Kun mäkikotka levytti takavuosina sellaisia ikivihreitään kuin Yllätysten yö, Vain mäkimies voi tietää sen tai Markiisi de Sade, pelastettiin kappaleiden olennaiset koukut ja melodiat varsin runsailla taustalauluilla. Olympiavoittajan itsensä käsitys laulun vireestä oli sen verran idiosynkraattinen.
Samoin meneteltiin myös Käärijän tapauksessa.
Kun kappaleen vapahtava, nousuhumalainen kliimaksi kajahti, kuului lähetyksessä enemmän Aija Puurtisen kulisseista luikauttavaa taustakuoroa kuin itse Käärijä Pöyhöstä. Tanakka etukeno laimeni seitinohueksi, kun solisti hautautui kuorojen alle.
Syy: sama kuin Nykäsellä. Jotenkin tilanne piti kaunistaa, koska onhan tuo meidän Jere vähän heikommanpuoleinen laulaja.
----
Euroviisujen tiukka linja erottaa, kuka on laulutulkitsijana oikeasti kovinta kärkeä. Sinne Jere Pöyhösen ohut, hieman hengästynyt esitys ei vielä riitä.
Tähän asti kansakuntamme itsetunto roikkui kahden hihan varassa. Semifinaalin myötä paljastui, että todellisuudessa sitä pitikin ilmassa autotunen hauras siima.