pakkohan se on kolikkopeleistä hetki jauhaa koska oli niin helvetin merkittävä ajanjakso itselläni.
PONG oli eka kolikkopeli (tais irrota peli 50pennisellä) jonka paikallisessa räkälässä PONGasin
se oli ainoa siihen aikaan, jotain flippereitä oli myös 1 tai 2 kpl samaisessa paikassa.
sitten tuli se hetki kun ruotsinlaivalla oli vain yksi arcadepeli yksikätisten lisäksi, Space Invaders.
tuhlasin aivan kaikki kolikkoni siihen mitä yksikätisistä rosvoista voitin. Se oli jumalaa suurempi
kokemus koskaan.
tähän väliin sain ruotsista myös ekan pelikonsolin kotiin lahjana, siinähän oli tietenkin pong, tennis jne.
eli neliö jota pompoteltiin mailoilla. yhdessä versiossa oli myös ase jolla hieman isompaa neliötä pystyi
ampumaan suoraan putkitelkkarin ruudulle.
siitäpä ei mennyt enää pitkään kun näppeihini istui mm. donkey kong, dig dug, battlezone, shark attack,
journey ja muut arcadet. tuhlasin aivan kaiken liikenevissä olevan rahavarantoni jokaiseen arcadepeliin
mitä löysin. fliput ei juurikaan kiinnostaneet, tms. "pajatsot".
vein divariin sarjiksia ja kolikoita ja postimerkkejä joita olin keräillyt jotta sain tyydytettyä himoni
arcadepeleihin. ja räkälöihin pääsi pelaamaan helposti. ei paljoa omistajia kiinnostanut alaikäiset siellä
pelikoneiden kimpussa. kalja virtasi ja tupakka kärysi. eipä se meitäkään kiinnostanut eikä haitannut.
pelihimo oli vaan niin valtaisa.
ekat LCD-käsikonsolit ilmestyivät myyntiin myös paikalliselle huoltamolle, jossa kuolasin niitä kunnes tätini
sellaisen kylässä ollessaan mulle osti. tais olla 150mk lähellä se hinta. Paratroopers.
jossain vaiheessa arcadekaappeja alkoi ilmestymään myös isojen kauppojen auloihin
ja näistä hetkistä suurimpina muistikätköistäni kaivautuvat pole position, gauntlet ja tempest. samalla imettiin
"slurpieta" eli jäähilejuomaa kuppikaupalla.
sitten tulikin kotitietokone mahdollisuudet ja zx81 oli se josta kaikki alkoi. olihan se paskaa ja onnetonta
arcadeihin verrattuna, mutta se fiilis että himassa pääsit pelaamaan ja jopa itse kirjoittamaan lehdistä
pelejä koneelle. toki se eka oli Stavros Fasoulaksen PacMan juurikin kyseiselle koneelle.
mutta ne tunteet, ne hetket ja ne loputtomat kolikot jotka tuhlasin, olivat ehkä mieleenpainuvinta aikajanaa
koskaan. eikä se aika palaa, vaikka olen hankkinut ko. pelien emuversiot kotiin, ei tunne ole tietenkään enää sama.
lisäksi pelejä on nykyään niin helvetin paljon joka tuutista, että mielenkiinto on kyllä palanut aika lahjakkaasti
melkein kaikkiin nykyajan tyrkytyksiin. eikä se retrokaan enää niin kivaa ole.
aikakone, kiitos.