Jotkut Disneyn johtoportaassa nyt syyttävät elokuvankatsojien rasistisuutta ja naisvihamielisyyttä siitä etteivät monet Disney-leffat ole viimeaikoina menestyneet:
Disney Exec Blames Woes on Racist, Sexist Fans (hollywoodintoto.com)
Everyone says ‘It’s the movies, stupid,’ which is an easy thing for people to say. More
appealing movies are a great way to jump the political issues. But more and more, our
audience (or the segment of the audience that has been politicized) equate the perceived
messaging in a film as a quality issue. They won’t say they find female empowerment
distasteful in The Marvels or Star Wars the latest trilogy starring Daisy Ridley], but they
will say they don’t like those movies because they are ‘bad.’ So ‘make better movies’
becomes code for ‘make movies that conform to regressive gender stereotypes or put
men front and center in the narrative.’
Tuo boldattu osa on toki täyttä paskaa. Oikeastihan mitään tuollaista vaatimusta ei ole vaan ihmiset eivät yksinkertaisesti pidä poliittisesti saarnaavista elokuvista jotka pyrkivät tuputtamaan jotain tiettyä maailmankuvaa katsojille, ikäänkuin katsojat olisivat tyhmiä lapsia. "Näin teidän pitää ajatella.". Nykyiset "girl boss"-hahmot ovat niin yksiulotteisia ja kiinnostamattomia etteivät niitä halua nähdä sen enempää toimintaelokuvia normaalisti katsovat tahot, kuin enemmän presentaatiota elokuviin vaativat sosiaalisoturit.
Toimintaelokuvista pitäville ei ole koskaan aikaisemminkaan olleet esim. ns. naissankarit mikään ongelma sinänsä, esim. Aliens-elokuvat, Terminator 2, Nikita (1990), Ghost in the Shell, Colombiana (2011), Anna (2019), Hanna (2011), Kick-Ass 1-2 jne. jne. jne... Kaikki nuo "voimakkaita naisia" esittelevät toimintaelokuvat upposivat erinomaisesti toimintaelokuvista pitävään yleisöön, minä mukaanlukien.
Myöskään sankarin ihonväri ei ole ollut yleisölle mikään ongelma, mistä syystä esim. Denzel Washington, Morgan Freeman, Idris Elba, Bruce Lee jne. ovat tykättyjä näyttelijöitä. He ovat valloittaneet katsojiensa sydämet karismallaan eikä millään race swapping- tai kiintiöajattelukortilla. Toki esim. Denzelin "Man in Fire" ja "Equalizer" hieman aluksi haiskahtivat race swappingiltä ottaen huomioon alkuperäiset elokuvat/TV-sarjat, mutta ei sitten kuitenkaan koska oikeasti kyseisissä elokuvissa pääosan esittäjän ihonväri ei ollut oleellista, vaan näyttelijän karisma.
Ongelma representaatiovaatimuksissa, sekä toimintaelokuvissa että esim. peleissä, lienee se etteivät niitä vaativat sitten kuitenkaan ole kyseisten tuotteiden kohderyhmä, eli heillä ei sitten kuitenkaan ole tapana mennä katsomaan supersankarielokuvia (edes jos niissä on etnisiä naisia pääosissa), ja vastaavasti Anita Sarkeesian kyllä kovasti piti ääntä pelien naiskuvasta, vaikka oikeasti ei ollut tippaakaan kiinnostunut peleistä, eikä niitä osta.
Eli, elokuvien ja pelien politisoitunutta representaatioviestiä vaaditaan ikäänkuin kasvatustarkoituksessa niille jotka kyseisiä tuotteita kuluttavat, ikäänkuin heidät saataisiin niiden avulla aivopestyä ajattelemaan oikeaoppisesti. Sitten kun kohderyhmä alkaakin hylkiä tällaisia saarnaavia ja käyttäjäänsä tyhmänä lapsena pitäviä tuotteita, alkaa valitus että kohderyhmä ei kestä naista tai ei-valkoihoista pääosaan.
Se on vähän sama jos joku nostaisi haloon siitä miksi naisille suunnatuissa romanttisissa komedioissa tai Sinkkuelämää-sarjoissa on lähinnä naisia pääosissa ja seurataan heidän elämäänsä, ja sen takia olisi ihan pakko tehdä esim. Sinkkuelämää reboot missä seurataan neljän intialaisen sinkkumiehen elämää, ketä he panivat ja keiden kanssa seukkasivat, ja pohtivat ihmissuhdekiemuroitaan joka jaksossa.
Jos sitten naiset eivät välittäisikään tuollaisesta TV-sarjasta tai elokuvasta, voitaisiin heitä syyttää siitä etteivät he kestä nähdä etnisiä miehiä romanttisissa komedioissa. Ovat niin rasistisia intialaisia miehiä kohtaan.