Hullu 80 -luku

[Thoth]

Noita vanhoja Printti-lehtiä lukiessa ehkä eniten naurattaa Memotech mainokset. Niistähän ei todella erottanut oliko mainostettu kone suosittu, vai oliko valmistaja jo konkassa.

 

[Zeppelin]

Ja retromalliin on hyvin kopioitu myös alkuperäisten vika (ominaisuus), eli se, että jonkin ajan jälkeen kytkimen kontakti pettää ja sitä saa asetella tarkkaan, jotta lamppu suostuu toimimaan.

Tämähän oli suunnilleen kaikkien taskulamppujen (pl. jotkut kalliit pro mallit) vakio-ominaisuus. Muita hauskoja ominaisuuksia olivat nykymittapuun mukaan todella huono paristojen kesto ja polttimoiden hajoaminen. Nykyään saa parilla eurolla led taskulampun jossa kaikki on paremmin. Joissain tavaroissa kehitys on todella mennyt eteenpäin.

 

[Lucas]

Tämähän oli suunnilleen kaikkien taskulamppujen (pl. jotkut kalliit pro mallit) vakio-ominaisuus. Muita hauskoja ominaisuuksia olivat nykymittapuun mukaan todella huono paristojen kesto ja polttimoiden hajoaminen. Nykyään saa parilla eurolla led taskulampun jossa kaikki on paremmin. Joissain tavaroissa kehitys on todella mennyt eteenpäin.

1980-luvun alkupuoliskolla oli myynnissä vielä näitäkin taskulamppuja:

Söivät muistaakseni tällaisia 4,5V paristoja:

Valo"teho" noissa lampuissa oli samaa luokkaa suunnilleen kuin nykyaikaisessa älypuhelimessa on näytön kirkkaus valkoisella kuvalla.

Värilliset suodatinkalvot päällä valoteho ei ollut sitäkään.

Lapsena alle 10-vuotiaana olisin halunnut saada sellaisen yhtä valotehokkaan taskulampun mitä sen ajan tv-sarjoissa ja elokuvissa joskus näki. Joskus isompana sitten ymmärsin, että sellainen valoteho mikä niissä muka syntyy taskulampun pistämällä päälle vaatii varmaan yli kilowatin LED-tehoa eli luokkaa 100 tuhatta lumenea tai enemmänkin. Ja niistä 1980-luvun "hehkulankaisista polttimoista" lähtee ehkä 1 watti tehoa ja 10 lumenea valoa sillä 1 watin sähköteholla.

 

[LimeriX]

Mieleen muistuu 80-luvusta vielä ns. Reilu meininki, kun juuri kortin ajaneina halusimme hieman harjoitella sivuluisun oikaisua ja käsijarrukäännöksiä. Helsingin Katajanokalla oli iso satama-alue, jossa oli talvisin liukasta ja iltaisin/öisin tyhjää. Joskus poliisit tulivat katsomaan, mitä nuoret kollit touhuaa. Sanoivat vain, että hyvä että harjoitellaan siellä missä ei muuta liikennettä ole. Poliisit silloin vielä lähinnä keskittyivät jahtaamaan oikeita konnia, toki nuorison autojakin pysäyttelivät jos ei ollut rekkari tullut jo tutuksi. Silloin saatu "itseopittu" (Tekniikan Maailman neuvoilla terästettynä) liukkaan ajon harjoittelu on kyllä pelastanut henkeni muutamankin kerran, kun takavetoinen auto on kuormaamattomana tarjonnut yllättäen kylkeä menosuuntaan. Ensimmäistä kertaa ehkä ekaa omaa autoa mökiltä haettaessa maaliskuun alkupuolella -89, kun silloinhan sai ajaa jo kesärenkailla ja talvirenkaita ei vielä ollut hoksannut hankkia. Tuona keväänä varsinainen lumitalvihan tuli vasta maaliskuussa, joten oli jännä maaliskuu tuoreella autoilijalla... Siihen aikaan "driftaus" ei ollut vielä muotia, vaikka talvisin ehkä jo yritettiin jotain sen suuntaista.

Nykyään poliisit lätkäisevät sakkoa armotta, jos näkevät että joku harjoittaa tuollaista itseopiskelua ja yrittää parantaa talviajotaitojaan, paitsi ehkä täysin aidatulla alueella. Kaikkinainen auton takapään luisuttelu on kiellettyä. No eipä satama-alueetkaan ole enää avoimia, aidat on ympärillä ja ankarat ukaasit kylteissä. Kasarilla pääkaupungissakin likipitäen kaikki ajoivat ajokortin, parempituloisten perheiden pojat (ja muutamat tytötkin) ajoivat suoraan ABC-kortin kuorma-autolla, me köyhemmät pelkän "neitikortin" eli AB:n. No onneksi sen sai korotettua C-luokkaan vielä viimeistä kertaa vuonna 2009...

 

[qwertyu]

No onneksi sen sai korotettua C-luokkaan vielä viimeistä kertaa vuonna 2009...

Oletko montakin kertaa tarvinnut sitä C-kirjainta?

 

[Grazer]

Oletko montakin kertaa tarvinnut sitä C-kirjainta?

Ei välttämättä montaakaan kertaa, mutta itsekin hankin C-kortin luokankorotuksena 2009 hetkeä ennen ajokorttiuudistusta ihan vaan varmuuden vuoksi, kun vielä helpolla ja halvalla sai. Jos nyt haluaisi niin 35h kurssi ja kah, taas olisi ammattipätevyys voimassa.

CE-rekkakortti, virtuaaliteoriatunnit ja 10 ajotuntia, 1390 €

Suorita rekkakortti Traffimasterilla, virtuaaliteoriatunnit 5 tuntia voit tehdä vaikka omalla tietokoneella tai älypuhelimella. CE-kortti nyt nopeasti, lue lisää rekkakurssin sisällöstä ja vaatimuksista.

trafficmaster.fi

Hiukan enemmän "voimaa" ennen 2009 myönnetyssä kortissa kuin sen jälkeen.

Vieläkös tuo oli 80-luvulla niin että jos ajoi BC-kortin, niin se ajettiin pelkästään kuorma-autolla eikä tarvinnut neiteillä henkilöautolla?

Joko itäsaksalaiset Artaksen taskulamput oli mainittu?

EDIT: Tuossa ylhäällä olikin näköjään juuri keskustelua aiheesta.

Artas taskulamppu - Kauppapaikat.net

Artas taskulamppu alkaen 10 €. Ilmoituksia yhteensä 4, Myydään käytetty, ostetaan ja rekrytoidaan. Kaikki Artas taskulamppu-ilmoitukset sivustoilta Tori.fi, Nettiauto.com, Duunitori.fi, Findit.fi, Nettimoto.com ja Nettimarkkina.com.

kauppapaikat.net

Nuo käyttivät myös yllämainittua 4,5-volttista paristoa ja pariston pidempi liuska piti taivutella pariston ja lampun rungon väliin virtakytkimen alle. Erään sähkömiehen mukaan hankalin homma, jonka sähkäri saattoi joutua tekemään, oli vaihtaa paristo tuollaiseen taskulamppuun. Pariston vaihdon jälkeen sitä ei kuulemma meinannut millään saada palamaan tuosta virtakytkintoteutuksesta johtuen.

 

[GuntherPrien]

Vieläkös tuo oli 80-luvulla niin että jos ajoi BC-kortin, niin se ajettiin pelkästään kuorma-autolla eikä tarvinnut neiteillä henkilöautolla?

Tuolloin sai siinä samalla sen A:n ajamatta metriäkään moottoripyörällä ajoipa sitten henkilöauto- tai kuorma-autokorttia. Kyllä ainakin itselläni autokoulussa ajatutettiin pari kertaa henkilöautolla vaikka kuorma-autokorttia oltiin ajamassa. 90-luvun puolivälissä sai "pikku-e:n" pelkällä hakemuksella ja uusilla passikuvilla.

Kun itse kävin -88 autokoulun uudistettiin kirjallisia kokeita. Aiemmin oli autokouluilla samat kokeet kuin oli konttorilla, joten hyvä muistinen saattoi päästä läpi pelkästään lukemalla ensimmäisen kysymyksen ja loput vastaukset sitten ulkomuistista. Uudistuksen jälkeen oli autokoulujen harjoituskokeissa oli kysymykset eri järjestyksessä, joten ne joutui lukemaan ja osaamaan.

 

[qwertyu]

90-luvun puolivälissä sai "pikku-e:n" pelkällä hakemuksella ja uusilla passikuvilla.

Ei saanut. Olisi pitänyt maksaa vielä joku 300 markkaa muistaakseni.

 

[GuntherPrien]

Ei saanut. Olisi pitänyt maksaa vielä joku 300 markkaa muistaakseni.

No, koskas nyt viranomaiselta olisi saanut mitään ilmaiseksi. Mutta, tuon "pikku-e" sai pelkästään tuolla hakemuksella, ilman kirjallisia tai inssiajoa. Tuo oli jokin rajatun ajan "erikoistarjous".

 

[kilroy1]

Vieläkös tuo oli 80-luvulla niin että jos ajoi BC-kortin, niin se ajettiin pelkästään kuorma-autolla eikä tarvinnut neiteillä henkilöautolla?

-88 ajoin ABC kortin ja silloin ajo-opetus alkoi suoraan kuorma-autolla.. Kortin ajamiseen kuului yksi ajokerta henkilöautolla mutta ensimmäiset tunnit ajettiin heti kuorma-autolla.. Ja koska minulla oli kt-kortti alla opettaja pisti ensimmäisellä tunnilla (ensimmäisen 50m jälkeen) ajamaan kaupungin pääkadulla ja ihmetteli miten meinaa tiukoissa mutkissa lähteä liikennemerkit mukaan.. Tottakai piti kuorma-auto hallita kun kortti oli jo ennestään.

3000mk maksoi ABC kortti kun oli kt-kortti alla, jos ei olisi ollut hinta olisi ollut muistaakseni n. 4500mk

 

[Awelonian]

-88 ajoin ABC kortin ja silloin ajo-opetus alkoi suoraan kuorma-autolla.. Kortin ajamiseen kuului yksi ajokerta henkilöautolla mutta ensimmäiset tunnit ajettiin heti kuorma-autolla.. Ja koska minulla oli kt-kortti alla opettaja pisti ensimmäisellä tunnilla (ensimmäisen 50m jälkeen) ajamaan kaupungin pääkadulla ja ihmetteli miten meinaa tiukoissa mutkissa lähteä liikennemerkit mukaan.. Tottakai piti kuorma-auto hallita kun kortti oli jo ennestään.

3000mk maksoi ABC kortti kun oli kt-kortti alla, jos ei olisi ollut hinta olisi ollut muistaakseni n. 4500mk

Itse ajoin kortin 2002 ja ihan samalla tavalla kaikki meni kuormurilla ja henkilöautolla pääsi ekaa kertaa ajamaan ennen inssiä kerran.

 

[Mariini]

Samalla tapaa 2001, henkilöauto ja kuorkkitunnit samalla kertaa. Usein kirjaimellisesti peräkkäin ja BC käteen. Hetki siitä niin oli BECE.

 

[konitohtori]

AB kortti tuli maksamaan minulle alle 500 markkaa 80-luvulla.
Hintaa vähensi pieni pakollisten ajotuntien määrä.

Pohjana oli harjoitusluvalla ajettu kevarikortti.

 

[Tech_ananas]

1980-luvun alkupuoliskolla oli myynnissä vielä näitäkin taskulamppuja:

Söivät muistaakseni tällaisia 4,5V paristoja:

Valo"teho" noissa lampuissa oli samaa luokkaa suunnilleen kuin nykyaikaisessa älypuhelimessa on näytön kirkkaus valkoisella kuvalla.

Värilliset suodatinkalvot päällä valoteho ei ollut sitäkään.

Lapsena alle 10-vuotiaana olisin halunnut saada sellaisen yhtä valotehokkaan taskulampun mitä sen ajan tv-sarjoissa ja elokuvissa joskus näki. Joskus isompana sitten ymmärsin, että sellainen valoteho mikä niissä muka syntyy taskulampun pistämällä päälle vaatii varmaan yli kilowatin LED-tehoa eli luokkaa 100 tuhatta lumenea tai enemmänkin. Ja niistä 1980-luvun "hehkulankaisista polttimoista" lähtee ehkä 1 watti tehoa ja 10 lumenea valoa sillä 1 watin sähköteholla.

Oijoi, kunnon klassikko! Itselläni oli just tuollainen. Oli käytössä pyörässäkin kun kouluun pakkasessa tuli mentyä pyörällä.

 

[yero]

80 -luvulla ilmestyi myös Printti -lehti, ei välttämättä niin tunnettu kuin Mikrobitti oli siihen aikaan. Täältä löytyy skannattuna kyseiset läpyskät.

Printti

Kiitos A-lehdet Oy:lle julkaisuluvan myöntämisestä näille kotimaisen tietokonehistorian helmille :-) Lämpimät kiitokset myös Facebookin Commodore Finland-ryhmän Peter Pykäläiselle PDF-muunnoksesta ja Jorma Honkaselle tiedostojen huolehtimisesta Archive.orgiin...

www.flickr.com

Iso kiitos tästä!

 

[SweeneyTodd]

1980-luvun alkupuoliskolla oli myynnissä vielä näitäkin taskulamppuja:

Noilla leikittiin pihalla lähtövaloja. Taskulamppukäytössä ei tosiaan mitään iloa.

Isällä sen sijaan oli töistä joku valtava "taskulamppu". Sellainen puolikkaan leivänpaahtimen kokoinen, missä oli kahva päällä. Siihen tuli joku erikoisparisto. Sellainen valtavan kokoinen kantikas sekin. Tuosta lähti valoa ihan kiitettävästi. Jäi hyllyyn pölyttymään, kun tuli Maglite tilalle.
Vähän tämän tapainen siis oli:

 

[Pekste]

Noilla leikittiin pihalla lähtövaloja. Taskulamppukäytössä ei tosiaan mitään iloa.

Isällä sen sijaan oli töistä joku valtava "taskulamppu". Sellainen puolikkaan leivänpaahtimen kokoinen, missä oli kahva päällä. Siihen tuli joku erikoisparisto. Sellainen valtavan kokoinen kantikas sekin. Tuosta lähti valoa ihan kiitettävästi. Jäi hyllyyn pölyttymään, kun tuli Maglite tilalle.
Vähän tämän tapainen siis oli:

https://www.amazon.com/Duracell-CopperTop-Batteries-Terminals-household/dp/B004ANPOG8/ref=zg_bs_389575011_7?_encoding=UTF8&psc=1&refRID=77SNZCKD8B2NN195D954

Joku tuollainen?

 

[Hyrava]

https://www.amazon.com/Duracell-CopperTop-Batteries-Terminals-household/dp/B004ANPOG8/ref=zg_bs_389575011_7?_encoding=UTF8&psc=1&refRID=77SNZCKD8B2NN195D954

Joku tuollainen?

Omassa tuollaisessa isossa taskulampussa oli juuri tuollainen paristo. Mukana tosin tuli myös adapteri että voi vaihtoehtoisesti käyttää myös neljää D-koon paria.

 

[jk72]

-88 ajoin ABC kortin ja silloin ajo-opetus alkoi suoraan kuorma-autolla.. Kortin ajamiseen kuului yksi ajokerta henkilöautolla mutta ensimmäiset tunnit ajettiin heti kuorma-autolla.. Ja koska minulla oli kt-kortti alla opettaja pisti ensimmäisellä tunnilla (ensimmäisen 50m jälkeen) ajamaan kaupungin pääkadulla ja ihmetteli miten meinaa tiukoissa mutkissa lähteä liikennemerkit mukaan.. Tottakai piti kuorma-auto hallita kun kortti oli jo ennestään.

3000mk maksoi ABC kortti kun oli kt-kortti alla, jos ei olisi ollut hinta olisi ollut muistaakseni n. 4500mk

Aika samoilla systeemillä tuli kortti ajeltua.Kävin vielä 2003 korottelemassa luokan ja nyt on ABECE.

 

[Maranki]

1980-luvun alkupuoliskolla oli myynnissä vielä näitäkin taskulamppuja:

Oli muuten hyvä lamppu yhteen käyttötarkoitukseen: tähtikarttojen lukemiseen kaukoputken ääressä. Punainen valo kun ei pilko silmissä kehittyvää rodopsiinia eli näköpurppuraa. Täysi mukautuminen pimeään vie noin puoli tuntia, mutta pienikin pilkahdus lyhytaaltoista valoa nollaa mukautumisen ja aika alkaa uudestaan.

 

[Mikkos]

Lamput oli kyllä kasarilla ja pitkälle ysärille aikamoista painajaista. Kaikissa oli hehkulamppu rannekelloja myöten ja aina sai olla pattereita vaihtamassa. Fillarillakin kun kulki niin sai varmaan kerran viikossa ostaa uudet patterit. Ja rannekelloissa oli myös joku lamppuviritys ja muistan että ei se sitä taulua juuri valaissut mutta patterin se söi kyllä hetkessä.

Eläköön LED tekniikka.

 

[konitohtori]

Fillarillakin kun kulki niin sai varmaan kerran viikossa ostaa uudet patterit.

Ei sitten dynamo tullut tutuksi?
Vähän tosin ahdisti kulkua. Ei havaittavasti.

 

[Mikkos]

Ei sitten dynamo tullut tutuksi?
Vähän tosin ahdisti kulkua. Ei havaittavasti.

En muista miksen sitä käyttäny mutta tuttu se toki oli.

 

[Erkki_erikeepperi]

Lamput oli kyllä kasarilla ja pitkälle ysärille aikamoista painajaista. Kaikissa oli hehkulamppu rannekelloja myöten ja aina sai olla pattereita vaihtamassa. Fillarillakin kun kulki niin sai varmaan kerran viikossa ostaa uudet patterit. Ja rannekelloissa oli myös joku lamppuviritys ja muistan että ei se sitä taulua juuri valaissut mutta patterin se söi kyllä hetkessä.

Eläköön LED tekniikka.

Ladattavat NiCad -paristot oli kyllä juttu jo 1980-luvulla, mutta toki aika aneemisia nekin nykyajan näkökulmasta. Ainakin radio-ohjattavissa autoissa käytettiin... Olisi ollutkin aika kallista kyytiä muuten.

 

[Maranki]

Ei sitten dynamo tullut tutuksi?
Vähän tosin ahdisti kulkua. Ei havaittavasti.

Dynamo toimi varsin huonosti silloin, kun tiellä oli märkää lunta. Kasarin dynamot kun tuppasivat olemaan renkaaseen kontaktin ottavaa mallia.

 

[taski]

Eikä niillä nähnyt yhtään mitään.

 

[konitohtori]

Dynamo toimi varsin huonosti silloin, kun tiellä oli märkää lunta.

Ei ole koskaan tullu pyöräiltyä talvella, joten ei kokemusta.
Oikeastaan kymmeniin vuosiin en ole käyttänyt muuta pyörää kuin moottoripyörää.

 

[Maranki]

Ei ole koskaan tullu pyöräiltyä talvella, joten ei kokemusta.
Oikeastaan kymmeniin vuosiin en ole käyttänyt muuta pyörää kuin moottoripyörää.

Heh, itse olen ajanut polkupyörällä läpi talven aina ala-asteen vuosista 70-luvun loppupuolella. Talven ovat kyllä nykyään leutoja verrattuna vuoteen 1985. Ja joo, ajoin parin kilometrin matkan pyörällä kouluun jopa sinä aamuna, kun mittari näytti -40 C

 

[konitohtori]

Heh, itse olen ajanut polkupyörällä läpi talven aina ala-asteen vuosista 70-luvun loppupuolella. Talven ovat kyllä nykyään leutoja verrattuna vuoteen 1985. Ja joo, ajoin parin kilometrin matkan pyörällä kouluun jopa sinä aamuna, kun mittari näytti -40 C

Hiihdin kyllä todella paljon ja väittäisin vauhtini olleen hyvä.

 

[Grazer]

Ladattavat NiCad -paristot oli kyllä juttu jo 1980-luvulla, mutta toki aika aneemisia nekin nykyajan näkökulmasta. Ainakin radio-ohjattavissa autoissa käytettiin... Olisi ollutkin aika kallista kyytiä muuten.

Ja noitakin piti välillä yleismittarin kanssa tarkastella että tyhjenivätkö kaikki samaa tahtia. NiCd-akuissa kun oli harmillisesti muisti-ilmiö, eli piti purkaa säännöllisesti tyhjäksi.

 

[PornReindeer]

Ladattavat NiCad -paristot oli kyllä juttu jo 1980-luvulla, mutta toki aika aneemisia nekin nykyajan näkökulmasta. Ainakin radio-ohjattavissa autoissa käytettiin... Olisi ollutkin aika kallista kyytiä muuten.

Ikävästi 1.2V vs 1.5V näkyi kyllä vauhdeissa. Ja noita (pikkupojalle) kalliita pattereita piti olla aikamoinen läjä. Toki mitään tasapainotuksia tms. osannut tehdä saati että olisi ollut yleismittaria niin en ihmettele että pitkälle ei pötkitty

 

[E_Mustakari]

Tähän vielä se lisäksi, että ainakin Nikkoautoissa hitaampi nopeus oli toteutettu väliulosotolla patteripaketista niin kennojen syväpurkaus osalle paketista on taattu. Ja kun akut kuitenkin ladattiin auton omasta lataustöpselistä niin ne eivät päässeet edes vaihtamaan välillä paikkaa. Vitun tyhmä toteutus.

 

[MG-42]

Ja retromalliin on hyvin kopioitu myös alkuperäisten vika (ominaisuus), eli se, että jonkin ajan jälkeen kytkimen kontakti pettää ja sitä saa asetella tarkkaan, jotta lamppu suostuu toimimaan.

Telakalla piti kaikilla olla lamppu taskussa, jos tulee laivaan/poralauttaan sähkökatko. Lamppu joka jätkällä oli halvin mahdollinen Artas DDR ja tuon kun tuuppasi haalarien takataskuun, niin kytkin oli kyljessä ja lamppu meni päälle. Eihän tuossa patteria enää ollut, kun tilanne tuli.

 

[Ormu]

Tähän vielä se lisäksi, että ainakin Nikkoautoissa hitaampi nopeus oli toteutettu väliulosotolla patteripaketista niin kennojen syväpurkaus osalle paketista on taattu. Ja kun akut kuitenkin ladattiin auton omasta lataustöpselistä niin ne eivät päässeet edes vaihtamaan välillä paikkaa. Vitun tyhmä toteutus.

Radio-ohjattavien ykkönen

 

[Lucas]

Noilla leikittiin pihalla lähtövaloja. Taskulamppukäytössä ei tosiaan mitään iloa.

Isällä sen sijaan oli töistä joku valtava "taskulamppu". Sellainen puolikkaan leivänpaahtimen kokoinen, missä oli kahva päällä. Siihen tuli joku erikoisparisto. Sellainen valtavan kokoinen kantikas sekin. Tuosta lähti valoa ihan kiitettävästi. Jäi hyllyyn pölyttymään, kun tuli Maglite tilalle.
Vähän tämän tapainen siis oli:

Ne 1980-luvun taskulamput ovat kyllä jotain jotka ovat sietäneetkin jäädä historiaan. Nykyisillä led-polttimoilla valoa lähtee hyvällä värintoistollakin ja värilämpötilalla luokkaa 100+ lumenea per 1 watti sähkötehoa.

1980-luvulla ne hehkulangan kuumentamiseen perustuneet taskulamput tuottivat valoa kymmenesosan siitä mitä nykyaikainen led-polttimo samalla sähköteholla.

 

[Lucas]

Radio-ohjattavien ykkönen

Nehän radio-ohjattavat Nikkoautot olivat kalliita aikoinaan. Sellainen mielikuva jäänyt että maksoi sellainen karvalakkimallinen AA-paristoilla toimiva radio-ohjattava Nikko-auto noin 500 markkaa 1980-luvulla. Suhteessa inflaatioon ja palkkojen ostovoiman kasvuun vastaisi kenties lähemmäs samaa määrää euroja nykyään?

 

[Junaski]

En saanut koskaan semmoista punaista nikko buggya, sensijaan ostivat minulle sellaisen samannäköisen härvelin joka kulki suoraan ja jonka renkaat laajeni kun se yritti ryömiä ylämäkeen.

 

[Junaski]

Yhdellä kaverilla oli se vielä isompi kuin tuo bison, vähänkö olin kateellinen. Sen nimeä en muista nyt tähän hätään.

Edit. Olihan mulla tällainen, en muistanutkaan.

 

[TommiZeliard]

Nehän radio-ohjattavat Nikkoautot olivat kalliita aikoinaan. Sellainen mielikuva jäänyt että maksoi sellainen karvalakkimallinen AA-paristoilla toimiva radio-ohjattava Nikko-auto noin 500 markkaa 1980-luvulla. Suhteessa inflaatioon ja palkkojen ostovoiman kasvuun vastaisi kenties lähemmäs samaa määrää euroja nykyään?

Itsellä taas Nikko oli se hidas lelu, jolla ajoin 80-luvun alkupuolella. Auto oli valmiiksi koottu, ja "iskareissa" ei ollut sisällä mitään öljyä ja mäntiä, vaan vain kierrejousi ympärillä. Voi sitä pompotuksen määrää asvaltin rypyissä. Taka-akseli oli jäykkä ja maavara tasauspyörästön kohdalla todella pieni, joten naarmuja tuli.

Vuonna 1985-1986 sain ensimmäisen koottavan RC:n, Tamiya The Fox. Akkuna oli 7,2 V Ni-Cd, eli kuusi kennoa (kaverilla oli 8,4 V Kyoshossaan, jossa oli 2 moottoria, 8 iskaria ja nelipyöräohjaus). Foxin kokoamisessa meni useita päiviä. Iskaritkin piti koota monesta osasta ja C-prikasta sekä täyttää iskariöljyllä. Kori oli läpinäkyvää polykarbonaattia, joten se piti maalata sisältä ja lopuksi teipata ulkoa. Voimansiirto tasauspyörästöineen piti rakentaa. Laakerit, vetoakselit, raidetangot, laakerit, rattaat, ohjausservo, tukivarret jne. Kaikki piti rakentaa itse.

Nikko kulki turbolla noin 14 km/h. Fox kulki vakiomoottorilla 27 km/h kilpapyörän kalibroidun digimittarin mukaan. Myöhemmin kisamoottorilla ja isommalla pinjonilla Fox kulki tasaisella 42 km/h. Kässärikäännös onnistui laittamalla täydessä vauhdissa hetkeksi pakin päälle ja ohjaamalla, jolloin auto kääntyi samantien 180 astetta. Talveksi renkaisiin laitettiin itse ilmoitustaulunastoja. Ei sutinut yhtään jäälläkään.

En muista enää Foxin hintaa, mutta olettaisin sen olleen 1500-2000 mk. Vuonna 1990 sain Schumacher Cougarin, joka maksoi peräti 2900 mk. Siinä oli alumiini-iskarit ja pyöränkulmia pystyi säätämään vapaasti. Tasauspyörästön lukitusastetta pystyi säätämään. Runko oli tyhjä alumiiniamme, joten painonjakauman sai mieleisekseen. Pystyi valitsemaan laittaako 7,2 V vai 8,4 V akun ja laittaako sen pitkittäin vai poikittain ja kuinka eteen/taakse. Ohjausservon paikan sai itse päättää ja käyttää vaikka vahvaa kaksipuoleista teippiä. Vakiona tuli nappularenkaat, mutta mattokisoihin leikattiin telttapatjasta renkaat, joihin laitettiin ennen ajoa todella myrkyllisen hajuista "pitonestettä". Silloin autot vikisivät mattoradan mutkissa niin nopeasti, ettei silmä meinannut pysyä perässä. Elektroninen nopeudensäädin maksoi 400-500 mk ja Schumacher Pink Power kisamoottori 600 mk. Huippunopeutta ei voinut mitata enää kilpapyörän avulla. Ei se kuitenkaan paljon yli 40-50 km/h kulkenut, koska pidin sellaisia välityksiä, että kiihdytys paikaltaan huippunopeuteen kesti 1-2 s.

Kuvissa näkyy miten paljon osia edistyneissä RC-autoissa oli jo 80-luvulla (Tamiya Egress 1989). Tuossa oli kolme tasauspyörästöä, hiilikuitua, titaania jne. Egress taisi maksaa myös noin 3000 mk.

Olihan se Nikko alkuun hienoa vapauden tunnetta letkuohjattavien jälkeen, mutta nälkä kasvoi nopeasti. En muista oliko syynä Model Expo, vai liikkeiden tarjonta (Tapiola, Leppävaaran Maxin ylähyllyn tarjonta, Stocka, Tietonikkari...). Joku ajoi polttiksella koulun hiekkakentällä. Ehkä isääkin vähän kiinnosti tekniikka ja siksi hommasi tuon Foxin minulle ensimmäiseksi kunnon autoksi.


Edit. Cougarista muutama kuva ja video:

 

[TommiZeliard]

Nyt muistin sen Tapiolan lelukaupan, eli Niksulan. Siinä edessä oli korkea kierreliukumäki ja erivärisiä ja -kokoisia puuhevosia. Löysin vanhan kuvankin.

Tamiyan Clod Busteria tuli kuolattua. Muistin renkaiden halkaisijankin ulkoa, 165 mm. Mittakaava oli 1:10, joten täysikokoisen renkaiden halkaisija (1,65 m) olisi ollut silloin yli oman pään korkeuden. Oikeat monsteriautot alkoivat ajaa näytöksiä 80-luvulla.

Toinen mitä haaveilin Niksulan hyllyltä, oli Excalibur 40 Hawk -vene:


Edit. Niksulan kuva taitaa olla 70-luvulta, koska Tapiolan Stockan kohdalla kasvaa puita ja lapsilla on ruskeat housut.

 

[Makis]

Minä olin viimeisiä, joka sai A-kortin ilmaiseksi B:n kaveriksi. Suoritin kortin syyskuun -90 loppupuolella ja lokakuun alusta tuota ei enää saanut. Aika tiukille veti, kun pikkupaikkakunnalla inssiajoja ei ollut kuin kerran viikossa, taisi olla niin, että kerran olisi ehtinyt uusia syyskuun puolella. Mutta meni ykkösellä.

 

[living_death]

Muistaako kukaan Heta talouskauppaa?

Tämä kuva on vielä otettu Pohjois-Haagasta Näyttelijäntien ja Ida Aalbergin tien kulmauksesta Helsingissä.

On hyvässä muistissa kuvan kauppa ja sieltä tuli ostettua kaikenlaista viikkorahoilla, koska vietin lähes koko lapsuuteni ja koko kouluhistoriani kävelymatkan päässä.

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo

 

[Jurppii]

Juu. Lutku oli täälläpäin ilmakivääri.

Stadissa lutku oli tosiaan ilmakivääri mutta henkarinputki-kumihanskan sormi -ritsaa kutsuttiin myös lutkuksi tai kortsariksi.

Oma RC-auto oli Kyoshon joku malli, jolla voitettiin kai mestaruuksia. Tarpeetonta varmaan sanoa, että ne oli aina paskana. Ja lataus oli isoon 7,2V akkupakettiin auton akkulaturiin hauenleuoilla kytketyllä "pika"laturilla, jolla sai jossain puolessa tunnissa sen viisi minuuttia ajoaikaa.

Muistan että tuota Turbo Optimaa himoittiin:

 

[santtu3004]

Minä olin viimeisiä, joka sai A-kortin ilmaiseksi B:n kaveriksi. Suoritin kortin syyskuun -90 loppupuolella ja lokakuun alusta tuota ei enää saanut. Aika tiukille veti, kun pikkupaikkakunnalla inssiajoja ei ollut kuin kerran viikossa, taisi olla niin, että kerran olisi ehtinyt uusia syyskuun puolella. Mutta meni ykkösellä.

Mitenhän minä en oikein tätä usko tai muistan pahasti väärin, koska itse ajoin kevarikortin -92 ja muistelen että ilman tuota en itsekään olisi saanut A:ta ajokorttiin automaattisesti -94 kun tuli B-kortti suoritettua.

 

[Makis]

En nyt oikein ymmärrä. Et olisi saanut A:ta ilmaiseksi ilman kevarikorttia -94, joten miten tuo on ristiriidassa sanomani kanssa?

 

[santtu3004]

En nyt oikein ymmärrä. Et olisi saanut A:ta ilmaiseksi ilman kevarikorttia -94, joten miten tuo on ristiriidassa sanomani kanssa?

Sorry, viinin sokaisemat silmäni lukivat tekstin -90 luvun loppupuolelle sijoittuvana vaikka kyseessä olikin vuosi. My bad.

 

[konitohtori]

Moniko muistaa katkenneiden suksenkärkien korjaukseen tarkoitetut muoviset korjauskärjet?
Kuvia on vaikea löytää, mutta vielä 80-luvun alussa näitä oli myynnissä.

Omat muistikuvani palaavat 70-luvulle ollessani alle 10v.
Silloin näitä näkyi jopa hiihtokilpailuissa hyvin pärjänneilläkin.

Sen aikaiset puusäle sekä muovipohjasukset eivät olleet kovin taipuisia kärjen osalta.
Pennut tolskatessaan vahingossa ja ilkeyttään hajoittivat toistensa suksia.

Järkevä vaihtoehto paljon kakaroita omaavaan perheeseen tuolloin.
Nykyisillä metsäsuksilla hiihtäessä olisi myös järkevä varuste mukana. Päässyt unohtumaan tämäkin.

Mietaan Jussi sanoi Lahdessa tappion jälkeen puusuksista, että eihän tällaisilla seipähillä hiihdä sonnikaan, ja hiihti suoraan saunaan polttamaan suksensa.

Kuuluja Hyttisen puusuksia onkin kalleja ja matteja

Jos löydät vanhat puusukset, tarkista, millaisia merkintöjä niistä löytyy. Jossakin on varmasti tallessa kahden hämeenlinnalaisen verstaan Hyttisiä. Kalle Hyttisen suksi on helppo tunnistaa, Matin suksi on jo harvinaisempi löytö. Matin poika Erkki Hyttinen on kerännyt veljesten suksia.

yle.fi

 

[Paolo Pastarino]

80 -luvulla ilmestyi myös Printti -lehti, ei välttämättä niin tunnettu kuin Mikrobitti oli siihen aikaan. Täältä löytyy skannattuna kyseiset läpyskät.

En muista todellakaan. Isoveli tilasi Mikrobitin -84 alusta asti enkä ikinä edes kuullut Printistä kuin nyt.

 

[Erkki_erikeepperi]

En muista todellakaan. Isoveli tilasi Mikrobitin -84 alusta asti enkä ikinä edes kuullut Printistä kuin nyt.

Kyllä Printti oli juttu, mutta se oli aika lyhytikäinen lehti ja vähän outo koska se tuotettiin sanomalehtimuodossa.

En mäkään sitä paljon lukenut, mutta tiesin kuitenkin että se on juttu.

Aloin lukemaan Tietokone ja MikroPC -lehtiä 1980-luvun lopulla ja sain niistä lisäkimmoketta siirtyä suoraan PC-maailmaan 8-bittisistä koneista. Jätin 16-bittiset lelukoneet siis kokonaan väliin..

 

[Pempula]

Aloin lukemaan Tietokone ja MikroPC -lehtiä 1980-luvun lopulla ja sain niistä lisäkimmoketta siirtyä suoraan PC-maailmaan 8-bittisistä koneista. Jätin 16-bittiset lelukoneet siis kokonaan väliin..

Toki PC-maailma oli aika pitkälti 8/16-bittinen ja 16-bittiset 'lelukoneet' monella tapaa selvästi parempia kuin aikansa vastaavat PC:t. Itselläni joka tapauksessa samanlainen kokemus eli Vic20/C64- maailmasta periaatteessa suoraan PC maailmaan ja 386:n tultua näytti selvältä, että PC tulee jyräämään lähinnä huomattavasti laajemman ja helpomman päivitettävyyden vuoksi (kovalevyt, äänikortit ja hiljalleen kehittyvät näytönohjaimen parannukset - ei siis vielä siirtyminen 3D aikaan). Tsenglabs, S3, Matrox, Trident nimiä kuitenki jo oikeastaan 90-luvun alkupuolelta.