Avaruus-ketju (keskustelua tähtitieteestä, havainnoista ym.)

Lifeless sanoi:
Se on varmaan ihan näkökyvyn rajoilla, mutta jotkut väittävät nähneensä Jupiterin kuita paljaalla silmällä. Tosin se täytyy olla lähes varmasti aivan äärimmäinen tilaisuus, täydellisissä olosuhteissa, esim kun kolme tai neljä isoa kuuta sattuu olemaan meistä katsoen lähes linjassa (kylki kyljessä) Jupiterin kyljessä, niin se voisi näyttää siltä että Jupiter on hieman epämuodostunut (vähän kuin Saturnuksen renkaa, mutta vain toisella puolen planeettaa). Voisihan tuon simulaattorilla tarkastaa mitkä kuut ovat olleet linjassa sillä hetkellä. Mutta kyllä toi voisi olla mahdollista havaita pienenä epämuodostuksena Jupiterin kyljessä. Tosin näkökyky pitää varmaan olla 20/20, johon omat silmät ei kykene.

Ongelma on se, että vaikka neljä suurinta kuuta on teoriassa näkökyvyn rajoilla kirkkautensa puolesta, niin Jupiterin kirkkaaus on joku 100 - 200 kertainen niihin nähden. Sama kuin yrittäisi spotata Venusta Auringon kyljestä (tai ehkä ennemminkin Kuun kyljessä).

Mutta, jos kaikki osuu kohdalle, niin kyllä se ehkä teoriassa on mahdollista.

Sen sijaan, kuten jo tuossa aiemmin mainittu, kiikareilla Jupiterin kuut on jo helppo nähdä. Kuten myös on helppo nähdä ettei se ole pistemäinen kohde (tähti), vaan selkeästi kiekko taivaalla (eli planeetta).
Napsauta laajentaaksesi...

Itselläni näkö on aikalailla sieltä parhaimmasta päästä mitä testeissä testataan, ei ehkä ihan 20/20 kuitenkaan. Olin vuorella kaukana valosaasteista ja kuukin sopivasti oli paksun pilven takana. Ja koska ensin näin Jupiterin epämuodostuneena ja sitten vasta katsoin Starwalk-appista, että siellä oli 3-4 kuuta linjassa juuri sillä puolen mikä minusta näytti epämuodostuneelta, niin ainakin itselleni uskottelen, että näin Jupiterin kuita paljain silmin :tup:
 
temexi sanoi:
Virallisesti peruttu taas jonkun vuodon takia.
Napsauta laajentaaksesi...

Jep, nestevetyä vuotaa :nb:

"There was at least a 30-minute delay after a liquid hydrogen leak was detected at 7:15 a.m. ET in the quick disconnect cavity that feeds the rocket with hydrogen in the engine section of the core stage. It was a different leak than one that occurred ahead of the scrubbed launch on Monday."

edition.cnn.com

Artemis I's next launch attempt may not happen until later this year | CNN

A second attempt at launching the uncrewed Artemis I mission was scrubbed Saturday after experiencing fueling issues. Future launch attempts may not occur until later this year, like launch periods in September and October, according to an update from NASA.
edition.cnn.com edition.cnn.com
 
Webbin uusimmat, Tarantula nebula. Vasemmalla NIRCam (lähi-infra) ja oikealla MIRI (mid-infra) kuvat.

Oikealla kuvassa, sinisemmät alueet on nuorien tähtien syntymäalueita. Miljoonia nuoria tähtiä (alle 20 miljoonan vuoden ikäisiä). Yksi aktiivisimmista kaasupilvistä meidän lähistollä, Suuressa Magellanin Pilvessä, eli Linnunradan seuralaisgalaksissa, noin 150,000 valovuoden päässä, aivan Linnunradan reunan tuntumassa.

 
Bonuksena Webbin ensimmäinen kuva exoplaneetasta, eli Aurinkokunnan ulkopuolisesta planeetasta.

Yläosassa kuva tähtitaivaasta, ja alhaalla eri aalopituuksilla kuva planeetasta. "Tähti" niissä alaosan kuvissa merkkaa tähden paikan, joka on visuaalisesti blokattu Webbin toimesta, Itse kirkas kohde on planeetta sen ympärillä.

Kyseessä on Jupiteria paljon suurempi (noin 10x) kaasujättiläinen. Lähestulkoon "ruskeakääpiö", eli tähti joka ei ole tähti, mutta ei oikeastaan planeettakaan, vaan jotain siltä väliltä, mutta tämän nyt vielä voisi laskea planeetaksi.

Etäisyys tuonne on jotakuinkin 385 valovuotta, eli ei ihan naapurissa. Alunperin löydetty noin 5 vuotta sitten.

Tuo on pienehkö mysteeriplaneetta, koska itse aurinkokunta on niin nuori (vain jotain 15 miljoonaa vuotta) ja sillä ei ole pölykiekkoa. Eli planeettojen ainekset puuttuu. Voi olla, että se on ollut osa binäärijärjestelmää (tai ehkä tähtijoukkoa), tai sitten vain kaapannut rogue planeetan (yksinäisen vaeltajaplaneetaan avaruudesta).

 
Tuli taas vaihteeks perjantai yönä puheeks kuinka mitättömiä me ollaan Maailmankaikkeudessa, ja miten vähän ihmiset tietää "meidän naapureista". Joten sama kai se tännekin on laittaa kun lomalla parempaakaan tekemistä ole...

Wikipediasta löyty tällainen kuva, joka aika hyvin sitä kuvaa.


katso liitettä Location_of_Earth_(9x1-English_Annot-small).jpg


Jos lähdetään vasemmalta oikealla kuvissa, niin:

Earth:
No jokainen varmaan tämän tietää, eli tämä meidän pieni Pallo jonka ympärillä pyörii tuo (väärällä etäisyydellä) oleva harmaa pallo.

Toi on oikeastaan huonoin kuva, koska Maan ja Kuun välinen etäisyys kuvassa on täysin väärin kuvattu ja antaa täysin väärän käsityksen niiden todellisesta etäisyydestä.

Mutta joo... Mennään eteenpäin.

Inner Solar System:
Eli meidän kiviplaneetat, Merkurius, Venus, Maa ja Mars.

Ja sen rajalla asteroidivyöhyke ("viides kiviplaneetta", jota koskaan ei muodostunut luultavasti Jupiterin takia). Jos joku ei tiedä, niin Ceres on lähin kääpiöplaneetta, joka kiertelee tuolla asteroidivyöhykkeeellä.

Tämäkin vielä varmasti kaikille on ihan selvää.

Outer Solar System:
Vielä perus kauraa, eli meidän jättiläisplaneetat, kaasuplaneetat. Jupiter niistä lähimpänä, ja suurimpana. Neptunus kauimpana.
Sen lisäksi muutama kääpiöplaneetta, jotka pyörivät suhteellisen lähellä Maata (Aurinkoa).

Tuostakin näkyy aika hyvin miksi Pluto ei ole enää planeetta. Se ei pysty puhdistamaan rataansa, ja se on muutenkin melko erilaisella radalla planeettoihin nähden.

Haumea on mielenkiintoinen kohde. Sen rata on lähimmillään Pluton radan sisällä (kuva hieman vääristää, se ei tule Uranuksen tai Neptunuksen radan sisälle). Sen lisäksi se on soikein suuri "planeetta" (kääpiöplaneetta), joka koskaan on löydetty. Jos ajattelet kananmunaa, niin Haumean on vielä "soikeampi" (kananmuna nyt ei sinänsä ole pyörähdysellipsoidi, mutta kohtuullisen lähellä sitä). Toiseksi "littein" tunnettu planeetta on Saturnus, jonka huomaa helposti kuvista (Jupiterin litistymisen voi myös huomata, mutta Saturnus on selkeästi litistynyt). Litistyminen johtuu tietenkin pyörähdysnopeudesta, eli päivänpituudesta.

Ulkoista Aurinkokuntaa ympäröi Oortinpilvi, jossa noita kääpiöplaneettoja luultavasti on satoja tai tuhansia. Ja tietysti se on komeettojen kotipesä. Oortinpilvi yltää arviolta noin 1 valovuoden päähän Auringosta.

Closest Stars:
Nyt aletaan mennä sinne "kauas".

Lähimpänä on Proxima Centaruri, joka on osa Alpha Ceuntaurin tähtijärjestelmää. Alpha Centauri on itse asiassa kolmoisjärjestelmä. Alpha Centauri A ja B ovat jota kuinkin Auringon kaltaisia tähtiä, ero koossa massassa on todella pieni, värikin on suht sama (A on lähes sama, B on hieman punertavampi). N kiertävät toisiaan suhteellisen lähellä (noin Neptunuksen/Uranuksen radan paikkeilla).
Proxima Centauri, eli Alpha Centauri C, kiertää noita kahta tähteä hieman kauempana. Kaikki noista on noin 4.2 valovuoden päässä, eli 4 kertaa kauempana kuin Oortinpilvi (eli luultavasti siellä on vain pari valovuotta "tyhjää" väliä Alpha Centaurin ja Solin Oortinpilvien välillä).

Toiseksi lähimpänä (tai siis neljäntenä) on Bernard's Star, joka on noin 6 valovuoden päässä. Himmeä punainenkääpiö.

Kolmanneksi lähin onkin sitten erikoinen tapaus, se nimittäin on nimittäin Luhman 16, joka on binääri brown drwarf, eli kaksi ruskeatakääpiötä. Se löydettiin suhteellisen lyhyt aika sitten, 2013, koska se on niin himmeä kohde, lähinnä infrapuna-alueella näkyvissä. Aluksi se näytti yhdeltä kohteelta, mutta myöhemmät kuvat paljasti sen olevan binäärisysteemi.

Wolf 365 on oikeasti kolmanneksi lähin tähti (siis jos ei lasketa ruskeitakääpiöitä, jotka ovat tähden ja planeetan rajalla).

Seuraavaksi lähin Sirius, hieman reilun 8 valovuoden päässä onkin sitten merkittävä tähti, koska se taivaan ylivoimaisesti kirkkain tähti. Vain Venus, Mars ja Jupiter (jotka eivät ole tähtiä) voi näkyä kirkaampina pisteinä. Sirius on sekin moninkertainen järjestelmä, tarkalleen ottaen se koostuu kaksi kertaa Auringonkokoisesta tähdestä (Sirius A) ja pienestä, noin Maapallon kokoisesta, valkoisesta kääpiöstä (Sirius B). Vaikka Sirius B onkin vain Maan kokoluokkaa, sen massa vastaa noin yhtä Aurinkoa. Sirius A on myöskin mielenkiintoinen, koska se on perimätiedon mukaan vaihtanut väriä punaisesti sinertävän-valkoiseksi. Kaikki vanhat (satoja tai tuhansia vuosia vanhat) kirjoitukset kuvaa sitä punertavaksi, kun nykyään se on lähellä valkoista, tai hieman sinertävä. Syy tähän ei ole täysin tiedossa, ja siitä on eri teorioita.

