Eilen tapahtui jotain odottamatonta ja jopa opin jotain uutta, joka muutti ajatuksiani ja käsityksiäni transihmisistä, tai lähinnä erääseen asiaan mikä minua on monesti ihmetyttänyt. Tätä alusti myös eräs Triggonometry-video jossa esitettiin samaa asiaa, he lähestyivät siinä trans-kysymystä samalla tavalla väärästä suunnasta kuin minä.
Aiempi ajatteluni on ollut että esim. joku biologinen mies huomaa pitävänsä "naisellisista asioista" kuten vaikka hameista tai korkokengistä tai romanttisista sarjoista tai kynsilakasta, ja siksi hän kokee olevansa ja haluaa olla nainen. Tämän takia olenkin aina ihmetellyt että määrittelevätkö he, ja muutkin, naiseuden todellakin tuollaisten ulkoisten tekijöiden (käytös, vaatetus jne.) kautta, esim. ettei mieheksi itsensä tunteva voisi tykkää käyttää hametta?
Toinen ihmetykseni aihe tuohon liittyen on, miksi niin usein ainakin transnaisilla ns. naiseus on niin kovin stereotyyppistä ja yliampuvaa. Tästä ehkä parhaimpana esimerkkinä amerikkalainen Dylan Mulvaney joka vaikuttaa enemmän naisesta tehdyltä karikatyyriltä ja pilakuvalta, ja silti vaikuttaa että hän on kuitenkin ihan tosissaan. Ihmettelin että eikö hän muka voisi tykätä sampanjan juonnista vaahtokylvyssä tekeytymättä naiseksi?
No, minulle valkeni yhtäkkiä että syy tuohon yliampuvuuteen ja stereotyyppiseen mannerismiin on se että:
a) henkilö kokee sisäistä tarvetta sille että muut ihmiset näkisivät hänet toisen sukupuolen edustajana (mitä hän ei todellisuudessa ole, mistä todisteena väärät sukuelimet ja rinnat, tai niiden puuttuminen, puuttuva parrankasvu tai liiallinen sellainen jne.).
b) tämä saa hänet toimimaan ja pukeutumaan jopa naurettavalla tavalla koska hän kuvittelee että sillä tavalla häntä luultaisiin todennäköisemmin naiseksi myös muiden silmissä. Eli esim. Mulvaneyn uppo-outo käytös, pukeutuminen, puhetapa jne. ei niinkään ole hänelle luontaista, vaan hän toimii niin koska kuvittelee sen auttavan häntä olemaan uskottavampi nainen.
Selvisi sitten minulle tuokin mysteeri jota olen usein ihmetellyt, eli miksi transnainen ei voi edelleen kulkea hihattomassa paidassa ja lyhyissä hiuksissa kuten ennenkin, ja silti tuntea itsensä naiseksi. Ei se muka-naisellinen käytös häntä itseään varten ole, vaan muita ihmisiä ja yhteiskuntaa varten.
Toki varmasti samaa ilmenee meissä cis-ihmisissäkin, mutta ei yleensä läheskään yhtä voimakkaana koska emme ole yhtä epävarmoja siitä mihin sukupuoleen kuuluvana muut ihmiset meidät näkevät.
"Muunsukupuolisiin" eli astroseksuaalisiin, muffinssiseksuaalisiin jne. en ota kantaa, ne taitavat enemmän olla vain nuorten kapinaa ja ristiriidan hakua, joukossa varmasti myös oikeasti mielenterveysongelmaisia (jollaiseksi toki sukupuolidysforiakin voitaisiin katsoa, mutta nykyään ei haluta sellaiseksi katsoa ideologisista syistä), vähän samaan tapaan kuin saksalainen tyttö joka koki olevansa kissa, ja pyrki sen takia käyttäytymään kuin kuvitteli kissojen käyttäytyvän, eli naukui, nuoli itseään, sähisi muille jne. Ei niinpäin että hän koki sisäistä tarvetta nuolla itseään ja sähistä muille, ja siitä päätteli olevansa kissa.