Vaikea ne on lopettaa ne kirjasarjatkin. Tai lopetus voi olla hyvä, mutta sinne meneminen on vaikeaa. Näin esimerkkinä ehkä maailman fanitetuimpia kirjasarjoja, Harry Potter. Viimeinen kirja oli metsäseikkailuineen ja tyhjäkäynteineen oli monen mielestä melkoisen tylsää luettavaa, kunnes päästiin loppuratkaisuihin.
Omalla kohdallani koko viimeinen Ajatusseula -kappale ja sen jälkeiset tapahtumat nostivat melko keskinkertaiselta vaikuttavan lopetuksen monta kertaluokkaa paremmaksi. Muistelmat ajatusseulassa tarjosivat tyydyttäviä selityksiä, yhden tärkeän henkilön tarinan päätöksen, koko kirjasarjan sitovia teemoja ja eri henkilöiden motivaatioita yhteen, ja jättää vielä sellaisen "tyhjän" olon, että pakko vielä lukea loputkin, jotta nähdään kuka selviää hengissä ja miten käy.
Valitettavasti Night Kingin vedettäessä pois ja tämän jakson perusteella D&D ovat osoittaneet että vetävät suoran viivan pisteestä A -> B, eikä vastaavaa mullistavaa uutta tietoa, plot-twistia tai tyydyttävästi kaikkea tyhmyröintiä selittävää asiaa ole enää tarjolla. Kaikki tuntuu taipuvan hyvin ennalta-arvattavan lopun piiriin, ja hahmot ja kuviot taivutetaan väkisin johonkin muottiin, johon ne ei sovi. Näillä ratkaisuilla ollaan saatu mm. Jonin henkiinheräämisestä täysin selittämätön ja turha. Tai Jaime ratsastamaan ensin maailman yhdestä laidasta toiseen laitaan antamaan kikkeliä neitsyelle, vain kääntääkseen ajatusmaailmaansa 180 astetta ja päättääkseen lähteä takaisin. Koko Jaimen käyminen Winterfellissä oli aivan totaalisen turha mutka, jolla saatiin tyydytettyä osan faneista haluamat Brienne <3 Jaimet, ja toisaalta "yllättämään" kaikki Brienne-Tormund fanifiktiota kirjoittavat. Kenties loppuun vedetään joku D&D junailema yllätys, joka ei sovi teemoihin tai tarinaan yhtään, ihan vain jotta saataisiin taas joku baarillinen juopuneita hihkumaan ja kiljumaan onnessaan. Minäkin olen tuolla tavalla hihkunut typeränä, huutanut ja ulvonut naurusta päissäni, mutta siihen riitti The Twilight Saga: Breaking Dawn Part 2 tarjoamat juonenkäänteet ja käsikirjoituksen taso... Joku yksi unohtunut Starbucks-kahvikuppi on kaiken muun ohella ihan yksi paskan hailee.
Haluaisin mieluusti tulla todistetuksi vääräksi kahden viimeisen jakson aikana.
Hommaa ei tietenkään auta se, että keskitytään Emilia Clarkeen, joka on muutamaa sopivan naivia pikkutyttökohtausta lukuunottamatta sarjan ehdottomasti surkein näyttelijä, jonka taso lähentelee jo mainitun Twilightin Kristen Stewartia...