Henkilökohtainen talous

[finWeazel]

Näitä juttuja kun lueskelee ja samalla katselee omia juuri eläköityneitä vanhempia ja heidän terveyttään, voi olla vain tyytyväinen siihen, että tuli aloitettua omat eläkesäästämiset jo vuosia sitten. Ei näillä geeneillä ainakaan tarvitse edes kuvitellakaan pysyvänsä terveenä tämänkään hetkiseen alimpaan eläkeikään saakka eikä varsinkaan tuohon 70v asti.

Sama juttu,...eikä se keskimäräinen elinikäkään kovin korkea ole laadukkaiden vuosien osalta. Osa porukasta viettää viimeiset vuodet raihnaisena pyörätuolissa, alzheimer,... vaikka olis hyväkuntoinen niin ei se jalka nouse samalla tapaa kuin 35v:lla. Yksi onnettomuus/kaatuminen, lonkka paskaksi ja se oli siinä kun noista ei toivuta lähtökuntoon

 

[B12]

Tuossa eläkehommassa unohtuu nyt se, että harva fyysinen duunari on edes sinne 65 vuoteen asti töissä, kun paikat kremppaa. 70v teräsmies on todellinen harvinaisuus. Tai sitten jo aiemmin "ulkoistettu" portin ulkopuolelle yyteessä ja odottelee eläkettä työttömänä.

Toimisto-/asiantuntijahommissa aletaan uutisten mukaan syrjimään työhönotossa jo yli 40 vuotiaita. Yli 50v ei palkkaa enää "kukaan". Toki on poikkeuksia, mutta massoista kyse. Sykkivissä hommissa ikä tulee pian vastaan, eikä 60v jaksa/halua/tarvitse enää painaa dieettikolan voimalla 120h viikkoa.

70v eläkeiästä on lopputuloksena vain järkyttävä määärä ikäsyrjittyjä + vajaakuntoisia työttömiä. Parilla usan reissulla on näkynyt kasikymppisia vaareja ja mummoja esim lentokentillä ohjaamassa ihmisiä jonoihin ja vastaavissa ihan hanttihommissa luultavasti muutaman taalan tuntipalkalla.

 

[SgtBudde]

Perhana sentään kun vasta pari kuukautta sittenhän joku asiaintuntija sanoi, että omista ikääntyneistä vanhemmista huolehtiminen kuuluu meille jälkeläisille.
Kiirettä pittää, että ehtii kaikki uudet velvollisuudet hoitaa..

 

[N1kkel]

Hieman erinlainen keskustelunavaus tähän väliin. Liittyy kuitekin otsikkoon eli säästämiseen.
Olen huomannut tässä vuosien varrella, että sitä mukaa kun varallisuus kasvaa, minusta on alkanut tulla aste asteelta pihimpi.
Välttelen "turhaa" kulutusta ja pidän monia tavallisia asioita kalliina, varsinkin palveluita. Muutos on ollut hidas, mutta näin jälkikäteen olen huomannut sen itsekin.
Tietyissä asioissa huomaan huvittuneena, että millainenhan kitupiikki minusta on tulossa kun meno on nyt jo tälläistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että syön pelkkää kaurapuuroa näkkileipää aamut illat, vaan tykkään myös panostaa laatuun kun näen sen tarpeelliseksi. Kai tuolla piheydellä on tarkoitus saada euroja jemmaan ja olla valmis pahan päivän varalle. Sijoituksitakin on tullut sellainen pyhä lehmä, johoin ei helpolla kosketa.

Onko kohtalotovereita ? Olenkohan lukenut pienenä liikaa Aku Ankkaa ja samaistunut Roopeen ?
PS. Rahasäiliölle ei vielä ole tarvetta omalla tontilla, mutta siihen pyritään.

Täällä yksi kohtalotoveri. Auton vaihtokin on ollut pitkään mietinnässä, mutta sieluun sattuu ajatella arvonalenemia ja rahoituksen korkoja.

Myöskään elektroniikka en ole ostellut pitkään aikaan ja esim. gtx1080 näyttiksellä ja samalla puhelimella on menty joku viimeiset 10 vuotta.

Nykyään tuntuu, ettei saa nautintoa mistään hankinnasta.

 

[Sikatiiker]

Nykyään tuntuu, ettei saa nautintoa mistään hankinnasta.

Jos susta tuntuu itsestä tolta, niin silloin musta kannattaa tarkastella sitä rahankäyttöä tai paremminkin käyttämättömyyttä. Eli onko kitsastelu mennyt ns. liian pitkälle (jokaisen oma rajanveto). Niin kuin alkoholin käytöstäkin huolestuisin jos alkaa tuntua siltä että se vaikuttaa muuhun elämään (esim. ei voi nauttia normaaleista asioista ilman alkoholia). Vähän sama juttu että jos ei tule hyvä olo muusta kuin rahan tuhlauksesta tai pihistelystä niin tarkastelisin omia tapojani uudelleen.

 

[Mikkos]

Täällä yksi kohtalotoveri. Auton vaihtokin on ollut pitkään mietinnässä, mutta sieluun sattuu ajatella arvonalenemia ja rahoituksen korkoja.

Myöskään elektroniikka en ole ostellut pitkään aikaan ja esim. gtx1080 näyttiksellä ja samalla puhelimella on menty joku viimeiset 10 vuotta.

Nykyään tuntuu, ettei saa nautintoa mistään hankinnasta.

Joko kitsastelu mennyt liian pitkälle tai sitten on liikaa rahaa eikä raha tee onnelliseksi

 

[teppo mörkö]

eikä raha tee onnelliseksi

Tämän sanonnan premissihän on se, että rahaton on onneton.

 

[Tonnin Seteli]

Täällä yksi kohtalotoveri. Auton vaihtokin on ollut pitkään mietinnässä, mutta sieluun sattuu ajatella arvonalenemia ja rahoituksen korkoja.

Myöskään elektroniikka en ole ostellut pitkään aikaan ja esim. gtx1080 näyttiksellä ja samalla puhelimella on menty joku viimeiset 10 vuotta.

Nykyään tuntuu, ettei saa nautintoa mistään hankinnasta.

GTX1080 on siinä mielessä huono hyvä esimerkki, että hankinnasta saatu mahdollinen hyöty lienee useimmilla ylittänyt villeimmätkin optimistiset odotukset.

En ole paljon eri linjalla kuvailemastasi, vaikka toki saankin nautintoa hyvistä hankinnoista. Enimmäkseen jätän hankkimatta siksi, että olemassa oleva kalusto on hyvää, huollettua ja palvelee tehtävissään siinä missä en halua yhtään pakollista enempää orjuuttaa itseäni kohti köyhyyttä tarpeettomilla tulonsiirroilla kaikenlaisille kuppaajille. Elämme sitäpaitsi niin jännittäviä aikoja, ettei juuri kenelläkään ole varaa olla vaurastumatta, ellei ole jo törkeän rikas sika.

 

[Taneli-]

Myöskään elektroniikka en ole ostellut pitkään aikaan ja esim. gtx1080 näyttiksellä ja samalla puhelimella on menty joku viimeiset 10 vuotta.

Nykyään tuntuu, ettei saa nautintoa mistään hankinnasta.

Jossain mielessä osaan samaistua mutta toisaalta en.
Eli ensimmäiseen osaan:
- Jos ostan liian useasti totta, en saisi erityistä nautintoa "koska eroa ei synny / sitä ei huomaa / siihen turtuu"

Toinen osa:
- Kun ostan jotain harvemmin huomaan eron ja saan nautintoa siitä koska kyseessä on "uusi" tai tarpeeksi erilainen asia. Suurimpia asioita mitä tulee mieleen on siirtyminen 24" 1080p 60Hz TN näytöstä => 27" 1440p 60Hz IPS näyttöön. (Käytössä edelleen kakkos, eli AM4, kokoonpanossani: Dell UltraSharp U2713HM 2560 x 1440)

Sitten taas ihan pieniä asioita kuten:
- Imellytetty perunalaatikko, sitä yleensä tulee syötyä kerran vuodessa. Siitä saa nautintoa kun se tapahtuu.. Kyse ei ole hinnasta vaan juurikin siitä että en osta sitä varastoon tai osta muulloin kuin "joulun aikaan" (monesti esim. välipäivinä koska se on luokkaa 99senttiä iso laatikko tms)

Lisäystä toiseen osaan: monesti saan enemmän nautintoa ENNENKUIN teen sen hankintani. Eli saatan käyttää huomattavan pitkän aikaa (päiviä, viikkoja jopa kuukausia) lukien eri artikkeleita ja tutkien sekä vertaillen eri tuotteita ennenkuin päätän ostaa jonkun itselleni hieman uudemman tuotteen. (Esim. valmistajalta mitä en tunne tai vaikkapa ensimmäistä kertaa ikinä 3D tulostin yms) Kun se tuote vihdoin on itselläni en enää saa vastaavaa intoa siihen.

Viimeisin esimerkki taitaa olla sähkökäyttöinen kahvimylly. Toki saan siitä iloa ja nautintoa mutta enemmän aikaa vietin niiden vertailuun ja tutkimiseen ja sain "kiksejä" siitä kuin itse laitteen käyttämisestä nyt vaikka vasta black fridayn aikana sen hankin enkä sitä ennen itse kahvia jauhanut.

(Kyllä, tietysti huomaan eron maussa ja saan nautintoa edelleen viimeksi tänään kun tein itselleni kahvia, mutta en samalla lailla lue artikkeleita, katsele eri youtube videoita ja pohdi noiden kahvimyllyjen eroja kuin ennen päätöksen tekemistä ja se prosessi antoi minulle jotenkin enemmän iloa kuin itse tuotteen saaminen ja sen käyttäminen)

 

[N1kkel]

Joko kitsastelu mennyt liian pitkälle tai sitten on liikaa rahaa eikä raha tee onnelliseksi

Eipä tässä keskituloisena ja asuntovelallisena mitään kroisoksia olla eli en nyt sanoisi että rahaa olisi liikaa...

Tykkään sijoittamisesta, mutta materiaalisista hankinnoista en oikein saa mielihyvää. Esim. 500 € sähköpöytä oli jälkikäteen ajateltuna turha hankinta, jota on tullut liian vähän hyödynnettyä.

Ehkä tässä on vaan jäänyt joku kitsastelu-mentaliteetti päälle, koska kaikki kulutushan on pois rahan sijoittamisesta.

 

[Pete88]

Nähdäkseni eniten nautintoa hankinnoista saa silloin kun ne on hankittu harkitusti, oikeaan käyttöön ja hyvällä tuurilla vielä alennuksella.

Sitten on joitakin elämänlaatua kohottavia juttuja, jotka eivät ehkä juuri hankintahetkellä olleet niin iso juttu, mutta jotka tekevät arjesta helpompaa. Esim. pyykinpesukoneen automaattinen pesuaineen annostelija. En ole kohta kymmeneen vuoteen joutunut mittailemaan ja sotkemaan pesuaineilla, vaan kone hoitaa sen itse. Viisihenkisessä perheessä tuolla on merkitystä.

Toinen mielenrauhaa tuova asia on ollut ulko-oven sähköinen lukko. Ei kukaan lapsista tai muista perheenjäsenistä lukitse itseään vahingossa ulos.

Mielestäni vähiten mielihyvää tuottavat sellaiset hankinnat, jotka tehdään hetken mielijohteesta ja ne ovat samalla "turhia", eli mielihyvä syntyy lähinnä siitä ostamisesta, joka sitten voikin nopeasti muuttua ostokrapulaksi.

 

[Mikkos]

Eipä tässä keskituloisena ja asuntovelallisena mitään kroisoksia olla eli en nyt sanoisi että rahaa olisi liikaa...

Tykkään sijoittamisesta, mutta materiaalisista hankinnoista en oikein saa mielihyvää. Esim. 500 € sähköpöytä oli jälkikäteen ajateltuna turha hankinta, jota on tullut liian vähän hyödynnettyä.

Ehkä tässä on vaan jäänyt joku kitsastelu-mentaliteetti päälle, koska kaikki kulutushan on pois rahan sijoittamisesta.

Niinno, olisko varaa sijoittaa vähän mukavuuteen ja ostaa vaikka uus auto? Vai onko nykyinenkin jo moderni sähköauto? Vai miten olis vähän isompi asunto, paremmalla paikalla? Tai edes uudenkarheaksi rempattu keittiö jossa olis hyvät vermeet tehdä ruokaa? Vai onko jo kaikki? No entäs vaikka uusi kotiteatteri tai uudet huonekalut? Löytyykö nekin?
Rahassa on vähän se huono puoli että se itsessään ei tuo mitään lisäarvoa, vaan se mihin sitä rahaa käyttää. Numerot tililä näyttää komealta ja kasvaa samalla kun asuu asuntovaunussa. Mutta miksi sitä rahaa sitten yleensä kerää jos ei meinaa sitä käyttää? No yleensä se on se jälkipolvi jolloinka oma kitsastelu on ymmärrettävää, mutta jos ei ole jälkikasvua niin tilanne on taas eri.