Avaruus-ketju (keskustelua tähtitieteestä, havainnoista ym.)

Jos on paljon aikaa, niin ydinpommin räjäyttäminen adteroidin pinnalla on fiksu tapa estää katastrofi. Räjähdys heittää ison määrän pölyä asteroidin pinnasta paljastaen tummempaa pintaa..mikä imee enemmän Auringon energiaa muuttaen asteroidin kurssia
Siinä on vain se, ettei noiden murikoiden koostumusta tunneta kovin tarkasti joten lopputuloksesta ei tuossa tapauksessa voi olla varma. Fiksumpaa olisi käyttää vaikka laseria sen pinnan polttamiseen.
 
Muutama vuosi sitten näin talvella ,asteroidin jota ei noteerattu "missään", jos se oli edes kivi möykky mutta koko luokkaa noin taivaalle katsottuna kolmannes auringosta, paloi kirkkaasti vain hetken, sitten hävisi.
Noita kutsutaan bolideiksi (kirkkaasti palava meterori).

Koko voi olla nyrkin kokoisesta useisiin metreihin (esim tuo Chelyabinskin 20m meteori luokiteltiin bolidiksi).
 
Asteroidien rakenne vaihtelee kivikasasta (Itokawa) metallikappaleeseen(esim Psyche, Kleopatra). Periaatteessa siis ydinase voisi toimia, tai ainakin muuttaa asteroidin rataa.
 

Haikeaksi vetaa. Olin vasta pari vuotta tahtitiedetta opiskellut kun Cassini Saturnukseen ennatti. Vaikken itse en tuon projektin parissa koskaan ennattanyt touhuta (Mars ja Venus vei kaiken ajan), niin sita aina on sivu silmalla seuraillut. Ehdotomasti historian menestykseikkaimpia missioita. Dataa on viela vuosi kymmeniksi eteenpain tutkittavaksi.

26. paiva tata kuuta Cassini sukeltaa Saturnuksen ja sen renkaiden valista ensimmaista kertaa, ja tekee sen viela 21 kertaa sen jalkeen (jos elossa selviaa niin kauan... Kukaan ei voi varmuudella sanoa kuinka paljon materiaa siella on... Se jaa nahtavaksi). Viisi kuukautta myohemmin (15. syyskuuta) luotain hoyrystyy Saturnuksen kaasukehaan.

https://www.nasa.gov/press-release/nasa-s-cassini-mission-prepares-for-grand-finale-at-saturn

Noilla sukelluksilla paastaan ensimmaista kertaa tutkimaan Saturnusta lahi etaisyydelta. Esim rakenteesta saadaan paljon uutta tietoa, se ka tietysti magneettikentasta. Myos kaasukehasta saadaan ensimmaiset samplet. Myos renkaista otetetaan hiukkasia kiinni. Odotettavissa myos kuvia Saturnuksen pilvista ja renkaista tottakai.

Eletaan mielenkiintoisia aikoja jalleen kerran...
 
Kaikista nasan projekteista mitä on tullut seurattua, tämä on se minkä parissa on tullut aikaa eniten vietettyä.
Se, että kuinka kauan tämä on Saturnusta tutkinut ja koko ajan uutta ja ihmeellistä löytänyt jaksaa ihmetyttää päivästä toiseen.

LAKKI!
Syyskuussa kosahtaa ja sitä ennen näemme vielä hurjimmat kuvat renkaiden välistä.
Tämän jälkeen farewell ja godspeed.
LAKKI! PÄÄHÄN!
 
No siis... tarkemmin ottean, miltä tavara ja valo, siis kaikki se mikä näyttää joltain, näyttää mustan aukon lähiympäristössä.

Jos siis haluat saivarrella. :)
 
Vaikka todennäköisesti kuva on epätarkka ja siitä varmaan en itse pysty näkemään juuri mitään, jotenkin tätä odottelen. Miltä musta aukko näyttää oikeasti...

Tähdet ja avaruus: Tähtitieteilijät ottivat ensimmäisen kuvan mustasta aukosta

Tutkijat saavat kuvan sitten varmaan ensi talvena kasaan. Muu maailma sen varmaan näkee vasta vähän myöhemmin. :/
Paljonkohan yhteen kovalevyyn mahtuu dataa ? Vaikuttaako puun huokset ?

Mita datan julkaisuun tulee, niin siina tosiaan kestaa jonkun aikaa. Vaikka data kaytannossa katsoen onkin julkista dataa, niin tutkijoille kumminkin annetaan aikaa kirjoittaa artikkeli aiheesta. Luultavasti ensimmaiset tulokset tulevat jo paljon ennen kuvan valmistumista (se kuva, vaikkakin kiehtova kylla, ei ole se tarkein asia tuossa testissa).

Ja tietenkin kannattaa muistaa etta on kyse radioteleskoopeista. Kuva joka niista saadaan ei ole mitenkaan verrattavissa vaikkapa johonkin Casinin kuvaan.
 
Ja tietenkin kannattaa muistaa etta on kyse radioteleskoopeista. Kuva joka niista saadaan ei ole mitenkaan verrattavissa vaikkapa johonkin Casinin kuvaan.

Jos nyt tarkkoja ollaan niin radioteleskoopeilla päästään kyllä uskomattoman hyvään tarkkuuteen, kunhan vain teleskooppeja on vain tarpeeksi paljon ja niiden etäisyys on tarpeeksi suuri.
Hieman yksinkertaistaen jokainen teleskooppipari näytteistää kohteen 2-ulotteista Fouriermuunnosta, eli n teleskooppia antaa n(n-1)/2 näytettä taajuustasossa. Sitten kun tähän yhdistetään maan pyöriminen ja muuttumaton kohde, niin taajuusnäytteitä saadaan tarpeeksi jolloin kuva voidaan muodostaa ottamalla käänteinen Fouriermuunnos datasta.
 
Eilen oli meteoriparvi lyrideiden maksimi. Itse tuijottelin yöllä taivasta Lyyran tähdistöä kohti puolisen tuntia, mutta en nähnyt yhtään tähdenlentoa. Kävin sitten lopulta väsyneenä nukkumaan, ja kaikeksi onneksi näin unta jossa taivaalla näkyi tuhansia meteoreita minuutissa. :D
 
Varikuva Saturnuksen poihjois navasta.

Sininen kesksuta on vortex joka sykeltaa syvalle kaasukehaan. Sininen vari johtuu lahinna ymparistoa hieman erilaisemmasta kemiallisesta koostumuksesta (tai oikeastaan siita etta se on ikkunna syvempiiin kerroksiin, jotka hieman poikkeaa ihan tuosta kaasukehan ylapinnasta).

Ymparistossa nakyvat vaaleammat taplat ovat "pienia" myrskyja.

saturnnorth-e1493410671964.jpg


Mittasuhteita helpottomaan, tuo sininen tapla on tassa kuvassa tuo tumma tapla hexagoinin keskella. Eli suurusluokassa ehka hieman Kuuta pienempi. (Hexagonin yksi sivu on about samaa luokkaa kuin Maapallon halkaisija).

39EA9DB000000578-3890534-image-a-1_1477930703042.jpg
 
Kyllä tuosta löytyy suomeksikin luettavaa.

Tähdet ja avaruus: Saturnuksen pohjoisnavan erikoinen kuusikulmio kuvattiin
Tähdet ja avaruus: Saturnuksen outo kuusikulmio muutti väriään sinisestä kultaiseksi
Saturnuksen "napamutterin" arvoitus ratkesi | Tiedetuubi

Kuvion synnystä on esitetty erilaisia teorioita, mutta tähän saakka ne eivät ole onnistuneet selittämään läheskään kaikkia sen eriskummallisia piirteitä. Nyt on melko yksinkertaisen simulaation avulla saatu jäljiteltyä todellista ilmiötä varsin hyvin.

Mallinnuksessa keskityttiin idästä länteen kulkeviin suihkuvirtauksiin, jotka kaartuvat Saturnuksen pohjoisnavan ympäri. Kun mallissa otettiin huomioon pienet virtaukseen vaikuttavat häiriötekijät, joita vähäisemmät tuulenpuuskat ja puhurit aiheuttavat, suihkuvirtaus muotoutui vähitellen kuusikulmioksi. Lisäksi sen pyörimisliike osui jokseenkin yksiin planeetan itsensä pyörimisliikkeen kanssa.
 
Miten tuo voi olla Hexagon eikä ihan pyöreä?

Luonnossa ainakin heksagoneja ja kuution tapaisia ilmiöitä löytyy aika paljon, kuten lumihiutaleissa, ampiaispesissä, viruksissa, jos halkaisee heldelmiä, suolassa ja sokerissa (jos katsoo mikroskoopilla), ja jopa myös atomit järjestyy heksagonin tai kolmion muotoon (heksagoni koostuu kuudesta kolmiosta jotka osoittaa keskipisteeseen), niin ei se heksagoni kovin ihmeelliseltä minun mielestä tunnu.



