Tuollaista sanotaan jossain piireissä taidoksi. Ei se ole mitään kylmäpäisyyttä, että jarruttaa liian myöhään, se on hölmöyttä ja typeryyttä, joskus sen voi laskea harkituksi riskiksi, joka oli pakko ottaa.
Se on sitä äärimmäsitä taitoa, mitä noilla huippu-ukoilla on, että ne jaruuttaa kierros kierroksen jälkeen täsmälleen samassa paikassa ja se paikka on millilleen oikein. Aavistuksen myöhemmin ja menneen pitkäksi, aavistuksen aikaisemmin ja menetät aikaa. Sitten ykkösissä on vielä se haasteellisuus, että on osattava arvioida renkaiden pitoa ja auton painoa, joten se ihanteellinen jarutuspaikka vaihtelee huomattavastikin kisan edetessä. Huippukuski oppii parissa jarrutuksessa, että miten auto nyt käyttäytyy ja laittaa jarrutuskohan kohdilleen. On siinä myös muitakin muuttuvia tekijöitä, mutta edelleen puhuisin ennenkaikkea taidosta.