No tӓmӓ on sitten taas yksi asia jossa olen eri mieltӓ. En usko ettӓ studioilla on merkittӓviӓ paikallisia ongelmia rasismin suhteen, vaan lӓhes kaikki tilastolliset erot on sieltӓ lӓhtӧtasolta lӓhtӧsin. Ja ne lӓhtӧtasonkaan ongelmat eivӓt johdu rasismista.
Toki voit uskoa tuota, mutta itse epäilen vahvasti. Toki niillä studioilla ei välttämättä ole ongelmia sen eksplisiittisen rasismin kanssa, mutta ne silti voivat vahvistaa, tai ainakin ylläpitää, niitä rakenteellisia ongelmia.
Esimerkiksi tuo tuttujen, kavereiden ja muun sosiaalisen ”oman piirin” suosiminen palkkauksessa. Tuo on yleinen ongelma kaikkialla ja sitten kun se tiputetaan tuohon USA:n yhteiskuntarakenteeseen, niin sillä on taipumus juurikin vahvistaa tuota valkoisten yliedustusta.
Eikä tuon korjaamiseen, tai ainakaan sen tilanteen parantamiseen, tarvita mitään ihonvärin pohjalta tehtävää erottelua. Vaan pitää pyrkiä niissä prosesseissa poistamaan tuota suosimista, jolloin ne vähemmistöt saavat tasaväkisemmin niitä mahdollisuuksia kyseisellä alalla.
Toinen etenkin viihdealalla (ja myös urheilussa ns. “front-office” tehtävissä) noita eroja pahentava rakenne on palkattomat harjoittelijat. Se on käytännössä sääntö enemmän kuin poikkeus, että jos haluat luoda uraa siellä kameran takana, niin sun pitää tehdä helvetisti töitä palkattomana harjoittelijana ennen kuin ura aukeaa.
No ketkä sitten voi ottaa niitä palkattomia harjoittelijan pestejä? No ne joilla on varaa elää ilman palkkaa. Toisin sanoen rikkaiden vanhempien lapset. Kenelle se varallisuus on Yhdysvalloissa kerääntynyt erittäin epätasapainoisesti? No niille valkoihoisille.
Eli kun vaatimuksena alalle pääsemiseen on se, että tarvii tehdä palkatta töitä sen vuoden tai pari, niin yllättäen se karsii sitten valtaosan niistä vähemmistön edustajista, joilla ei ole yksinkertaisesti varaa tuohon.
Tuohonkin ratkaisu on suht yksinkertainen: Maksakaa niille harjoittelijoille edes sen verta palkkaa, että ne pystyvät elämään sillä. Tuokaan ei ole mitenkään ihonvärin pohjalta tehtyä erottelua, kaikki saavat palkkaa, mutta tuo mahdollistaa, että myös niillä köyhemmillä on chanssit tuohon uraan. Kerta nuo vähemmistöt ovat yliedustettuja köyhien parissa, niin tuolla sitten korjataan myös tuota epäbalanssia.
Sitten kolmas tapa on yleisesti ottaen “color blind casting”. Eli jos tarvetta ei ole määritellä hahmolle ihonväriä, niin ei sitten määritellä sitä. Tuo on erittäin merkittävä etenkin jos tehdään adaptaatiota jostain vanhasta fantasia IP:stä. Koska ne vanhat IP:t tuppaavat olemaan ajalta, jolloin niitä kirjoitti valkoiset miehet valkoiselle (yleensä suht vahvasti rasistiselle) yleisölle. Jolloin ne hahmot, etenkin päähahmot, tuppaavat olemaan etenkin niitä valkoisia miehiä.
Eli sen sijaan, että se studio roolittaisi kaikki päähahmot valkoihoisiksi, koska joku kolonialistisessa brittiläisessä imperiumissa kasvanut kirjoittaja kirjoitti ne niin 80 vuotta sitten, studio päättääkin tiputtaa tuon vaatimuksen.
Jolloin se casting ei ole enää noiden 80 vuotta vanhojen rasististen asenteiden vanki, vaan voi vapaasti valita ne parhaat näyttelijät rooleihin riippumatta heidän ihonväristä.