Voit myös lukea minun vaihtoehtoisen selityksen tässä toisessa ketjussa, koska se mikä tekee heksagonin enemmän merkilliseksi on että se löytyy juuri saturnuksesta: Litteä maa, Reptiliaanit, NWO, Illuminati, Juutalaiset, salaliitot ja muut
 
Tieteen kuvalehteä tuli luettua, ja siinä oli juttua Proxima B:stä. Siinä vuosi kestää jotain 12 päivää. Joten kiertää vissiin aika haipakkaa tähteään. Tästä sitten tuli ihan painovoimakysymys mieleen, että näyttääkö vaaka miten paljon erilailla kun ollaan valoisalla puolella (eli tähden puolella) planeetan pinnalla verrattuna pimeän puolen arvoon? Tietysti tähden oman vetovoima vähän tasaa noita eroja planeetan pinnalla, mutta voiko tuolla kehänopeudella jo tulla eroja vaa'an näyttämiin lukemiin?
 
Tieteen kuvalehteä tuli luettua, ja siinä oli juttua Proxima B:stä. Siinä vuosi kestää jotain 12 päivää. Joten kiertää vissiin aika haipakkaa tähteään. Tästä sitten tuli ihan painovoimakysymys mieleen, että näyttääkö vaaka miten paljon erilailla kun ollaan valoisalla puolella (eli tähden puolella) planeetan pinnalla verrattuna pimeän puolen arvoon? Tietysti tähden oman vetovoima vähän tasaa noita eroja planeetan pinnalla, mutta voiko tuolla kehänopeudella jo tulla eroja vaa'an näyttämiin lukemiin?
Näyttääkö vaaka erilaiselta yöllä maassa? Ei se painovoima muutu juuri yhtään pienellä planeetalla.
 
Tieteen kuvalehteä tuli luettua, ja siinä oli juttua Proxima B:stä. Siinä vuosi kestää jotain 12 päivää. Joten kiertää vissiin aika haipakkaa tähteään. Tästä sitten tuli ihan painovoimakysymys mieleen, että näyttääkö vaaka miten paljon erilailla kun ollaan valoisalla puolella (eli tähden puolella) planeetan pinnalla verrattuna pimeän puolen arvoon? Tietysti tähden oman vetovoima vähän tasaa noita eroja planeetan pinnalla, mutta voiko tuolla kehänopeudella jo tulla eroja vaa'an näyttämiin lukemiin?

Mihin tämä siis perustuu? Eikö painovoima riipu tasan tarkkaan planeetan massasta ja koosta?
 
Periaatteessahan kuun painovoima vaikuttaakin maassa oleviin vaakoihin. Se, että kuin herkiksi ne pitäisi virittää, jotta tämä näkyisi en ota kantaa.
 
Mihin tämä siis perustuu? Eikö painovoima riipu tasan tarkkaan planeetan massasta ja koosta?
Normaalisti näin. Nyt siis vain pohdin tuota tähden painovoiman vaikutusta, kun tuo planeetta kiertää sitä nopeasti. Siis sama juttu kun maanpinnalla pyörität ämpäriä, jossa on vettä. Jos pyörität riittävän nopeasti, niin vesi ei valu pois ämpäristä.

Tietysti jossakin kohtaa on piste, jolloin planeetan vauhti on liian kova, jolloin se ei enää pysy radallaan.
 
Normaalisti näin. Nyt siis vain pohdin tuota tähden painovoiman vaikutusta, kun tuo planeetta kiertää sitä nopeasti. Siis sama juttu kun maanpinnalla pyörität ämpäriä, jossa on vettä. Jos pyörität riittävän nopeasti, niin vesi ei valu pois ämpäristä.

Tietysti jossakin kohtaa on piste, jolloin planeetan vauhti on liian kova, jolloin se ei enää pysy radallaan.
Se kuinka nopeasti planeetta tai kappale kiertää tähteä ei vaikuta mitenkään painovoimaan.
 
Tässä lienee erehdytty luulemaan keskipakoisvoimaa todelliseksi voimaksi? Planeetan vauhti yhdessä massan kanssa määräävät radan.
r = y×m / v^2
Tietenkin jos planeetta pyörii oman akselinsa ympäri tarpeeksi lujaa niin vaaka voi näyttää 0, kun hyppäämällä ilmaan pääsee kiertoradalle. Tällöin planeetta ei tosin pysy kasassa. Maalle tämä kiertoaika olisi 2 kierrosta /s, eli yöunet jäisivät lyhkäsiksi.
 
iss astronomypäivä


näyttäisi astronautti tai kosmonautti olevan tekemässä duunia.
Astronautti näköjään.. ottaa itsestään selfietä avaruudessa:btooth:.
Montahan tuntia tuo nauhoitus pyörii?
 
Viimeksi muokattu:
Se käänteli tuota kameraa ja otti kuvaa itsestään...:D
Kuuluisipa vielä äänet, mitä puhuvat.... :tup:
 
Viimeksi vilkaisin vastaavaa ISS livesättiä niin joku noheva trolli murjaisi, että menisitte oikeisiin töihin sieltä. Peppukireys oli taattua.
 
On se liveä suurimman osan ajasta, lukekaa se teksti videon alta.
 
Ei nyt varsinaisesti tähtitieteeseen liity mutta tuli katsottua lyhyehkö esittely ISS-asemasta. Todella mielenkiintoista ja tulee miettineeksi miten paljon ihmiskunta on teknisesti kehittynyt viimeisessä sadassa vuodessa. Ja plussaa Londo Mollari hiuksista :tup:

 
Saturnuksesta on paljon kuvia ollut niin laitetaan vaihteen vuoksi Jupiterista uusia kuvia, joita Juno luotain on ottanut viime aikoina. Juno saapui Jupiteriin viime kesana, eli nyt hieman vajaan vuoden toiminut (heinakuun 5 taitaa vuosi tulla tayteen).

Junon tehtava ei varsinaisesti ole kuvata Jupiteria, mutta tottakai jonkun verran kuvia otetaan, kun tuonne asti on viitsitty lentaa (luotain lahetettiin 2011 muistaaksein). Ja onhan niista nyt paljon hyotya pilvia ja myrskyja tutkittaessa.

Tarkeimmat tieteelliset tavoitteet kuitenkin on magneetti ja gravitaatio kentttien tarkka karoittaminen. Myos Jupiterin kiintean ytimen tarkempi mallintaminen on listalla korkealla, siita edelleen tiedetaan hyvin vahan. Muita on muun muassa hapen ja vedyn maaran kartoittaminen, joka auttaa selvittamaan Jupiterin alkuperaa ja muodostumista. Ja tietenkin pilvikerrosten ja kaasukehan mittaukset.

Juno kiertaa Jupiterin lahietaisyydella 37 kertaa, jonka jalkeen se dumpataan kaasukehaan varmistaen ettei se roskaa Jupiterin systeemia muualla. Tuo syoksy tapahtuu joskus ensivuoden puolella.


Puolikas Jupiteri hieman varit korostettuina, jotta lukemattomat detailit paasisivat oikeuksiin. Navan suunnalta kuvattu, joten ekvaattori tuolla oikealla alhaalla (pilvivyohykkeet kulkevat siis ekvaattorin suuntaisesti, jos joku nyt ei tiennyt).
T7PoKMn.jpg


Jupiterin etelanapa. Kuvan kontrastia on parannettu huomoattavasti, eli ei ihan noin varikas Jupiteri ole.
cRpGFrZ.jpg


Kuten myos tassakin pelattu vareilla. Lahikuvassa Jupiterin myrskyja ja virtauksia.
dk9OMpM.jpg


Lahikuvassa (yksi) Jupiterin valkoinen piste. Tuollaisia valkoisia myrskyja loytyy Jupiterista pikkasen vajaa kymmenkunta.
LDvHl0G.jpg


Infrapuna kuvaa Jupiterin etelanavalla leiskuvista revontulista. Ei valttamatta hienoin ja kaunein kuva, mutta mitaan vastaavaa kuvaa ei maasta kasin pystyisi saamaan (ainakaan ennen kuin JWST laukaistaa).
DFLZgfd.jpg
 
Dawn luotain jatkaa edelleen Ceres asteroidin kiertamista ja tutkimista. Pari, kolme viikko sitten paastiin taas uudelle radalle, nyt 20000km korkeudessa, eli tultiin reilusti ylospain (parhaillaan oltiin 375km korkeudella). Primaari vaihe on jo ohi ja nyt olla extended mission vaiheessa ja tehtava onkin lahinna varmistaa saatuja tuloksia ja kartottaa kaikki viela toiseen kertaan hieman erilaiselta radalta.

Uusimpia kuumia uutisiahan tuolta on maanvyorymat, joista saatiin tarkkoja kuvia noilla alemmilla radoilla. Kaytannossahan nuo varmaankin on jonkunasteisia "muta"vyoryja, eli niissa on osallisena vetta ja jaata.

Ilmeisesti ainakin kolmea erityyppista vyorymaa on havaittu, niista ensimmainen tyyppi on Maan jaatikoiden kaltainen hidas eteneminen (vrt. Greenland tai vuoristojaatikot eli "glacials"). Noita esiintyy enimmakseen lahempana napa-alueita, eli juurikin siella missa pinnanalaista vesijaata eniten Ceresissa esiintyy. Jaa kun on neste, niin se vahitellen siella virtailee.

Kakkos tyypin vyorymat muistuttaa enemman lumivyoryja, eli nopeita ja pitkalle etenevia vyoryja. Siina luultavasti siis hieman vahemman vetta, enemman kuivaa iritoainesta. Toki jaa/vesi voi vyoryman laukaista. Tuo on yleisin vyorytyyppi Ceresissa.

Kolmas tyyppi on ilmeisesti ihan pinnassa olevan jaan sulamisesta johtuvaa. Sula vesi sekoittuu hienojakoiseen kuivaan kiviainekseen ("kuu poly" eli "moon regolith" on hyvin vastaavaa ainesta) ja muodostunut muta alkaa virrata pinnalla ennenkuin ennattaa jaatya uudestaan.

Jopa yli neljannes kaikista yli 10km kraatereista nayttaa jotain merkkeja jostakin noista tyypeista.

Tassa viela kuvatusta noista vyorymista. Vasemmalta oikealla I, II ja III tyypin vyorymat. I tosiaan muistuttaa paljona glaciaaleja, ja III tyyppi kovasti mudanomaista sotkua. II tyyppi on hieman vaikea hahmottaa tuosta kuvasta. Pitais etsiskella parempaa kuvaa siihen.
combo-16.jpg
 
KIC 8462852 dippas ~3% perjantain ja lauantain välillä. Muutaman tunnin päästä alkaa livelähetys asiasta lisää.

Linkki lähetykseen
 
Jupiterin etelanapa (ja etelainen pallon puolisko) koostettuna kolmesta kuvasta.

Etelanapa on taynna valtavia pyorremyrskyja (Pohjoisnapa on suht tyyni, ainakin talla hetkella), suurimmat Maapallon kokoluokkaa. Ihan navalla myrskyja on ihan vierivieressa, kiertaen toisiaan, mutta niista ei voi viela varmaksi sanoa kuinka pysyvia ne on (vaikuttaako vuodenaika?).

17-051.jpg


Viime viikolla julkaistiiin myos ensimmaiset tutkimustulokset Juno luotaimen ottamasta datasta, ja niiden perusteella Jupiter ei ole ollenkaan sellainen kuin on oletettu. Eli aina tulee yllatyksia...

Jupiterin vahva magneettikentta ei nayttaisi syntyvan syvalla sisuksissa (nestemaisen/metalisen vedyn tuntumassa), niin kuin on oletettu, vaan paljon ylempana kaasukehassa. Tahan viittaisi se, etta magneettikentta on hyvin epatasainen ympari planeettaa (ytimen voisi olettaa olevan suht homogeeninen -> symmetrinen magneettikentta). Toki varmasti ytimellakin on oma osansa sen muodostumisessa, mutta ylakaasukehalla on selkeasti tarkea rooli siina.

Pilvivoiden ja -vyohykkeiden luotaus mikroaalloilla on paljastanut etta niissakin on suuria eroja, riippuen leveyspiirista. Ekvaattorilla olevat vyot jatkuvat syvalle kaasukehaan (vahintaan satoja kilometreja, Junon luotaimen kantamattomiin), kun taas lahempana napoja olevat vyot ja vyohykkeet on enemman pinnassa ja syvemmalla niiden rakenne muuntuu.

Myos Jupiterin revontulista on uutta tietoa, joskin lisa dataa tarvitaan, mutta syntymekanismi nayttaisi olevan hieman erilainen Maan revontuliin verrattuna.


Junon kiertoaika on vajaa pari kuukautta, eli seuraava lahiohitus tulee olemaan hieman ennen heinakuun puolivalia (viimeisin oli toukokuun 19). Jokaisella kierroksella Juno karsii huomattavan paljon vahinkoa sateilyn ja magneettikenta takia. Kameran on luvattu toimivan syyskuuhun asti, eli viela kaksi lahiohitusta (nyt on tehty 6 lahiohitusta), mutta sen jalkeen sen toiminnasta ei ole enaa takuita. Jo nyt raakakuvissa on havaittavissa melkoisesti virheita. Muut vahemman herkat mittalaitteet kylla jatkavat viela toimintaansa viela ensivuonnakin eli missio ei missaan tapauksessa ole ohi. Kamera lisattiin Junon varusteisiin muutenkin ihan viime hetkilla, ja vaikka sita koitettiin suojata, niin se ei vain kesta noita oloja.
 
