- Liittynyt
- 04.09.2018
- Viestejä
- 104
Perustetaanpa kettu aiheelle jota tullut useamminkin pohdiskeltua.
Omakohtaisen kokemukseni myötä olen tullut siihen tulokseen että elämäni valuu tällä menolla hukkaan. Toki päihteidenkäyttöni ei varmasti edesauta tähän tunteeseen, mutta kun se sattuu olemaan yksi elämäni harvoja iloja.
Elämäni kulku tähän saakka:
1. Syntymä. Ei muistikuvia.
2. Vaippaikä ym. päiväkodit ja se ikä. Ei muistikuvia.
3. Alakoulu ja kaverit. Oikein mukavaa aikaa. Voi tehdä mitä huvittaa tiettyjen sääntöjen puitteissa.
4. Yläkoulu, kaverit ja pelaaminen. Mukavaa aikaa. Säännöt höltyivät, mutta niitä edelleen oli.
5. Opiskelut. Edelleen elämä maistui mukavasti. Tässä vaiheessa tosin alkoi maistumaan alkokin. Kivaa oli ja asiat kiinnostivat. Syvällisiä keskusteluja ja mukavia aktiviteetteja. Rahaa niukasti.
6. Työelämä.
6.1 Alkujaan työt kiinnostivat ja niitä tuli hoidettua suurella tarmolla. Mitä pidemmälle mentiin niin millään ei tuntunut olevan mitään väliä. Vaadittiin enemmän ja enemmän. Palkintoja ei jaettu. Palkka ok.
6.2. Vaihdoin työpaikkaa. Palkkaa tuli lisää. Käytännössä samat ongelmat kuin aiemmin. Ihmisestä halutaan riistää se mitä irti lähtee ja annetaan rippeitä korvaukseksi. Rahaa tulee suorastaan enemmän kuin riittävästi, mutta töissä on käytävä päivittäin.
Nykyään enää oman työn laatu ei kiinnosta. Deadlinet ei kiinnosta. Työ on lähinnä masentavaa, mutta suoriudun siitä.
Nykyisessä työssä on tehtävä täyttä työpäivää (ei ylitöitä), jotta siellä saa olla.
Mitä minun pitäisi tehdä ettei koko elämä tuntuisi menevän vaan töihin?
Lomat ja muut menee niin nopeasti ja lähes pelkästään palautuessa ettei niillä ole pitkäkestoista vaikutusta.
En haluaisi työttömäksikään koska silloin rahaa on käytössä liian vähän.
Onko elämän tarkoitus tehdä vaan töitä ja yrittää jaksaa eläkkeelle asti?
Omakohtaisen kokemukseni myötä olen tullut siihen tulokseen että elämäni valuu tällä menolla hukkaan. Toki päihteidenkäyttöni ei varmasti edesauta tähän tunteeseen, mutta kun se sattuu olemaan yksi elämäni harvoja iloja.
Elämäni kulku tähän saakka:
1. Syntymä. Ei muistikuvia.
2. Vaippaikä ym. päiväkodit ja se ikä. Ei muistikuvia.
3. Alakoulu ja kaverit. Oikein mukavaa aikaa. Voi tehdä mitä huvittaa tiettyjen sääntöjen puitteissa.
4. Yläkoulu, kaverit ja pelaaminen. Mukavaa aikaa. Säännöt höltyivät, mutta niitä edelleen oli.
5. Opiskelut. Edelleen elämä maistui mukavasti. Tässä vaiheessa tosin alkoi maistumaan alkokin. Kivaa oli ja asiat kiinnostivat. Syvällisiä keskusteluja ja mukavia aktiviteetteja. Rahaa niukasti.
6. Työelämä.
6.1 Alkujaan työt kiinnostivat ja niitä tuli hoidettua suurella tarmolla. Mitä pidemmälle mentiin niin millään ei tuntunut olevan mitään väliä. Vaadittiin enemmän ja enemmän. Palkintoja ei jaettu. Palkka ok.
6.2. Vaihdoin työpaikkaa. Palkkaa tuli lisää. Käytännössä samat ongelmat kuin aiemmin. Ihmisestä halutaan riistää se mitä irti lähtee ja annetaan rippeitä korvaukseksi. Rahaa tulee suorastaan enemmän kuin riittävästi, mutta töissä on käytävä päivittäin.
Nykyään enää oman työn laatu ei kiinnosta. Deadlinet ei kiinnosta. Työ on lähinnä masentavaa, mutta suoriudun siitä.
Nykyisessä työssä on tehtävä täyttä työpäivää (ei ylitöitä), jotta siellä saa olla.
Mitä minun pitäisi tehdä ettei koko elämä tuntuisi menevän vaan töihin?
Lomat ja muut menee niin nopeasti ja lähes pelkästään palautuessa ettei niillä ole pitkäkestoista vaikutusta.
En haluaisi työttömäksikään koska silloin rahaa on käytössä liian vähän.
Onko elämän tarkoitus tehdä vaan töitä ja yrittää jaksaa eläkkeelle asti?