Voin olla väärässä, mutta ainakaan minua ei niinkään kiinnosta kuka tappoi, vaan miten, miksi ja mitä ylipäätään tapahtui.
Vaikka Aryasta en ole hahmona aikoihin pitänytkään, Night Kingin kuoliniskun antaja on loppujen lopuksi aika yhdentekevä. Kiinnostavampaa on se, mitä ympärillä tapahtuu ja miten. Jakso(t) olisivat voineet olla paljon tapahtumarikkaampi ja mielenkiintoisempi kuin yksi Zerg Rush ja Night Kingin pikatappo grim dark frostbitten black metal -jätkien keskeltä, jossa käytettiin kyllä komeaa kuvallista kerrontaa, mutta sisällöltään erittäin köyhää. Heitetään ajatuksia ilmaan näin kriittisestä näkökulmasta, kun tätä jaksoa nyt pari päivää makustellut.
Tässä siis muutamia ajatuksia, jotka olisivat olleet minusta lähempänä kerrontaa, jota odottaisin George RR Martinilta:
- Lohikäärmeiden tehottomuudesta olisi pitänyt tehdä selkeämpää. Nyt tuntui, että ne vain istuskelivat ja auttoivat tasan kriittisissä tilanteissa, vaikka esimerkiksi vallihaudan sytytys olisi ollut tuhat kertaa helpompaa lohikäärmeellä kuin soihduilla tai Melisandren loitsuilla. Selitys ei voi olla Night Kingin odottelu, koska tällöin olisi ollut helpompaa kiikuttaa Bran koko taistelutantereen eturintamaan, jättää yksin ja tulla paikalle sitten, kun Night King saapastelee pakalle
- White walkerit, Valyrian steel -miekat ja lohikäärmelasi jäivät aivan umpiturhiksi koko jakson aikana. Tiedämme jo, että White walker kuolee Valyrian steeliin ja tiputtaa kaikki luomansa wightit samalla. Tämä tieto ON MYÖS SANKAREILLA. Entäpä jos porukkaa olisi jakaantunut ryhmiin, jossa ryhmää kohtaa olisi vähintään yksi valyrialaisen miekan omistaja. Entä jos ylivoimaisen vastuksen edessä olisi onnistuttu osavoitoissa? Yksi osa muuria puolustettu kaatamalla White walker, jolloin koko kyseisen osan hyökkäys tyrehtyy? White walkerit vasta tämän jälkeen perääntymässä taakse, ja antamalla Zerg rushin hoitaa, tai kenties yksi voitto olisi voinut antaa ylimielisyyttä homman helppouteen, pistää Dothrakit liikkeelle lohikäärmelasilla ja tuli-arakhein Jorah mukanaan - ja sitten Jorah ja dothrakit häviävät pimeyteen.
- Vallihauta syvemmäksi ja sytytys luomaan selkeämpi tulitauko, joka korvaa kokonaan epämääräisen hiljaisen zombipiiloleikin nykyisen jakson keskellä. Porukka ryhmittymään muureille, ampumaan loogisesti wighteja pois, mutta samalla aikaa keskustelulle, draamalle, epätoivolle, esimerkiksi asemasotaa tai WW1-2 vallihautoja mukaillen. Ehkä jopa jllain henkilöllä hermot pettää lopullisesti ja päädymme selkeään itsemurhaan tai muurin sisäiseen konfliktiin, jossa syytetään strategiavirheistä, dothrakien umpiturhasta uhraamisesta, lohikäärmeiden väärinkäytöstä, lohikäärmelasin luvatun tehokkuuden puutteesta tai mistä ikinä. Tilanne on oikeasti toivoton, kuten episoodi 2 maalailee.
- Vallihautojen yli jollain muulla kuin tulelle heikkojen ja helposti palavien wightien mätkähtäessä puolen metrin kasoiksi. Night King on jo tulelle immuuni, miksei muutkin Walkerit? Viserion tässä kohtaa mukaan kohtaamaan muut lohikäärmeet ja puhkumaan vallihaudasta osia pois, samalla kun muut lohikäärmeet ja Dany yrittävät saada liekkiä pidettyä yllä toivottaman taistelun aikana
- Kaiken edellisen jälkeen sitten se täydellinen kaaos Winterfellin sisälle, mutta selkeämmin esille, paljonko niitä eläviä myös paikalla on, ja selkeämmin tilanteisiin, josta voi selvitä muuten kuin täydellisellä juonipanssarilla. Ehkä sisällekin on tehty tuliansoja, porukkaa kerääntyy tornien rappoja ylös epätoivoissa pitäen hyökkäysalueen pienempänä. Jotain taktiikkaa, jotain syytä, miksi nämä henkilöt pysyvät edes jossain määrin elossa. Nyt vaikutti siltä, että sisäpihalla oli satoja wighteja, ja tusina sankaria jokainen omassa kolossaan niiden keskellä, ja Sam kyhjöttämässä ruumiskasan vieressä. Tämä ei toimi. Tilanne on nykyisessä jaksossa täysin absurdi ja mahdoton.