Vielä yksi mielenkiintoinen piirre on, että suurin osa tähtistä on itseasiassa tähtijärjestelmiä. Eli meidän Aurinko on siinä mielessä erikoistapaus. Vai onko? Sitähän on vuosikymmenet, tai sadat, pohdittu onko Auringolla binääri, jota usein on nimitetty Nemesis nimellä, koska se voisi selittää miksi silloin tällöin komeettoja tulee lähelle Aurinkoa enemmän kuin normaalisti (joka luonnollisesti on ongelma, koska ne voi törmätä Maahan).

Milky Way:
Eli Linnunrata, eli meidän kotigalaksi.

Kuten näkyy, nyt mennään jo etäisyykssä siihen skaalaan, että millään mitä me täällä tehdään, ei ole mitään merkitystä maailmankaikkeuden kannalta. Edes meidän naapuristossa.

Mutta Linnunrata on silti mielenkiintoinen kohde. Se on tyypillinen sauvakierregalaksi (tai sauvaspiraaligalaksi, tai sauvagalaksi). Joskins "sauva", eli galaksin keskustan venynyt muoto huomattiin vasta joitain vuosikymmeniä sitten. Alunperin Milky Way luokiteltiin (puhtaaksi) kierregalaksiksi, eli galaksiksi, jonka keskusta on jotakuinkin pallomainen, eikä ovaali/sauvamainen.

Linnunradan keskellä on tietenkin Sagittarius*, eli Linnunradan supermassiivinen musta-aukko (joka tänä vuonna saatiin kuvattua radioteleskoopeilla). Kaikki, kirjaimellisesti, pyörii sen ympärillä.

Myöskin Linnunradan "kädet" (arms) eli kierteet ovat kasvaneet historian kulussa. Itse muistan vielä ajat jolloin se kuvattiin yleensä 3 - 4 kätisenä (olisiko ollut Orion, Perseus, Sagittarius ja Centaurus). Nykyteknologialla on kuitenkin pystytty kartoittamaan galaksia paljon tarkemmin, ja uusimmat 3D-mallinnukset ja simulaatiot Linnunradasta on hämmentävän tarkkoja. Toki kierteiden määrä ei ole lisääntynyt näin lyhyessä ajassa, me vain on vihdoin pystytty ne tunnistamaan taivaalla.

Itse spiraalit on merkittäviä tähtiensyntymä alueita, joissa on paljon kaasu- ja pölypilviä, joista tähdet vähitellen muodostuu. Miksi nimenomaan spiraali? Se onkin vähän monimutkaisempi kysymys. Mutta luonnossa spiraali vain toimii. Esimerkiksi viimeiset 11 vuotta on tutkittu Hubblen ja VLT:n toimesta Suurta Magellanin Pilveä (meidän pienehkö seuralaisgalaksi), ja vaikka se on epämuodostunut, niin sielläkin on pystytty mittaamaan tähtien liikkeitä niin tarkasti, että siellä tähdet syntyy myös spriraalissa. Tosin jossain vaiheessa, kun galaksin massa kasvaa huomattavasti, yleensä törmäyksien johdosta, galaksit alkavat muodostumaan elliptisiksi galakseissa, joissa ei ole havaittavia spiraaleja.

Tuosta kuvasta voisi vielä mainita Orion Nebulan, joka on paljain silmin nähtä kaasusumu ja Aurinkoa lähinnä oleva tähtien syntymäalue. Erittäin aktiivinen, ja täynnä sinisiä kuumia tähtiä, jotka elävät vain joitain miljoonia vuosia ennenkuin poksahtavat supernovana. Jos tuon haluaa bongata, niin kannattaa etsiä Orionin tähtikuvio (se "tiimalasi"), ja sen vyöstä hieman alaspäin pitäisi näkyä sumea kohde.

Samalla kun Orionin Nebulaa bongailee, niin kannattaa bongata Betelgeuse Orionin "tiimalasin" vasemmasta yläkulmasta. Punainen tähti, joka on yksi suurimmista "lähi" tähdistä (noin 600 valovuotta), ja myöskin kirkas. Sen säde on, määrityksestä riippuen, noin 3 - 5.5 AU (1 AU on Maan etäisyys Auringosta, eli 150 miljoonaa kilometriä), eli halkaisijaltaan noin 900 miljoonaa - 1,7 miljardia kilometriä. Aurinkokunnassa, sen pinta ulottuisi noin asteroidivyöhykkeen tai Jupiterin radan. Ja se on vain fotosfääri. Betelgeuzella toki on ympärillään vielä harvempi kaasukehä, sekä halo, jotka yltäisivät kauaksi Pluton radan taakse, joidenkin mittausten mukaan jopa 200 AU etäisyydelle (30 miljardia kilometriä). Vaikka Betelgeuse onkin suhteellisen kaukana, niin sen valtavan koon vuoski se on yksi niistä harvoista tähdistä, joiden pinta on pystytty kuvaamaan (ei toki tarkasti, vaan lähinnä pinnan valoisuudet eripuolilla tähteä). Betelgeuse myös, syystä tai toisesta, on viime vuosina vaihdellut luminositeettiään, ja melkoisen rankasti. Normaalisti se on yksi kirkkaimmista tähdistä taivaalla, mutta sen kirkkaus putosi dramaattisesti muutama vuosi sitten, joskin nyt se on taas pikkuhiljaa palaillut takaisin. Betelgeuse on yksi potentiaalisista supernova-kandidaateista lähivuosina (seuraavan miljoonan vuoden aikana). Jos se räjähtää meidän aikana, niin siitä tulee Auringon jälkeen kirkkain kohde taivaalla vuosiksi. Eli kirkaampi kuin täysikuu. Ja tulisi näkymään jopa keskipäivällä taivaalla. Ottaen huomioon, että se olisi edelleen pistemäinen kohde, sen katsominen luultavasti sattuisi silmiin. Jokainen yö niillä leveysasteilla missä Betelgeuse näkyy, olisi käytännössä aina valoisampia kuin täydenkuun aikaan. Vuosia yhtä mittaa. Pimeys saisi uuden merkityksen.

Local Group:
Nyt tullaan jo siihen pisteeseen, ettei etäisyyksiä, massoja tai oikeastaan yhtään mitään voi käsittää millään maantajuisella järjellä.

Lähdetään nyt ensin siitä, että Linnunradassa on arvioilta joku 200 - 300 miljardia tähteä. Jo se on täysin käsittämätön numero. Ja sanon arviolta, koska meillä ei ole mitään mahdollisuutta laskea niitä kaikkia. Vain simulaatioilla ja laskennoilla voidaan saada arviot ylä- ja alarajoista. Mutta sekin riippuu vielä monesta tekiästä (esim. pimeänaineen määrästä). Linnunradan halkaisija on, nykyisten arvioiden mukaan, jotakuinkin 85 000 - 100 000 valovuotta. Joskus vielä arvioitiin 150 000 valovuotta, mutta se on hieman siitä alaspäin tullut uusimpien arvioiden ja tarkempien tutkimusten mukaan. Kuitenkin, helvetin iso. Aurinko kiertää Linnunradan noin 210 miljoonan vuoden aikana, eli kun dinosaurukset kuoli, niin oltiin toisella puoella galaksia. Voyager luotaimelta kestää 25 000 vuotta päästä meitä lähinnä olevan tähden etäisyydelle, noni 4.2 valovuoden päähän. Siitä voi alkaa laskea kuinka kauan koko Linnunradan asuttaminen, tai edes tutkiminen, meiltä kestäisi. Ihmiskunta on tässä skaalassa jo täysin mitätön.

Seuraavana huomio kannattaa suunnata meidän seuralaisgalakseihin (kuvan keskeltä kaikki oikealla puolella). Eli noihin pieniin pisteisiin Linnunradan vierellä. Ne on meidän galaksiin verrattuna pieniä, mutta silti tuhansia valovuosia halkaisijaltaan. Suurimpana komeilee Pieni Magellanin Pilvi ja Suuri Magellanin Pilvi. Suuri Magellanin Pilvi, eli LMC on sen verran suuri, että sillä on jopa vaikutusta meidän galaksin uloimpiin kierteishaaroihin. LMC on massaltaan jotain sadasosan luokkaa Linnunradasta. Ja kuten kaikki muutkin noista seuralaisgalakseista, se tulee törmäämään ja sulautumaan Linnunrataan aikanaan. Kuten täälläkin, isot syövät pienet.

Seuraavaksi kannattaa suunnata katse vasemmalle, josta löytyy Andromedan galaksi (M31). Se on meidän paikallisen galaksijoukon suurin galaksi. Arviolta noin 50% suurempi kuin Linnunrata. Andromeda on massiivinen (joskaan ei suurimpiin elliptisiin galakseihin nähden). Siellä on noin biljoona (tuhat miljardia) tähteä. 3 - 4 kertaa enemmän kuin Linnunradassa. Koska Andromeda on iso, suurin, törmäyksestä sen kanssa 5 miljardin vuoden päästä tulee olemaan ruma. Molemmat galaksi tulevat epämuodostumaan ja lopulta miljardien vuosien aikana sulautumaan toisiin muodostaen elliptisen galaksin. Toki meidän kannalta aivan sama, koska Aurinko on siinävaiheissa kuoleman kouristuksissa. Eli uusi koti on jokatapauksessa löydettävä. (eipä sillä, että Auringolle, tai suurimmalle osalle muista tähdistä mitään tapahtuisi muutenkaan. Tähtienväliset etäisyydet ovat niin valtavia, jopa silloin kun galaksit törmäilee)

Andromeda on yski kaukaisimpia kohteita, joita voi paljaalla silmällä nähdä. Tosin se mitä siitä näkee, sumuinen kohde, on vain jäävuoren huippu. Jos ihmissilmä olisi valoherkempi, niin se olisi aivan uskomattoman hieno kohde (kompositio kuva linkissä Kuun ja Andromedan kokosuhteesta taivaalla). Sen todellinen läpimitta taivaalla on noin kuusi kertaa Kuun läpimitta (kuu on noin 0.5 astetta, andromeda yli 3 astetta). Harmi että me kyetään näkemään vain ihan kirkkain keskusta, ja sekin utuisena aivan näkökyvyn rajoilla.

Triangulum eli M33 galaksi on kolmanneksi suurin galaksi tässä paikallisessa ryhmässä. Kohtalona sama kuin kaikilla muilla, eli sulautuu Andromedan ja Linnunradan supergalaksiin. Vaikkakin pienin kolmesta suuresta, se on silti täysiverinen kierregalaksi.

Laniakea:
Syystä tai toisesta, kuvasarjasta puuttuu yksi tärkeä kuva, joka olisi meidän paikallinen Supercluster, eli Virgo Supercluster. Ehkä siksi, että Laniakea luokiteltiin Superclusteriksi joitakin vuosia sitten, jonka osa Virgo Supercluster on. Mutta siis suuruusluokassa, Virgo tulee ensin, ja Laniakea sen jälkeen.

Virgon Superclusterista voisi sanoa, että se käsittää tuosta kuvasta suunnilleen kaiken meidän Local Groupista (keskellä kuvaa) tuonne oikella Virgon (paikallisen) clusterin ja Ursa Major clusterin tienoille.

Meidän (Virgon) superclusterin ympärillä on neljä muuta superclusteria, jotka muodostaa vielä suuremman superclusterin (ehkä hypercluster olisi ollut parempi termi...) nimeltään Laniakea (havaijinkielestä peräisin). Laniakea on jotain käsittämättömän suurta. Sen arvioitu kokoluokka on 500 000 000 valovuotta. Pelkästään galakseja siinä on noin 100 000 - 150 000 kappaletta. Jokainen galaksi sisältää satoja miljardeja tähtiä, ja koko järjestelmän massa on arviolta 100 000 000 000 000 000 (1 x 10^17) Auringon massaa.

Laniakea ei luultavasti ole pysyvä systeemi, koska muut viereiset superclusterit yrittää hajoittaa sen rakennetta.

Local Superclusters:
Aina toki voi mennä suurempaan skaalaan...

Seuraava luokka on tosiaan superclusterien yhteiskokous. Nimeltään tämä kokous on Pisces-Cetus Supercluster Complex.

Mitä kuvasta nyt voi enää sanoa, muuta kuin että jopa Laniakea on vain yksi toisten joukossa. Ja suoraan sanoen aika mitättömän näköinen.

Tämä "Complex" käsittää noin 1 000 000 000 000 000 000 (1 x 10^18), eli miljardi miljardia, Auringon massaa ja on yksi suurimmista rakennelmista Maailmankaikkeudessa.

Toki kuvasta voi myös nähdä kuinka tyhjä avaruus on, jopa suuressa mittakaavassa. Superclustereiden välillä on valtavia tyhjiä alueita (Voids), joissa ei ole kuin jotain rogue gakakseja, jotka on sinkoutuneet ulos, tai eivät ole vielä ennättäneet liittyäkään joukkoon.

Observable Universe:
Meidän local supercluster on vain hiekan murunun Maailmankaikkeudessa... Ja hiekanmuruseksikin lähes säälittävän kokoinen...

Ja tuokin on vain Näkyvä-Maailmankaikkeus. Johtuen valon rajallisesta nopeudesta, suurin osa Maailmankaikkeudesta ei edes ole meille näkyvissä.

Eli toisin sanoen, aivan sama mitä tällä Pallolla sekoillaan. Maailmankaikkeus jatkaa olemassaoloaan meistä riippumatta.



Jahas, siitä nyt tuli vähän pidempi teksti kuin alunperin suunnittelin, mutta ehkäpä se jotain ajatuksia tuo, jos ei muuta tekemistä ole. Netistä löytyy toki paljon tarkempaa tietoa, jos jotakuta kiinnostaa asiat.
 

Liitteet

Viimeksi muokattu:
Lifeless sanoi:
Tuli taas vaihteeks perjantai yönä puheeks kuinka mitättömiä me ollaan Maailmankaikkeudessa, ja miten vähän ihmiset tietää "meidän naapureista". Joten sama kai se tännekin on laittaa kun lomalla parempaakaan tekemistä ole...

Wikipediasta löyty tällainen kuva, joka aika hyvin sitä kuvaa.


katso liitettä Location_of_Earth_(9x1-English_Annot-small).jpg

...
Napsauta laajentaaksesi...


Paljon tietoa tiiviissä muodossa, kiitos. :geek:

Kuvaa katsellessa muistin Eamesin Powers of Ten videon, ehkäpä joku ei ole vielä bongannut klassikkoa. Auttaa hiukan mittakaavojen hahmottelussa, vaikka onkin jo melko iäkäs. Etenee myös melkoisella pikakelauksella, kun esim. Alpha Centauria ym. ei mainita kuin epäsuorasti viittauksella lähimpiin tähtiin.

 
Toinen vanha Ursalainen kuittaa toisella vertauksella jollaista olen joskus tutuille esittänyt.

Aloitetaan Suomalaisille tutusta koosta;
10 cm Teema-lautanen saa esittää Linnunrataa (halkaisija noin 100.000 valovuotta).
1.000.000 valovuotta = 1 m
10.000.000 valovuotta = 10 m
100.000.000 valovuotta = 100 m
1.000.000.000 valovuotta = 1 km

Andromedan galaksiin etäisyyttä noin 2 m.
Näemme nykyisellään joka suuntaan kenties 14 km päähän 10cm lautasestamme.
Nyky-oletuksin oma maailmankaikkeutemme ulottunee kenties 90km päähän lautasestamme.
(mutta emme tule koskaan sitä näkemään koska avaruus laajenee nopeammin kuin pystyisimme matkustamaan edes valon nopeudella. Eikä se laajentunut kaikkeus koskaan tule näkyviimme :mad:

Mutta Teema-lautasemme on silti aika iso joten lasketaan. Etäisyytemme lähimpään toiseen tähteen on 100.000/4.2 = 23810/osa 10cm lautasestamme eli;
1/100 = 1 mm
1/1000 = 0.1 mm
1/10000 = 0.01 mm
1/23810 = 0.0042 mm
Joka on oma etäisyytemme lautasella lähimpään toiseen tähteen esimerkkilautasella.

Nykytekniikalla meillä menisi tähän 4.2 valovuoden matkaan vähintään;
163 km/s (Parker solar probe, toistaiseksi nopein)
300.000/163 = 1840v per valovuosi = 4.2*1840 = 7730 vuotta lähimpään toiseen tähteen.

Vaikka saisimme liki tuplattua nopeuden vaikkapa 300 km/s;
300.000/300 = 1000v per valovuosi = 4.2*1000 = 4200 vuotta lähimpään toiseen tähteen.

Käytännössä nykytekniikalla olisi helpompaa pitää planeetta elinkelpoisena ja odotella jotta lähistölle kulkeutuu jokin toinen tähti jolla olisi elinkelpoisia planeettoja. Tai sitten kehitetään tekniikkaa, koska vauhtia vaaditaan Julmasti lisää.

www.upscalelivingmag.com

How Fast Can We Travel in Space With Current Technology?

Space Travel Technology has seen a boom in funding and innovation. This competition has come to be known as the “Billionaire Space Race.”
www.upscalelivingmag.com www.upscalelivingmag.com

PS. Toivottavasti ei tullut pahoja pummeja kun pikaisesti kirjoitin...

edit; yllättäen "Linnunradan käsikirja liftareille" on ollut suosikki-kirjojani jo aikojen alusta. Ja sen kotimainen kuunnelma-versio on suorastaan uskomaton. Löytynee edelleen YLE Areenasta?
 
Viimeksi muokattu:
Tigerou sanoi:
Nyky-oletuksin oma maailmankaikkeutemme ulottunee kenties 90km päähän lautasestamme.
Napsauta laajentaaksesi...

Olisiko laittaa linkkejä tähän oletukseen?
Mittasuhteet editoitu niin näyttää huvittavammalta mutta kysyn asiallisesti.
 
Viimeksi muokattu:
Hyva video siita kuinka emmma voi matkustaa kaikkialle maailman kaikkeudessa

Taitaa vaan kaikki taman threadin lukijat katsella Veritassiumia muutenkin
 
Tigerou sanoi:
Toinen vanha Ursalainen kuittaa toisella vertauksella jollaista olen joskus tutuille esittänyt.

Aloitetaan Suomalaisille tutusta koosta;
10 cm Teema-lautanen saa esittää Linnunrataa (halkaisija noin 100.000 valovuotta).
1.000.000 valovuotta = 1 m
10.000.000 valovuotta = 10 m
100.000.000 valovuotta = 100 m
1.000.000.000 valovuotta = 1 km

Andromedan galaksiin etäisyyttä noin 2 m.
Näemme nykyisellään joka suuntaan kenties 14 km päähän 10cm lautasestamme.
Nyky-oletuksin oma maailmankaikkeutemme ulottunee kenties 90km päähän lautasestamme.
(mutta emme tule koskaan sitä näkemään koska avaruus laajenee nopeammin kuin pystyisimme matkustamaan edes valon nopeudella. Eikä se laajentunut kaikkeus koskaan tule näkyviimme :mad:

Mutta Teema-lautasemme on silti aika iso joten lasketaan. Etäisyytemme lähimpään toiseen tähteen on 100.000/4.2 = 23810/osa 10cm lautasestamme eli;
1/100 = 1 mm
1/1000 = 0.1 mm
1/10000 = 0.01 mm
1/23810 = 0.0042 mm
Joka on oma etäisyytemme lautasella lähimpään toiseen tähteen esimerkkilautasella.

Nykytekniikalla meillä menisi tähän 4.2 valovuoden matkaan vähintään;
163 km/s (Parker solar probe, toistaiseksi nopein)
300.000/163 = 1840v per valovuosi = 4.2*1840 = 7730 vuotta lähimpään toiseen tähteen.

Vaikka saisimme liki tuplattua nopeuden vaikkapa 300 km/s;
300.000/300 = 1000v per valovuosi = 4.2*1000 = 4200 vuotta lähimpään toiseen tähteen.

Käytännössä nykytekniikalla olisi helpompaa pitää planeetta elinkelpoisena ja odotella jotta lähistölle kulkeutuu jokin toinen tähti jolla olisi elinkelpoisia planeettoja. Tai sitten kehitetään tekniikkaa, koska vauhtia vaaditaan Julmasti lisää.

www.upscalelivingmag.com

How Fast Can We Travel in Space With Current Technology?

Space Travel Technology has seen a boom in funding and innovation. This competition has come to be known as the “Billionaire Space Race.”
www.upscalelivingmag.com www.upscalelivingmag.com

PS. Toivottavasti ei tullut pahoja pummeja kun pikaisesti kirjoitin...

edit; yllättäen "Linnunradan käsikirja liftareille" on ollut suosikki-kirjojani jo aikojen alusta. Ja sen kotimainen kuunnelma-versio on suorastaan uskomaton. Löytynee edelleen YLE Areenasta?
Napsauta laajentaaksesi...

Eihän noilla aurinkopurjeilla mihin ammuttaisiin laseria maapallosta menisi kuin joku 20-30 vuotta lähimpään toiseen aurinkoon eli alpha centauriin. Ei muutaku hommiin vaan. Eiköhän meidän elinaikana nähdä niiden lähtö ainakin jos ei ihan toinen jalka ole jo haudassa.
 
Veritasiumilla on varsin hyviä videoita ja selkokielellä osaa selittää asioita. Sitten jos haluaa syvempää luotausta universumin saloihin, suosittelen katsomaan PBS Space Timen, Arvin Ashin ja Fermilabin videoita. Yrittävät kansankielellä avata meille tavantallaajille universumin monimutkaisempia saloja.
 
Webb teki sen taas (itseasiassa jo viikko sitten mutta meni itseltä ohi kiireiden vuoksi).

Kuva on lähes tulkoon täydellinen Enstein Ring. Eli Webb, "lähigalaksi" ja kaukainen galaksi on täydellisesti linjassa toisiinsa.

