Hullu 80 -luku

1980-luvulla oli pankkitileissä sellaiset "säästökirjat". Vähän sellainen passia pienempi vihko johon talletukset ja nostot merkitsivät. Jossain konttoreissa käsin ja jossain sellaisella koneella mihin sen tunkivat sivu auki.

Siihen aikaan ei ollut niin byrokraattista vaikka tilin aukaisu kun itselläkin kummitätikin oli käynyt avaamassa minulle säästökirjallisen tilin ja sinne laittanut samalla vähän rahaa. Tilin aukaisuun taisi riittää 10-vuotiaalla naperollakin kun meni vain yksin pankkikonttoriin ja kertoi tietonsa. En muista tarviko edes mitään kela-korttia esittää. Myös pankkiasiointi sujui ongelmitta siihen aikaan sen ikäiseltä lapselta kun vain lompsi yksin konttoriin säästökirjan kanssa rahaa nostamaan tai tallettamaan.
 
1980-luvulla oli pankkitileissä sellaiset "säästökirjat". Vähän sellainen passia pienempi vihko johon talletukset ja nostot merkitsivät. Jossain konttoreissa käsin ja jossain sellaisella koneella mihin sen tunkivat sivu auki.

Siihen aikaan ei ollut niin byrokraattista vaikka tilin aukaisu kun itselläkin kummitätikin oli käynyt avaamassa minulle säästökirjallisen tilin ja sinne laittanut samalla vähän rahaa. Tilin aukaisuun taisi riittää 10-vuotiaalla naperollakin kun meni vain yksin pankkikonttoriin ja kertoi tietonsa. En muista tarviko edes mitään kela-korttia esittää. Myös pankkiasiointi sujui ongelmitta siihen aikaan sen ikäiseltä lapselta kun vain lompsi yksin konttoriin säästökirjan kanssa rahaa nostamaan tai tallettamaan.

Kuvaus kuulostaa kovasti pankkikirjalta, joita oli vielä 2000 luvun alussa hyvin paljon aktiivikäytössä

 
Ratista piti pitää kii ku inssi väänteli renkaita että sai testattua välykset
Tuossa kun painoi samalla jarrua niin mukavasti vähensi pyöränlaakerien välyksiä :) . Ennen katsastusta piti ajaa kaikista vesilätäköistä niin inssi ei viihtynyt liian kauan auton alla.
Toisaalta kuulin että insseillä oli kilpailu kuinka kauan autossa istujaa pidetään nosturin päällä, kahvitauko oli kai mittarina äijä-tasolle.:hmm: Tämä tieto kouluttajalta jolta oli tilattu asennemuutosta konttoreille kilpailun avautuessa.
 
Jossain vaiheessa vanhemmat lopettivat 10 markan viikkorahan maksamisen käteisenä ja siirtyivät 50 markan kuukausirahaan joka siirtyi tilille aina kuun ensimmäinen päivä. Sitten kiltisti jonotettiin alakerran pankkikonttorissa tutun pankkitädin kassalle, ojennettiin pankkikirja tiskin yli saatesanoin "nostaisin tililtä 20 markkaa". Syntymäpäivä- ja joululahjarahat käytiin "tallettamassa" tilille kun en kehdannut puhua panemisesta. Nykyisin käytössä oleva OP tili on periaatteessa sama kuin silloin avattu, vaikka se muutaman pankkifuusion ja konttorin lopetuksen onkin käynyt läpi.

Tuohon aikaan pankkikonttoreita oli vähän kaikkialla ja meilläkin talon kivijalassa parhaimmillaan kaksi. Toinen oli KOP ja sinne perustettiin myös tili jotta sai kotiin Hakki-lehden ja kutsuja konttoreissa järjestettyhin tapahtumiin. Myös autokauppoja oli silloin alueella runsaasti ja yksi lapsuuden huveista oli katsoa lehdestä missä liikkeissä oli viikonloppuna kakkutarjoilua ja pyöräillä ne sitten kaverien kanssa läpi.
 
  • Tykkää
Reactions: jad
Vähän tähän tyyliin:


Olikos tää lottovoittaja Turhapuro? :hmm:

Kuvaus kuulostaa kovasti pankkikirjalta, joita oli vielä 2000 luvun alussa hyvin paljon aktiivikäytössä


Kyllä rikollinen nuori mieli mietti monesti jos siihen kirjaan tekisi omia merkintöjä, mutta kun ei systeemiä tunne tai tuntenut, niin jäi kokeilematta. Mutta joo konttoreitahan oli joka nurkalla silloin.

Mahtoiko olla kasaria vai ysäriä kun oli muodissa ne lainelaudat auton katolla, vaikkei edes harrastanut..?
 
jatketaas...
-keräsittekö eri liikkeistä tarroja koskaan? "onks tarroja?". varaosaliikkeissä jne konttoreilla oli aina.
-laitoitteko koskaan rautakiskolle pullonkorkin ja ootitte et juna menee ja littaa sen? entäpä kolikon?
-teittekö itse pommeja purkamalla tähtisädetikkuja ja papatteja?
-pitkäsatulafillari varmaan tuttu? ja se että fiksattiin aina fillariin pienempi takarengas kun etu. ja talvella ketjut vaan eteen?
-soititteko puhelinkopeista ilmaiseksi resettikikalla?
-myittekö koskaan mitään arvokasta "markalla" divariin jotta sai kolikkoja arcade-peleihin?

JOO. :D
:smoke:
 
Mä juuri funtsin, että pornoa on oletetusti katseltu tietokoneilla jo 1980-luvullakin, vaikkei itselläni siitä olekaan kokemusta. (Kuusnelosen pikselivirityksiä ei lasketa.)

Mun ensimmäiset pornolatailuni PC:llä 1990-luvun alussa oli osittain tiedostoformaatissa, jotka oli alunperin oletetusti luotu Amigalla, kenties jo 1980-luvun puolella. Olisiko ollut Deluxe Paintin LBM-tiedostoformaatti. Laatu ja värit oli surkeammat kuin mitä VGA olisi mahdollistanut kylläkin. GIF ja PCX oli PC:n suositut tiedostoformaatit ja JPG dominoi sitten vuodesta 1992 eteenpäin. Hyvin vaatimattomia videopätkiäkin oli, mutta en nyt muista missä formaatissa...

Noita on varmaan vieläkin tallessa 3,5 tuuman korpuilla varastossa.. ;)
Joitain pokegiffejä oli (varmaan ysärin puolella), mutta ihon väreissä tuo väripaletti kyllä näkyy liiaksikin. Ei sillä että olisi silloin estellyt nauttimasta :whistling:
 
Olikos se KOP, jolla oli Jeans club tilit nuorisolle? Pankkikirjassa oli farkkukangasta matkivat kannet muistaakseni.
Ai mitkä? :cigar2:
IMG_20211001_211209_resize_73.jpg

Edit. Viimeisin merkintä -96, loppuikohan tuo Meritan myötä vai loppuikohan vain oma käyttö :hmm:
 
Viimeksi muokattu:
-keräsittekö eri liikkeistä tarroja koskaan? "onks tarroja?". varaosaliikkeissä jne konttoreilla oli aina.
-laitoitteko koskaan rautakiskolle pullonkorkin ja ootitte et juna menee ja littaa sen? entäpä kolikon?
-teittekö itse pommeja purkamalla tähtisädetikkuja ja papatteja?
-pitkäsatulafillari varmaan tuttu? ja se että fiksattiin aina fillariin pienempi takarengas kun etu. ja talvella ketjut vaan eteen?
-soititteko puhelinkopeista ilmaiseksi resettikikalla?
-myittekö koskaan mitään arvokasta "markalla" divariin jotta sai kolikkoja arcade-peleihin?
1. Check.
2. Ceck. Ja nyrkinkokoisia kiviä, okasanpätkiä ja kaikkea muutakin kivasti hajoavaa. Vieläkin on tallessa yksi markan kolikko, jonka markaksi tunnistaa ainoastaan reunakuvioinnista, kun molemmat puolet täysin sileitä. Kolikot pysyi ilmastointiteipin avulla helpommin useamman pyöräparin alla :D
3. Check. Ja haulikonpatruunoita. Ja kiväärinpatruunoita. Välillä tehosteeksi omiin pommeihin dynamiitin nalleja.
4. Nope. Jostain syystä kaveripiiristä löytyi vain yksi tuollainen pyörä. Lumi-/jääketjuja kyllä asenneltiin, että pääsi koheltamaan pyörällä talvellakin.
5. Check
6. Check. Tosin kolikot tuli käytetyä pääosin johonkin muuhun kuin arcade-peleihin.

Voi niitä vanhoja hyviä aikoja :)
 
Sunnuntai-illata ja Karpolla on asiaa. Mitään en ymmärtäny mutta muistan vieläkin. Aiemmin ilasta tuli sitten Kasmasiini meille nuorille.
 
jatketaas...
-keräsittekö eri liikkeistä tarroja koskaan? "onks tarroja?". varaosaliikkeissä jne konttoreilla oli aina.
-laitoitteko koskaan rautakiskolle pullonkorkin ja ootitte et juna menee ja littaa sen? entäpä kolikon?
-teittekö itse pommeja purkamalla tähtisädetikkuja ja papatteja?
-pitkäsatulafillari varmaan tuttu? ja se että fiksattiin aina fillariin pienempi takarengas kun etu. ja talvella ketjut vaan eteen?
-soititteko puhelinkopeista ilmaiseksi resettikikalla?
-myittekö koskaan mitään arvokasta "markalla" divariin jotta sai kolikkoja arcade-peleihin?

JOO. :D
:smoke:
2. ja 3. on tullu tehtyä, muita ei kyllä tullu. Mikäs tämä resettikikka oli?
 
2. ja 3. on tullu tehtyä, muita ei kyllä tullu. Mikäs tämä resettikikka oli?

Melkein kaikki listassa. Puhelinkioskissa oli käytössä markan kolikko mihin porattu reikä, siihen siima ja pilkkimään sitä oikeata kohtaa. Ulkomaanpuheluita vaikka jenkkeihin ja mihin vaan :D Tietenkin opettaijille tilattuja herätyspuheluita ja muuta haittaa :giggle:

Huhun mukaan oli joku koodi millä puhelinlaitoksen tyypit pääsi koesoittamaan tms, ja jos sellainen hallussa niin ehkä se sitten.
 
Tarroja tosiaan oli 1980-luvulla joka firmassa. Velipoika keräsi niitä tarroja ja niitä taisi olla pari isoa laatikollista. En tiedä sitten oliko se tarramarkkinointi 1980-luvulla kuuminta hottia. Ei vissiin ollut oikein viisasta päätellen siitä, miten se markkinointi on hiipunut promilleen siitä mitä se siihen aikaan 1980-luvulla oli.
 
Tarroja tosiaan oli 1980-luvulla joka firmassa. Velipoika keräsi niitä tarroja ja niitä taisi olla pari isoa laatikollista. En tiedä sitten oliko se tarramarkkinointi 1980-luvulla kuuminta hottia. Ei vissiin ollut oikein viisasta päätellen siitä, miten se markkinointi on hiipunut promilleen siitä mitä se siihen aikaan 1980-luvulla oli.
Nykyaika mahdollistaa niin paljon monipuolisempaa markkinointia kuin 80-luku, ettei tuollainen vertailu sikäli ole kovin mielekästä... Lehtimainontakin oli ihan eri tavalla voimissaan.
 
Juu, aikalailla tutun tuntuinen lista, about kaikki tuli aikanaan tutuksi. Lisäksi tuli tehtyä kavereiden kanssa vähän muistakin aineksista räjähteitä ja sen verran hurjaa meininkiä oli että ihme on etä koko porukalla on kaikki raajat, silmät sun muut tallella. Tosin, yleisöpuhelimia tuli koijattua monillakin eri tavoilla aikanaan, vaihtelevalla menestyksellä kuten myös "0-lukolla" varustettuja veivattavia puhelimia eli soiteltiin kauko- ja ulkomaanpuheluita vaikka itse kammesta ei saanutkaan väännettyä suuntanumeron vaatimaa nollaa.
 
2. ja 3. on tullu tehtyä, muita ei kyllä tullu. Mikäs tämä resettikikka oli?
Puhelinkioskissa oli käytössä markan kolikko mihin porattu reikä, siihen siima ja pilkkimään sitä oikeata kohtaa.
...
Huhun mukaan oli joku koodi millä puhelinlaitoksen tyypit pääsi koesoittamaan tms, ja jos sellainen hallussa niin ehkä se sitten.
Sitten vielä joissakin wanhoissa puhelimissa sellainen kikka, että pistettiin markan kolikko luurin mikrofonipäähän ritilän väliin siten että kolikko osui mikrofoniin. Oikealla hetkellä kun kolikkoa sitten koski metalliseen luurin johdon päällysteeseen tai puhelimen runkoon, niin sai soitettua ilmaiseksi.
 
Sitten vielä joissakin wanhoissa puhelimissa sellainen kikka, että pistettiin markan kolikko luurin mikrofonipäähän ritilän väliin siten että kolikko osui mikrofoniin. Oikealla hetkellä kun kolikkoa sitten koski metalliseen luurin johdon päällysteeseen tai puhelimen runkoon, niin sai soitettua ilmaiseksi.
tuotahan yritettiin estää muovilla, mutta sen puheosan sai ruuvattua edelleen irti ja poistettua muovihaitakkeen. :D
ja tosiaan se koodikin meillä oli hetken aikaa, mutta muuttivat sen tajutessaan että jätkät soittaa juttuluuriin
kopista :D
 
tuotahan yritettiin estää muovilla, mutta sen puheosan sai ruuvattua edelleen irti ja poistettua muovihaitakkeen. :D
ja tosiaan se koodikin meillä oli hetken aikaa, mutta muuttivat sen tajutessaan että jätkät soittaa juttuluuriin
kopista :D
Heh, aikanaan tosiaan oli aikalailla puhelinkopit viikonloppuisin täynnä porukkaa jotka erinäisillä kikoilla soittelivat "nollaviisysiin". Tosiaan kolikkopuhelimia pystyi huijaamaan aika monella tavalla ja ensimmäiset puhelukorttipuhelimetkin olivat helppoja huijattavia kun sai kortin jäljellä olevaa rahasummaa huijattua. Ja koulussa olevaa kolikkopuhelinta tuli "huijattua" ihan vaan ottamalla puhelimen pistotulppa irti ja laittamalla tilalle tavallinen puhelin.
 
Heh, aikanaan tosiaan oli aikalailla puhelinkopit viikonloppuisin täynnä porukkaa jotka erinäisillä kikoilla soittelivat "nollaviisysiin". Tosiaan kolikkopuhelimia pystyi huijaamaan aika monella tavalla ja ensimmäiset puhelukorttipuhelimetkin olivat helppoja huijattavia kun sai kortin jäljellä olevaa rahasummaa huijattua. Ja koulussa olevaa kolikkopuhelinta tuli "huijattua" ihan vaan ottamalla puhelimen pistotulppa irti ja laittamalla tilalle tavallinen puhelin.

Puhelinkortit tulivat muistaakseni vasta 1990-luvun alkuvuosina. 1980-luvulla ei ollut muuta kuin kolikkopuhelimia. Ja niitä kolikkopuhelimia ja puhelinkoppeja oli paljon.

Tuollainen irrotettavalla pistotulpalla varustettu kolikkopuhelin taisi tulla itselle vastaan vielä 2000-luvun taitteessa opiskelija-asuntosäätiön kerrostalossa. Sillähän olisi voinut soitella niin paljon kuin sielu sietää siihen aikaan kalliisiin matkapuhelinnumeroihin. Taisivat maksaa puhelut siihen aikaan noin yhden markan minuutissa jo normaaleissakin liittymissä. Kolikkopuhelimissa varmaan moninkertaisesti. Siihen aikaan sitä olin itsekkin niin kiltti, että tyydyin vain testaamaan, että omalla lankapuhelimella voi soittaa maksutta siitä.
 
Puhelinkortit tulivat muistaakseni vasta 1990-luvun alkuvuosina. 1980-luvulla ei ollut muuta kuin kolikkopuhelimia. Ja niitä kolikkopuhelimia ja puhelinkoppeja oli paljon.
Voi olla että tosiaan puhelinkortit tulivat vasta 90-luvun puolella, itse kun noiden kanssa kikkailin juurikin tuossa vuosikymmenen vaihteen kieppeillä niin ei ihan niin tarkkaa muistikuvaa ollut missä vaiheessa nuo tulivat.

Noita puhelinkoppeja tosiaan oli melkoisen paljon mutta silti oli viikonloppuna aika mahdoton löytää vapaata puhelinta jos sattui olemaan oikeaa asiaa jonnekin kun kaikki oli varattuja kun kaikki soittelivat pulinalinjoille. Joskus ilmeisesti oli joku puhelinyhtiön kaverikin kierrellyt noita läpi kun ihmettelivät ilmaispuheluja mutta en kyllä ole kuullut että kukaan olisi koskaan kiinni moisesta jäänyt.
 
-92 vein parit säkilliset viinapulloja Alkon automaattiin, mutta muistelisin tosiaan, että 80-luvulla tyhjät vietiin (koreittain) myyjälle. Tai kassalle.

Muistaakseni jossain kaupassa palautettiin kassalle vielä 90-luvun lopulla.

Ne pystyssä syötettävät palautusautomaatit hävisivät muistaakseni aika nopeasti 2000-luvun alun jälkeen, kun nykyisen tyyliset tulivat. Ja hyvä niin.

Puhelinkoppeja oli vielä 2000-luvulla ja niitä poistettiin käytöstä hiljakseen, kunnes sitten jonakin vuonna kaikki lähtivät. Kaverin kanssa tuli joskus kerättyä koppien numeroita. Joskus joku saattoi vastata, kun niihin soitti. :smoke: Tämä ei tosin ole enää 80-luvun juttuja.
 
Pari viimeistä puhelinkoppia mitä itse tiedän oli intin leirialueilla ja erään firman hallissa, tuo jälkimmäinen hankittiin sinne kun muualta alkoivat kopit katoamaan ihan vaan sen takia että duunareiden ei tarvinnut enää ravata konttorin puolelle soittaakseen, siinä oli tietyt numerot johon pystyi soittamaan ilmaiseksi (työhön liittyvät numerot) mutta siitä pystyi myös hoitelemaan omia asioitaan.
 
jatketaas...
-keräsittekö eri liikkeistä tarroja koskaan? "onks tarroja?". varaosaliikkeissä jne konttoreilla oli aina.
-laitoitteko koskaan rautakiskolle pullonkorkin ja ootitte et juna menee ja littaa sen? entäpä kolikon?
-teittekö itse pommeja purkamalla tähtisädetikkuja ja papatteja?
-pitkäsatulafillari varmaan tuttu? ja se että fiksattiin aina fillariin pienempi takarengas kun etu. ja talvella ketjut vaan eteen?
-soititteko puhelinkopeista ilmaiseksi resettikikalla?
-myittekö koskaan mitään arvokasta "markalla" divariin jotta sai kolikkoja arcade-peleihin?

JOO. :D
:smoke:
Tarrat: jep. Kolikko raiteilla: jep. Itsetekoiset pommit: jep, mutta parempia posauksia sai räjäyttämällä ponnekaasupulloja nuotiossa, ja oli jännitystä siitä, mihin suuntaan se lähti lentämään. Pitkäsatulafillari + tuunaukset: kavereilla, itseäni ei kiinnostanut. Ja talven läpi olen ajanut pyörällä 70-luvulta saakka ihan normirenkailla. Puhelinkoppikikka: oltiin kuultu, mutta ei saatu toimimaan. Divari: en ole koskaan vienyt mitään divariin, tuonut ainoastaan. Ja vanhalla kotipaikkakunnallani ainoat automaatit olivat pajatso, hedelmäpeli ja levyautomaatti.
 
-keräsittekö eri liikkeistä tarroja koskaan? "onks tarroja?". varaosaliikkeissä jne konttoreilla oli aina.
Kyllä, kotipiirissä oli teollisuusalue jolla oli paljon varaosa- ja työkoneliikkeitä, niistä käytiin aina kerjäämässä tarroja.

-teittekö itse pommeja purkamalla tähtisädetikkuja ja papatteja?
Yritettiin mutta yleensä niistä tuli vain suhahtavia tuhnuja. Kodin pohjakerroksessa oli pieni sekatavaraliike jossa setä möi lapsillekin "pikkukiinalaisia" tiskin alta. Papattimatot purettiin yksittäisiksi paukuiksi joilla lähimetsässä räjäyteltiin sieniä ja kaikkea muuta mitä keksittiin. Tuolloin myös isommat pojat opettivat miten hiuslakkapurkki toimii liekinheittimenä.

-myittekö koskaan mitään arvokasta "markalla" divariin jotta sai kolikkoja arcade-peleihin?
Divareista tai antikvariaateista tuli lähinnä ostettua Aku Ankan taskukirjoja ja Korkeajännityksiä. Joskus vietiin vaihdossa jotain koska vaihtoarvo oli aina suurempi kuin ne muutama kymmenen penniä mitä myymällä olisi saanut.

Kolikkopeleihin ei tullut oikeastaan koskaan laitettua rahaa, ne tuntuivat aina liian kalliilta. Ruotsilaivoilla tuli joskus pelattua niitä valopyssypelejä (Operation Wolf ja Alien?) ja kun Puuhamaahan tuli arcade-halli jossa pelaaminen oli ilmaista niin siellä tulivat tutuiksi Outrun ja After Burner. Mieleen on jäänyt myös taisteluhelikopteripeli jossa After Burnerin tapaan ei ollut motorisoitua ohjaamoa, vaan penkki kääntyi ja kallistui mekaanisesti kun väänti pitkää polvien välissä ollutta ohjaussauvaa.

Kesäpaikan läheisyydessä oli leirintäalue/mökkikylä jossa oli pieni arcade-teltta kesäisin. Joka aamu kävin kiertämässä pelikoneiden rahanpalautusluukut läpi ja joka ilta humalaisilta pelaajilta oli jäänyt koneisiin markkoja ja joskus jopa vitosia. Rahat tosin tuli tuhlattua pelien sijaan karkkiin.
 
Puhelinkortit tulivat muistaakseni vasta 1990-luvun alkuvuosina. 1980-luvulla ei ollut muuta kuin kolikkopuhelimia. Ja niitä kolikkopuhelimia ja puhelinkoppeja oli paljon.

Kyllä puhelinkortit oli jo kasarin puolella käytössä. Itse menin armeijaan kesäkuussa -89 ja silloin sotkussa oli puhelinkortilla toimiva puhelin. Ysärillä ne kait yleistyivät.
 
Mieleen on jäänyt myös taisteluhelikopteripeli jossa After Burnerin tapaan ei ollut motorisoitua ohjaamoa, vaan penkki kääntyi ja kallistui mekaanisesti kun väänti pitkää polvien välissä ollutta ohjaussauvaa.
Tuo on todennäköisesti ollut Thunder Blade, niitä oli normaalina kabinettina ja sitten tuollaisena istuttavana versiona myös. Yksi harvoista kolikkopeleistä, jonka pelasin läpi :) (siinä ei ollut kovin monta kenttää ja muistaakseni aika helposti opittavat vihujen kuviot).
 
Tuo on todennäköisesti ollut Thunder Blade, niitä oli normaalina kabinettina ja sitten tuollaisena istuttavana versiona myös. Yksi harvoista kolikkopeleistä, jonka pelasin läpi :) (siinä ei ollut kovin monta kenttää ja muistaakseni aika helposti opittavat vihujen kuviot).
Thunder Blade oli kyllä kova. Tuota on tullut joskus emulaattorillakin pelattua sen koommin. Afterburner taas oli mielestäni tylsä. Hieno, mutta pelinä ei mikään hyvä.

 
Olin 12v vuonna -84. Muistan heränneenni katsomaan suomalaisten superyötä, Juha Tianen, kultaa, Martti Vainio (10 000m) ja Tiina Lillak, hopeaa, Artsi Bryggare, pronssia.

En pysty kuvittelemaan että omat lapset nyt heräisivät yöllä katsomaan (yleis)urheilua.

Ei oo muuten Tiina Lillakkia juuri näkyny julkisuudessa 90-luvun alun jälkeen..

80-luvulla se oli heittojensa lisäksi Annassa,Hymyssä ym lehdissä..
 
Thunder Blade oli kyllä kova. Tuota on tullut joskus emulaattorillakin pelattua sen koommin. Afterburner taas oli mielestäni tylsä. Hieno, mutta pelinä ei mikään hyvä.


Uuh, tää oli kova.
Muistot tuli heti.

Moinen kone oli Kemijärvellä joskus keskustan vanhan "kauppakeskuksen" aulassa ysärillä.
 
Kyseessä oli tosiaan tuollainen Thunder Blade -kabinetti. Jotenkin muistin että istuin olisi myös kallistunut eteen/taakse, mutta se vain kääntyi sauvaa vääntäessä. Immersio oli kuitenkin vahva ja taisi olla ensimmäinen hotas-kokemus.

 
Kyllä tuo puhelinkoppi resetti tosiaan toimi, piti näppäillä tietty numeroyhdistelmä tietyssä välissä niin sai soitettua minne vaan ilmaisesti, siinä vaan oli muistaakseni jokin aika, 1-3min minkä jälkeen puhelu katkesi itsestään. Oli aikoinaan kovassa käytössä, sitä en tiedä mistä tuokin tuli sällien tietoon :D
 
Kyllä, kotipiirissä oli teollisuusalue jolla oli paljon varaosa- ja työkoneliikkeitä, niistä käytiin aina kerjäämässä tarroja.

Kyllä nykynuoriso tekee tätä edelleen. Metodit ovat vaan toiset. Opin tämän juuri.
- netissä on listoja yrityksistä joista saa tarroja
- copy paste osotelistasta sähköpostiin ja tarrananelukirje liikeelle, tehdään myös enkuksi jos halutaan ulkomailta tarroja
- yhdellä napin painalluksella lähtee satoja pyyntöjä
- sitten odotellaan kun postia alkaa tulemaan, jopa ulkomaita myöten.....
 
Jaa, mitenkä olen voinut elää viidellä eri vuosikymmenellä tietämättä tällaisesta koskaan mitään.
 
Kasarilla videovuokraamossa oli Nintendo vuokralla ja siihen sitten vanhemmilta kinuttiin velipojan kanssa luvan vuokrattavaksi viikonlopuksi ja sitten sitä hakattiin niin kauan, että uni saavutti tai rakot tuli sormiin. Myöhemmin saatiin velipojan kanssa kerättyä rahat kasaan ja pollevana lyötiin pankkikirja tiskiin, että nyt ostetaan Nintendo omilla rahoilla. Irtokarkkeja ostettiin pennien hintaan/kpl ja halvimpia saikin melko läjän, kun myyjä kyllästyi laskemaan jokaikistä kappaletta.

Pappa oli eläköitynyt Rajavartija ja kokenut sodanaikaisten lentopommien, sekä muiden vastaavien räjäyttämisestä, joten pikkupoikien "pioneeripanostuksille" pappa antoi hyviä vinkkejä. Purkutuomion saaneen rakennuksen tilat sopivat hyvin meidän kemiankokeille. 5-10litran suolakurkku/punajuuripurkki toimi hyvin räjäytysalustana. Lieskat/suihku meni nätisti sinne katon rajaan(arviolta 2,5metriä). Vanhempien rakentaessa omakotitaloa rakennustähteitä poltettiin surutta nuotiolla ja pojan klopit sai touhuta rauhassa, kun isäukko oli rakentamassa: tyhjä uretaanipurkki räjähti nätisti nuotiolla, josta älli ja tälli hoksasi, että monta purkkia räjähtää vielä hienommin -> hoksattiin vielä, että kun purkkien päälle laitetaan metri kertaa metri vesivaneri tuottaan lisävastusta, niin vaneri lentää jopa ilmaan kun purkit räjähtävät. :cool: Samainen vesivaneri koki myöhemmin kovia meidän käsittelyssä useita kertoja, kuten esim. Ilmakiväärin läpäisytestejä, että toinen kannatteli vaneria pystyssä ja muuta fiksua.

Tupakoinnin saloja opiskeltiin polttamalla koiranputkea.

Aika monta kolttosta on ehtinyt tehdä kasarilla, vaikka 80-luvulla on itse syntynyt :hmm:
 
Melkein kaikki listassa. Puhelinkioskissa oli käytössä markan kolikko mihin porattu reikä, siihen siima ja pilkkimään sitä oikeata kohtaa. Ulkomaanpuheluita vaikka jenkkeihin ja mihin vaan :D Tietenkin opettaijille tilattuja herätyspuheluita ja muuta haittaa :giggle:

Huhun mukaan oli joku koodi millä puhelinlaitoksen tyypit pääsi koesoittamaan tms, ja jos sellainen hallussa niin ehkä se sitten.
Ei puhuta samasta koodista, mutta asiaan liittyen
990 81 677 436
tohon pystyi soittamaan ilman kolikoita. Japanilainen neiti aika, tai niin joku sanoi, itse en japania ymmärrä.
 
Kasarilla oli myös MovieBox, jonka sai paikallisesta videoliikkeestä vuokrata. Oli meinaan aikamoista haitekkia silloin.


url.json


1280px-Funai-Esselte_moviebox.jpg
 
Vieläkin ottaa pannuun kun paikallisesta sai vuokrattua Nintendo-pelejä ja sain ottaa minkä vaan. Otin sitten Shadowgaten enkä tajunnu siitä mitään. Siinä sitten klikkailin itku kurkussa viikonlopun enkä senkään jälkeen tajunnu siitä mitää.
 
Melkein kaikki listassa. Puhelinkioskissa oli käytössä markan kolikko mihin porattu reikä, siihen siima ja pilkkimään sitä oikeata kohtaa. Ulkomaanpuheluita vaikka jenkkeihin ja mihin vaan :D Tietenkin opettaijille tilattuja herätyspuheluita ja muuta haittaa :giggle:

Huhun mukaan oli joku koodi millä puhelinlaitoksen tyypit pääsi koesoittamaan tms, ja jos sellainen hallussa niin ehkä se sitten.

Oli koodi, en kuollaksenikaan muista enää mikä. Soitettiin monesti esim laskettelukeskuksen kopista kyytiä pois kun ei jaksettu enää laskea.
 
Kasarilla oli myös MovieBox, jonka sai paikallisesta videoliikkeestä vuokrata. Oli meinaan aikamoista haitekkia silloin.


url.json


1280px-Funai-Esselte_moviebox.jpg

Noi olivat kyllä todella suosittuja.. Johtui ihan siitä että normaali VHS nauhuri maksoi helposti 2500-4500mk.. 1984 3500mk on nykyrahassa lähes 2000€.. Siinä sai duunari säästää että kakaroille pystyi hommaamaan videonauhurin.
 
Oma HiFi VHS-nauhuri maksoi 3490 markkaa ja sen ostoaika menee nippanappa tuohon 89-90-luvun taitteeseen tai ihan vähän sen jälkeen.

Onneksi asuin vielä silloin äidin luona ja jäi palkasta hyvin rahaa taskuun kun olin maksanut äidille vuokrasta ja ruoasta 500 markkaa käteen.

Silloin tuli tehtyä paljon ylitöitä, jopa 8 tuntia kerrallaan ja silti normaali työaika ei ylittynyt (postinjakajana täysillä toinen jakelureitti ylitöinä oman lisäksi).
 
Noi olivat kyllä todella suosittuja.. Johtui ihan siitä että normaali VHS nauhuri maksoi helposti 2500-4500mk.. 1984 3500mk on nykyrahassa lähes 2000€.. Siinä sai duunari säästää että kakaroille pystyi hommaamaan videonauhurin.

Vielä kun muistaa sen, että euroina suomalaisen keskipalkka oli 1985 alle 1000 euroa. Kulutuselektroniikka oli aivan käsittämättömän kallista yleiseen tulotasoon nähden. 90-luvun alussa 8-bittisen NES:n uutuuspelit maksoivat noin 500mk ja vanhempiakaan pelejä ei saanut polkuhintaan mistään black friday -tarjouksista.
 
Ensimmäinen ostamani nmt -puhelin maksoi vaatimattomat 10 000mk. Oli "pienikokoinen" läppäpuhelin jss muistaakseni ulosvedettävä antenni. Motorola- merkkinen mutta mallia en muista.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
261 764
Viestejä
4 546 296
Jäsenet
74 843
Uusin jäsen
Demonvr4

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom