En tiedä ovatko omat muisti- ja etenkin mielikuvani vääriä, mutta mielestäni 80-luvulla poliittinen suuntautuminen ei ainakaan enää niin voimakkaasti vaikuttanut siihen, minkä merkkisen auton osti tai missä kaupassa asioi. Tietenkin poliittisesti aktiiviset tai voimakkaasti aatteelliset saattoivat tehdä valintansa poliittisin perustein, mutta oliko tällaisia ihmisiä enää 80-luvullakaan kovin paljoa. Kyllä töölöläisrouvakin saattoi hakea leipänsä Elannon Pullapuodista, jos se oli kätevästi kodin lähellä, Elantojahan Helsingin pikkukaupat aika laajassakin mittakaavassa olivat siihen asti kunnes koko osuuskunta kyykkäsi. Björn Wahlrooskin muistelmassaan kertoo olleensa Maxi-marketin parkkipaikalla kun jotain, en tosin muista mitä, tapahtui tai piti alkaa tehdä.
Yleensäkään eivät sen ajan mittapuulla jättimäiset Maxit olisi pelkästään poliittisesti ostospaikkansa valitsevien rahalla pärjänneet, tuskin myöskään pienemmät Centrumit ja Eka-marketit ym. Tosin Suomen Työväen Säästöpankin asiakkaaksi tuskin kukaan porvarillisesti ajatteleva alkoi joten jotkut aaterajat kuitenkin oli olemassa.
Itselleni on jäänyt se mielikuva, että Ladan saattoi ostaa periaatteessa kuka tahansa, joka halusi mahdollisimman halvan mutta kohtalaisen käyttökelpoisen auton, mutta poliittisella aatemaailmalla ei tähän ollut välttämättä lainkaan vaikutusta. Saattoi olla, mutta läheskään aina ei ollut. Jonkin verran kanttia ja kovaa nahkaa Ladalla ajaminen tietysti alkoi jo 80-luvulla vaatia, koska Lada oli kuitenkin halpa neukkulainen auto, jota katsottiin vähän nenänvartta pitkin. Suomalaisten kommareiden keskuudessahan Neuvostoliittokaan ei ollut enää mikään varsinainen paratiisimaa, poikkeuksena stalinistinen taistolaisporukka, jonka kannatus ei koskaan ollut kovin suurta, ja jotkut omituiset vielä pienemmät porukat kuten taistolaisiakin änkyrämpi KTP. NL ei oikein edes tykännyt enemmistökommunisteista, jotka panivat vastaan vallankumoshenkisille ja kritiikittä neukkulaan suhtautuville taistolaisille ja muutenkin yrittivät pitää puolueensa NL:n käskyvallan ulkopuolella. Oikeastaan vaikka kommareita olivatkin, suomalaisen puoluepolitiikan mittapuulla kommunistien enemmistösiipi oli harvinaisen vähän suomettunutta jo 1980-luvulla ja jo kauan sitä ennenkin.
Pellervolainen S-ryhmä olikin 80-luvulla aika heikossa hapessa etenkin päivittäistavarakaupan puolella ja muistelen, että myymälöitä oli aika harvassa. Useammin kaupat olivat vähittäiskauppaa dominoivan Keskon K-Kauppoja. T-kauppoja oli myös paljon 80-luvulla, kunnes katosivatkin sitten aikanaan 90-luvulla kokonaan.
ite en....
eli 2017. Kävi työn puolessa venäjällä usein, niin sitä mallia ihmeteltiin siellä kuulemma.