- Loppuun merkitystä, selityksiä, viittauksia menneisiin, joku oikea menetys. Ehkä Night Kingiä pommitetaan tulen lisäksi lohikäärmelasin nuolilla, valyrialaisella miekalla ja kaikella mahdollisella. Ehkä Melisandre kertoo tv-sarjallekin Azor Azhaista nyt kunnolla, ja uhrauksen pakollisuudesta. Joku uhrataan. Brienne? Tyrion? Sansa? Dany? Jon? Melisandre itse? Usko "luvattuun prinssiin", miekan ylivoimaisuuteen johtaa jonkun katsojille rakkaan hahmon menetykseen. Night Kingin ja Walkereiden kanssa taistellaan usealla miehellä. Night Kingillä on mukanaan jo jaksossa kuolleita, Beric ja Jorah sinisilmäisenä. Jotenkin kuolettava isku saadaan läpi... ja osoittautuu turhaksi? Azor Azhai oli kuitenki vain legendaa, kuvitelmaa, uskoa.
Night King virnistää itsetyytyväisenä rakkauden verellä karkaistu miekka ruumiissaan, ilman minkäänlaista ongelmia, sankareilla näkyy epätoivo, Bran ja Night King katsovat merkityksellisesti toisiaan, saadaan hidastuksia ja hienoa lumisadetta. Theon matalaksi, kuvauksia eri puolilta linnaa taistelun epätoivottomuudesta. Sankarit yrittävät pitää Night Kingin vielä hetken irti Branista, ehkä paikalle tulee myös lohikäärme yrittämään viime hetken apuja, jotta Night Kingillä on kädet täynnä tehtävää täysin ylivoimaisenakin.
... ja nyt sinisilmäinen Beric vetää maskin silmiltään. Aryan kasvot paljastuvat, kun hän syöksyhyppää kiveltä Night Kingin selkään. Hidastetusti kädessä vilahtaa Valyrialainen tikari. Bran näkee sen. Flashback Branin tappoyritykseen samaisella tikarilla. Flashback tikarin liikkumisesta kädestä käteen. Flashback metsänlapsiin, jotka loivat Night Kingin ja tikariin, joka sisältää samaa tavaraa, jolla Night King luotu. Flashback Melisandreen sanomassa "tulet sulkemaan siniset silmät" Aryalle, jos halutaan oikein vääntää rautalangasta syy ja seuraus. Prinsessa, joka on luvattu... Ja nyt voidaan tehdä se Night Kingin 180 asteen kääntö, käsi kiinni Aryan kurkkuun kun toisella estelee muita jotka yrittävät saada selkään osumaa, kun Arya tiputtaa tikarin kädestä toiseen ja antaa kuolettavan iskun.
Voitto olisi oikeasti katkeransuloinen. Voiton jälkeenkin jäisi fiilis siitä, että vaikka voitettiin, ja se tuli helposti yhdessä jaksossa, niin jotain todella pahasti hävittiin. Usko alkaa karisemaan Joniin ja Danyyn ja muihin, kun homma kävikin näin helposti? Joku menettää palan itsestään ja mielenterveydestään, kun joutui uhraamaan rakkaansa täysin tyhjän vuoksi. Katsojalle pitäisi antikliimaksin sijaan saamaan pyrkiä saamaan tyhjä olo, samoin kuin Eddard Starkin, Joffreyn tai Robb+Catelyn Starkin kuollessa... Odotukset murskataan, kun Night King kuoli näin helposti, mutta samalla joku oletetuista sankareista hävisi. Night King ei ollutkaan se pääpaha. Dany/Jon/whatever ei ollutkaan nyt pääsemässä valtaistuimelle. Cersei on nyt oikeasti paha vastus... tai jopa yhdentekevä. Pahin pahuus on hävitetty, mutta myös rakkaat kuolleet. Miten tästä enää noustaan, kun voitosta huolimatta se varsinainen valtaistuinpeli ei enää kiinnosta eloonjääneitä? Ehkä Daenerys olisi voinut kuolla, jolloin ensimmäisten kauden luminen valtaistuinsali olisikin ollut viittaus siihen, kuinka Daenerys kuoleekin talveen tuloon ennen kuin saavuttaa valtaistuimen - tässä näyssähän Daenerys nimenomaan jättää koskematta valtaistuimeen lumisateessa.
Tämä pohdiskelu rajoittui vain tähän kyseiseen jaksoon. Se ei muuttaisi varsinaisen kauden kulkua käytännössä mitenkään, paitsi että jotta asiat olisi oikeasti merkityksellisen tuntuisia, joku tärkeämpi tai muutamakin hahmo olisi pakko uhrata. Selityksiä silti kaivattaisiin Branin kyvyistä, syistä ja White Walkereista vielä seuraaviin jaksoihin - en usko että niitä saadaan varsinkaan nyt.
Mutta tämähän oli nyt vain tämmöinen 15 minuutin nojatuolituumiskelu, eikä minulla ole koulutusta, deadlineja, rahoitusta, käsikirjoittajan taitoja tai kokemusta tv-sarjojen tekemisestä. Mistäpä minä mitään tiedän. En voi tehdä ite parempaa, joten argumenttini on täysin invalidoitu.
Tehdään sittenkin vaan N+1 kohtausta jossa sankarit hakkaa mötöjä kasojen keskellä, pelastaa viime hetkellä toisinaan, tiietään-että-te-tiedätte-että-me-ei tapeta-ketään-mutta-halutaan-näyttää-että-tapettaisiin ja Arya teleporttaa puukottamaan selkään. Hyvä, olut naamaan ja viikonlopun viettoon, kyllä me ollaan se käsikirjoittajien palkka ansaittu.
Vittu. Meni tunteisiin. Jakso ärsyttää näemmä sitä enemmän mitä pidempään mietin.