Kuvan keskellä oleva massiivinen "lähigalaksi" taivuttaa kaukana sen takana olevan galaksin valon lähes täydellisesti ympyrän muodossa. Eli tuo rinkula galaksin ympärillä on paljon, paljon kauempana olevan galaksin valo, jonka lähempi galaksi on taivuttanut gravitaatiolinssin tavoin, ja se näkyy meille. Muuten se olisi aivan liian himmeä havaittavaksi (ja mahdoton, koska se oikeasti suoraan tuon toisen galaksin takana).

Hubblekin on näitä nähnyt, ja ensimmäiset deepspace kuvat Webbiltä näytti muutaman esimerkin ("kaaret galaksin ympärillä"), mutta tämä on käytännössä täydellinen, tai ainakin niin hyvä mitä koskaan voi koskaan toivoa (tarkoitan, että kaikkien kolmen pitää olla täsmälleen samalla suoralla linjalla toisiinsa nähden, ja lähempi galaksikin pitäisi olla täysin symmetrinen massaltaan).

Taemman galaksin valo on taipunut käytännössä täydellisesti tuon keskellä olevan galaksin ympäri. (ylempi kuva on syystä tai toisesta käännetty 90 astetta, sen huomaa noista kirkkaammista kohdista).

Aivan järjettömän pieni mahdollisuus tuollaiseen.

Takempi galaksi (rinki) on noin 12 miljardin valovuoden päässä, keskellä oleva galaksi on paljon lähempänä (en ikävä kyllä löytänty tarkkoja arvioita äkksiseltään, mutta veikkaisin yli 6 miljardia valovuotta).

yTsQ2kniCsvQbmVKBpkAUT-1200-80.jpg


sXh2Enmau9GwZHV27Rxbv8-1200-80.jpg.webp
 
Lifeless sanoi:
Tuli taas vaihteeks perjantai yönä puheeks kuinka mitättömiä me ollaan Maailmankaikkeudessa, ja miten vähän ihmiset tietää "meidän naapureista". Joten sama kai se tännekin on laittaa kun lomalla parempaakaan tekemistä ole...

Wikipediasta löyty tällainen kuva, joka aika hyvin sitä kuvaa.


katso liitettä Location_of_Earth_(9x1-English_Annot-small).jpg


Jos lähdetään vasemmalta oikealla kuvissa, niin:

Earth:
No jokainen varmaan tämän tietää, eli tämä meidän pieni Pallo jonka ympärillä pyörii tuo (väärällä etäisyydellä) oleva harmaa pallo.

Toi on oikeastaan huonoin kuva, koska Maan ja Kuun välinen etäisyys kuvassa on täysin väärin kuvattu ja antaa täysin väärän käsityksen niiden todellisesta etäisyydestä.

Mutta joo... Mennään eteenpäin.

Inner Solar System:
Eli meidän kiviplaneetat, Merkurius, Venus, Maa ja Mars.

Ja sen rajalla asteroidivyöhyke ("viides kiviplaneetta", jota koskaan ei muodostunut luultavasti Jupiterin takia). Jos joku ei tiedä, niin Ceres on lähin kääpiöplaneetta, joka kiertelee tuolla asteroidivyöhykkeeellä.

Tämäkin vielä varmasti kaikille on ihan selvää.

Outer Solar System:
Vielä perus kauraa, eli meidän jättiläisplaneetat, kaasuplaneetat. Jupiter niistä lähimpänä, ja suurimpana. Neptunus kauimpana.
Sen lisäksi muutama kääpiöplaneetta, jotka pyörivät suhteellisen lähellä Maata (Aurinkoa).

Tuostakin näkyy aika hyvin miksi Pluto ei ole enää planeetta. Se ei pysty puhdistamaan rataansa, ja se on muutenkin melko erilaisella radalla planeettoihin nähden.

Haumea on mielenkiintoinen kohde. Sen rata on lähimmillään Pluton radan sisällä (kuva hieman vääristää, se ei tule Uranuksen tai Neptunuksen radan sisälle). Sen lisäksi se on soikein suuri "planeetta" (kääpiöplaneetta), joka koskaan on löydetty. Jos ajattelet kananmunaa, niin Haumean on vielä "soikeampi" (kananmuna nyt ei sinänsä ole pyörähdysellipsoidi, mutta kohtuullisen lähellä sitä). Toiseksi "littein" tunnettu planeetta on Saturnus, jonka huomaa helposti kuvista (Jupiterin litistymisen voi myös huomata, mutta Saturnus on selkeästi litistynyt). Litistyminen johtuu tietenkin pyörähdysnopeudesta, eli päivänpituudesta.

Ulkoista Aurinkokuntaa ympäröi Oortinpilvi, jossa noita kääpiöplaneettoja luultavasti on satoja tai tuhansia. Ja tietysti se on komeettojen kotipesä. Oortinpilvi yltää arviolta noin 1 valovuoden päähän Auringosta.

Closest Stars:
Nyt aletaan mennä sinne "kauas".

Lähimpänä on Proxima Centaruri, joka on osa Alpha Ceuntaurin tähtijärjestelmää. Alpha Centauri on itse asiassa kolmoisjärjestelmä. Alpha Centauri A ja B ovat jota kuinkin Auringon kaltaisia tähtiä, ero koossa massassa on todella pieni, värikin on suht sama (A on lähes sama, B on hieman punertavampi). N kiertävät toisiaan suhteellisen lähellä (noin Neptunuksen/Uranuksen radan paikkeilla).
Proxima Centauri, eli Alpha Centauri C, kiertää noita kahta tähteä hieman kauempana. Kaikki noista on noin 4.2 valovuoden päässä, eli 4 kertaa kauempana kuin Oortinpilvi (eli luultavasti siellä on vain pari valovuotta "tyhjää" väliä Alpha Centaurin ja Solin Oortinpilvien välillä).

Toiseksi lähimpänä (tai siis neljäntenä) on Bernard's Star, joka on noin 6 valovuoden päässä. Himmeä punainenkääpiö.

Kolmanneksi lähin onkin sitten erikoinen tapaus, se nimittäin on nimittäin Luhman 16, joka on binääri brown drwarf, eli kaksi ruskeatakääpiötä. Se löydettiin suhteellisen lyhyt aika sitten, 2013, koska se on niin himmeä kohde, lähinnä infrapuna-alueella näkyvissä. Aluksi se näytti yhdeltä kohteelta, mutta myöhemmät kuvat paljasti sen olevan binäärisysteemi.

Wolf 365 on oikeasti kolmanneksi lähin tähti (siis jos ei lasketa ruskeitakääpiöitä, jotka ovat tähden ja planeetan rajalla).

Seuraavaksi lähin Sirius, hieman reilun 8 valovuoden päässä onkin sitten merkittävä tähti, koska se taivaan ylivoimaisesti kirkkain tähti. Vain Venus, Mars ja Jupiter (jotka eivät ole tähtiä) voi näkyä kirkaampina pisteinä. Sirius on sekin moninkertainen järjestelmä, tarkalleen ottaen se koostuu kaksi kertaa Auringonkokoisesta tähdestä (Sirius A) ja pienestä, noin Maapallon kokoisesta, valkoisesta kääpiöstä (Sirius B). Vaikka Sirius B onkin vain Maan kokoluokkaa, sen massa vastaa noin yhtä Aurinkoa. Sirius A on myöskin mielenkiintoinen, koska se on perimätiedon mukaan vaihtanut väriä punaisesti sinertävän-valkoiseksi. Kaikki vanhat (satoja tai tuhansia vuosia vanhat) kirjoitukset kuvaa sitä punertavaksi, kun nykyään se on lähellä valkoista, tai hieman sinertävä. Syy tähän ei ole täysin tiedossa, ja siitä on eri teorioita.

Vielä yksi mielenkiintoinen piirre on, että suurin osa tähtistä on itseasiassa tähtijärjestelmiä. Eli meidän Aurinko on siinä mielessä erikoistapaus. Vai onko? Sitähän on vuosikymmenet, tai sadat, pohdittu onko Auringolla binääri, jota usein on nimitetty Nemesis nimellä, koska se voisi selittää miksi silloin tällöin komeettoja tulee lähelle Aurinkoa enemmän kuin normaalisti (joka luonnollisesti on ongelma, koska ne voi törmätä Maahan).

Milky Way:
Eli Linnunrata, eli meidän kotigalaksi.

Kuten näkyy, nyt mennään jo etäisyykssä siihen skaalaan, että millään mitä me täällä tehdään, ei ole mitään merkitystä maailmankaikkeuden kannalta. Edes meidän naapuristossa.

Mutta Linnunrata on silti mielenkiintoinen kohde. Se on tyypillinen sauvakierregalaksi (tai sauvaspiraaligalaksi, tai sauvagalaksi). Joskins "sauva", eli galaksin keskustan venynyt muoto huomattiin vasta joitain vuosikymmeniä sitten. Alunperin Milky Way luokiteltiin (puhtaaksi) kierregalaksiksi, eli galaksiksi, jonka keskusta on jotakuinkin pallomainen, eikä ovaali/sauvamainen.

Linnunradan keskellä on tietenkin Sagittarius*, eli Linnunradan supermassiivinen musta-aukko (joka tänä vuonna saatiin kuvattua radioteleskoopeilla). Kaikki, kirjaimellisesti, pyörii sen ympärillä.

Myöskin Linnunradan "kädet" (arms) eli kierteet ovat kasvaneet historian kulussa. Itse muistan vielä ajat jolloin se kuvattiin yleensä 3 - 4 kätisenä (olisiko ollut Orion, Perseus, Sagittarius ja Centaurus). Nykyteknologialla on kuitenkin pystytty kartoittamaan galaksia paljon tarkemmin, ja uusimmat 3D-mallinnukset ja simulaatiot Linnunradasta on hämmentävän tarkkoja. Toki kierteiden määrä ei ole lisääntynyt näin lyhyessä ajassa, me vain on vihdoin pystytty ne tunnistamaan taivaalla.

Itse spiraalit on merkittäviä tähtiensyntymä alueita, joissa on paljon kaasu- ja pölypilviä, joista tähdet vähitellen muodostuu. Miksi nimenomaan spiraali? Se onkin vähän monimutkaisempi kysymys. Mutta luonnossa spiraali vain toimii. Esimerkiksi viimeiset 11 vuotta on tutkittu Hubblen ja VLT:n toimesta Suurta Magellanin Pilveä (meidän pienehkö seuralaisgalaksi), ja vaikka se on epämuodostunut, niin sielläkin on pystytty mittaamaan tähtien liikkeitä niin tarkasti, että siellä tähdet syntyy myös spriraalissa. Tosin jossain vaiheessa, kun galaksin massa kasvaa huomattavasti, yleensä törmäyksien johdosta, galaksit alkavat muodostumaan elliptisiksi galakseissa, joissa ei ole havaittavia spiraaleja.

Tuosta kuvasta voisi vielä mainita Orion Nebulan, joka on paljain silmin nähtä kaasusumu ja Aurinkoa lähinnä oleva tähtien syntymäalue. Erittäin aktiivinen, ja täynnä sinisiä kuumia tähtiä, jotka elävät vain joitain miljoonia vuosia ennenkuin poksahtavat supernovana. Jos tuon haluaa bongata, niin kannattaa etsiä Orionin tähtikuvio (se "tiimalasi"), ja sen vyöstä hieman alaspäin pitäisi näkyä sumea kohde.

Samalla kun Orionin Nebulaa bongailee, niin kannattaa bongata Betelgeuse Orionin "tiimalasin" vasemmasta yläkulmasta. Punainen tähti, joka on yksi suurimmista "lähi" tähdistä (noin 600 valovuotta), ja myöskin kirkas. Sen säde on, määrityksestä riippuen, noin 3 - 5.5 AU (1 AU on Maan etäisyys Auringosta, eli 150 miljoonaa kilometriä), eli halkaisijaltaan noin 900 miljoonaa - 1,7 miljardia kilometriä. Aurinkokunnassa, sen pinta ulottuisi noin asteroidivyöhykkeen tai Jupiterin radan. Ja se on vain fotosfääri. Betelgeuzella toki on ympärillään vielä harvempi kaasukehä, sekä halo, jotka yltäisivät kauaksi Pluton radan taakse, joidenkin mittausten mukaan jopa 200 AU etäisyydelle (30 miljardia kilometriä). Vaikka Betelgeuse onkin suhteellisen kaukana, niin sen valtavan koon vuoski se on yksi niistä harvoista tähdistä, joiden pinta on pystytty kuvaamaan (ei toki tarkasti, vaan lähinnä pinnan valoisuudet eripuolilla tähteä). Betelgeuse myös, syystä tai toisesta, on viime vuosina vaihdellut luminositeettiään, ja melkoisen rankasti. Normaalisti se on yksi kirkkaimmista tähdistä taivaalla, mutta sen kirkkaus putosi dramaattisesti muutama vuosi sitten, joskin nyt se on taas pikkuhiljaa palaillut takaisin. Betelgeuse on yksi potentiaalisista supernova-kandidaateista lähivuosina (seuraavan miljoonan vuoden aikana). Jos se räjähtää meidän aikana, niin siitä tulee Auringon jälkeen kirkkain kohde taivaalla vuosiksi. Eli kirkaampi kuin täysikuu. Ja tulisi näkymään jopa keskipäivällä taivaalla. Ottaen huomioon, että se olisi edelleen pistemäinen kohde, sen katsominen luultavasti sattuisi silmiin. Jokainen yö niillä leveysasteilla missä Betelgeuse näkyy, olisi käytännössä aina valoisampia kuin täydenkuun aikaan. Vuosia yhtä mittaa. Pimeys saisi uuden merkityksen.

Local Group:
Nyt tullaan jo siihen pisteeseen, ettei etäisyyksiä, massoja tai oikeastaan yhtään mitään voi käsittää millään maantajuisella järjellä.

Lähdetään nyt ensin siitä, että Linnunradassa on arvioilta joku 200 - 300 miljardia tähteä. Jo se on täysin käsittämätön numero. Ja sanon arviolta, koska meillä ei ole mitään mahdollisuutta laskea niitä kaikkia. Vain simulaatioilla ja laskennoilla voidaan saada arviot ylä- ja alarajoista. Mutta sekin riippuu vielä monesta tekiästä (esim. pimeänaineen määrästä). Linnunradan halkaisija on, nykyisten arvioiden mukaan, jotakuinkin 85 000 - 100 000 valovuotta. Joskus vielä arvioitiin 150 000 valovuotta, mutta se on hieman siitä alaspäin tullut uusimpien arvioiden ja tarkempien tutkimusten mukaan. Kuitenkin, helvetin iso. Aurinko kiertää Linnunradan noin 210 miljoonan vuoden aikana, eli kun dinosaurukset kuoli, niin oltiin toisella puoella galaksia. Voyager luotaimelta kestää 25 000 vuotta päästä meitä lähinnä olevan tähden etäisyydelle, noni 4.2 valovuoden päähän. Siitä voi alkaa laskea kuinka kauan koko Linnunradan asuttaminen, tai edes tutkiminen, meiltä kestäisi. Ihmiskunta on tässä skaalassa jo täysin mitätön.

Seuraavana huomio kannattaa suunnata meidän seuralaisgalakseihin (kuvan keskeltä kaikki oikealla puolella). Eli noihin pieniin pisteisiin Linnunradan vierellä. Ne on meidän galaksiin verrattuna pieniä, mutta silti tuhansia valovuosia halkaisijaltaan. Suurimpana komeilee Pieni Magellanin Pilvi ja Suuri Magellanin Pilvi. Suuri Magellanin Pilvi, eli LMC on sen verran suuri, että sillä on jopa vaikutusta meidän galaksin uloimpiin kierteishaaroihin. LMC on massaltaan jotain sadasosan luokkaa Linnunradasta. Ja kuten kaikki muutkin noista seuralaisgalakseista, se tulee törmäämään ja sulautumaan Linnunrataan aikanaan. Kuten täälläkin, isot syövät pienet.

Seuraavaksi kannattaa suunnata katse vasemmalle, josta löytyy Andromedan galaksi (M31). Se on meidän paikallisen galaksijoukon suurin galaksi. Arviolta noin 50% suurempi kuin Linnunrata. Andromeda on massiivinen (joskaan ei suurimpiin elliptisiin galakseihin nähden). Siellä on noin biljoona (tuhat miljardia) tähteä. 3 - 4 kertaa enemmän kuin Linnunradassa. Koska Andromeda on iso, suurin, törmäyksestä sen kanssa 5 miljardin vuoden päästä tulee olemaan ruma. Molemmat galaksi tulevat epämuodostumaan ja lopulta miljardien vuosien aikana sulautumaan toisiin muodostaen elliptisen galaksin. Toki meidän kannalta aivan sama, koska Aurinko on siinävaiheissa kuoleman kouristuksissa. Eli uusi koti on jokatapauksessa löydettävä. (eipä sillä, että Auringolle, tai suurimmalle osalle muista tähdistä mitään tapahtuisi muutenkaan. Tähtienväliset etäisyydet ovat niin valtavia, jopa silloin kun galaksit törmäilee)

Andromeda on yski kaukaisimpia kohteita, joita voi paljaalla silmällä nähdä. Tosin se mitä siitä näkee, sumuinen kohde, on vain jäävuoren huippu. Jos ihmissilmä olisi valoherkempi, niin se olisi aivan uskomattoman hieno kohde (kompositio kuva linkissä Kuun ja Andromedan kokosuhteesta taivaalla). Sen todellinen läpimitta taivaalla on noin kuusi kertaa Kuun läpimitta (kuu on noin 0.5 astetta, andromeda yli 3 astetta). Harmi että me kyetään näkemään vain ihan kirkkain keskusta, ja sekin utuisena aivan näkökyvyn rajoilla.

Triangulum eli M33 galaksi on kolmanneksi suurin galaksi tässä paikallisessa ryhmässä. Kohtalona sama kuin kaikilla muilla, eli sulautuu Andromedan ja Linnunradan supergalaksiin. Vaikkakin pienin kolmesta suuresta, se on silti täysiverinen kierregalaksi.

Laniakea:
Syystä tai toisesta, kuvasarjasta puuttuu yksi tärkeä kuva, joka olisi meidän paikallinen Supercluster, eli Virgo Supercluster. Ehkä siksi, että Laniakea luokiteltiin Superclusteriksi joitakin vuosia sitten, jonka osa Virgo Supercluster on. Mutta siis suuruusluokassa, Virgo tulee ensin, ja Laniakea sen jälkeen.

Virgon Superclusterista voisi sanoa, että se käsittää tuosta kuvasta suunnilleen kaiken meidän Local Groupista (keskellä kuvaa) tuonne oikella Virgon (paikallisen) clusterin ja Ursa Major clusterin tienoille.

Meidän (Virgon) superclusterin ympärillä on neljä muuta superclusteria, jotka muodostaa vielä suuremman superclusterin (ehkä hypercluster olisi ollut parempi termi...) nimeltään Laniakea (havaijinkielestä peräisin). Laniakea on jotain käsittämättömän suurta. Sen arvioitu kokoluokka on 500 000 000 valovuotta. Pelkästään galakseja siinä on noin 100 000 - 150 000 kappaletta. Jokainen galaksi sisältää satoja miljardeja tähtiä, ja koko järjestelmän massa on arviolta 100 000 000 000 000 000 (1 x 10^17) Auringon massaa.

Laniakea ei luultavasti ole pysyvä systeemi, koska muut viereiset superclusterit yrittää hajoittaa sen rakennetta.

Local Superclusters:
Aina toki voi mennä suurempaan skaalaan...

Seuraava luokka on tosiaan superclusterien yhteiskokous. Nimeltään tämä kokous on Pisces-Cetus Supercluster Complex.

Mitä kuvasta nyt voi enää sanoa, muuta kuin että jopa Laniakea on vain yksi toisten joukossa. Ja suoraan sanoen aika mitättömän näköinen.

Tämä "Complex" käsittää noin 1 000 000 000 000 000 000 (1 x 10^18), eli miljardi miljardia, Auringon massaa ja on yksi suurimmista rakennelmista Maailmankaikkeudessa.

Toki kuvasta voi myös nähdä kuinka tyhjä avaruus on, jopa suuressa mittakaavassa. Superclustereiden välillä on valtavia tyhjiä alueita (Voids), joissa ei ole kuin jotain rogue gakakseja, jotka on sinkoutuneet ulos, tai eivät ole vielä ennättäneet liittyäkään joukkoon.

Observable Universe:
Meidän local supercluster on vain hiekan murunun Maailmankaikkeudessa... Ja hiekanmuruseksikin lähes säälittävän kokoinen...

Ja tuokin on vain Näkyvä-Maailmankaikkeus. Johtuen valon rajallisesta nopeudesta, suurin osa Maailmankaikkeudesta ei edes ole meille näkyvissä.

Eli toisin sanoen, aivan sama mitä tällä Pallolla sekoillaan. Maailmankaikkeus jatkaa olemassaoloaan meistä riippumatta.



Jahas, siitä nyt tuli vähän pidempi teksti kuin alunperin suunnittelin, mutta ehkäpä se jotain ajatuksia tuo, jos ei muuta tekemistä ole. Netistä löytyy toki paljon tarkempaa tietoa, jos jotakuta kiinnostaa asiat.
Napsauta laajentaaksesi...
Kiitos loistavasta tekstistä, vaikka mitä pidemmälle meni, sen enemmän meni yli hilseen =D
 
Lifeless sanoi:
Webb teki sen taas (itseasiassa jo viikko sitten mutta meni itseltä ohi kiireiden vuoksi).

Kuva on lähes tulkoon täydellinen Enstein Ring. Eli Webb, "lähigalaksi" ja kaukainen galaksi on täydellisesti linjassa toisiinsa.

Kuvan keskellä oleva massiivinen "lähigalaksi" taivuttaa kaukana sen takana olevan galaksin valon lähes täydellisesti ympyrän muodossa. Eli tuo rinkula galaksin ympärillä on paljon, paljon kauempana olevan galaksin valo, jonka lähempi galaksi on taivuttanut gravitaatiolinssin tavoin, ja se näkyy meille. Muuten se olisi aivan liian himmeä havaittavaksi (ja mahdoton, koska se oikeasti suoraan tuon toisen galaksin takana).

Hubblekin on näitä nähnyt, ja ensimmäiset deepspace kuvat Webbiltä näytti muutaman esimerkin ("kaaret galaksin ympärillä"), mutta tämä on käytännössä täydellinen, tai ainakin niin hyvä mitä koskaan voi koskaan toivoa (tarkoitan, että kaikkien kolmen pitää olla täsmälleen samalla suoralla linjalla toisiinsa nähden, ja lähempi galaksikin pitäisi olla täysin symmetrinen massaltaan).

Taemman galaksin valo on taipunut käytännössä täydellisesti tuon keskellä olevan galaksin ympäri. (ylempi kuva on syystä tai toisesta käännetty 90 astetta, sen huomaa noista kirkkaammista kohdista).

Aivan järjettömän pieni mahdollisuus tuollaiseen.

Takempi galaksi (rinki) on noin 12 miljardin valovuoden päässä, keskellä oleva galaksi on paljon lähempänä (en ikävä kyllä löytänty tarkkoja arvioita äkksiseltään, mutta veikkaisin yli 6 miljardia valovuotta).

yTsQ2kniCsvQbmVKBpkAUT-1200-80.jpg


sXh2Enmau9GwZHV27Rxbv8-1200-80.jpg.webp
Napsauta laajentaaksesi...
Lisäksi vielä ettei ole missään vaiheessa oikeasti oltu suorassa linjassa. 12 mirjardia vuotta sitten ollut kauemman galaksin sijainti, josta valo lähti liikkeelle saavutti kuutisen miljardia vuotta sitten tuon lähemmän galaksin sen hetkisen sijainnin taivuttaen valoa kapealle akselille avaruudessa, johon maapallon sijainti sattui osumaan vielä kuutisen miljardia vuotta myöhemmin.

Aikamoinen partytrick kosmiselle turhapurolle osua 4D avaruusbiljardissa liikkuvan maalin kautta toiseen liikkuvaan maaliin. ;)
 
Niin no, mikäpä koskaan olisi täysin linjassa paitsi toisiaan vastaan tulevat kappaleet. Tai poispäin menevät. Tai täydellisesti paikallaan olevaat.

Valolla on rajallinen nopeus, joten tottahan se on, ettei se keskellä ollut galaksi, tai edes Maa, ollut lähelläkään sitä linjaa, mitä valo kulki sillä hetkellä kun se matkaan lähti.

Sen lisäksi tottakai pitää muistaa, että tuo valo onnistui välttämään miljoonat muut galaksi, tähdet ja muut esteet ennenkuin päätyi tänne. Ja kaikki nuo muutkin esteet muuttivat valon kurssia matkanvarrella tänne.

Puhumattakaan siitä, että Aurinkoa tai Maata ei ollut olemassakaan silloin kun valo matkaan lähti. Edes ne tähdet, joiden jäännöksistä aurinkokunta syntyi, ei ollut olemassa. Luultavasti se välissä ollut galaksikin oli vasta muodostumassa. Eli lyönti lähti kohti tuntematonta, olettaen että tänne joskus vielä syntyy aurinkokunta ja jotain planeettoja, toisten tähtien kuollessa matkan aikana.

Eli kyllähän se melkoinen trick shot oli. Once in a life time shot.

Mutta odotellaanhan vielä, ehkäpä vielä löydetään Double Einstein Ring, eli valo kulkisi kahden gravitaatiolinssin kautta. Se se vasta olisikin onnenpotku.
 
Itse odottelen sitä että tarpeeksi kauas katsomalla näämme lopulta itsemme, kun valo onnistuu tarttumaan tarpeeksi monta kertaa samaan suuntaan. Odottelen hyvinkin pitkään.

Tuossa Einstein ringissä taisi muuten olla vielä sekin puoli että etäisyys pitää olla myös sopiva suhteessa linssiin. Eli ei riitä että oltiin oikeaan rinkeliaikaan oikealla rinkeliakselilla, piti myös olla oikealla rinkelietäisyydellä.
 
Ilmeisesti tuossa kuvassa jokainen neljästä kirkkaasta pallosta on sama kuva "kokonaisesta", taaemmasta galaksista? Lopussa harmaassa alueessa valo on levinnyt vähän epäselvemmin?
 
Tommy Goldfish sanoi:
Itse odottelen sitä että tarpeeksi kauas katsomalla näämme lopulta itsemme, kun valo onnistuu tarttumaan tarpeeksi monta kertaa samaan suuntaan. Odottelen hyvinkin pitkään.
Napsauta laajentaaksesi...
Teoriassahan tuo voisi olla mahdollista. Muttaa vaatisi kyllä melkoisen sattuman, että valo kääntyy paluusuuntaan. Myös avaruuden laajeneminen on ongelma tuossa, koska etäisyydet kasvaa ja valo ei välttämättä koskaan ennättäsi takaisin tänne. Käytännössä ainut vaihtoehto olisi (useampi) supermassiivinen musta-aukko (galaksi) "lähietäisyydellä".

Tommy Goldfish sanoi:
Tuossa Einstein ringissä taisi muuten olla vielä sekin puoli että etäisyys pitää olla myös sopiva suhteessa linssiin. Eli ei riitä että oltiin oikeaan rinkeliaikaan oikealla rinkeliakselilla, piti myös olla oikealla rinkelietäisyydellä.
Napsauta laajentaaksesi...
Jep, näinhän se on, ihan kuten optisissa linsseissäkin. Polttopiste pitää olla oikea, tai tarkkaa kuvaa ei muodostu.

omena sanoi:
Ilmeisesti tuossa kuvassa jokainen neljästä kirkkaasta pallosta on sama kuva "kokonaisesta", taaemmasta galaksista? Lopussa harmaassa alueessa valo on levinnyt vähän epäselvemmin?
Napsauta laajentaaksesi...
Juurikin näin. Nuo neljä kirkkaampaa aluetta on luultavasti galaksin keskusta. Loppuosa renkaasta edustaa lähinnä galaksin kiekkoa (tai muutenvain valo ei ole taittunut yhtä vahvasti). Tietysti tämäkään ei ole täydellinen Enstein Ring, joten rinki on hieman epämuodostunut, eli galaksi valo taittuu hieman eritavalla eri akselien suhteen muodostaen muutaman "paremman" kuvan. Linssi ei ole symmetrinen, ja eikä varmasti se "suora linjakaan" ole aivan täydellinen.

Mutta jo tuollaisenaan tuo on aivan uskomaton kuva.
 
Wanzel sanoi:
Eihän noilla aurinkopurjeilla mihin ammuttaisiin laseria maapallosta menisi kuin joku 20-30 vuotta lähimpään toiseen aurinkoon eli alpha centauriin. Ei muutaku hommiin vaan. Eiköhän meidän elinaikana nähdä niiden lähtö ainakin jos ei ihan toinen jalka ole jo haudassa.
Napsauta laajentaaksesi...
Viitannet niihin miniluotaimiin joissa olisi aurinkopurjeet. Moiset saataneisiinkin liikkumaan aika ripeästi mutta hyötykuormansa olisi suorastaan naurettavan pieni verrattuna nykyisin käytettyihin "oikeisiin" luotaimiin. Saatika miten tälläinen miniluotain sitten toimittaisi tietonsa takaisin jos moisessa ei olisi suht' tehokasta lähetintä, lienee seuraava ongelma.
Meillä ei yksinkertaisesti nykytekniikka riitä moisiin etäisyyksiin alkuunkaan, hyvä kun saataisiin edes tämä pikkuruinen aurinkokunta jotenkin järkevälle matka-etäisyydelle. Eikä niin jotta ulompiin planeettoihinkin menee aina vähintään 10v.
Aurinkopurje + lasertyöntö on hyvä idea mutta se alus pitäisi saada jotenkin pysäytettyäkin joka vaatisi saman määrän energiaa kohteessaan - siis jos sinne on tarkoitus jäädä?

Jäänyt vaivaamaan Oumuamua jonka todellinen luonne tuskin koskaan selviää. Jos se olisi ollut kappale jonkinlaista aurinkopurjetta (kuten myös epäiltiin) niin moisen purjeen kappale olisi edistänyt avaruusmatkailuamme vähintään sadoilla vuosilla. Jos olisi saapunut 100v myöhemmin niin olisimme jopa voineet napata siitä palasen... ja samalla ensimmäisen kappaleen maan ulkopuolista tekniikkaa.

en.wikipedia.org

ʻOumuamua - Wikipedia

en.wikipedia.org en.wikipedia.org
 
Lifeless sanoi:
Niin no, mikäpä koskaan olisi täysin linjassa paitsi toisiaan vastaan tulevat kappaleet. Tai poispäin menevät. Tai täydellisesti paikallaan olevaat.

Valolla on rajallinen nopeus, joten tottahan se on, ettei se keskellä ollut galaksi, tai edes Maa, ollut lähelläkään sitä linjaa, mitä valo kulki sillä hetkellä kun se matkaan lähti.

Sen lisäksi tottakai pitää muistaa, että tuo valo onnistui välttämään miljoonat muut galaksi, tähdet ja muut esteet ennenkuin päätyi tänne. Ja kaikki nuo muutkin esteet muuttivat valon kurssia matkanvarrella tänne.

Puhumattakaan siitä, että Aurinkoa tai Maata ei ollut olemassakaan silloin kun valo matkaan lähti. Edes ne tähdet, joiden jäännöksistä aurinkokunta syntyi, ei ollut olemassa. Luultavasti se välissä ollut galaksikin oli vasta muodostumassa. Eli lyönti lähti kohti tuntematonta, olettaen että tänne joskus vielä syntyy aurinkokunta ja jotain planeettoja, toisten tähtien kuollessa matkan aikana.

Eli kyllähän se melkoinen trick shot oli. Once in a life time shot.

Mutta odotellaanhan vielä, ehkäpä vielä löydetään Double Einstein Ring, eli valo kulkisi kahden gravitaatiolinssin kautta. Se se vasta olisikin onnenpotku.
Napsauta laajentaaksesi...

Maailmankaikkeudessa tapahtuu koko ajan käsittämätön määrä asioita. Osa niistä on pakosti erittäin epätodennäköisiä. Jokainen hetki on once in a life time shot.
 
Tuosta Oumuamuasta on ilmeisesti julkaistu jotain suhteellisen tuoretta. En ole seurannut aihetta, mutta törmäsin Tekniikan Maailman juttuun. Melko raflaava otsikko, mutta siellä on mukavasti linkkejä jatkolukemistoksi. Itse luulen, että dataa on niin vähän, ettei kappaleen todellista luonnetta saada selville. Vertailukohtana vaikkapa Pluto, josta selvisi huikean paljon uutta, kun luotain pääsi katsomaan hieman tarkemmin.

Uusi tutkimus murentaa Oumuamuan ”avaruusalus-teoriaa” – Ja alieneihin hurahtaneen professorinkin argumentit alkavat melkein jo naurattaa
 
Viimeksi muokattu:
Jotenkin surkuhupaisaa, että tuollaisessa järjettömän isossa ja teknisessä projektissa, jossa kaikki otettiin huomioon, loppujen lopuksi vika tulee tyyliin johonkin valintakytkimen laakeriin, joka pitäisi jonkun sinihaalarisen huoltoukon käydä rasvaamassa.
 
Failure is always an option.

Harmihan toi on, jos ei saada toimimaan "normaalisti". Mutta ymmärrettävää kun ajattelee niitä äärimmäisiä olosuhteita.

Eiköhän tuohonkin jokin ratkaisu löydetä. Tai sitten mennään sillä mikä toimii. Ei Hublenkaan alku ollut ruusuilla tanssimista. Puolisokea raukka kiertoradalla ilman silmälaseja.

Ehkä SpaceX tulee ja pelastaa. Huoltolennot ei pitänyt olla mahdollisia, mutta se oli 20 vuotta sitten. Tekniikka kehittyy, ja sitä varten jopa varauduttiin. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

Hyvinkin mahdollista, että ongelma voidaan kiertää jollakin tavalla. Ensimmäisenä mieleen tulee lämmitys, joka toki pudottaa tarkkuutta, mutta on ehkä sen väärti.

Jää nähtäväksi. 40 vuoden projektissa vuosi tai toinen sinne tai tänne ei ole niin suuri asia.
 
Jännäksi menee. Ainakin Intian suunnilla. :D
Verkkomedioiden pakko tuottaa tekstiä ilman mitään ymmärrystä aiheesta, saa aikaan välillä aika kummallisia juttuja.

www.verkkouutiset.fi

Nasa testaa maapallon puolustamista asteroidilta | Verkkouutiset

Nasa testaa maapallon puolustamista asteroidilta | Verkkouutiset
www.verkkouutiset.fi www.verkkouutiset.fi

The Guardianin mukaan yli 340 miljoonan euron arvoisen Dart-luotaimen on määrä iskeytyä Dimorphos-asteroidiin 11 kilometrin korkeudella Intian valtameren yläpuolella.

Törmäyshetkellä luotain kulkee jopa seitsemän kilometrin sekuntivauhtia
 
Tommy Goldfish sanoi:
Jännäksi menee. Ainakin Intian suunnilla. :D
Verkkomedioiden pakko tuottaa tekstiä ilman mitään ymmärrystä aiheesta, saa aikaan välillä aika kummallisia juttuja.

www.verkkouutiset.fi

Nasa testaa maapallon puolustamista asteroidilta | Verkkouutiset

Nasa testaa maapallon puolustamista asteroidilta | Verkkouutiset
www.verkkouutiset.fi www.verkkouutiset.fi

The Guardianin mukaan yli 340 miljoonan euron arvoisen Dart-luotaimen on määrä iskeytyä Dimorphos-asteroidiin 11 kilometrin korkeudella Intian valtameren yläpuolella.

Törmäyshetkellä luotain kulkee jopa seitsemän kilometrin sekuntivauhtia
Napsauta laajentaaksesi...
En usko että kyse on ymmärryksen puutteesta mutta kieltämättä outoa ja harhaanjohtavaakin kytkeä tuo mihinkään Intian valtamereen. Tuolla etäisyydellä ei nyt kuitenkaan varsinaisesti olla enää minkään yllä... Guardianin jutussa sanotaan kuitenkin että etäisyys on 11 miljoonaa kilometriä joka on sinänsä oikein.

Tätä testiä olen kovasti odottanut, saadaan vihdoin planeetan puolustuksen tutkimustakin vähän eteenpäin ja jonain päivänä ei enää toivottavasti seilata läpi avaruuden enää ihan pelkällä tuurilla.

NASA:n striimi:



Osuma käsittääkseni tapahtuu n. tunnin päästä.
 
Boulder sanoi:
Avaruudessakin tarvitaan persvakomiehiä :lol:
Napsauta laajentaaksesi...
Varaston perältä löytyisi vielä turvakypärä "Wärtsilä"-logolla ja maanviljelijä-serkulta lippiksiä "Hankkija"-logolla. Kypärä suojaisi kätevästi avaruusromulta ja oikeanlainen lippis todistetusti nopeuttaa rasvaushommia!
 
Starshipin stäckays onnistui loistavasti. Koko Starship paketti kasassa ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun.

Nyt nostettiin S24 (Ship 24) B7:n (Booster 7) nokalle (aiemmin se oli B4 nokalla, mutta se ilmeisesti jää pelkkään testikäyttöön). Tämä rakennelma on ensimmäinen yhdistelmä, joka lähtee avaruuden rajoille (sub-orbital flight).

Luultavasti S24 vielä nostetaan tuosta pois yhden kerran (jos kaikki menee hyvin), mutta nyt ollaan lähellä laukaisua. Vielä on muutama testi, ainakin S24 tankkaus tuolla yläilmoissa, ja luultavasati "static fire" kaikilla 33:lla Raptorilla, jotka B7:n pohjassa makaa. B7 teki onnistuneen static fire, seitsemällä moottorilla, noin kuukausi sitten, joka oli komeaa katseltavaa ja kuunneltavaa...




Tämän kombon oli tarkoitus viedä Starlink 2.0 satelliitteja radalle, ihan vaan koska miksei kun sinnepäin ollaan menossa, mutta noi satelliitit on hieman myöhässä (ja vielä odottavat hyväksyntää ilmeiseesti), niin S24 "matkatavaluukku" on hitsattu umpeen. Luulen kyllä, että siellä jotain painolastia on joka tapauksessa, jotta saadaan realistista kuvaa lennosta.

Tässä koko illan elokuva tuon stäckäämisestä. Noin 1.5 tuntia menu alusta loppuun, kun se varovaisesti tehtiin ensi kertaa tällä yhdistelmällä.

 

Liitteet

  • Fe2Esp4UoAE06qC.jpg
    Fe2Esp4UoAE06qC.jpg
    2,7 MB · Luettu: 37
  • Fe2ErJpUcAAkeX1.jpg
    Fe2ErJpUcAAkeX1.jpg
    1,6 MB · Luettu: 36
  • Fe2Ep4lVUAAZY8h.jpg
    Fe2Ep4lVUAAZY8h.jpg
    3,9 MB · Luettu: 39
  • Fe2Ep3FUAAAva_r.jpg
    Fe2Ep3FUAAAva_r.jpg
    4,4 MB · Luettu: 35
Kun tässä on ollut puhetta planeetan kokoisista radioteleskoopeista ja gravitaatiolinsseistä, niin tuossa mielenkiintoinen video, miten auringon aiheuttamaa gravitaatiolinssiä voitaisiin käyttää rakentamaan tähden kokoinen teleskooppi näkyvälle valolle. Tuloksena vaivainen biljoonakertainen kirkkaus ja 100 miljardia kertainen suurennus nykyiseen. Näin voitaisiin nähdä helposti jopa eksoplaneettojen pinnalle. Eikä tämä ole edes kovin kaukainen ajatus, sillä aletaan olemaan jo siinä vaiheessa, että sitä voitaisiin alkaa ehdottamaan esimerkiksi Nasalle.

 
Mites tämä homma toimii, tuleeko materiaa takaisin tapahtumahorisontin takaa, vai onko artikkelin kirjoittaja vaan liiallisen epätarkka oksentamisen määritelmästä?

Toki jos tavaraa on ollut kiertämässä aukkoa juuri pinnan yläpuolella lähellä valonnopeutta, niin sille aika on kulunut huomattavasti nopeammin korkeassa painovoimassa ja tuon materian näkökulmasta se oli sekunnin ajan melkein tippumassa, kunnes pakonopeus voitti painovoiman. Ulkona tähän kului aikaa 3 vuotta?

Tekniikan Maailma

tekniikanmaailma.fi tekniikanmaailma.fi
 
Tommy Goldfish sanoi:
Mites tämä homma toimii, tuleeko materiaa takaisin tapahtumahorisontin takaa, vai onko artikkelin kirjoittaja vaan liiallisen epätarkka oksentamisen määritelmästä?

Toki jos tavaraa on ollut kiertämässä aukkoa juuri pinnan yläpuolella lähellä valonnopeutta, niin sille aika on kulunut huomattavasti nopeammin korkeassa painovoimassa ja tuon materian näkökulmasta se oli sekunnin ajan melkein tippumassa, kunnes pakonopeus voitti painovoiman. Ulkona tähän kului aikaa 3 vuotta?

Tekniikan Maailma

tekniikanmaailma.fi tekniikanmaailma.fi
Napsauta laajentaaksesi...
Epätarkkaa uutisointia, kun antaa kuvan että musta aukko todella voisi puskea ulos materiaa, mikä on nykytietämyksen mukaan absoluuttisen mahdotonta (tapahtumahorisontin jälkeen)
 
Wasabrod sanoi:
Epätarkkaa uutisointia, kun antaa kuvan että musta aukko todella voisi puskea ulos materiaa, mikä on nykytietämyksen mukaan absoluuttisen mahdotonta (tapahtumahorisontin jälkeen)
Napsauta laajentaaksesi...

Käsittääkseni tuo ei pidä paikkaansa, siis havaintojen perusteella. Se, että se ei nykytietämyksen mukaan ole mahdollista, on taas ihan eri juttu. Universumin ohuin kirja on ehkä asiat mitkä pystymme selittämään.
 
KiLLPaTRiCK sanoi:
Käsittääkseni tuo ei pidä paikkaansa, siis havaintojen perusteella. Se, että se ei nykytietämyksen mukaan ole mahdollista, on taas ihan eri juttu. Universumin ohuin kirja on ehkä asiat mitkä pystymme selittämään.
Napsauta laajentaaksesi...
Kyllä taitaa tiedepiireissä olla varsin laajasti hyväksytty näkemys, että mustasta aukosta event horisontin sitältä ei voi mitenkään tulla mitään muuta ulos kuin Hawkingin säteilyä.

Tuo uutisoitu ilmiö täytyy siis olla ainetta/energiaa, joka ei ole päätynyt event horisontin sisälle

Tapahtumahorisontin sisältä ei ikään kuin ole suuntaa, joka johtaisi sieltä ulos.

Aika paljon asioita osataan selittää, mutta tieteeseen kuuluu se, että kaikki selitykset ovat aina "tämän hetken parhaita arvauksia todellisuudesta", ja arvausta korjataan aina kun sille ilmaantuu tarvetta.
 
The Pillars of Creation uudessa valossa.

Vasemmalla Hubble, oikealla Webb

Ensimmäisenä pistää silmään valtava määrä tähtiä ja galakseja, joita Hubble ei voinut nähdä visuaalisella alueella. Mutta on tuon sumunkin detaljit aika uudella tasolla.

stsci-01gfnr1kzzp67ffgv8y26kr0vw.png
 
kurkimies sanoi:
Supertietokoneen simulaatio paljasti uusia puolia Kuusta - taivaankappale muotoutui ehkä vain muutamassa tunnissa
Napsauta laajentaaksesi...

Mielenkiintoinen juttu tuon linkin takana: Hyvää tieteellistä asiaa useampi kappale. Sitten viimeisenä lauseena tälläinen:

"Kuusta on kerrottu myös foliohattuisia teorioita. Yhden mukaan Kuu on ontto, keinotekoinen rakennelma, mahdollisesti avaruusasema. Sen olisi rakentaneet ulkoavaruuden olennot."

Juttu on sijoitettu sivustolla viihdeuutisiin.
 
Lifeless sanoi:
The Pillars of Creation uudessa valossa.

Vasemmalla Hubble, oikealla Webb

Ensimmäisenä pistää silmään valtava määrä tähtiä ja galakseja, joita Hubble ei voinut nähdä visuaalisella alueella. Mutta on tuon sumunkin detaljit aika uudella tasolla.

stsci-01gfnr1kzzp67ffgv8y26kr0vw.png
Napsauta laajentaaksesi...

Jos ajatellaan tieteilijän näkökulmasta, niin mitä tuossa näkyy sellaista mitä Hubble ei saanut talteen?
 
Muumi sanoi:
Jos ajatellaan tieteilijän näkökulmasta, niin mitä tuossa näkyy sellaista mitä Hubble ei saanut talteen?
Napsauta laajentaaksesi...
Mars Societyn konferenssissa juuri äsken esiteltiin Webbin tuloksia ja yksi puhujan esiin nostama yksityiskohta, joka ei Hubblella ollut havaittavissa, tuossa kuvassa oli nuo vaaleanpunaiset kohdat esimerkiksi "pilarien" kärjissä. Ne olivat käsittääkseni ionisoitunutta vetyä joka kertoo siellä syntyvän uusia tähtiä.

(Tuota konferenssistriimiä voi katsoa allaolevasta)
 
Muumi sanoi:
Jos ajatellaan tieteilijän näkökulmasta, niin mitä tuossa näkyy sellaista mitä Hubble ei saanut talteen?
Napsauta laajentaaksesi...
Erittäin hyvä ja validi kysymys, johon ei nyt ole aivan yksinkertaista vastausta. Postasin kuvan aamulla kiireessä, koska se nyt vain on upea kuva.

Jos lähdetään purkamaan asiaan niin perehtymättömien kannalta, eli mattimeikäläisen kannalta, niin ensinnäkin kohde on yksi tunnetuimmista kohteista, ja Hubblen kuva on lähes ikoninen. Sen on lähes jokainen nähnyt, vaikkei tietäisi mitä kuva oikeasti esittää. Siinä mielessä uusi kuva siitä, jopa vielä hienompi kuva kohteesta, saa ihmiset syttymään ja ajattelemaan mitä tuolla tyhjässä avaruudessa tapahtuu. Tämäkin ketju on lähinnä fiilistelyä, vaikka asiaakin aina välillä puhutaan.

Jos lähdetään enemmän tieteelliselle puolelle, niin en ole sata prosenttisen varma miksi juuri tämä kohde valittiin, varsinkin näin aikaisessa vaiheessa Webbin uraa, jokainen minuutti kun maksaa (veronmaksajille) tuhansia dollareita per minuutti. Jokainen minuutti Webbin tekemisistä on vuosia sitten laskelmoitu ja priorisoitu. Kun sanon, etten varmaksi tiedä miksi juuri tämä kohde, niin tarkoitan ettei varsinaista tieteellistä paperia ole tuosta vielä julkaistu. Kuva on lähinnä teaseri itse varsinaisesta tutkimuksesta.

Mutta jo tuostakin kuvasta, tai oikeastaan kuvakompilaatiosta, saa jo hyvän kuvan mihin Webb pystyy. Ja tuo kompilaatio ei ole edes täydellä resoluutiolla, vaan pikemminkin suhteutettu Hubblen näkymään.

Sen jälkeen kannattaa muistaa, että kuva ei ole valokuva siinä mielessä kuin monet meistä valokuvan käsittää. Kuva on otettu infrapuna-alueella, useiden filttereiden kanssa, ja jälkikäteen väritetty (tietty väri vastaa tiettyä aallonpituusaluetta), jonka voi huomata siitäkin, että tähtien värit eivät vastaa toisiaan kuvissa. Peukalosääntönä väreihin on, että mitä sinertävämpi, niin sitä pienempi punasiirtymä, ja vastaavasti punaiseenpäin mennessä punasiirtymä on suurempi (kaukaisempi kohde). Toki lähitähdet tekee poikkeuksen, koska ne ovat niin "lähellä", ettei punasiirtymällä ole juuri väliä, vaan tähden spektriin vaikuttaa enemmänkin tähden koostumus (onko se vety/helium tähti, vaiko rauta- tai hiilitäht, tai jotain muuta). Myös tähden lämpötila luonnollisesti vaikuttaa siihen. Varsinaiset valokuvat, kuten mainittu, on kapealla aallonpituusalueella otettu, ja ovat sinänsä mustavalkoisia (vain luminosiiti). Ne ovat ne oikeasti mielenkiintoiset, mutta niitäkään ei taida olla vielä virallisesti julkaistu, koska kohteen valinneella tutkimusryhmällä on aina etuoikeus kuviin (jotta toinen ryhmä tai joku amatööri ei voi julkaista tuloksia ennenkuin itse alkuperäinen tutkimusryhmä on kuvat läpikotaisin tutkineet. Originaalit tulee kyllä saataville, koska kyseessä on useiden maiden ja järjestöjen yhteinen projekti).

Eli voidaan sanoa, että tämän kuvan tieteellinen arvo on nollasta poikkeava, mutta ei se varsinainen syy miksi kuva julkaistiin.

Tärkeämpiä on nuo eri filltereiden läpi otetut kuvat, joilla voidaan lähemmin tutkai kohteen rakennetta, ja materiaa. Tämän voi jopa tuostakin kuvasta huomata, esim vertaamalla Hubblen sumuista taustaa noide pilareiden takana. Kaasu- ja pölypilvet absorboivat eri aallonpituuksia. Tästä syystä avaruusteleskooppeja alettiinkin lähettämään avaruuten, koska esim Maan ilmakehä on täysin läpinäkymätön tietyillä aallonpituuksilla. Saman voi huomata noista kahdesta verrokkikuvasta. Webb näkee paljon sellaista, mistä Hubble voi vain haaveilla. Noh, hieman liioitelle, koska Hubblekin näkee lähi-infrapunaa (vähemmän tunnettu kuva samasta kohteesta), ja varsin hyvinkin, mutta se on hyvin kapea kaista, mitä Hubble näkee infrapuna-alueella. Webb on optimoitu lähi- ja mediuminfran alueelle, vaikkakin näkee aavistuksen punaista valoa. Eli Webb näkee siitä eteenpäin, mihin Hubblen varat loppuu, ne täydentävät toisiaan.

Tämän lisäksi kannattaa muistaa, että Webbissä ei ole pelkästään tuo kamera (NIRCam), vaan siitä löytyy lisäksi myös "keski-infrapuna" (MIRI), lähi-infrapuna spektograafi (NIRSpec) ja NIRISS, jota en edes jaksa yrittää suomentaa (Near Infrared Imager and Slitless Spectrograph). Käytännössä nuo kaikki on käytettävissä jokaista kohdetta kuvatessa, joista NIRSpec ja NIRISS on tärkeimmät (ei tuota ihmisilmälle juurikaan miellyttäviä kuvia). EDIT: eli esim tuosta kohteesta, käytännössä kaikkien tähtien spektrit on mitattu, joista voidaan nähdä niiden "tarkka" koostumus, ja jopa mahdollisia planeettoja. Ja tämä kaikki yhdellä räpsyllä. Okei, hiukan valehdellen. Käytännössä non 100 kohdetta voidaan spektrometrillä kuvata yhdellä räpsyllä, mutta sekin on jo aikamoinen määrä.

Mitä itse kohteesta voi sanoa, niin kohde on äärimmäisen kiinnostava. Se on nimensämukaisesti tähtien syntymäpaikka, joidenkin tuhansien valovuosien päässä, eli suhteellisen lähellä. Nuo tähdet valaisee itse kaasusumua, tuoden sen rakenteen esille. Tähtiensyntymä on olennainen osa ymmärtämään tähtienelinkaarta, ja ymmärtämään miten tähdet ajan myötä kehittyvät ja miten fysiikanlait toimii. Vastaavia mielenkiintoisia kohteita ovat pallomaiset tähtijoukot (nuoret siniset, ja vanhat punaiset), sekä pienemmät tähtijoukot (esim Plejadit). Tähdet ei myöskään vain valaise noita pilviä, vaan aurinkotuulella ("tähtituulella") on suuri vaikutus noihin pilviin, josta voi oppia paljonkin miten tähdet vuorovaikuttaa lähiavaruuteen. Myös syntyvien tähtien määrä pystytään paljon helpommin määrittämään uusista kuvista, joka auttaa ymmärtämään maailmankaikkeuden rakennetta ja kehitystä. Itse pilvi (oikeastaan pilve, koska jokainen "pilari" on hieman eri etäisyydellä) tulee aikansa myötä luhistumaan painovoiman takia, ja muodostamaan uusia tähtiä. Mitä tiheämpi pilvi, niin sitä nopeammin se romahtaa kasaan. Pilareissa näkyy myös uusien tähtien aiheuttamia shokkiaaltoja (bow shock), joita muodostuu tähtien "rakentuessa" ja magneettikentän voimistuessa. Kuten myös voidaan nähdä supernovien jäänteitä, luultavasti supermassiivisista tähdistä, jotka eli joitain miljoonia vuosia.

Tämä nyt omalta kannalta sanottavaa tuosta. Nykysin lähinnä harrastus asteella, tai ihan vain mielenkiinnosta seurailen näitä. Harvoin enää luen virallisia tieteellisiä papereita, paitsi jos ne on oikeasti jotain todella mielenkiintoista ja uutta. Ei vain yksinkertaisesti aika riitä niitä lukemaan. Mutta aina välillä aikaa on perehtyä asiaan ihan vaan ihmettelemisen vuoksi.

Kuvaa voi koko komeudessa ihastella (8423 X 14589 resoluutiolla): https://stsci-opo.org/STScI-01GFNMZESKZKXBMWGER9E0Z19G.png

Tähtien ympärillä voi nähdä artifakteja, jotka johtuu lähinnä kuvankäsittelystä (useampi väritetty kuva pinottu), sekä itse Webbin peilin rakenteesta johtuen.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi tänne.

Uutiset

Uutisia lyhyesti

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
262 812
Viestejä
4 566 671
Jäsenet
75 026
Uusin jäsen
L. Öysä

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom