Itse toivon enemmän sitä että tuota ropelluspuolta ei oo vesitetty aivan täysin vaan tekisi kunniaa tuota 2020 tabletoppia kohtaan.
Tietty myös toivoisin että tehtävät voisi suorittaa monella eri tapaa, eikä olis aina vaan jotain tiettyä "oikeaa" tapaa suorittaa tehtäviä.
Esim. Deus Ex: Mankind divided oli mun mielestä vähän turhan simppeli noiden augmentaatioiden osalta.
Jos toivot syvällistä ropetusta CD Projektin peliltä, tulet pettymään. Tulen taas tänne avautumaan ja korostan ettei minulla ole minkään sortin ongelmaa siinä että ihmiset hypettelee ringissään ja nauttii jostain kovasti, mutta kun keskustelu alkaa leviämään muiden pelien pariin tavalla mikä ei enää pidä paikkaansa, ei tilanne ole terve vaan alkaa muistuttaa jo harhaoppisen uskonnon piirteitä. Tällä en viittaa ollenkaan sinuun
@Murmeli78 .
Millaisia pelejä CD Projekt tekee? Tiedon ja heidän haastattelujen perusteella tarinavetoisia, eli tarina aina esin, ropeilusta ei puhuta paljoa. Mitä on ropeilu? Ropeilu on oman hahmon luomista, oman hahmon ominaisuuksiin vaikuttamista, oman hahmon vahvuuksien mukaan tehtävän suorittamista ja monesti myös valintoja mitkä vaikuttavat ympäristöön, joko itse tarinaan tai hahmoihin, mutta tärkeintä on aina tuon oman pelitavan vahvistaminen ropeissa. CD Projekt ei tee tällaisia pelejä, vaan määrittelee hahmosi alusta asti niin kuin se on ja tulee lähes 100 % olemaan koko pelin ajan, eikä tässä ole mitään väärää, mutta aitoa ropeilua ei löydy heidän peleistä eikä Cyberpunk 2077 kaiken tiedon valossa vaikuta mitenkään erilaiselta.
Mihin taas Cyberpunk 2077 tähtää päivän selvästi, jos olemme nyt samoja videoita katselleet, eli ihan ne viralliset, on tarinan kertominen pelaajalle erityisesti dialogin muodossa, jonka aikana pelaaja saa valita suhtautumisensa tilanteisiin, jolla on välillä suora vaikutus hahmojen kohtaloon, eli ihan perinteistä tarinan kerrontaa valintoineen kyseessä. Muutoin peli näyttää vahvasti olevan tasapainottelua tuollaisen kerronnan, vapaan kuljeskelun ja räiskinnän välillä, mikä sisältää ajan hidastamista ja muita pieniä kikkoja, mitkä eivät ole mitään uutta pelien saralla, mutta hauskoja varmastikin joka tapauksessa. Varsinaisia valintoja lähestymistavasta vapaassa hiekkalaatikossa per tehtävä en ole vielä ollenkaan havainnut tyyliin Deus Ex.
Tyyliltään peli on sekoitus länsimaista sci-fiä ei itsensä turhan vakavasti ottavan teinidraaman kanssa. Vuoropuhelu on välillä jopa imelää kliseisine lausahduksineen aivan kuten The Witcher 3:ssa ja hahmot eivät rooleissaan tarina, heidän luonne ja maailma huomioon ottaen ole kovinkaan uskottavia, mikä tuo sen perinteisen B-luokan vivahteen usein sekaan mitä kohtaamme paljon suosituimmissa Hollywood-tuotannoissa, mutta tämä ei ole ongelma jos ei kovin vakavaa tai yhtenäistä kerrontaa kaipaa, vaan rentoa kevyellä otteella tehtyä viihdettä, joka ei ikinä taivu sinne aidosti itsensä vakavasti ottavan puolelle. Ymmärrän hyvin miksi moni pitää tällaisesta kerronnasta ja kokee sen rentouttavana.
Haluan korostaa että vaikka CD Projekt kuinka sanoisi heidän pelinsä olevan rope tai maultaan aikuinen, tämä ei tee asiasta totta. Se mitä kuka tahansa parilla klikkauksella voi netin kautta todistaa heidän tulevasta pelistään, on ettei se ole näistä oikeasti kumpaakaan, mutta toki näin saattaa ajatella moni kasuaalipelaaja ilman parempaa tietoa, koska pelin pääyleisö on yläaste- ja teini-ikäiset ja heille peli on tyyliltään eniten sovitettukin, eikä ole mitään häpeällistä aikuisenakaan diggailla tuon tyylisestä soosista. Arvostelen ääneen CD Projektia kuitenkin heidän harhaan johtavan markkinointinsa takia välittämättä liiemmin millaisia pelejä he tekevät, sillä he ovat saaneet roimasti myyntiä aikaan tällä silkalla liioittelulla ja rajojen venyttämisellä. Traileritkin on tehty niin laskelmallisesti selostuksineen päivineen, ettei ihan paljastu pelin todellinen keskiverto rakenne, mutta kaikkeen vastataan mitä halutaan kuulla. CD Projekt onkin markkinoinnin mestari ja pelien tekemisen keskinkertaisuus. GOG-kaupasta annan heille kyllä arvostusta vanhojen pelien vaalimisesta, vaan heidän tyypillinen faninsa ei piittaa tuosta puolesta pätkääkään, siitä olen varma.
Pelimarkkinat ovat nykyään valtavan massan kauppatori. Pelaajia on konsoleineen aivan hurjasti varisnkin alle 20-vuotiaissa, joten mitä vaan edes jotenkin onnistunutta matskua voi markkinointikoneiston saattelemana puskea markkinoille ilman pelkoa suuresta rahallisesta tappiosta, päin vastoin massia on luvassa paljonkin. Näin alkoi vuosikymmeniä sitten myös elokuva-ala, joka paisui aina isommaksi ja isommaksi ajan saatossa, tehden rahaa aivan uskomattoman mauttomalla tauhkalla miljoonia ellei miljardeja. Juuri tätä seikkaa ihmiset eivät tunnu hahmottavan, että pelimarkkinoilla liikkuu nykynuorten ja monien maiden hiljattaisen kehittymisen ansiosta niin paljon pätäkkää, että näkyvimmät pelit ovat useimmiten perus tauhkaa, siis kasuaaleille suunnattua huoletonta viihdettä. Minusta Cyberpunk 2077 tippuu juuri tähän kategoriaan laskelmallisen täydellisesti, ei koskaan tarjoten mitään ns. HC:tä, eikä koskaan yltyen liian vakavaksi, samalla pyöritellen nuoria kuin muitakin koskevia nykypäivän aiheita hauskasti palloa heitellen. Pelissä on juuri sopivasti, vaikka aitoihin uranuurtajiin verrattuna hyvin niukasti, valintaa sen suhteen miten toimintansa toteuttaa, eikä liikaa sopisi ollakaan tai yleisö kokisi pelin liian hankalaksi lähestyä. Näin on hyvä, kaikilla on hauskaa, mutta pidetään ne faktat kuitenkin faktoina.
Tapetille on nostettava myös nykymaailman sensaatiohakuisuus, mikä koskee kovin masentunutta ja itseään etsivää nuorta sukupolvea, väliin huolestuttavammin myös aikuisia, jonka takia hypetetään ties mitä perunamuussia maasta taivaisiin, jotta elämästä löytyisi se merkitys jotakin kautta. Tällä saatetaan hakea myös yhteenkuluvuuden tunnetta, sitä kun ollaan isolla joukolla samaa mieltä asioista ja kaikki on niin täydellistä. Tämä on perus psykologian säännöillä kehittymätön tapa lähestyä maailmaa ja sen ongelmia, kuin myös henkilökohtaisia vastoinkäymisiä kun haaveet eivät toteudu ja sitä rataa, mitä en suosittele harrastamaan. Kyseessä on helppo oikotie väliaikaiseen onneen että jaksaa taas kohdata seuraavan odottavan haasteen. On olemassa toki tervekin hype eli toisin sanoen innostuminen, mutta CD Projektin pelien kohdalla tällaisesta ei ole puhettakaan ja firma sen kuin heittää löylyä lisää jokaisessa esiintymisessään.
MUOK. kirjotsvihre
Toivottavasti ei CP77:n grafiikat kärsi nyt tästä.
