Tähdissä voisi olla kyse jonkin sortin annihilaatiosta, mikä tuottaa gammasäteitä. Mutta miten nuo tähdet ovat "ikinuoria"? Niissä on kuitenkin käynnissä fuusio, joka on varsinainen tähden moottori. Pimeästä aineesta tulevan energian pitää jotenkin keventää ytimen painetta, jotta fuusio ei käy täydellä teholla tai sen pitää jotenkin osallistua energian tuottoon, ja lisätä tähden käytettävissä olevaa polttoainevarantoa.
Kyseessä lienee kaksi erilaista prosessia, pimeän aineen hiukkasten annihilaatio ja "Black hole star" tai Hawking star.
Ensimmäisessä pimeän aineen hiukkaset törmäilevät toisiinsa tai normaalin aineen hiukkasiin jolloin ne annihiloituvat, synnyttäen gammasäteilyä(ja taitaa fuusiossa muutenkin synty gammasäteilyä jonkinverran).
Jälkimmäisessä tavallisen tähden sisällä on pienehkö musta aukko, joka imee itseensä tähden materiaa sisältäpäin. Idea miten tälläinen toimisi on se että kun musta aukko imee materiaa itseensä, aine joutuu tiivistymään jolloin se kuumenee helvetisti, jolloin tämä säteilypaine estää kaikkea tähden massaa luhistumasta suoraan mustaan aukkoon. Lisäksi mustan aukon ollessa pieni, sen pinta-ala on myös pieni jolloin sinne ei voi survoutua määräänsä enempää materiaa. Tavallisessa tähdessä vastaava säteilypaine syntyy(pelkästään) vedyn fuusioituessa heliumiksi, siinä missä Hawkingin tähdessä säteilypainetta tuottaa mustan aukon imevän aineen kuumentuminen että fuusio. Ulospäin kummatkin näyttää hohtavalta kaasupallolta, mutta tähden massa versus kirkkaus eroaa mitä suuremmaksi ko. musta-aukko kasvaa ja jossakin kohtaa kehityskaarta mustan aukon tuottama "lämpöteho" ylittää fuusion tuottaman lämpötehon, jolloin tähti rupeaa näyttämään selvästi liian kuumalta kokoisekseen...
Esimerkisi joku on kehittänyt testin koetta jolla saatetaan saada gravitonit havaittua, jos niitä on olemassa. Jos niitä löytyy, on se iso juttu. Jopa Sabine Hossenfelderin bullshit meter näyttää tälle vihreää.
Vaikka Sabinen Bulsshit mittari näyttääkin vain kakkosta, on tuosta vielä "hieman" pitkä matka siihen että tuollaista voisi käytännössä mitata. Niinkuin mainittu videossakin niin jos nyt pystytään tuottamaan about viisi sopivasti lomittunutta fotonia, niin käytännössä niitä tarvittaisiin mittaluokkaa 10~30, eli muutama dekadi vielä matkaa käytännön sovellukseen. Jos asia (gravitonin havaitsemisen mahdottomuus) kiinnostaa, niin kannattaa katsoa
PBS Spacetimen hiljattainen video aiheesta.
Painovoima on paljon monimutkaisempi asia, kuin Einstein ajatteli sen olevan. Toki muuten oikeassa, mutta sen kvanttimekaaninen puoli on ollut liian kova pala jopa Einsteinille.
Tätähän me emme vielä varsinaisesti tiedä, tai siis, sikäli jos gravitaatiolla ei ole kvantti luonnetta, niin silloinhan Einsteinin GR pitää vieläkin kutinsa. Tässähän on kanssa vähän kyse siinä että onko gravitaatio "voima" sinällään ollenkaan, samassa mielessä kuin sähkömagneettinen-, heikko- ja vahva vuorovaikutus, vai onko painovoima "vain" aika-avaruuden kaareutumista. Jos painovoima ei ole "voima", niin silloin se ei myöskään tarvitse välittäjähiukkasta(=gravitoni). Jännä nähdä kyllä että mitä tämän suhteen tullaan löytämään...