Niin - jos vetää eläköitymisen liian tiukilla, ei silloin voi valita enää mitään, vaan sun nykyisyyden valinnat teki menneisyyden minä. Silloin ei olla riipumattomia, vaan ollaan riippuvaisia siitä, että menneisyyden minä teki sopivat valinnat ja lottosi oikein sen suhteen, että tarpeet tai mielihalut eivät tulevaisuudessa muutu.
Enkä nyt tarkoita että pitäisi vaihtaa elämäntyyliä suoraan piilopirtistä shampanjaan ja viiden tähden hotelleissa hillumiseen, mutta entä jos omat vanhemmat alkavat tarvita apua ja itse on jumissa Inarin kalastusmajassa kun raha ei riitä lähemmäs muuttoon?
Minimibudjetilla 50:senä RE:ttäneellä voi tulla vielä suru puseroon ja katumapäälle jos lastenlapset muuttavat Helsinkiin (tai vielä pahempaa, Müncheniin tai Los Angelesiin) ja budjetti ei riitä siellä käyntiin kuin harvakseltaan kun se on mitoitettu siihen että voi pelata pum-pumia piilopirtissä ja kalastaa lähijärvellä. Ongelmia joita lapsettomilla ei ehkä ole, mutta aika monella kuitenkin on...
Vähän vanha, mutta pisti silmään...
Miksi se olisi joku pakko tehdä vuosikaudet samaa mitä on päättänyt joskus? Harva töissäkään samaa ruuvia vuosikymmenet kiertää. Ihmiset erikoisesti lukkiutuu ihmeellisiin ajatuslooppeihin. Yleisin on varmaan se, että firen jälkeen: "Mitä hittoa makaa sohvalla 24/7, ei pää kestä, onneksi saa painaa duunia."
Todella monella tuntuu olevan joku lukitus päällä, että jos ei ole töissä niin sitten se on siinä kehitys pysähtyy ja ihminen jää sille tolalleen. En tiedä onko se identiteetti niin kovin rakennettu työminän päälle, että ei jotenkin aivot taivu käsittämään mitään muuta.
Noihin sun heittoihin. Rakentaa lisäsiiven vanhemmille sinne piilopirttiin ja saavat tulla sinne hoitoon. Ei ole muutenkaan mitenkään suomalainen ajatus, että täällä muutettaisiin vanhempien kunnon perässä. Jos joku tuollaista jälkikasvulta edellyttäisi niin eiköhän tarjoaisi asumiset. Joo tiedän, että etelässä on ne sukupolvet samoissa nurkissa. Maassa maan tavalla. Jos taas tuollainen skenaario olisi jotenkin lähellä sydäntä, niin tietenkin siihen jotenkin varautuisi. Jos ei niin siten ei ole. Ei lapset ole vanhemmilleen tilivelvollisia... Firettäjä sentään on vapaa hoitamaan niitä mihin vuorokauden aikaan vaan toisin kuin töissä kävijä.
Liittyy osittain omaan tilanteeseen. Mutsi juuri eilen soitteli ja vähän uteli missä meinataan asua kun lapset muuttaa parin vuoden päästä pois. Katsellut sijoituskämppää vanhuuden päivät mielessä ja haluaisi sen läheltä, että päästään tarvittaessa auttamaan.
Tai toi lapsi skenaario. Jos ei rahat riitä satunnaiseen juna matkaan helsinkiin niin on aika heikkoa. Tuskin ne riittää mihinkään muutenkaan. En näe relistisena skenaariona. Muksujen ulkomaille muutto taasen. Niin voihan se firettäjä mennä pariksi viikoksi töihin hankkimaan muutaman lisä euron jos on niin pa budjetti. Kun on joskus jäänyt firelle niin ei sulta työntekoa kielletä. Jos on lasten elämässä paljon mukana niin tuskin alkujaankaan lähtee sinne inariin karkuun vaan fire rakentuu jotenkin siihen lasten ja lastenlasten auttamiseen/lähellä olemiseen.
Uskoisin, että todella moni firettäjä eksyy jotain kautta johonkin toimintaan mistä alkaa valua euroja tilille tekemällä silloin tällöin jotain mistä tykkää ja joku muu tykkää maksaa siitä vielä. Normi eläkkeelläkin moni tykkää tehdä satunnaisesti hommia.