Tieteen kuvalehteä tuli luettua, ja siinä oli juttua Proxima B:stä. Siinä vuosi kestää jotain 12 päivää. Joten kiertää vissiin aika haipakkaa tähteään.

Miten se nyt niin haipakkaa sitä tähteään kiertää? Ainoastaan lähellä ja siksi vuosi on niin lyhyt.
 
Junon kiertoaika on vajaa pari kuukautta, eli seuraava lahiohitus tulee olemaan hieman ennen heinakuun puolivalia (viimeisin oli toukokuun 19). Jokaisella kierroksella Juno karsii huomattavan paljon vahinkoa sateilyn ja magneettikenta takia. Kameran on luvattu toimivan syyskuuhun asti, eli viela kaksi lahiohitusta (nyt on tehty 6 lahiohitusta), mutta sen jalkeen sen toiminnasta ei ole enaa takuita. Jo nyt raakakuvissa on havaittavissa melkoisesti virheita. Muut vahemman herkat mittalaitteet kylla jatkavat viela toimintaansa viela ensivuonnakin eli missio ei missaan tapauksessa ole ohi. Kamera lisattiin Junon varusteisiin muutenkin ihan viime hetkilla, ja vaikka sita koitettiin suojata, niin se ei vain kesta noita oloja.
Kiitos hyvästä postauksesta! Tiedätkö mikä säteily kameraa rikkoo ja millä mekanismilla?
 
Kiitos hyvästä postauksesta! Tiedätkö mikä säteily kameraa rikkoo ja millä mekanismilla?
Kasittaakseni ionisoituneet partikkelit on se pahin vaara. (kosminen sateily ja aurinkotuuli myos vaikuttavat, mutta ne on toissijaisija)

Jupiterilla on ns. "radion belts" jotka on hyvin vaarallisia. Vastaavat Maan Van Allenin Vyohykkeita, mutta helvetin paljon voimakkaampia. Lahinna koostuvat Jupiterin magneettikentan vangitsemista hiukkasista, jotka liikkuvat lahes valonnopeudella. Monet noista partikkeleista on peraisin Jupiterin sisimmasta isosta kuusta eli Io:sta.

Juno luotain on rakennettu noita vaaroja silmalla pitaen, ja siina on vahvistettu "holvi" kaikkea elektroniikkaa varten. Mutta koska kamera on pakko nahda tuon holvin ulkopuolelle, niin se on avoin sateilylle. Esim keskusprosessori on tuonne holviin haudattu turvaan, koska se ei kestaisi Jupiterin sateilya kovin pitkaan.
 
Kasittaakseni ionisoituneet partikkelit on se pahin vaara. (kosminen sateily ja aurinkotuuli myos vaikuttavat, mutta ne on toissijaisija)

Jupiterilla on ns. "radion belts" jotka on hyvin vaarallisia. Vastaavat Maan Van Allenin Vyohykkeita, mutta helvetin paljon voimakkaampia. Lahinna koostuvat Jupiterin magneettikentan vangitsemista hiukkasista, jotka liikkuvat lahes valonnopeudella. Monet noista partikkeleista on peraisin Jupiterin sisimmasta isosta kuusta eli Io:sta.

Juno luotain on rakennettu noita vaaroja silmalla pitaen, ja siina on vahvistettu "holvi" kaikkea elektroniikkaa varten. Mutta koska kamera on pakko nahda tuon holvin ulkopuolelle, niin se on avoin sateilylle. Esim keskusprosessori on tuonne holviin haudattu turvaan, koska se ei kestaisi Jupiterin sateilya kovin pitkaan.
Jupiter itsessäänkin säteilee kai aika voimakkaasti.
 
Jupiter itsessäänkin säteilee kai aika voimakkaasti.
Sateilee kylla itsekin. Lahinna mikroaalto ja radioaalto. Jotka voi haitata myos elektroniikkaa.

Mutta ionisoituneet partikkelit on se ylivoimaisesti vaarallisin juttu. Ihminen ei tuolla kestaisi kuin tunteja.
 
Teoriaa kuuluisan Wow!-signaalin alkuperästä:
"Mutta nyt signaali on saamassa sangen arkisen selityksen – näin uskoo ainakin tähtitieteilijä Antonio Paris. Hän on analysoinut signaalia pitkään ja tullut siihen tulokseen, etteivät sen lähteenä ole avaruusolennot. Avaruudesta se sen sijaan on lähtöisin.

Yhdessä tähtitieteilijän Evan Daviesin kanssa Paris on selvittänyt, että signaalin olisi aiheuttanut aurinkokunnan sisällä kiertänyt komeetta. Tutkijat jopa tunnistivat kaksi mahdollista komeettaa, 266P ja P/2008 Y2. Ne molemmat olivat alueella, jolta Wow!-signaali havaittiin.

Molemmilla komeetoilla on suuri vetypilvi ympärillään. Tutkijat laskevat, että tällaiset pilvet voisivat tuottaa oikeanlaisen signaalin.

Paris tutki noin neljä kuukautta viime vuoden lopun ja tämän vuoden alun välissä teleskoopilla komeetta 266P:tä ja löysi voimakkaita signaaleja, jotka olivat samankaltaisia kuin maailmankuulu signaali.

Paris tutki myös useita muita samankaltaisia komeettoja ja löysi samanlaisen vetypilven ja samanlaisia signaaleja."
Wow-signaali ei olekaan avaruusolio – vuoden 1977 mysteeri ratkeamassa
 
Yks tarkimpia kuvia Saturnuksen renkaista. Otettu hieman enennkuin Cassini sukelti ensimmaista kertaa rengasysteemin lapi eli aloitta Grand Finalin.

Kuvassa on Keeler Gap, lahella Saturnuksen nakyvimpien renkaiden ulkolaitaa (katso seuraava kuva). Kuvassa nakyy loistavasti tuo reunan aaltoilu. Se aaltoilee kolmiulotteisesti, eli ei pelkastaan rengastasossa vaan reuna hieman vaantyilee myos ylos ja alas (joskus nakyy hyvin varjoja, joita nuo aallot heittavat).
Resoluutio on 177m/pixel, mutta silti renkaat on lahes taysin lapinakymattomat, eli siella on pienen pienta partikkelia valtavasti. Kuitenkin renkaissa nakyy selvia eroja, eli partikkelikoko on erilainen eri etaisyyksilla. Tuossakin nayttaisi olevan muutama raita jossa on suht isoja klimppeja seassa.
PIA21329.jpg


Eli tassa kuvassa tuolla ihan oikealla oleva musta raita:
Saturn%27s_rings_dark_side_mosaic.jpg


Tuo Keeler Gap on muodostunut Daphnis kuun vaikutuksesta, ja tassa kuvassa kuu nakyy oikealla. Tama on itseasiassa mosaiikki kuva ja tuo ylempi kuva on osa tata kuvaa (vasemmalla). Kuu on 8km halkaisijaltaan, eli varsin pieni. Kuva(t) on niin lahelta otettu etta tuota renkaan kaareutumista on lahes mahdoton paljaalla silmalla huomata (tosin ei ihme kun Keeler Gapin halkaisija on 272000km eli se on 136000km etaisyydella Saturnuksen keskipisteesta). Resoluutio on aika tarkalleen sama kuin ensimmaisessa kuvassa eli ~170m/px.
PIA17212.jpg
 
Btw, seuraava lahiohitus on lauantaina kun Cassini syoksyy taas tuolta D-renkaan vierelta rangassysteemin lapi. D-renkaan alimman laidan ja Saturnuksen kaasukehan valilla on noin 7000km levea tyhja aukko, josta on "turvallista" syoksya lapi.
 
Resoluutio on 177m/pixel, mutta silti renkaat on lahes taysin lapinakymattomat, eli siella on pienen pienta partikkelia valtavasti.

Käsittämättömin juttu noissa renkaissa on kyllä se, että ne ovat keskimäärin vain suuruusluokaltaan 10 metriä paksut. Ei oikein ajatus taivu hyväksymään sitä, että ne voivat silti olla noin läpinäkymättömät.
 
Käsittämättömin juttu noissa renkaissa on kyllä se, että ne ovat keskimäärin vain suuruusluokaltaan 10 metriä paksut. Ei oikein ajatus taivu hyväksymään sitä, että ne voivat silti olla noin läpinäkymättömät.
Montako metria sumua tarvitset ettet nae mitaan sen lapi ? Juuh, et kovin paljoa... Toki riippuu sumun tiheydesta, mutta niin tietysti riippuu renkaankin tiheydesta (ja partikkelien koosta, muodosta ja materiaalista). Saturnuksen renkaissa partikkeli koko alkaa mikrometreista ja paatyy useisiin kilometreihin (eli mikrometeoriiteista isohkoihin asteroideihin). Renkaiden lapinakyvyys ei myoskaan ole sama eri kohdissa, eli tietyille renkaille on kertynyt enemman isompaa ja toisille enemman pienempaa materiaa. Tuo aiheuttaa esim renkaiden varsin erinakoisen olemuksen vasta ja myotavaloon (Maasta ei koskaan voida havaita Saturnusta vastavaloon, sen todista vasta luotaimet, Voyager ensimmaisena, mutta sittemmin tottakai paljon paremmin Cassini).

Renkaat ei ole 10m keskimaarin paksuja, vaan vain joissakin paikoissa renkaat ovat noin 10m paksuja. 10m on enemman siella alarajalla. Ylaraja huitelee siina kilometrin tienoilla (joka toki renkaan halkaisijaan (270000km) nahden on taysin mitaton). Nuo "aallotkin" ovat monasti kymmenia/satoja metreja korkeudeltaan (riippuen mista kuusta ja "gapista" puhutaan).

Sinansa ei ole mitenkaan yllattavaa etta materiaali on noin ohuelle alueelle koostunut. Se johtuu ihan vain systeemin pyorimisesta ja rengassysteemin massasta. Samaan tapaan lahes kaikki materiaali aurinkokunnassa on kertynyt ratatasoon. Toki pienia poikkeamia on, mutta ne ovat lahinna virheiden eli tormayksien yms synnyttamia.

Aurinkokunnassa on 4 planeettaa joilla on renkaat, Jupiter, Saturn, Uranus ja Neptune. Kaikki kiertavat planeetan ekvaattorilla. Mita enemman partikkeleja, niin sita lahempana ne ovat ekvaattorin ratatasoa. Mita enemman partikkeleja ja massaa, niin sita lahemmaksi ne ajautuvat ratatasoa. Saturnuksella on ylivoimaisesti siistein rengasrakennelma, koska se on massiivisin. Esim Jupiterin renkaat ovat kymmenia kilometreja paksuja, mutta ne ovatkin todella ohuita.

edit:
Cassinia ei koskaan ajettu renkaiden lapi (ennen Grand Final), ei edes ns. aukkojen lapi, koska ei ole tietoa kuinka harvaa siella materiaali oikeasti on. Tama, mita nyt saadaan, on siis nyt aivan 0-day tietoa niin sanotusti. Ensimmainen Cassinin sukellus renkaiden lapi oli periaatteessa semi-suicide, koska ei voitu tietaa mita siella on vastassa. Cassini voisi olla nyt taysin kuollut.
Kaikki tarkeimmat sensorit (kamera mukaan lukien) suojattiin "titaani kuorien" (taisi olla itse asiassa lahetys antenni joka teki suurimman suojauksen) alle, jotta edes jotakin jaisi eloon kertoen mita siella oli. Mutta kun siita selvittiin, niin huomattiin etta siella ei todellakaan ole (juuri) mitaan. Eli renkaiden tyhjat kohdat ovat tyhjia, niinkuin oli ajateltu ja toivottu.

edit2:
Toki niista "tyhjista" kohdista on paljonkin tietoa, koska onhan tahtien occultaatioita yms tarkkailtu pitkaan. Mutta ne tiedot ei poista sita pelkoa etta siella silti liikkuu partikkeleja. Lahinna vain sen ettei mitaan suurempia kivia ole eksynyt valiin.
 
Viimeksi muokattu:
Mitäpä noista renkaista pitäisi läpi näkyä? Tähtiä? Mahtaa tähtien valo olla aika himmeää verrattuna auringon heijastukseen lähes mistä tahansa höyrystä vielä tuollakin etäisyydellä. Valotuksestakin se on kiinni. Kuvittele silti itsesi hönkimässä talvipakkasessa katulamppujen himmeässä loisteessa ilmaan samalla kun tuijottelet tähtiä. Mitä näet?

Tuossa renkaista otetussa pitkulaisessa viipalekuvassa näkyy myös kirkkaampia pisteitä ja osa niistä toistuu kuvassa useamman kerran. Ne voivat olla artefakteja tai sitten ne ovat jotain, mikä näkyy renkaiden läpi, ja ovat kuvassa useaan kertaan, koska se on koostettu useasta osasta.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 456
Viestejä
4 512 753
Jäsenet
74 372
Uusin jäsen
Akeboy78

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom