietysti eri tavalla mutta itselläni on melko päinvastainen näkemys. Kokemusta on muutaman vuosikymmenen tekniikkaa edustavista autoista ja paras omistamistani on nykyinen muutaman vuoden vanha suuri auto. Minä nautin siitä, että auto on seesteinen ja väsyttämätön ajettava pitkällä matkalla ja yllättävän helppo kaupungissa kokoisekseen. Auto kulkee suoraan ohjaamatta silloin kun pitää ja ohjaus toimii loogisesti silloin kun autoa ohjataan, ohjauksessa ei tule vastaan yllätyksiä, voimansiirto toimii tehokkaasti ja auton suorituskyky on riittävä eri olosuhteisiin. Pitkän matkan ajaminen on leppoisaa ja hyvällä kelillä parhaimmillaan rentouttava kokemus äänikirjaa tai musiikkia samalla kuunnellessa, melkein jopa laatuaikaa omassa rauhassa. Kaistavahdit ja automaattiset hätäjarrutustoiminnot toimivat niin, että niistä ei ole mitään häiriötä normaalille autoilulle. Kaistavahtia ei edes huomaa. Toki on huonojakin toteutuksia joissain autoissa mutta autojen eri ominaisuuksista on ollut hyvä ja huonoja toteutuksia kaikkina aikoina. Ihan sama onko hellettä tai pakkasta on autolla ajaminen ihan samanlaista, ei ole mitään entisajoista tuttuja pakkasesta jäykkiä polkimia ja vaihteensiirtoja ym.

Oli vanhoissa autoissa oma hupinsa tietysti mutta nykyisellä voi helposti ajaa vaikka 500 kilsan rupeaman ilman että perille päästyä on ajamisesta väsynyt. Mutta minä en harrasta autoa enkä ajamista, vaan ajan sillä ilman harrastelua ja pidän siitä, että homma toimii sujuvasti.

Vikapaikkoja on uusissa tietysti enemmän kuin vanhoissa autoissa eikä niiden korjaus onnistu itse, mutta kun tarpeeksi monta kymmentä vuotta mennään taakse historiassa niin eipä sen ajan autotkaan joitain ikiliikkujadieselmersuja lukuun ottamatta tekniikaltaan todellakaan kestäviä olleet. Eikä uusi auto sitten kaipaa perushuoltoakaan läheskään niin usein kuin edes 80- ja 90-lukujenkaan autot eikä säännöllisen huollon paikkojakaan ole niin monia kuin reippaasti vanhemmissa autoissa. Mulla riittää huolto-ohjelman mukainen kerran vuodessa huoltoa ja huoltoväliäkin jää sittenkin minulla käyttämättä vaikka reilut 20000 km per vuosi tulee ajoa.

Vanhoissa autoissa tuli itsellänikin vastaan sitten sellaisia vikoja ja ominaisuuksia joista ei ole enää tarvinnut kärsiä. Kaasuttimen kalvon hapertuminen rikki, no se oli helppo vaihtaa itse, pakoputken puhki ruostuminen milloin mistäkin, auton hyytyminen pakkasella jota piti jäänestoaineella lääkitä sekä muut talvikelien oikut jne. Syyläri ei sentään mennyt koskaan puhki koska omat autoni ovat tarpeeksi uusia olleet aina.

Eräässäkin omana aikanaan hyväksi talviautoksi kehutussa 70/80-lukujen tekniikkaa edustavassa klassikossa ei ollut talvella yhtään mitään muuta hyvää kuin siihen aikaan isot pyörät ja hyvä etenemiskyky lumessa. Ja ajettavuus ja ohjauksen tunnokkuus oli esim. 80-luvulla vähintään yhtä paljon tai jopa enemmän siitä kiinni, mikä auto oli alla kuin nykyisin. Oli huonoja ja hyviä.

Tehokkaat pikkusportit oli tietysti asia erikseen, mutta laadukkaalla perusautollakin saattoi kuorman kanssa olla tuskaista päästä jyrkän mäen päälle nopeuden hiipumatta normaalilla matka-ajovaihteella, piti hakea pienempää. Ilman ohjaustehostinta olevan auton pysäköiminen ei ollut mitään ajamisen nautintoa ainakaan itselleni, ei manuaalivaihteiden käyttö, matka-ajo ilman minkäänlaista vakio-nopeussäädintä jne. eikä mikään muukaan epämukavuus mitä autoiluun siihen asti kuului. Pitkä matka todellakin tuntui pitkältä.

Nautinnollisista entisajan autoista mainitsemistasi esim. Saab 900 Turbo oli omana aikanaan todella kallis auto, hinta vuonna 1985 oli n. 162500 markkaa (ajovalo.net tiedot) ja vastaa 2022 rahassa 60000 euroa. 1985 keskipalkka oli 2022 rahassa n. 1100 e. 205 GTi oli jo halvempi kun maksoi "vain" 83000 markkaa v. 1985 mutta ei mikään halpa ostos sen ajan ostovoimalla. Tavallisen autoilijan auto oli Opel Kadett tai Ascona, Nissan Sunny tai jopa Bluebird ja sen sellaiset jotka eivät mitään kummoisia kulkineita olleet. Harva tavallinen peruskuluttaja siihenkään aikaan pystyi tai halusi ostaa nautiskeluautoa kuten 205 GTi vaan osti vaatimattoman ja epänautinnollisen tylsän ja karun käyttöauton johon piti saada perhe mahtumaan ja johon rahat riitti asuntolainan ja elinkustannusten jälkeen.

Mulle taas noi 90-2000 luvun alun autot on edustaneet sitä parasta autoilun aikakautta. Aikakausi jolloin tekniikka oli jo riittävän kehittynyttä että autoista saatiin hyviä, vaivattomia ja suhteellisen taloudellisiakin ajaa unohtamatta moderneja mukavuuksia kuten aktiivivakkaria, navigointia etc.
Tuosta on menty pelkästään alamäkeä kun kaikessa huomioidaan liiallisesti kulutusta, ympäristöystävällisyyttä ja ylipäätään kaikenlaista säästöhömppää.
Otetaan joku 90-luvun lopun E38 tai W140 Ässämersu. Nykypäivänäkään ei ole kovin montaa niin hiljaista autoa, ja omasta mielestäni esim G-koppainen seiska ei pääse laatuvaikutelmassa lähellekään sitä samaa fiilistä kaikkine nintendoineen, joka on ollut vaikka siinä E38:ssa. Jotenkin tuon aikakauden kalliit autot tuntuvat oikeasti siltä että ne on suunniteltu kestämään ja miellyttämään kuljettajaa ja matkustajia kuluista huolimatta. Tuoreemmissa sitten on taas ohuemmat ikkunat koska paino, vähemmän äänieristeitä koska paino, enemmän kosketusnäyttöjä ja virtuaalimittaristoa sun muuta koska säästö. Puhumattakaan dieselkoneisten EGR, DPF, DEF yms. saastasta. Mieluummin otan tuuman paksut sivulasit eristämään ääntä, kuin jonkun hajukuusihajustejärjestelmän tuomaan "dynaamista luksuksen tuoksua" sisään kabiiniin. Nykyään kun sitä hiljaisuutta ja jämäkkää fiilistä ei saa edes rahalla.
Juuri se tunnottomuus ja mekaanisen tuntuman puute tekee niistä kalliistakin nykyautoista arvaamattoman tuntuisia ja epäloogisesti käyttäytyviä. Toki suoraan moottoritiellä niillä on ihan hieno ajaa.

Mulla on ollut harrasteautoina noita 90 luvun laitteita kaikenmoisia ja kyllä joku ysäri LS Lexus, S Mersu tai 5/7 Bemari on ehjänä tänäkin päivänä niin hieno laite ajaa, että voisin käyttistellä sellaisella hyvin, ellei niistä vääjäämättä ikänsä takia tulisi jo niin vahvasti harrastepuolen laitteita ja täten kalliita ylläpitää. Mitään ideaa niissä ei taas ole jos kori on ruosteessa, tukivarret väljänä ja muutenkin koko laite väsähtänyt - vaan sellaisen pitää olla TIP TOP.

Muistan hyvin monta kertaa vaikka sen entisöidyn E38:n ratista jokun kalliin nykyauton rattiin hypättyäni sen fiiliksen että on se surullista kun kaikki on tehty säästö takaraivossa ja yritetään kuluttajalle myydä uusina hienoina innovaatioina.

 

[TurboJ]

Mulle taas noi 90-2000 luvun alun autot on edustaneet sitä parasta autoilun aikakautta. Aikakausi jolloin tekniikka oli jo riittävän kehittynyttä että autoista saatiin hyviä, vaivattomia ja suhteellisen taloudellisiakin ajaa unohtamatta moderneja mukavuuksia kuten aktiivivakkaria, navigointia etc.
Tuosta on menty pelkästään alamäkeä kun kaikessa huomioidaan liiallisesti kulutusta, ympäristöystävällisyyttä ja ylipäätään kaikenlaista säästöhömppää.
Otetaan joku 90-luvun lopun E38 tai W140 Ässämersu. Nykypäivänäkään ei ole kovin montaa niin hiljaista autoa, ja omasta mielestäni esim G-koppainen seiska ei pääse laatuvaikutelmassa lähellekään sitä samaa fiilistä kaikkine nintendoineen, joka on ollut vaikka siinä E38:ssa. Jotenkin tuon aikakauden kalliit autot tuntuvat oikeasti siltä että ne on suunniteltu kestämään ja miellyttämään kuljettajaa ja matkustajia kuluista huolimatta. Tuoreemmissa sitten on taas ohuemmat ikkunat koska paino, vähemmän äänieristeitä koska paino, enemmän kosketusnäyttöjä ja virtuaalimittaristoa sun muuta koska säästö. Puhumattakaan dieselkoneisten EGR, DPF, DEF yms. saastasta. Mieluummin otan tuuman paksut sivulasit eristämään ääntä, kuin jonkun hajukuusihajustejärjestelmän tuomaan "dynaamista luksuksen tuoksua" sisään kabiiniin. Nykyään kun sitä hiljaisuutta ja jämäkkää fiilistä ei saa edes rahalla.
Juuri se tunnottomuus ja mekaanisen tuntuman puute tekee niistä kalliistakin nykyautoista arvaamattoman tuntuisia ja epäloogisesti käyttäytyviä. Toki suoraan moottoritiellä niillä on ihan hieno ajaa.

Mulla on ollut harrasteautoina noita 90 luvun laitteita kaikenmoisia ja kyllä joku ysäri LS Lexus, S Mersu tai 5/7 Bemari on ehjänä tänäkin päivänä niin hieno laite ajaa, että voisin käyttistellä sellaisella hyvin, ellei niistä vääjäämättä ikänsä takia tulisi jo niin vahvasti harrastepuolen laitteita ja täten kalliita ylläpitää. Mitään ideaa niissä ei taas ole jos kori on ruosteessa, tukivarret väljänä ja muutenkin koko laite väsähtänyt - vaan sellaisen pitää olla TIP TOP.

Muistan hyvin monta kertaa vaikka sen entisöidyn E38:n ratista jokun kalliin nykyauton rattiin hypättyäni sen fiiliksen että on se surullista kun kaikki on tehty säästö takaraivossa ja yritetään kuluttajalle myydä uusina hienoina innovaatioina.

Kyllä nuo 1990-luvun alun mallit tosiaan olivatkin absoluuttisen laadun huipentuma henkilöautoissa. Ne oli tehty kestämään ja sen ne todella tekivät. Eikä tuo koskenut pelkästään eliittimerkkejä, vaan melkein joka valmistajalla oli malleja, joilla tyypillisesti pystyi ajamaan 500 tkm eikä aina käytetty edes synteettistä moottoriöljyä. Nykyaikaisten autojen ylläpito on niin monimutkaista ja kallista, ettei samanlaisia suoritteita edes yritetä tehdä poislukien tietyt harvat (ja hintavat) mallit. Eikä peruskestävyys nyt vain kerta kaikkiaan yllä samaan tasoon kuin ennen. Oli kasarillakin heikommin kestäviä malleja, mutta nykyinen kertakäyttöisyys ei sentään tullut edes kuuloon. Mutta onneksi sentään kertakäyttökulttuuri on todella ympäristöystävällistä - senhän nyt kaikki tietävät.

Asiat koetaan tietysti eri tavalla mutta itselläni on melko päinvastainen näkemys. Kokemusta on muutaman vuosikymmenen tekniikkaa edustavista autoista ja paras omistamistani on nykyinen muutaman vuoden vanha suuri auto. Minä nautin siitä, että auto on seesteinen ja väsyttämätön ajettava pitkällä matkalla ja yllättävän helppo kaupungissa kokoisekseen. Auto kulkee suoraan ohjaamatta silloin kun pitää ja ohjaus toimii loogisesti silloin kun autoa ohjataan, ohjauksessa ei tule vastaan yllätyksiä, voimansiirto toimii tehokkaasti ja auton suorituskyky on riittävä eri olosuhteisiin. Pitkän matkan ajaminen on leppoisaa ja hyvällä kelillä parhaimmillaan rentouttava kokemus äänikirjaa tai musiikkia samalla kuunnellessa, melkein jopa laatuaikaa omassa rauhassa. Kaistavahdit ja automaattiset hätäjarrutustoiminnot toimivat niin, että niistä ei ole mitään häiriötä normaalille autoilulle. Kaistavahtia ei edes huomaa. Toki on huonojakin toteutuksia joissain autoissa mutta autojen eri ominaisuuksista on ollut hyvä ja huonoja toteutuksia kaikkina aikoina. Ihan sama onko hellettä tai pakkasta on autolla ajaminen ihan samanlaista, ei ole mitään entisajoista tuttuja pakkasesta jäykkiä polkimia ja vaihteensiirtoja ym.

Oli vanhoissa autoissa oma hupinsa tietysti mutta nykyisellä voi helposti ajaa vaikka 500 kilsan rupeaman ilman että perille päästyä on ajamisesta väsynyt. Mutta minä en harrasta autoa enkä ajamista, vaan ajan sillä ilman harrastelua ja pidän siitä, että homma toimii sujuvasti.

Vikapaikkoja on uusissa tietysti enemmän kuin vanhoissa autoissa eikä niiden korjaus onnistu itse, mutta kun tarpeeksi monta kymmentä vuotta mennään taakse historiassa niin eipä sen ajan autotkaan joitain ikiliikkujadieselmersuja lukuun ottamatta tekniikaltaan todellakaan kestäviä olleet. Eikä uusi auto sitten kaipaa perushuoltoakaan läheskään niin usein kuin edes 80- ja 90-lukujenkaan autot eikä säännöllisen huollon paikkojakaan ole niin monia kuin reippaasti vanhemmissa autoissa. Mulla riittää huolto-ohjelman mukainen kerran vuodessa huoltoa ja huoltoväliäkin jää sittenkin minulla käyttämättä vaikka reilut 20000 km per vuosi tulee ajoa.

Vanhoissa autoissa tuli itsellänikin vastaan sitten sellaisia vikoja ja ominaisuuksia joista ei ole enää tarvinnut kärsiä. Kaasuttimen kalvon hapertuminen rikki, no se oli helppo vaihtaa itse, pakoputken puhki ruostuminen milloin mistäkin, auton hyytyminen pakkasella jota piti jäänestoaineella lääkitä sekä muut talvikelien oikut jne. Syyläri ei sentään mennyt koskaan puhki koska omat autoni ovat tarpeeksi uusia olleet aina.

Eräässäkin omana aikanaan hyväksi talviautoksi kehutussa 70/80-lukujen tekniikkaa edustavassa klassikossa ei ollut talvella yhtään mitään muuta hyvää kuin siihen aikaan isot pyörät ja hyvä etenemiskyky lumessa. Ja ajettavuus ja ohjauksen tunnokkuus oli esim. 80-luvulla vähintään yhtä paljon tai jopa enemmän siitä kiinni, mikä auto oli alla kuin nykyisin. Oli huonoja ja hyviä.

Tehokkaat pikkusportit oli tietysti asia erikseen, mutta laadukkaalla perusautollakin saattoi kuorman kanssa olla tuskaista päästä jyrkän mäen päälle nopeuden hiipumatta normaalilla matka-ajovaihteella, piti hakea pienempää. Ilman ohjaustehostinta olevan auton pysäköiminen ei ollut mitään ajamisen nautintoa ainakaan itselleni, ei manuaalivaihteiden käyttö, matka-ajo ilman minkäänlaista vakio-nopeussäädintä jne. eikä mikään muukaan epämukavuus mitä autoiluun siihen asti kuului. Pitkä matka todellakin tuntui pitkältä.

Nautinnollisista entisajan autoista mainitsemistasi esim. Saab 900 Turbo oli omana aikanaan todella kallis auto, hinta vuonna 1985 oli n. 162500 markkaa (ajovalo.net tiedot) ja vastaa 2022 rahassa 60000 euroa. 1985 keskipalkka oli 2022 rahassa n. 1100 e. 205 GTi oli jo halvempi kun maksoi "vain" 83000 markkaa v. 1985 mutta ei mikään halpa ostos sen ajan ostovoimalla. Tavallisen autoilijan auto oli Opel Kadett tai Ascona, Nissan Sunny tai jopa Bluebird ja sen sellaiset jotka eivät mitään kummoisia kulkineita olleet. Harva tavallinen peruskuluttaja siihenkään aikaan pystyi tai halusi ostaa nautiskeluautoa kuten 205 GTi vaan osti vaatimattoman ja epänautinnollisen tylsän ja karun käyttöauton johon piti saada perhe mahtumaan ja johon rahat riitti asuntolainan ja elinkustannusten jälkeen.

Tosiaan, eri näkökulmista syntyy erilaisia kokemuksia. Erilaisuus on rikkautta, mutta meille harrastajille vain ei enää ole tarjontaa ja se on surullista.

Ajoavustimien pitäisi omasta näkökulmastani katsoen olla valinnaisvarusteita. Ainoat ajoavustimet, jotka omassa ajossa hyväksyn ovat jarru- ja ohjaustehostin sekä ABS-jarrut. Monen mielestä esim. ajovakaudenhallintajärjestelmä on aivan ehdoton olemassa ja ymmärrän toki senkin näkökulman. Olen ajanut henkilöautolla vähän vajaan miljoona kilometriä, josta noin puolet "vakautetulla" autolla. Kylmä tosiasia on, että yhtään ainoaa kertaa ei vakautussysteemi ole ollut minulle hyödyksi; haitaksi sen sijaan erittäin monta kertaa. Mikäli en olisi aikoinani opetellut ajamaan autolla ilman mitään aktiiviapuja saattaisi tilanne olla toinen. Ja tässäkin on harrastajaulottuvuus mukana: eivät kaikki ole tehneet systemaattista ajotaitoharjoittelua radalla, jääradalla, kartinghallissa jne jne, ja ilman tällaista innostusta ajamiseen ajatus voisi olla erilainen. Kaikkein kamalinta on ohjauksen ja jarrujen pakkoaktivaatio - ja valitettavasti nämä ovat kyllä aiheuttaneet ympäri maailman lukuisia vakavia onnettomuuksia. Jos jokin turvajärjestelmä toimisi aina 100% oikein ja luotettavasti, niin olkoon sitten osana autoa. Muttei sellaista järjestelmää ole koskaan vielä keksitty.

Autojen kestävyyden ja luotettavuuden suhteen muuten kuuluu hyvin toisenlainen viesti ammattikorjaajien kuin vaikka alan median suusta. Itsellänikin on autoalalta pitkähkö työkokemus ja sen myötä on huomannut hyvin monen asian kehittyneen väärään suuntaan. Itse osien kestävyys on nykyään valitettavan usein heikko, mutta suurimman ongelman aiheuttaa korjaamisen hankaluus ja kalleus. Takuulla ja tehtaan huoltoväleillä pärjää joskus muutaman vuoden, mutta sen jälkeen alkavat ongelmat.

Autojen hinnoista sen verran, että harva harrastaja ostaa autonsa uutena. Mainitsemani mallit eivät kaikkein edullisimmat ostohinnoiltaan olleet, mutta kuitenkin kaikki sellaisia, että tavalliseen kansaan kuuluvana on niitä ollut mahdollista hankkia. Oleellista on sekin, että monen mainitun tapaisen sporttimallin alapuolella perusmallistokin on ollut paljon nykyautoja tunnokkaampi, herkempi ja aktiiviselle kulkettajalle paremmin käteen istuva. Silti kustannuksissa on tapahtunut radikaali muutos nimenomaan siinä, millä hinnalla jokin tietty auto on yleensä hankittu.

Esimerkki: Tuttavapiirissä oli kymmenvuotias Alfa Romeo 75 vuonna 1999. Se oli sinä vuonna ostettu 180 tkm ajettuna hintaan 10.000 mk. Uuden hinta oli kymmenen vuotta aikaisemmin ollut reilu 130.000 mk, eli ostohinta oli ollut alle 8% uuden hinnasta. Samana vuonna 1999 oli perheessä Saab 900 Turbo, joka oli ostettaessa 12-vuotias ja 200.000 ajettu. Sen hinta oli 17.000 mk ja kun uuden hinta oli noin 180.000, niin ostohinta oli reilu 9% uuden hinnasta. Molemmat autot olivat hyvässä käyttökunnossa ja palvelivat siitä eteenpäin päivittäisessä ympärivuotisessa ajossa perheen ensisijaisena kulkuneuvona. Tänä päivänä vastaavantasoisia käytettyjä ostaessa joutuu katselemaan 20-vuotiaita kymmenvuotiaan sijaan päästäkseen edes lähelle kymmenen prosentin hintatasoa - eikä se sittenkään yleensä toteudu. Esim. toiseen näistä esimerkkiautoista verrattu 10-vuotias Alfa Romeo Giulietta vajaan 200 tkm ajettuna maksaa tällä hetkellä noin 8-9.000 €, kun uuden hinta on ollut n.38.000€. Se on yli 20% uuden hinnasta, vaikka kyseessä on poikkeuksellisen nopeasti arvoaan pudottava automalli. Suositumpien merkkien keskuudessa jäännösarvot ovat nykyisin usein vielä kovempia 20 vuoden takaiseen verrattuna.

 

[kurkimies]

Kyllä nuo 1990-luvun alun mallit tosiaan olivatkin absoluuttisen laadun huipentuma henkilöautoissa. Ne oli tehty kestämään ja sen ne todella tekivät. Eikä tuo koskenut pelkästään eliittimerkkejä, vaan melkein joka valmistajalla oli malleja, joilla tyypillisesti pystyi ajamaan 500 tkm eikä aina käytetty edes synteettistä moottoriöljyä. Nykyaikaisten autojen ylläpito on niin monimutkaista ja kallista, ettei samanlaisia suoritteita edes yritetä tehdä poislukien tietyt harvat (ja hintavat) mallit. Eikä peruskestävyys nyt vain kerta kaikkiaan yllä samaan tasoon kuin ennen. Oli kasarillakin heikommin kestäviä malleja, mutta nykyinen kertakäyttöisyys ei sentään tullut edes kuuloon. Mutta onneksi sentään kertakäyttökulttuuri on todella ympäristöystävällistä - senhän nyt kaikki tietävät.

Hyvä esimerkki on laadun huonontumisesta on esim. P10 Primeran jakopäänketju verrattuna P12. Noilla -90 luvun alussa bensa-Primeroissa jakopää kesti helposti ajoa yli 300tkm, niin siinä missä P12 jakopäänketju joudutaan jo vaihtamaan viimeistään 150tkm kohtaalla. Sama noissa tietyissä Almeroissa.

 

[TurboJ]

300 tkm (ellei enemmänkin) oli yleisesti jakoketjun odotettu käyttöikä oikeastaan merkillä kuin merkillä, mutta nykyään tehdään moottoreita, joissa on kyseinen remontti saatettu tarvita jo kolmeen kertaan sadan tuhannen kilometrin aikana.

 

[Pavosen Heska]

Nuoruudessa monenlaista 70-luvun ja sitä tuoreempia autoja tullut ajettua mutta ei noita voi huonoiksi sanoa kun olivat aikansa tuotoksia ja usein huollon puutteesta johtuen huonossa kunnossa.

Auto joka ei todella saanut hyvää arvosanaa oli joku -20 mallinen pikku Volvo joka oli pari päivää sijaisautona. Voimaton moottori josta vasta yläkierroksilla löytyi tehoa, löysä alusta ja tunnoton ohjaus. Lisäksi auto luki liikennemerkeistä nopeusrajoitukset ja jatkuvasti vilkutteli niitä mittaristoon rajoituksen ylityttyä vähänkin. Kierroslukumittarin korvikkeena oli joku väriä vaihtava rinkula joka totta kai sykki punaisena kun ajoi liikenteen tahdissa. Tähän vielä lisäksi lukuisat huomiovaroitukset jos joku auto oli rinnalla sekä ratin väristelyt niin eipä jäänyt ikävä autoa palauttaessa. Varmaan noita ominaisuuksia saa pois kytkettyä mutta fiilis ajamisesta oli kuin olisi apupyörät laitettu fillariin. Ei ollut itselle sopiva kuljetin...

Ehkä surkein auto millä ajanut oli Ford Ka mutta ei sitä kai oikeaksi autoksi ole tehtykään? Tuolla autolla mutkatiellä fysiikan rajat löytyvät ennen tieliikennelain rajoja mutta toisaalta jarrut eivät riitä taajamanopeuksiinkaan.
Lyhyt akseliväli, tunnoton ohjaus, onneton alustan geometria ja auton keveys tekevät autosta kiikkerän ajettava. Tehoton moottori laittaa kytkimen koville ja jatkuva lappu lattiassa ajaminen ei ole taloudellista. Sisusta ja varusteet mopoauto tasolla... Onneksi noita ei enää juuri liikenteessä näy.

 

[Pavosen Heska]

tuplat

 

[Frankie]

Ehkä surkein auto millä ajanut oli Ford Ka mutta ei sitä kai oikeaksi autoksi ole tehtykään? Tuolla autolla mutkatiellä fysiikan rajat löytyvät ennen tieliikennelain rajoja mutta toisaalta jarrut eivät riitä taajamanopeuksiinkaan.
Lyhyt akseliväli, tunnoton ohjaus, onneton alustan geometria ja auton keveys tekevät autosta kiikkerän ajettava.

En ole tuolla kinnerillä ajanut, mutta minusta tuota kyllä nimenomaaan kiiteltiin ajettavuudestaan.

 

[Pyrres]

En ole tuolla kinnerillä ajanut, mutta minusta tuota kyllä nimenomaaan kiiteltiin ajettavuudestaan.

Juu ei se paskin ollut. Ei todellakaan täydellinen auto, mutta hyvin sillä ajoi takaa-ajokohtauksien kamera-autona aikanaan. Ei nopein ohjaus, ei tunnollisin se ja tämä... mutta toimi yllättävän hyvin.

 

[Pavosen Heska]

Juu ei se paskin ollut. Ei todellakaan täydellinen auto, mutta hyvin sillä ajoi takaa-ajokohtauksien kamera-autona aikanaan. Ei nopein ohjaus, ei tunnollisin se ja tämä... mutta toimi yllättävän hyvin.

Tämäkin oli laina-auto pari päivää. Vähänkään reilummassa kaarteessa joko kevitti takapyörää ja pyrki sisäkurviin tai sitten eturengas taittui alle ja aliohjasi ulos päin. Varmaan aktiivisella ajamisella olisi saanut kurvissa yliohjaavaksi ja kaasulla ulos vetäessä vakaammaksi. Yleensä tuollaiset ominaisuudet pitää hakea esiin mutta tämä Ka tarjosi ihan normaali vauhdeillakin tilanteita. Renkaissa oli ilmaa ja ne oli jotkut mustat ja pyöreät kapeat rinkulat. Ehkä rengas ei ollut ihan paras mahdollinen merkiltään ja ominaisuuksiltaan.
Nyt meillä taloudessa on saman ikäinen Ford kun tytöllä on ajoharjoittelu autona -98 Puma ja sitä ei voi kuin kehua suorituskyvyn ja ajo-ominaisuuksien puolesta. Pojalle en tuollaista sporttia olisi ekaksi autoksi missään nimessä voinut antaa...

 

[TurboJ]

^Puma ja Ka olivat kuitenkin alustarakenteeltaan lähisukulaiset. Valtava ero ajettavuudessa selittyy sillä, että Puma oli Fordin moottoriurheiluosaston jalostama ja sen takia yksi aikakautensa parhaista etuvedoista ajettavuudeltaan. Tämä osoittaa, että nykyautoistakin pystyisi tekemään hauskan jos halua olisi. Puma oli meikäläisellä käyttöautona pari vuotta ja hauskaa oli. Laatutaso puolestaan ei yltänyt ajo-ominaisuuksien tasolle.

 

[Enigma]

Vittu näitä jotka nyky Tojotia haukkuvat. Eivät ole ajaneet Ladoja tai vaikka vanhempia Transitteja. Ne ei tiedä mitään autoilusta. Yleensäkin 80-luvun jälkeen ajettavuudessa ei ole etuvetoisuuden jälkeen tullut suuria muutoksia. Toiset ovat laiskempiaii toiset, siinä se.Kaikilla ollaan pärjätty. Vielä 70-luvulla suurin osa autoista oli takavetoisia, niin märkään ruohikkoon jäi kiinni. Saab ja Volvo oli sen ajan parhaimmistoa. 96 oli parhaita ajettavia, jos vaan korvat kesti meteliä. Volvo oli tasapainoisin ajettava, joskin perusmoottorilla janoinen. 99 oli lämmin mutta mutkissa puskeva .
Ei ne nyky takavetoiset ole huonoja, ovat tarkempia renkaiden suhteen. Talviajon suhteen etu ja neliveto parhaita normikäytössä.
Ei volkkarit ja Skodat ole sen kummempia ajettavia. Työajossa kumpaakin merkkiä tullut ajettua. Töissä ollessa ei tule muuhun kiinnitettyä huomiota kuin radion toimintaan. Mersussa sekin on hoidettu mallikkaasti.

 

[Tctic]

Erikoista tosiaan on, jos -19-> Rolla on huonoin auto millä on ajanut ja sekin vain sen takia, että infotainment ei ole yhtä hyvä kuin muilla merkeillä, penkit eivät satu passaamaan omalle takapuolelle ja melu häiritsee. Voi sanoa, että asiat ovat silloin olleet koko elämän autojen osalta todella hyvin.

Itse laitoin huonommaksi tuon -17 i20:n vaikka olen ajanut Amazonilla, -70-luvun Celicalla, 90-luvun Corollilla, vuosikausia MK2 Cliolla ja monella muullakin, kaikissa on ollut omat luonteenpiirteensä, mutta eivät ne varsinaisesti ole olleet huonoja ajaa. Minun käteeni on parhaiten sopinut mb w202 ja -10 Mazda 6, tosin kutonen oli "väärällä" koneella ja toivottoman laiska.

Nykyisenä autona minulla on -20 Rolla ja ajettavuudeltaan se on mielestäni hyvä, toki melu häiritsee esim. kuluneilla kesärenkailla, mutta kitkoilla se on ok. Ohjaus on huomattavasti parempi kuin esim. T27 tai T25 Avensiksessa, vaikka varsinkin T27 oli mielestäni paremmin tehty auto. Rollan penkit Style varustetasosta eteenpäin ovat hyvät minulle, mutta eivät ne missään nimessä ole esim. Opelin Agr tai Bemarin tai Volvon sporttipenkkien tasolla. Sitä puolta Toyota ei vain yksinkertaisesti osaa. Corolla on halvalla tehty kansanauto, jonka ajettavuus on hyvä ja luotettavuus erinomainen, onko se sitten jonkun muun seikan takia huono auto, ehkä tosiaan jonkun mielestä.

 

[j-o-r-e]

Aika sumentaa muistot: 106:set oli nelipyttyisiä 1.0-1.6L ja viisipaikkaisia.

106 oli hieno auto kaupungissa: Mahtui joka paikasta ja kätevä pyöritellä, vaikkei omassa ollut edes ohjaustehostinta. Litran 60hv riitti pitkälle ~700 kg autossa, eikä sinkitty kori ruostunut helposti. Tilaa oli niukasti, 190cm kuskilla oli ratti ja viikset sylissä, olisi ylettynyt takapenkiltä ajamaan.
Talvella auto oli mielenkiintoinen ajettava. Painojakauma oli jotain 80/20, niin taka-akseli oli aina jäällä luisussa ja takajarrut lukossa (ei-abs malli). Uraiset 80+ km/h tiet oli pahin painajainen, kun kapea rengasväli sopi huonosti uriin ja saattoi suoralla tielläkin päätyä luisuun.

Oli kyllä hieno peli. Mutsilla oli tollanen 1.5 vapari dieselillä, joten painojakauma varmaan vieläkin jännempi. Ajoin itsekin silmä kortin saatuani vuosikausia. Renkaiden vaihto oli kätevää kun etupäästä tunkkaamalla sai myös takarenkaan ilmaan.

 

[mölyä]

Muistan vielä elävästi sen hetken kun lähdin veljen ykköskoppasella Yariksella kiihdyttämään motarille Sääksjärven liittymästä Tampereen keskustaa kohti, tästä on jotain 22 vuotta aikaa. Aivan järkyttävä auto mihinkään muualle kuin kaupunkiajoon. Muuten kyllä pomminvarma peli, Foodora-kuskien suosikki tätä nykyä.

 

[laattamaa]

Lada 110, laiska ja karsia moottori, kauhia sisusta/ergonomia, alusta aivan hanurista. Tuota ennen luulin että samara oli karsia vaan 110 vei voiton.

 

[varadruidi]

Viime aikoina on tullut ajeltua lähinnä vain erilaisilla sähköautoilla, joista huonoudessaan mieleenpainuvin on ollut Skoda Enyaq. Yksikään ajamani nykyauto ei ole ollut oikeastaan huono, mutta Skoda erottui selkeästi muista jääden taakse pakettiautomaisella huojunnallaan jopa joistakin pakettiautoista. Tehoja olisi saanut olla myös enemmän noin painavaan autoon nähden. Vanhemmista autoista tulevat mieleen Mondeot ja Primerat.

 

[asddsa]

Aika vähän kokemusta erilaisista autoista, mutta huonoin tähän mennessä oli joku Hyundain pikkukippo (olisikohan ollut i20) jolla jouduin kerran ajamaan. Tuntui vain jotenkin aivan kauhean epävakaalta kun vauhtia oli vähänkään enemmän. 80 km/h vauhdissa ja loivassa mutkassa alkoi jo vähän jännittää.

 

[Cortonki]

Aika vähän kokemusta erilaisista autoista, mutta huonoin tähän mennessä oli joku Hyundain pikkukippo (olisikohan ollut i20) jolla jouduin kerran ajamaan. Tuntui vain jotenkin aivan kauhean epävakaalta kun vauhtia oli vähänkään enemmän. 80 km/h vauhdissa ja loivassa mutkassa alkoi jo vähän jännittää.

En tiedä millä olet ajanut, mutta ainakin se toisiksi uusin korimalli on tehty liiankin "ajamisen ehdoilla", kun perä on liian jäykkä ja maavaraa niin vähän, että etulippa ottaa autotallin kynnykseen tai hidastetöyssyyn kiinni, jos ei ole varovainen. Se kaasupoljin on ihan saatanasta, kun tasanopeutta haetaan nojaamalla kenkää sivulle, että poljin pysyisi edes jotenkin paikallaan ilman jalan puutumista.

 

[OskuK]

Kävin koeajamassa aikoinaan 10tkm ajetun takavetoskodan. Se oli kyllä aika kokemus, ei olisi uskonut että niin uusi auto tuntuisi niin wanhalta. Nopeusmittarikin pomppi ihan omiaan.
Mutta aika kultaa muistot on kyllä totta, Lancia Beta, joka oli hiukan eri maata kuin edellinen kuplani, ja oli herkkuja joita ei silloin ollut missään. Toki valtaosa herkuista ei enää siinä vaiheessa toiminut, kun se käytettynä ostin, niistä olenkin jossain muistelut sokerisesti ;-) mutta ajaminen oli kaikintavoin juhlaa. Tehoa, jarrut, sisustus.
-Mutta paria autoa myöhemmin, kävin istahtamassa samanlaisessa ja jo ajoasentokin tuntui jo erikoiselta...

Palaamassa Euroopankierrokselta 1984: