Palkoissa on selitettäviä ja selittämättömiä eroja
Palkkatasa-arvon puutetta Suomessa perustellaan monin eri tavoin.
Työelämän tasa-arvoa tutkinut Aalto-yliopiston apulaisprofessori
Koskinen Sandberg kertoo yleisistä argumenteista:
Miehet tekevät naisia pidempiä työpäiviä ja siksi ansaitsevat enemmän.
Miesten suosimat työt ovat tuottavampia kuin naisten suosimat työt.
– Suomessa on pitkään ollut vallalla ajatus, että naisvaltaisten alojen palkkatasot ovat luonnollisesti matalampia, koska ne liittyvät julkiseen sektoriin ja näin ollen niitä pidetään pikemminkin kulueränä kuin tuottavana työnä, Koskinen Sandberg toteaa.
Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi samalla tutkinnolla naiset saavat silti miehiä huonompaa palkkaa.
Koskinen Sandberg arvelee, että organisaatioiden sisällä hierarkiat toistuvat siten, että ylemmillä tasoilla on enemmän miehiä ja alemmilla tasoilla enemmän naisia.
Siis miehet saavat naisia useammin ylennyksiä ja päätyvät pomoiksi.
Lisäksi naiset ja miehet työskentelevät usein erityyppisissä yrityksissä, jotka voivat maksaa erilaista palkkaa. Tätä kutsutaan
valikoitumisvaikutukseksi.
Palkkaeroihin liittyy sekä tilastollisesti selitettäviä että selittämättömiä tekijöitä.
– Akava [korkeakoulutettujen keskusjärjestö] on ollut erityisen kiinnostunut selittymättömästä palkkaerosta ja nostanut sen esille argumentoinnissaan. Työnantajajärjestöt, kuten EK [Elinkeinoelämän keskusliitto] ja KT [Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat], puolestaan ovat usein painottaneet, ettei merkittävää palkkaeroa ole olemassa, koska ammatillinen eriytyminen ja ammattivalinnat selittävät eroja, Koskinen Sandberg sanoo.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana keskustelu palkkaeroista on muuttunut, hän arvelee.
– [Aiemmin] ratkaisuksi nähtiin lähinnä se, että yksilön tulisi hakeutua paremmin palkatuille aloille. Lähtökohtana oli, että alojen palkkatasot olivat oikein määräytyneitä, eikä niitä voinut muuttaa.
Sittemmin ymmärrys palkkaerojen syistä on lisääntynyt.