2,4 gigahertsin wifissä yhden kanavan kaistanleveys näyttäisi olevan noin 150 megabittiä sekunnissa. Kanavia on yhteensä 14, joista kaikki eivät ole käytössä. Useampi kuin yksi käyttäjä ei siis voi kerrallaan siirtää kantavuusalueen sisällä gigabittiä sekunnissa. Oikeastaan se kanavien määrä per laite näyttäisi muutenkin olevan jaettu kolmeen, jos speksiä noudatetaan kunnolla, joten se gigabitin sekunnissa siirtäminen ei yhdeltäkään käyttäjältä onnistu sääntöjä rikkomatta.
Samalla tavalla ne taajuuskanavat loppuvat kesken kaikilla langattomilla tiedonsiirtotavoilla. Eroa on vain siinä, miten mikäkin protokolla käsittelee sellaiset tilanteet. Päätelaitteet joutuvat jakamaan vuoroja keskenään taajuuskanavan käytölle, koska kaksi laitetta ei voi yhtä aikaa lähettää dataa samalla kanavalla.
Jos kaupassa on 30 000 nimikettä, ynnätään sillä jotain, yhdellä tukarilla muutamasta kymmenestä tuhanteen asiakasta, jos yhden lapun piikki liikenne vuorokaudessa kilotavu. eli magatavau vuorokaudessa. per tukari, jos sattuisi se tuhat oleen ja vuorokauteen kaikkiin niihin isompi päivitys.
No koko 30 000 satsiin kilotavu per lappu, niin 30 megatavua vuorokaudessa.
Kustannusjuttuhan se on, vaikka sähkösyötettäisiin johdoilla, niin tietoliikenne voisi silti olla langaton , ja isolla osalla tarve paristovarmennukseen (paristo, konkka, akku jne), ja osalla kokonaan paristotoimisuuteen. Siinä miettiä mikä on kustannus ero sillä että laitteeseen integroidaan poweri virransyöttää varten ja sitä mahdollisista piuhatietoliikennettä varten.
Noihin on muitakin toiminnallisuuksia kuin vain se näyttö ja se mitä niissä näytetään, yksi tärkeä on se päivitys, siellä hyllyllä, toinen mitä markkinoidaan on sen näytön paikannus. Jos tehdään hylly metri missä itse hyllyssä on kyseisiä ominaisuuksia, ajatus tasolla voi laittaa rautaa rajustikkin, ja voi tehdä koukut missä sähköt jne.
Hintalapussa on myös oma elinkaarensa, teknisesti virtalähde voisi olla 10v, pidempikin, mutta aletaan olla sitten siinä mikä on sen laiitteen elinkaari, kannattaa virtalähde mititoittaa yli sen.
Toteutamme latausasemiemme yhteyteen sähkövarastot, yhteistyössä
Cactos Oy:n kanssa.
Edistyksellinen akustoratkaisumme mahdollistaa ultranopean latauksen kaikissa latauspisteissämme. Jos sähköliittymän teho on jo käytetty, puramme akustoihin varastoitua energiaa laturien käyttöön.
Samalla tavalla ne taajuuskanavat loppuvat kesken kaikilla langattomilla tiedonsiirtotavoilla. Eroa on vain siinä, miten mikäkin protokolla käsittelee sellaiset tilanteet. Päätelaitteet joutuvat jakamaan vuoroja keskenään taajuuskanavan käytölle, koska kaksi laitetta ei voi yhtä aikaa lähettää dataa samalla kanavalla.
Niin no, taitaa olla enemmän kaistaa kuin niillä vanhoilla kupareilla.
Yhteen halliin voidaan tuupata vähän isomman kunnan asukasmäärän verran ihmisiä , tarjota niille suorituskykyiset mobiilipalvelut + itse tapahtuma organisaatiolla/järjestäjille.
No jos se käteinen on se maksuväline ja pankkisopimukset ovat sitä kamalaa digitalisaatiota, ihan se fyysinen nostotapahtuma vaatii mitä suurimmalla todennäköisyydellä fyysisen välineen, joka kulkee nimellä pankkikortti. Pankkikortilla voi vihdoinkin maksaa HSL:n alueella lähimaksulla lippuvekottimelle. Voittaako käteisen ja miksi juuri 100-0?
----
Yksi tärkeä asia kannattaa muistaa, se yksityisyys, julkisen liikenteen pitää osan mielestä olla anonyymiä matkustamista, ei sellaista että ne matka rekisteröidään. (se ei ihan toteudu sillä että se anonyymivaihtoehto on tehty niin kalliimmaksi ja vaikeammaksi ettei se oli enään pelkkä valinta kysymys)
Toinen on käytettävyys, ilman muuta hankilimpia oli ne missä pitää lippu ostaa etukäteen, jos myynti pisteestä, PK seudun liikkenne turistille ollut ihan syvältä, kun käteis myynnit supistu, eikä ollut edes lähimaksua.
Eli maksukortti matkan maksu on ihan tämän päivän minimi, lähimaksu kulkuvälineessä/portilla.
Se on ihan syvältä oleva ajatus että pitäisi höylätä itsensä ulos . Se myös haaste että ainakin osassa matkan lähimaksu toteutuksissa samalla kortilla ei voi maksaa kuin yhden. (en nyt muista missä näin oli)
Yleensä raskaassa teollisuudessa ollaan melko vaativia siitä, että ratkaisujen toimintavarmuuden ja uptimen on oltava mahdollisimman hyvä. Ilmeisesti tuollaista laakerianturia ei sitten pidetä laitoksen toiminnan kannalta kovin kriittisenä järjestelmänä, kun se voidaan toteuttaa jollain langattomalla IoT-lelulla.
Vähän epävarma mitä yrität sanoa, mutta teollisuudessa siirrytään langattomuuteen, jos komponentille ei tarvitse syöttää johtoja pitkin virtaa, niin siinä nähdään isoja etuja jos ei tarvitse johtoja. Vaikka sähkönsyöttö olisi, niin se liikenne voi tapahtua langattomasti.
www.ecb.europa.eu
