Henkilökohtainen talous

[finWeazel]

Näitä juttuja kun lueskelee ja samalla katselee omia juuri eläköityneitä vanhempia ja heidän terveyttään, voi olla vain tyytyväinen siihen, että tuli aloitettua omat eläkesäästämiset jo vuosia sitten. Ei näillä geeneillä ainakaan tarvitse edes kuvitellakaan pysyvänsä terveenä tämänkään hetkiseen alimpaan eläkeikään saakka eikä varsinkaan tuohon 70v asti.

Sama juttu,...eikä se keskimäräinen elinikäkään kovin korkea ole laadukkaiden vuosien osalta. Osa porukasta viettää viimeiset vuodet raihnaisena pyörätuolissa, alzheimer,... vaikka olis hyväkuntoinen niin ei se jalka nouse samalla tapaa kuin 35v:lla. Yksi onnettomuus/kaatuminen, lonkka paskaksi ja se oli siinä kun noista ei toivuta lähtökuntoon

 

[B12]

Tuossa eläkehommassa unohtuu nyt se, että harva fyysinen duunari on edes sinne 65 vuoteen asti töissä, kun paikat kremppaa. 70v teräsmies on todellinen harvinaisuus. Tai sitten jo aiemmin "ulkoistettu" portin ulkopuolelle yyteessä ja odottelee eläkettä työttömänä.

Toimisto-/asiantuntijahommissa aletaan uutisten mukaan syrjimään työhönotossa jo yli 40 vuotiaita. Yli 50v ei palkkaa enää "kukaan". Toki on poikkeuksia, mutta massoista kyse. Sykkivissä hommissa ikä tulee pian vastaan, eikä 60v jaksa/halua/tarvitse enää painaa dieettikolan voimalla 120h viikkoa.

70v eläkeiästä on lopputuloksena vain järkyttävä määärä ikäsyrjittyjä + vajaakuntoisia työttömiä. Parilla usan reissulla on näkynyt kasikymppisia vaareja ja mummoja esim lentokentillä ohjaamassa ihmisiä jonoihin ja vastaavissa ihan hanttihommissa luultavasti muutaman taalan tuntipalkalla.

 

[SgtBudde]

Perhana sentään kun vasta pari kuukautta sittenhän joku asiaintuntija sanoi, että omista ikääntyneistä vanhemmista huolehtiminen kuuluu meille jälkeläisille.
Kiirettä pittää, että ehtii kaikki uudet velvollisuudet hoitaa..

 

[N1kkel]

Hieman erinlainen keskustelunavaus tähän väliin. Liittyy kuitekin otsikkoon eli säästämiseen.
Olen huomannut tässä vuosien varrella, että sitä mukaa kun varallisuus kasvaa, minusta on alkanut tulla aste asteelta pihimpi.
Välttelen "turhaa" kulutusta ja pidän monia tavallisia asioita kalliina, varsinkin palveluita. Muutos on ollut hidas, mutta näin jälkikäteen olen huomannut sen itsekin.
Tietyissä asioissa huomaan huvittuneena, että millainenhan kitupiikki minusta on tulossa kun meno on nyt jo tälläistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että syön pelkkää kaurapuuroa näkkileipää aamut illat, vaan tykkään myös panostaa laatuun kun näen sen tarpeelliseksi. Kai tuolla piheydellä on tarkoitus saada euroja jemmaan ja olla valmis pahan päivän varalle. Sijoituksitakin on tullut sellainen pyhä lehmä, johoin ei helpolla kosketa.

Onko kohtalotovereita ? Olenkohan lukenut pienenä liikaa Aku Ankkaa ja samaistunut Roopeen ?
PS. Rahasäiliölle ei vielä ole tarvetta omalla tontilla, mutta siihen pyritään.

Täällä yksi kohtalotoveri. Auton vaihtokin on ollut pitkään mietinnässä, mutta sieluun sattuu ajatella arvonalenemia ja rahoituksen korkoja.

Myöskään elektroniikka en ole ostellut pitkään aikaan ja esim. gtx1080 näyttiksellä ja samalla puhelimella on menty joku viimeiset 10 vuotta.

Nykyään tuntuu, ettei saa nautintoa mistään hankinnasta.

 

[Sikatiiker]

Nykyään tuntuu, ettei saa nautintoa mistään hankinnasta.

Jos susta tuntuu itsestä tolta, niin silloin musta kannattaa tarkastella sitä rahankäyttöä tai paremminkin käyttämättömyyttä. Eli onko kitsastelu mennyt ns. liian pitkälle (jokaisen oma rajanveto). Niin kuin alkoholin käytöstäkin huolestuisin jos alkaa tuntua siltä että se vaikuttaa muuhun elämään (esim. ei voi nauttia normaaleista asioista ilman alkoholia). Vähän sama juttu että jos ei tule hyvä olo muusta kuin rahan tuhlauksesta tai pihistelystä niin tarkastelisin omia tapojani uudelleen.

 

[Mikkos]

Täällä yksi kohtalotoveri. Auton vaihtokin on ollut pitkään mietinnässä, mutta sieluun sattuu ajatella arvonalenemia ja rahoituksen korkoja.

Myöskään elektroniikka en ole ostellut pitkään aikaan ja esim. gtx1080 näyttiksellä ja samalla puhelimella on menty joku viimeiset 10 vuotta.

Nykyään tuntuu, ettei saa nautintoa mistään hankinnasta.

Joko kitsastelu mennyt liian pitkälle tai sitten on liikaa rahaa eikä raha tee onnelliseksi

 

[teppo mörkö]

eikä raha tee onnelliseksi

Tämän sanonnan premissihän on se, että rahaton on onneton.

 

[Tonnin Seteli]

Täällä yksi kohtalotoveri. Auton vaihtokin on ollut pitkään mietinnässä, mutta sieluun sattuu ajatella arvonalenemia ja rahoituksen korkoja.

Myöskään elektroniikka en ole ostellut pitkään aikaan ja esim. gtx1080 näyttiksellä ja samalla puhelimella on menty joku viimeiset 10 vuotta.

Nykyään tuntuu, ettei saa nautintoa mistään hankinnasta.

GTX1080 on siinä mielessä huono hyvä esimerkki, että hankinnasta saatu mahdollinen hyöty lienee useimmilla ylittänyt villeimmätkin optimistiset odotukset.

En ole paljon eri linjalla kuvailemastasi, vaikka toki saankin nautintoa hyvistä hankinnoista. Enimmäkseen jätän hankkimatta siksi, että olemassa oleva kalusto on hyvää, huollettua ja palvelee tehtävissään siinä missä en halua yhtään pakollista enempää orjuuttaa itseäni kohti köyhyyttä tarpeettomilla tulonsiirroilla kaikenlaisille kuppaajille. Elämme sitäpaitsi niin jännittäviä aikoja, ettei juuri kenelläkään ole varaa olla vaurastumatta, ellei ole jo törkeän rikas sika.

 

[Taneli-]

Myöskään elektroniikka en ole ostellut pitkään aikaan ja esim. gtx1080 näyttiksellä ja samalla puhelimella on menty joku viimeiset 10 vuotta.

Nykyään tuntuu, ettei saa nautintoa mistään hankinnasta.

Jossain mielessä osaan samaistua mutta toisaalta en.
Eli ensimmäiseen osaan:
- Jos ostan liian useasti totta, en saisi erityistä nautintoa "koska eroa ei synny / sitä ei huomaa / siihen turtuu"

Toinen osa:
- Kun ostan jotain harvemmin huomaan eron ja saan nautintoa siitä koska kyseessä on "uusi" tai tarpeeksi erilainen asia. Suurimpia asioita mitä tulee mieleen on siirtyminen 24" 1080p 60Hz TN näytöstä => 27" 1440p 60Hz IPS näyttöön. (Käytössä edelleen kakkos, eli AM4, kokoonpanossani: Dell UltraSharp U2713HM 2560 x 1440)

Sitten taas ihan pieniä asioita kuten:
- Imellytetty perunalaatikko, sitä yleensä tulee syötyä kerran vuodessa. Siitä saa nautintoa kun se tapahtuu.. Kyse ei ole hinnasta vaan juurikin siitä että en osta sitä varastoon tai osta muulloin kuin "joulun aikaan" (monesti esim. välipäivinä koska se on luokkaa 99senttiä iso laatikko tms)

Lisäystä toiseen osaan: monesti saan enemmän nautintoa ENNENKUIN teen sen hankintani. Eli saatan käyttää huomattavan pitkän aikaa (päiviä, viikkoja jopa kuukausia) lukien eri artikkeleita ja tutkien sekä vertaillen eri tuotteita ennenkuin päätän ostaa jonkun itselleni hieman uudemman tuotteen. (Esim. valmistajalta mitä en tunne tai vaikkapa ensimmäistä kertaa ikinä 3D tulostin yms) Kun se tuote vihdoin on itselläni en enää saa vastaavaa intoa siihen.

Viimeisin esimerkki taitaa olla sähkökäyttöinen kahvimylly. Toki saan siitä iloa ja nautintoa mutta enemmän aikaa vietin niiden vertailuun ja tutkimiseen ja sain "kiksejä" siitä kuin itse laitteen käyttämisestä nyt vaikka vasta black fridayn aikana sen hankin enkä sitä ennen itse kahvia jauhanut.

(Kyllä, tietysti huomaan eron maussa ja saan nautintoa edelleen viimeksi tänään kun tein itselleni kahvia, mutta en samalla lailla lue artikkeleita, katsele eri youtube videoita ja pohdi noiden kahvimyllyjen eroja kuin ennen päätöksen tekemistä ja se prosessi antoi minulle jotenkin enemmän iloa kuin itse tuotteen saaminen ja sen käyttäminen)

 

[N1kkel]

Joko kitsastelu mennyt liian pitkälle tai sitten on liikaa rahaa eikä raha tee onnelliseksi

Eipä tässä keskituloisena ja asuntovelallisena mitään kroisoksia olla eli en nyt sanoisi että rahaa olisi liikaa...

Tykkään sijoittamisesta, mutta materiaalisista hankinnoista en oikein saa mielihyvää. Esim. 500 € sähköpöytä oli jälkikäteen ajateltuna turha hankinta, jota on tullut liian vähän hyödynnettyä.

Ehkä tässä on vaan jäänyt joku kitsastelu-mentaliteetti päälle, koska kaikki kulutushan on pois rahan sijoittamisesta.

 

[Pete88]

Nähdäkseni eniten nautintoa hankinnoista saa silloin kun ne on hankittu harkitusti, oikeaan käyttöön ja hyvällä tuurilla vielä alennuksella.

Sitten on joitakin elämänlaatua kohottavia juttuja, jotka eivät ehkä juuri hankintahetkellä olleet niin iso juttu, mutta jotka tekevät arjesta helpompaa. Esim. pyykinpesukoneen automaattinen pesuaineen annostelija. En ole kohta kymmeneen vuoteen joutunut mittailemaan ja sotkemaan pesuaineilla, vaan kone hoitaa sen itse. Viisihenkisessä perheessä tuolla on merkitystä.

Toinen mielenrauhaa tuova asia on ollut ulko-oven sähköinen lukko. Ei kukaan lapsista tai muista perheenjäsenistä lukitse itseään vahingossa ulos.

Mielestäni vähiten mielihyvää tuottavat sellaiset hankinnat, jotka tehdään hetken mielijohteesta ja ne ovat samalla "turhia", eli mielihyvä syntyy lähinnä siitä ostamisesta, joka sitten voikin nopeasti muuttua ostokrapulaksi.

 

[Mikkos]

Eipä tässä keskituloisena ja asuntovelallisena mitään kroisoksia olla eli en nyt sanoisi että rahaa olisi liikaa...

Tykkään sijoittamisesta, mutta materiaalisista hankinnoista en oikein saa mielihyvää. Esim. 500 € sähköpöytä oli jälkikäteen ajateltuna turha hankinta, jota on tullut liian vähän hyödynnettyä.

Ehkä tässä on vaan jäänyt joku kitsastelu-mentaliteetti päälle, koska kaikki kulutushan on pois rahan sijoittamisesta.

Niinno, olisko varaa sijoittaa vähän mukavuuteen ja ostaa vaikka uus auto? Vai onko nykyinenkin jo moderni sähköauto? Vai miten olis vähän isompi asunto, paremmalla paikalla? Tai edes uudenkarheaksi rempattu keittiö jossa olis hyvät vermeet tehdä ruokaa? Vai onko jo kaikki? No entäs vaikka uusi kotiteatteri tai uudet huonekalut? Löytyykö nekin?
Rahassa on vähän se huono puoli että se itsessään ei tuo mitään lisäarvoa, vaan se mihin sitä rahaa käyttää. Numerot tililä näyttää komealta ja kasvaa samalla kun asuu asuntovaunussa. Mutta miksi sitä rahaa sitten yleensä kerää jos ei meinaa sitä käyttää? No yleensä se on se jälkipolvi jolloinka oma kitsastelu on ymmärrettävää, mutta jos ei ole jälkikasvua niin tilanne on taas eri.

 

[JerryKannu]

Niinno, olisko varaa sijoittaa vähän mukavuuteen ja ostaa vaikka uus auto? Vai onko nykyinenkin jo moderni sähköauto? Vai miten olis vähän isompi asunto, paremmalla paikalla? Tai edes uudenkarheaksi rempattu keittiö jossa olis hyvät vermeet tehdä ruokaa? Vai onko jo kaikki? No entäs vaikka uusi kotiteatteri tai uudet huonekalut? Löytyykö nekin?
Rahassa on vähän se huono puoli että se itsessään ei tuo mitään lisäarvoa, vaan se mihin sitä rahaa käyttää. Numerot tililä näyttää komealta ja kasvaa samalla kun asuu asuntovaunussa. Mutta miksi sitä rahaa sitten yleensä kerää jos ei meinaa sitä käyttää? No yleensä se on se jälkipolvi jolloinka oma kitsastelu on ymmärrettävää, mutta jos ei ole jälkikasvua niin tilanne on taas eri.

Tuossa varmaan on siitä kyse että on tyytyväinen jo nykyisiinkin.

Itselläkin tuli tuossa 40v kohdalla joku "saturaatiopiste" vastaan ettei oikein edes tarvitse mitään. Joten sitä ylimääräistä rahaa kertyy tavallaan itsestään ilman mitään kitsasteluakin. Tuleehan noita pieniä hankintoja tehtyä, puhutaan jostain tonnin tai parin tavaroista (tykkään myös tutkia mitä ostan kuten Taneli- edellä) mutta esim. jotain audiovehkeitä ei huvita edes uusia kun on vanhoihin tyytyväinen eikä kuitenkaan huomaa enää selkeää parannusta. Mihinkään turhuuksiin ei huvita rahaa laittaa, voihan sitä joku muu tehdä vaikka platinasta keittiön vesihanansa jos siltä tuntuu...

Ainoa isompi hankinta mikä on ollut mielessä jo pidempään olisi uusi (tai "uusi") vene mökille, kun nyt on kaksi erillistä vähän eri tarpeisiin. Mutta tuohonkin liittyy muita seikkoja kuten laiturin uusiminen ja/tai mahdollinen venevaja yms. ja kuitenkin kun itse haluaisi tehdä mutta käy päivätöissä, on tullut lomat sitten tullut käytettyä lomailuun...No ehkäpä tuo on jonkinlainen 5-vuotissuunnitelma ennemminkin.

 

[Mikkos]

Tuossa varmaan on siitä kyse että on tyytyväinen jo nykyisiinkin.

Itselläkin tuli tuossa 40v kohdalla joku "saturaatiopiste" vastaan ettei oikein edes tarvitse mitään. Joten sitä ylimääräistä rahaa kertyy tavallaan itsestään ilman mitään kitsasteluakin. Tuleehan noita pieniä hankintoja tehtyä, puhutaan jostain tonnin tai parin tavaroista (tykkään myös tutkia mitä ostan kuten Taneli- edellä) mutta esim. jotain audiovehkeitä ei huvita edes uusia kun on vanhoihin tyytyväinen eikä kuitenkaan huomaa enää selkeää parannusta. Mihinkään turhuuksiin ei huvita rahaa laittaa, voihan sitä joku muu tehdä vaikka platinasta keittiön vesihanansa jos siltä tuntuu...

Ainoa isompi hankinta mikä on ollut mielessä jo pidempään olisi uusi (tai "uusi") vene mökille, kun nyt on kaksi erillistä vähän eri tarpeisiin. Mutta tuohonkin liittyy muita seikkoja kuten laiturin uusiminen ja/tai mahdollinen venevaja yms. ja kuitenkin kun itse haluaisi tehdä mutta käy päivätöissä, on tullut lomat sitten tullut käytettyä lomailuun...No ehkäpä tuo on jonkinlainen 5-vuotissuunnitelma ennemminkin.

Tätä mä juuri tarkoitin että sitten kun on rahaa niin paljon että on saanut kaiken haluamansa ja on kaikkeen tyytyväinen niin raha vähän menettää merkityksensä ja sitä huomaamattaan alkaa "pihistelemään", tai ainakin tuntuu siltä.

Itsellä ainakin pysyy motivaatio päällä tehdä rahoillaan jotain koska pitäis rempata keittiötä, kylppäriä ja olis mukavempi saada parempi autokin kuin -08 vuoden ruoska, puhumattakaan kesämökistä ja veneestä ja sen semmosesta. Mutta koska tiedän että tuollaisia en koskaan tule saamaan vaikka kuinka säästäisin hiki hatussa niin parempi käyttää varoja pikkuhiljaa pienempiin elämänlaadun parannuksiin sun muihin asioihin NYT joista tulee hyvä mieli ja elämä on mukavempaa.
Ei tälläisessä tilanteessa säästämisestä säästämisen ilosta ole oikein mieltä.

 

[Cluller]

Nykyään tuntuu, ettei saa nautintoa mistään hankinnasta.

Itsellä tähän liittyy vahvasti kait keskiluokkaistuminen. Hankinnat, joista ennen sai nautintoa liittyi ainakin itsellä siihen, että hankintaan piti oikeasti säästää. Alkaen jo ensimmäisitä kesätyöpaikoista. Olihan se mahtavaa, kun tavoitteena oli uusia komponentteja tai vaikka koko pelikone tai puhelin. Kesän painoit hommia, niin sitten kovan duunin tuloksena sai jotain ostettua.

Palkkatulojen vakiinnuttua ja kun jotain jää koko ajan säästöönkin onneksi, niin ei tuollainen älyluurin, pc:n, telkkarin yms. hankinta säväytä, kun periaatteessa pystyy sen ostamaan koska tahansa. Viimeksi kunnon tiloja on saanut asunnon hankinnasta. Siinähän on vähän sama, että on ollut säästämiselle tavoite, jotta saa hankinnan toteutettua.

Toisaalta tuntuu, että näin vanhetessa kaikki tunneryöpyt tasoittuu. Ei sitä jaksa samaan tapaan innostua esim. suosikkijoukkueen pärjäämisestä kuin joskus teinipoikana. Silloin osasi luetella koko rosterin ulkoa ja vieläkin esim -95 nevö foget -joukkue on melko hyvin muistissa. Uudemmista mm-joukkueista ei juuri mitään.

 

[Joku_242]

Niinno, olisko varaa sijoittaa vähän mukavuuteen ja ostaa vaikka uus auto? Vai onko nykyinenkin jo moderni sähköauto? Vai miten olis vähän isompi asunto, paremmalla paikalla? Tai edes uudenkarheaksi rempattu keittiö jossa olis hyvät vermeet tehdä ruokaa? Vai onko jo kaikki? No entäs vaikka uusi kotiteatteri tai uudet huonekalut? Löytyykö nekin?
Rahassa on vähän se huono puoli että se itsessään ei tuo mitään lisäarvoa, vaan se mihin sitä rahaa käyttää. Numerot tililä näyttää komealta ja kasvaa samalla kun asuu asuntovaunussa. Mutta miksi sitä rahaa sitten yleensä kerää jos ei meinaa sitä käyttää? No yleensä se on se jälkipolvi jolloinka oma kitsastelu on ymmärrettävää, mutta jos ei ole jälkikasvua niin tilanne on taas eri.

Toisaalta jos ei käytä rahaa, ei tarvi tehdä töitä ainakaan niin paljoa. Ansaittu euro on kuitenkin puolikas säästetty euro, ja esimerkiksi uusi auto on ihan vitullisen sykkeen takana.

Itsellä tähän liittyy vahvasti kait keskiluokkaistuminen. Hankinnat, joista ennen sai nautintoa liittyi ainakin itsellä siihen, että hankintaan piti oikeasti säästää. Alkaen jo ensimmäisitä kesätyöpaikoista. Olihan se mahtavaa, kun tavoitteena oli uusia komponentteja tai vaikka koko pelikone tai puhelin. Kesän painoit hommia, niin sitten kovan duunin tuloksena sai jotain ostettua.

Palkkatulojen vakiinnuttua ja kun jotain jää koko ajan säästöönkin onneksi, niin ei tuollainen älyluurin, pc:n, telkkarin yms. hankinta säväytä, kun periaatteessa pystyy sen ostamaan koska tahansa. Viimeksi kunnon tiloja on saanut asunnon hankinnasta. Siinähän on vähän sama, että on ollut säästämiselle tavoite, jotta saa hankinnan toteutettua.

Toisaalta tuntuu, että näin vanhetessa kaikki tunneryöpyt tasoittuu. Ei sitä jaksa samaan tapaan innostua esim. suosikkijoukkueen pärjäämisestä kuin joskus teinipoikana. Silloin osasi luetella koko rosterin ulkoa ja vieläkin esim -95 nevö foget -joukkue on melko hyvin muistissa. Uudemmista mm-joukkueista ei juuri mitään.

Varmaan tuo riippuu ihmisestä. Itse en ole koskaan saanut erityisiä kicksejä tuhlaamisesta, toisaalta koska vanhemmat oli säästäneet mulle jonkin verran rahaa niin myös silloin 18v pystyi vaan päivittämään konetta ilman erityistä säästämistä. Mutta pyrin silti tekemään sen kustannustehokkaasti eikä silleen "nyt on rahaa" -asenteella, kun edelleenkin ne käyttämättä jääneet rahat voi jättää ansaitsematta joskus myöhemmin, korkojen kera.

 

[Stuntman Mike]

Palkkatulojen vakiinnuttua ja kun jotain jää koko ajan säästöönkin onneksi, niin ei tuollainen älyluurin, pc:n, telkkarin yms. hankinta säväytä, kun periaatteessa pystyy sen ostamaan koska tahansa. Viimeksi kunnon tiloja on saanut asunnon hankinnasta. Siinähän on vähän sama, että on ollut säästämiselle tavoite, jotta saa hankinnan toteutettua.

Asunto jossa jaksaa olla ja hyvä sänky. Laadukkaat tavarat ja vaatteet. Nuo kun on kunnossa, niin ei oikeastaan ole tarvetta ostella kaikkea uutta. Itse vaihdan autoa 3-5 vuoden välein ihan sen vuoksi, ettei kiinnosta korjailla ja ylläpitää vanhaa. Ei niitä rahoja hautaan vie. Lapselle menee säästöön tottakai ja itsellä jää "yli", mutta kun ostelee laadukkaita tuotteita ja tarvikkeita, ne maksaa usein itsensä takaisin.

 

[Varistin]

Tuossa varmaan on siitä kyse että on tyytyväinen jo nykyisiinkin.

Itselläkin tuli tuossa 40v kohdalla joku "saturaatiopiste" vastaan ettei oikein edes tarvitse mitään. Joten sitä ylimääräistä rahaa kertyy tavallaan itsestään ilman mitään kitsasteluakin. Tuleehan noita pieniä hankintoja tehtyä, puhutaan jostain tonnin tai parin tavaroista (tykkään myös tutkia mitä ostan kuten Taneli- edellä) mutta esim. jotain audiovehkeitä ei huvita edes uusia kun on vanhoihin tyytyväinen eikä kuitenkaan huomaa enää selkeää parannusta. Mihinkään turhuuksiin ei huvita rahaa laittaa, voihan sitä joku muu tehdä vaikka platinasta keittiön vesihanansa jos siltä tuntuu...

Toisaalta tuntuu, että näin vanhetessa kaikki tunneryöpyt tasoittuu. Ei sitä jaksa samaan tapaan innostua esim. suosikkijoukkueen pärjäämisestä kuin joskus teinipoikana. Silloin osasi luetella koko rosterin ulkoa ja vieläkin esim -95 nevö foget -joukkue on melko hyvin muistissa. Uudemmista mm-joukkueista ei juuri mitään.

Samoja ajatuksia täällä. Joskus nuorempana kun omaa rahaa alkoi olla kunnolla eikä tarvinnut enää elämisen ja arjen perusasioiden kanssa miettiä onko varaa vai ei, ostelin kaikenlaista, lähinnä elektroniikkaa ja moottorikäyttöisiä leluja melko kevyellä harkinnalla. Jälkikäteen huomasin monen jutun kanssa hyvin selvästi, että se suunnittelu, selvittely ja hankintaprosessiin liittyvä viehätys oli suurempi osa hommaa. Sitten oston jälkeen saattoi olla että paljon intoiltu ja odotettu ostos jäi hyvin vähälle käytölle.

Nykyään minkään kalliimman kaman ostelu on jäänyt erittäin vähälle ja elämä ei ole millään omakohtaisella mittarilla huonompaa kuin ennen, kun tuli ostettua paljon leluja. Osittain kyse on myös tuosta, että en saa ostelusta saa enää läheskään samanlaista kutkutusta kuin joskus aiemmin, tunneryöpyt tosiaan tasoittuvat. Toisaalta se vähän harmittaa, mutta helpottaahan se elämää myös paljon, kun arki ei ole enää omien impulssien perässä juoksua. Ja tietysti rahaa jää paljon helpommin säästöön näin, vaikka en ole mikään supersäästäjä vieläkään.

Nykyään suurimmat kulut vuositasolla ovat vuokra, auton kulut ja ruokakauppalaskut. Huvikulutuksessa painottuvat lomamatkat, yhden käsityöharrastuksen kulut ja ulkona syöminen, eli enemmän mennään nykyään elämyspuolelle kuin tavaran osteluun.

 

[N1kkel]

Niinno, olisko varaa sijoittaa vähän mukavuuteen ja ostaa vaikka uus auto? Vai onko nykyinenkin jo moderni sähköauto? Vai miten olis vähän isompi asunto, paremmalla paikalla? Tai edes uudenkarheaksi rempattu keittiö jossa olis hyvät vermeet tehdä ruokaa? Vai onko jo kaikki? No entäs vaikka uusi kotiteatteri tai uudet huonekalut? Löytyykö nekin?
Rahassa on vähän se huono puoli että se itsessään ei tuo mitään lisäarvoa, vaan se mihin sitä rahaa käyttää. Numerot tililä näyttää komealta ja kasvaa samalla kun asuu asuntovaunussa. Mutta miksi sitä rahaa sitten yleensä kerää jos ei meinaa sitä käyttää? No yleensä se on se jälkipolvi jolloinka oma kitsastelu on ymmärrettävää, mutta jos ei ole jälkikasvua niin tilanne on taas eri.

Miksi pitäisi alkaa tuhlaamaan, koska saan materiaalisista hankinnoista harvemmin iloa ja säästämisen yksi idea on juurikin se, että voin myöhemmin esim. vaihtaa asuntoa, jäädä aikaisemmin pois työelämästä tai mitä ikinä sitä voisi keksiäkään.

Toisaalta jos ei käytä rahaa, ei tarvi tehdä töitä ainakaan niin paljoa. Ansaittu euro on kuitenkin puolikas säästetty euro, ja esimerkiksi uusi auto on ihan vitullisen sykkeen takana.

Tämähän se just on tässä verotuksen luvatussa maassa. Helpompi jättää 100 € ostos kaupan hyllyyn kuin tehdä töitä 200 € edestä josta käteen jää puolet.

 

[Mikkos]

Miksi pitäisi alkaa tuhlaamaan, koska saan materiaalisista hankinnoista harvemmin iloa ja säästämisen yksi idea on juurikin se, että voin myöhemmin esim. vaihtaa asuntoa, jäädä aikaisemmin pois työelämästä tai mitä ikinä sitä voisi keksiäkään.

Niinno, pointtini oli juurikin se että kun se kaikki on jo niin silloin tulee luontaista "piheyttä" kun ei ole tarvetta mitään uusia tai hankkia. En siis tarkoittanut siltä kannalta että pitäis vasiten alkaa tuhlaamaan. Itsellä kyllä riittää mihin sitä rahaa tunkee joten on sitä myös motivaatio yrittää hankkia ja kyllähän se mielikin aina piristyy kun saa jotain uutta tai saa jotain päivitettyä. Mutta siinä vaiheessa kun kaikki tosiaan jo on ja löytyy niin tilanne voi olla eri. Itsellä ei siitä tosiaan ole kokemusta.

 

[Joku_242]

Niinno, pointtini oli juurikin se että kun se kaikki on jo niin silloin tulee luontaista "piheyttä" kun ei ole tarvetta mitään uusia tai hankkia. En siis tarkoittanut siltä kannalta että pitäis vasiten alkaa tuhlaamaan. Itsellä kyllä riittää mihin sitä rahaa tunkee joten on sitä myös motivaatio yrittää hankkia ja kyllähän se mielikin aina piristyy kun saa jotain uutta tai saa jotain päivitettyä. Mutta siinä vaiheessa kun kaikki tosiaan jo on ja löytyy niin tilanne voi olla eri. Itsellä ei siitä tosiaan ole kokemusta.

Tai ei vaan kaipaa ihan kaikkea? Esim. uusi auto on ihan järkyttävä rahareikä, samoin "uudenkarhea keittiö" on yleensä turhaa kulutusta, ainakin jos vanha ei ole oikeasti huonossa kunnossa.

 

[Mikkos]

Tai ei vaan kaipaa ihan kaikkea? Esim. uusi auto on ihan järkyttävä rahareikä, samoin "uudenkarhea keittiö" on yleensä turhaa kulutusta, ainakin jos vanha ei ole oikeasti huonossa kunnossa.

Toki "uusi" on aika dynaaminen käsite ihmisestä riippuen.

 

[Vepasto]

Oma kiihtyvä piheys ilmenee ihan arkisissa asisoissa. Ravintolassa on ihan hemmetin kallista syödä. Elokuvissa käynti on kallista. Kuntosali on ihan hemmetin kallis. Parturissa sentään käyn, kun muuten habitus olisi aika raju . Matkustaminen (lomamatkat ) ovat liian kallista huvia = en matkusta. "Isommat" hankinnat teen kuitenkin aina laatu edellä, silloin ei katsota ihan joka euron perään.