Aseenkantolupa / aselupa / hallussapitolupa - keskustelua lupa-asioista

Mitä ajattelit harrastaa?

Ampumista, ei käsiaseella. Tai tietysti sekin kiinnostaisi, olin niin huono ampumaan pistoolilla.
Sisäratakin täältä löytyy ja omaa maata hitokseen.

Metsästyskorttia kävin suorittamassa, mutta jäi parista pisteestä kuvissa (värisokeus, jossa harmaa ja sininen menee sekaisin) ja en niin tarkkaan lintuja opiskellut. Anyhow, tuonkin voisi käydä suorittamassa jos joskus metsästys kiinnostaisi enemmän. Lähinnä siis tarkkuusammunta.
 
Kiitos tarkennuksesta.

Sen verran lisää MUTUA että serkun mökillä räiskiminenkin riittää, JOS on sellainen henkilö mukana jolla on "oikeudet" kuitata harrastus. Käsittääkseni esim. velipoika sen voisi tehdä, kun on aseseppä.

Pitää kuulua seuraan, josta saat laillisesti käyttöön vastaavan kaliiberisen aseen, jolle haet lupaa.
 
Ampumista, ei käsiaseella. Tai tietysti sekin kiinnostaisi, olin niin huono ampumaan pistoolilla.
Sisäratakin täältä löytyy ja omaa maata hitokseen.

Metsästyskorttia kävin suorittamassa, mutta jäi parista pisteestä kuvissa (värisokeus, jossa harmaa ja sininen menee sekaisin) ja en niin tarkkaan lintuja opiskellut. Anyhow, tuonkin voisi käydä suorittamassa jos joskus metsästys kiinnostaisi enemmän. Lähinnä siis tarkkuusammunta.
Suosittelen ilmakiväärin ostamista ja sillä treenaamista muutaman tuhannen laakin verran. Sillä on hyvä aloitella harrastus.
 
Suosittelen ilmakiväärin ostamista ja sillä treenaamista muutaman tuhannen laakin verran. Sillä on hyvä aloitella harrastus.

Näitäkin katsonut ja luultavasti sellaisen hommaankin. Mutta näin askel eteenpäin, miten sitä lupaa vaikka pienoiskivääriin haetaan, netissä lanketti ja poliisin juttusille?
 
Hommaat sen metsästyskortin... sulla pitää olla perusteltu tarve haettavalle aseelle. Esim. Metsästys, jolloin tarviit sen metsästykortin. Harrastus on toinen, mutta sillon täytyy oikeasti harrastaa jonka pystyt todistamaan. Se että haluaa ampua olilla mailla pilkkaa, ei riitä lupaan.
 
MUTUA: Kaitten se on edelleen yhtä hankalaa. .22 kivääriäkin varten taitanee vaatia todistukset että on semmosta jossain jo vuodenpäivät harrastanut. Jos/kun luvan saa niin pitänee vielä todistaa että sillä säännöllisesti harrastaa, tai lupia ei uusita. Oliko ne 2v määräaikaisia nykyään tjsp.???

Miksei vaan suorita metsästystutkintoa ja sitten hae .22 lupaa ja laittaa metsästävänsä valtion mailta, ei tarvitse kikkailla. Eri juttu tietty jos jotain lyhkäistä asetta haluaa.
 
Jep. Kuten aiemmin kirjoitinkin niin harrastuksen aloittaminen on tähtäimessä. Siksi täällä kyselinkin.
Ei nuo radan hinnat asevuokrineen niin pahoja ole, pitää käydä siellä alottelemassa ja katsoa miten se innostaa pidemmän päälle.
Täällä metässä nyt joka pihasta löytyy metsästäjiä ja taitaa olla jonkun seuran metsästysmaat oman tontin vieressä. Viime syksynä koiraa ja ukkoa tuli hirviaikaan miltei jokapäivä vastaan. (Ja sit ne hirvet oli parittelemassa tuossa minun aitauksien takana :D)
 
Jos hakee pelkästään metsästysmielessä niin ei välttämättä saa lupaa sellaiseen aseeseen, jolla haluaa harrastaa. Esimerkiksi loukutukseen tarjotaan käsittääkseni pelkästään kertalaukeavia (revolverit ym) ja tiedä sitten tarviiko harrastuksiin muuta. Toisaalta sitten kun jaksaa harrastaa jonkin aikaa ja saa siitä merkintöjä niin jatkossa onkin huomattavasti helpompaa saada lisää lupia. Monesti siihen ensimmäiseen menee tottakai pisin aika ja joutuu kaikkea todistelemaan.
 
Kiitos tarkennuksesta.

Sen verran lisää MUTUA että serkun mökillä räiskiminenkin riittää, JOS on sellainen henkilö mukana jolla on "oikeudet" kuitata harrastus. Käsittääkseni esim. velipoika sen voisi tehdä, kun on aseseppä.

Se, kuka luokitellaan sopivaksi kuittamaan ampumapäiväkirja, taitaa riippua puhtaasti asekouluttajan tittelillä olevasta henkilöstä, joka rustaa harrastuneisuustodistuksen. Poliisia ampumapäiväkirja ei erityisesti kiinnosta, kun on asekouluttajan todistus harrastuneisuudesta. Tämä asekouluttaja puolestaan pistää päänsä pantiksi siitä, että henkilö on osoittanut harrastuneisuutensa ja ettei poliisin lukastessa ampumapäiväkirjakaan löydy huomauttamista.
 
Pitää kuulua seuraan, josta saat laillisesti käyttöön vastaavan kaliiberisen aseen, jolle haet lupaa.

(Harrastuksessa) Seuraan kuuluminen ei ole vaatimus, joskin käytännössä helpottaa prosessia huomattavasti. Käytetyllä kaliiperilla taas ei ole mitään väliä, kunhan harrastaa lajia, jonka perusteella hakee lupaa pyssyyn ja pyssy kaliipereineen sopii kyseiseen lajiin.

Toisaalta taas lain puolesta pitäisi käydä airsoftpyssyllä remuaminenkin harrastuneisuuden osoittamisesta. Esimerkiksi IPSC:ää voi harrastaa airsoftilla, jolloin kyseistä lajia 2 vuotta harrastettuaan pitäisi voida hakea lupaa ysille (joka on lajin minimikaliiperi ruutipuolella). Laissa ei puhuta luvan edellytyksinä mitään asetyypistä tai ammuksista, ainoastaan harrastuneisuuden osoittamisesta, minkä perusteella lupaa hakee.
 
Viimeksi muokattu:
@Kala, kyllä mutta nämä tosiaan ovat aina tapauskohtaisia. Käsittääkseni nykyään on vaan yksi ukko joka käsittelee noita pistoolilupia ja seula on kuulema melkoisen tiukka (kaveri haki luvat 9mm joku 2v sitten).

Voin kertoa, että veljen .22sella metsässä ammuskelemalla "2 vuotta" ja velipojan todistuksella, et saa lupia 9milliseen.
 
Jos hakee pelkästään metsästysmielessä niin ei välttämättä saa lupaa sellaiseen aseeseen, jolla haluaa harrastaa. Esimerkiksi loukutukseen tarjotaan käsittääkseni pelkästään kertalaukeavia (revolverit ym) ja tiedä sitten tarviiko harrastuksiin muuta. Toisaalta sitten kun jaksaa harrastaa jonkin aikaa ja saa siitä merkintöjä niin jatkossa onkin huomattavasti helpompaa saada lisää lupia. Monesti siihen ensimmäiseen menee tottakai pisin aika ja joutuu kaikkea todistelemaan.

Pistooleihin ja revolvereihin ei lupia enää myönnetä metsästysperusteella, niihin pitää olla jo merkintöjä ratahommista yms. Niin ja kun hakee metsästysperusteella sitä asetta niin ei kannata laittaa pelkästään että "loukutus" vaan laittaa kylmästi vaan kaikkea mahdollista mitä nyt sattuisi joskus aseella metsästämään. Kun haet lupia aseeseen niin sinullehan ei mitään "tarjota" vaan itse pitää perustella ja tarjota poliisille asetta "että tälläinen tulisi näihin hommiin".
 
Viimeksi muokattu:
Voin kertoa, että veljen .22sella metsässä ammuskelemalla "2 vuotta" ja velipojan todistuksella, et saa lupia 9milliseen
Kyselin aikanaan poliisilta tätä harrastuskuviota. Hän meinasi että kannattaisi hankkia todistus harrastuksesta muualta kuin paikalliselta ampumaseuralta, jossa pistoolikouluttajana oli mun lähisukulainen. Jos seula on oikeasti noin tiukka, niin menee kyllä enemmän kiusaamisen puolelle. En sitten jaksanut lähteä koeponnistamaan, eli puhuttelu varmasti täytti tehtävänsä...
 
Mitäs tälle saralle kuuluu? Miettinyt jos alkas harrastamaan.
Luvan saanti helpottunut vai helpompi vaan ottaa paikalliseen poliisilaitokseen yhteys ja kysyä?

Noin nyrkkisääntönä voisi sanoa että metsästysperusteella (metsästyskortti toki suoritettuna ja aiottu riista sekä soveltuva kaliiperi tiedossa) saa luvat pienoiskiväärille, kiväärille ja haulikolle vaikka samalla kertaa JOS henkilöhistoriassa ei ole asiaan vaikuttavaa syytä evätä lupia. Syyksi toki riittää sitten laitoksesta/lupakäsittelijästä riippuen vaikka ylinopeussakko/putkareissu/tuomio jostain.

Metsästysseuraan ei ole pakko kuulua, valtion mailla metsästys on riittävä peruste lain mukaan. Puoliautomaattisen hyväksyminen on taas laitoksesta/lupakäsittelijästä kiinni, jossain menee selittelemättä läpi, jossain saa selitellä ja selventää käyttötarkoitusta ja miksi tarvitsee ko. aseen. Ja se metsästysperusteella hankittava AR-klooni ei välttämättä ole se fiksuin tapa aloitella harrastusta vaikka sinänsä ko. käyttöön laillinen olisikin.

Ilman metsästysperustetta sitten harrastuneisuuden osoittaminen nousee oleelliseksi, ampumaseuraan ja reserviläisiin kuuluminen auttaa. Harrastettava laji ja siihen soveltuva asetyyppi/kaliiperi on pitää tietää. Käsiaseet sitten vielä tarkemman seulan ja pidemmän kaavan mukaan, muu aiempi harrastus pitkillä aseilla on eduksi.

Lupien saamisen jälkeenkin törttöily missä hyvänsä tilanteessa johon poliisi joutuu puuttumaan voi aiheuttaa lupien perumisen ja aseiden menetyksen. Tämä on taas suuresti paikallisesta poliisilaitoksesta/poliiseista kiinni.

Tuolla on ohjeita. Niin ja tosiaan, henkilökortti tai passi laitokselle mukaan, ajokortti ei kelpaa. Sotilaspassi tai vapautus/sivaritodistus tms myös mukaan. Ja poliiseilta/laitokselta voi aina kysyä neuvoa.
 
Voin kertoa, että veljen .22sella metsässä ammuskelemalla "2 vuotta" ja velipojan todistuksella, et saa lupia 9milliseen.

Tämän perusteella parikin kohtaa, minkä perusteella ei saa:

1. .22sella metsässä ammuskelu ei täytä minkään sellaisen lajin harrastuneisuutta, missä on perusteltua käyttää ysimillistä, eli tällaista harrastusta ei tosiasiallisesti ole.
2. Jos velipoika ei ole asekouluttaja, eikä asekouluttajalta ole hankittu/saatu harrastuneisuustodistusta, niin ei saa myöskään lupaa harrastusperusteella.

Ei siellä mulkkuja olla, lakia siellä pääasiassa noudatetaan. Jos edes perusedellytykset eivät ole kunnossa, niin sillon on sama, onko luvasta päättäviä yksi vai sata.
 
Viimeksi muokattu:
Kyselin aikanaan poliisilta tätä harrastuskuviota. Hän meinasi että kannattaisi hankkia todistus harrastuksesta muualta kuin paikalliselta ampumaseuralta, jossa pistoolikouluttajana oli mun lähisukulainen. Jos seula on oikeasti noin tiukka, niin menee kyllä enemmän kiusaamisen puolelle. En sitten jaksanut lähteä koeponnistamaan, eli puhuttelu varmasti täytti tehtävänsä...

Ei siinä pitäisi mitään ongelmaa olla, jos ampumapäiväkirjasta voi nähdä, että harrastuneisuustodistus on laadittu asianmukaisin perustein. Toki ampumapäiväkirjassa olisi hyvä olla muitakin nimiä, kuin ainoastaan lähisukulaisen. Se on vähän silleen, että jos todistuksia laatii miten sattuu, niin tulee pian paskaa asekouluttajan niskaan. Sen takia näillä onkin hyvä motivaatio katsoa, mihin kaikkeen laittaa puustaakinsa.
 
Ei nuo radan hinnat asevuokrineen niin pahoja ole, pitää käydä siellä alottelemassa ja katsoa miten se innostaa pidemmän päälle.
Laina- ja vuokra-aseissa on se ongelma, että jos ase ei pysy samana, niin kysymys on minusta enemmän räiskimisestä. Ammunnassa vaikuttaa todella pienet asiat, ja ainakin itsellä vaatii satoja toistoja, ennen kuin pääsee uuteen aseeseen kunnolla ”sisälle”. Pitkissä aseissa on tullut vastaan yksi yksilö, jolla syntyi hyvää kasaa heti alusta (tarkkuusammuntaan valmistettu vanhempi piekkari), mutta etenkin käsiaseet on vaatineet aina tutustumista - ja paljon. Ja patruunillakin on väliä.
 
Laina- ja vuokra-aseissa on se ongelma, että jos ase ei pysy samana, niin kysymys on minusta enemmän räiskimisestä.

Ja nekään radat ei aina edes vastaa harrastusta. Pari vuotta vain ampumista, missä perusasiat on opittu paremmin kuin hyvin vuodessa. Sitten on hyvä hakea lupaa lajiin, jota ei ole pystynyt harrastamaan pyssyn ja radan puutteen vuoksi. Erityisen hienoksi aloituskynnys on saatu IPSC ja SRA:n osalta, mitä pistooleihin tulee. Ja sehän ei tietysti riitä, että on harrastanut näitä pitkillä aseilla, koska 2 vuoden vaatimus on se pistooli tai reukku. Kyllähän nyt kaikki tietävät, että se ysimillinen on paljon vaarallisempi massamurha-ase kuin arska...
 
Eli, jos tänä syksynä sorsametsälle haluaisin, niin elokuussa metsästäjäkortin koe suorittamaan, ja sillä saa luvan haulikolle, vaikkei seuraan kuuluisikaan?

Saat luvan haulikolle jos pystyt osoittamaan poliisille että metsästät (metsästyskortti) ja rikosrekisteri/pää kunnossa.
 
Vaatiiko tuo metsästyskortti käytännössä sen kummempaa, kuin vain metsästäjätutkinnon (tentin) suorittamisen? Varsinkaan pienriista kun ei vaadi ilmeisesti edes ampumakoetta. Käytännössä siis voit hakea aselupaa, kun suorittaa vain tuon metsästyskortin.
 
Ei se sen kummempia vaadi. Pientä lukemista ja yleistietoa. Helppo homma. Tosin itse kun suoritin tuon tutkinnon, niin samassa kokeessa oli joku nuori herra viidettä kertaa yrittämässä. Kun koe on läpi, niin riistanhoitomaksu maksuun ja se on siinä.
 
Laina- ja vuokra-aseissa on se ongelma, että jos ase ei pysy samana, niin kysymys on minusta enemmän räiskimisestä. Ammunnassa vaikuttaa todella pienet asiat, ja ainakin itsellä vaatii satoja toistoja, ennen kuin pääsee uuteen aseeseen kunnolla ”sisälle”. Pitkissä aseissa on tullut vastaan yksi yksilö, jolla syntyi hyvää kasaa heti alusta (tarkkuusammuntaan valmistettu vanhempi piekkari), mutta etenkin käsiaseet on vaatineet aina tutustumista - ja paljon. Ja patruunillakin on väliä.

Totanoin, jos haluaa harrastaa niin kannattaa olla oma ase, mutta omaa asetta et saa ellet käy sitten ampumassa vuokra-aseella vuodenpäivät?
Tottakai se olisi itsellekkin parempi että aseen säädöt on vain itselle tehty, eikä siinä välissä käy useampi henkilö ampumassa.
 
Helsingistä en tiedä, mutta pienemmillä paikkakunnilla ja pohjoisessa tilanne on edelleen ihan asiallinen. Meillä tehdään hyvin vähän luvallisilla aseilla rikoksia, ja se osoittaa, että noudatettu politiikka on ihan hyväksi havaittua. Sitä palikkatestiä on turha pelätä, siitä selviää terveellä järjellä ja siis lähinnä vastaamalla totta niihin kysymyksiin. Sekin kait on poistumassa, kun ei siitä mitään hyötyä ole kuitenkaan.
"Mietitkö itsesi tappamista?" ja sitä rataa... "Vainoaako joku Sinua?"... Ehh... jos tuossa testissä ns. "epäonnistuu", niin elämässä lienee vähän isompiakin ongelmia kuin se, ettei sillä kertaa saanutkaan sitä kaipaamaansa aselupaa.

Aseissa tilanne on sama kuin isoissa moottoriveneissä. Käyttökustannukset ovat se asia, mikä sitä niiden käyttöä oikeasti rajoittaa. Aina on fiksua aloittaa .22 aseella, ja ampua sillä sitten paljon. Minunkin viimeinen asehankintani on .22 Anschutz, koska isommalla kiväärillä jytyyttäminen vain maksaa rahaa ihan turhan paljon. Väärin päin se meni tuokin hankinta. Samoin vaihdoin aikoinaan käsiaseen pienemmästä isompaan, eikä sekään ollut oikeasti niin kovin fiksu muutos. Homma meni kertaluokkaa paljon hankalammaksi ja kalliimmaksi, ja johti lähinnä vain ilmapistoolin käyttämiseen kotioloissa. (Ihan kivaa hommaa tietty sekin.) Samoin ennen tuota .22 kilpapienoiskiväärin hankkimista kivääri ammuntakin tyrehtyi ikävästi lähinnä ilmakivääri ammunnaksi. Hölmöyksissäni ostin vieläpä tuollaisen "tehokkaan" ilmakon, jonka tarkkuus ei sitten ollutkaan niin kovin tyydyttävä. Tuota olen nyt löysemmäksi sitten kesyttelemässä, koska ne luodit kun toimivat parhaiten siellä noin 170 m/s tuntumassa.

Ammunnan pitää aina olla vaivatonta. Ampumapaikan pitää löytyä läheltä. Ellei näin ole, homma alkaa maistumaan työltä alkuinnostuksen jälkeen. Käytetty kilpa-ase on aina parempi hankinta, kun tavallinen sellainen. Epätarkka ase ei jaksa kauaa kiinnostaa, koska se idea on jossain muualla, siinä täydellisyyden tavoittelussa.

===
@Javaq
Metsästäjän tutkinnon suorittamisen jälkeen sitä saa metsästyskortin. Maksuun sisältyy myös Metsästäjä lehti 6 kertaa vuodessa. Elokuussa tulee lehden mukana uusi korttipohja, sen kun maksaa pankkiin ja pistää kuitin kortin väliin, niin sillä on se lupa taas vuoden voimassa. Siihen päälle sitten paikalliset luvat etc. (= metsästysseuran jäsenyys, ja/tai valtion maat siellä missä niitä on)

Lupa (suoritettu koe) pysyy voimassa 5 vuotta edellisestä maksukerrasta. Maksamisen jälkeen se lupa taas jatkuu ainakin sen 5 vuotta.
Suoritettu koe ei siis vanhene, kun maksaa luvan vähintään 5 vuoden välein,. Mutta se kannattaa joka vuosi maksaa, niin sitten se lupa on, kun tulee mahdollisuus lähteä metsille. Vrt. joku kaveri soittaa, ja kutsuu kalareissulle. Se lehtikin on ihan mielenkiintoinen omalla tavallaan, jos on edes vähääkään riistabiologiasta kiinnostunut. Se saaliin hyödyntäminen on kuitenkin se takana oleva ajatus eläinten ampumisessa.

Haulikko on hyvä aloitusase sekin, ja sen kanssa riittää kyllä opeteltavaa. Noita on vain vähän vaikea päästä testaamaan... itse olen päätynyt kevyeen vanhaan ja korkealaatuiseen rinnakkaispiippuiseen. Käytettynä vanhojen jahtimiesten jäämistöistä tuollaiset ovat edullisia, sekin vielä. Itäsaksalaisetkin aseetkin olivat aivan huippulaatua vielä jonnekin '60-luvun lopulle saakka. Vuosiluvun kaksi viimeistä numeroa löydät yleensä siitä piippujen sidekappaleen alta. Yhä edelleen voi löytää vähän ammuttuja aseita, joita on lähinnä vain kannettu metsillä, ja joiden laatuluokka on jotain aivan muuta, kuin mitä se on uusissa aseissa. Vanhat aseet ovat pähkinäpuuta ja terästä, ja kestävät vaikka vuosisatoja ja miljoona laukausta. Harvempi uudempi ase pystyy tuohon samaan, tai jos pystyy, niin ne ovat hyvin hyvin kalliita esineitä. Yli 50 vuotta vanhan Sauerin voi edelleen saada noin 300 eurolla.

Käsittääkseni lupa heltiää nykyään alkuun parhaiten juuri metsästysaseeseen. Itse aloitin aikoinaan .22 revolverilla, ja vaihdoin sen sitten isompaan versioon samasta aiheesta isopistooli luvilla. Vasta sen jälkeen olen hankkinut kiväärin ja haulikon ja nyt sitten menossa ovat .22 kilpa-aseet ja ilma-versiot aiheesta. Nyt ei taida onnistua enää moinen, joten nykyisin polku on eri. Toisaalta se on siis myös järkevämpi, mutta yleensä sen ymmärtää vasta myöhemmin.

Tein myös sen virheen, että ostin 16 kaliiberisen haulikon. Se on hieno ja hyvä, mutta panosten saanti on kertaluokkaa hankalampaa kuin 12 kaliiberiselle. Sama virhe tuli samassa rytäkässä tehtyä kiväärinkin kanssa, se on 6,5x55SE. Hyvä ase ja hyvä kaliiberi, mutta valittuna keskeltä tietä valtavirrasta se olisi vieläkin parempi. .308 on varma valinta, ja aseeseen löytyy silloin panokset kaiken mahdollisen kaatamiseen täällä Suomessa. Aina ei ehdi lataamaan itse, joskus ne panokset on hyvä vain saada kaupasta, ja siinä se. Silloin on myös hyvä, jos niitä tarvittavia panoksia kaupassa yleensä on. Jos kaliiberi on vähänkään harvinaisempi, niin näin ei ole. Varoituksen sanana siis tämäkin.

Jos haulikolla poikkeaa kaliiberista 12 tai kivääripuolelta .308:sta tai 30-06:sta, niin tähän täytyisi olla jokin perusteltu syy. Ellei sitä syytä ole, on valinta menossa vähän vikasuuntaan. Näin asia on käytännössä. Pikainen googlaus aseliikkeiden (paikalla oleviin) patruuna valikoimiin osoittaa tuon asian olevan totta.

===

Metsästyskortti kokeita järjestävät isommat metsästysseurat. Niillä on ennen testiä asiaan liittyvä koulutuskurssi, ja sinne kannattaa mennä. Vinkki vinkki... kokeen hankalat asiat käydään lävitse siellä etukäteen. Tosiasiahan on, että kaikki kanalintujen naarasyksilöt ovat ruskea valkoisia ja laikukkaita, ja pirukaan ei kuvasta erota metsäpeuraa ja poroa toisistaan, ellei noita kohtia ole liki kädestä pitäen opastettu. = Lue: Likipitäen etukäteen kerrottu ja rautalangasta taivutettu, että kumpi elukka on kyseessä siinä varsinaisessa testissä.

Metsästysoikeus perustuu sen alla olevan maan omistamiseen, sen johdannaisena se oikeus voidaan joko vuokrata, luvata vastikkeetta tai hoitaa muilla asioilla eteenpäin ne metsästämisen järjestämiset. Tuosta kun lähtee järjellä johdattelemaan asiaa eteenpäin, niin aika pitkälle se juridiikka on tuossa. Alkuperäinen oikeus perustuu siis aina sen maan omistamiseen, ja asiassa ei ole minkäänlaista demokratiaa tai muuta änkyttämistä.

Onnea siihen metsästystutkinnon suorittamiseen. Siitä se lähtee. Sitten voi anoa sen ostoluvan metsästysaseenseen, ja se kannattaa tietenkin valita sellaiseksi alkuun, että sillä aseella voi myös harrastaa urheiluammuntaakin. Ammunta on kivaa. En usko, että myöhemmin on sitten mitään vaikeuksia anoa ja myös saada käsiase lupiakaan, jos tai kun ne alkavat enemmän kiinnostamaan. Yleensä ne hylyt tulevat kun mennään takki auki reteästi hankkimaan lupaa isoon käsiaseeseen, eikä hommasta ja vaadittavasta prosessista ole viitsitty etukäteen selvittää edes alkeitakaan. Nämä arjen sankarit sitten kurkku suorana huutavat netissä jostain poliisin mielivallasta.

Saakeli, maailmaa kun katselee, niin on ihan hyvä asia, ettei öisessä taksijonossa todellakaan ole joka jampalla niitä isoja käsiaseita. Niitä, joilla on aivan perhanan kallista vieläpä ampuakin. Sille .22 suosimiselle ovat hyvät perusteet. Näin siis ihan oikeasti. Minusta aseenkantamisen oikeus kuuluu jokaiselle, joka kykenee täyttämään kyseiset ehdot. Näin yleensä myös asia käytännössä hoituukin. Maailman yleinen sekopäisyys on tuonut tähän asiaan lähinnä hienoisia hidasteita, mutta ne vain täytyy ymmärtää tuon hankinta prosessin osiksi. Jos jostain pyydetään lisäselvitystä, se lisäselvitys kannattaa antaa, eikä alkaa ensimmäiseksi tulkuttamaan niistä omista oikeuksistaan. Silloin ollaan risteävällä kurssilla sen myöntävän viranomaisen kanssa. Sekin on ihminen, ja silläkin on ruuansulatus. Vissit hyvät käytöstavat siinä tilanteessa auttavat kummasti eteenpäin.

Sama asia kuin naisten iskemisessä, jos on jo alkuun naisvihamielinen ja vittuuntunut aivan kaikkeen, niin ei sitä pääse saatille. Kannattaa selvittää mitä vaaditaan, ja antaa niihin vaatimuksiin sitten selvitys mitä pyydetään. Jos käyttöpaikkaa kysytään, ei voi olla vaikeaa selvittää sitä, missä sitä asetta voi oikeasti käyttää. Se ei ole takapiha tai sorakuoppa enää nykyään, eikä varsinkaan täällä etelässä. "Kaverin mökillä" ei siis oikein voi olla se hyväksyttävä vastaus silloin tuohon kysymykseen. Oikea vastaus on ampumarata, mikä on olemassa jossain lähistöllä ja johon on jollain tavoilla hankittavissa se käyttöoikeus. Selvähän tuo. Näin viranomaiset edes vähän yrittävät jarruttaa aseiden päätymistä ihan vääränlaisten ihmisten käsiin. Jos tuota ei suostu tajuamaan, se johtuu yleensä siitä, että sattuu itse olemaan se vähän vääränlainen ihminen. Ei kannata olla, jos sen aseen haluaa.

===

Lupakäytöntöjä hoitaa yleensä yksi ainoa vähän kokeneempi poliisimies. Sillä on muitakin töitä, ja se pitää myös lomaa. Kesällä yleensä hänkin. Lupaprosessi voi olla ja yleensä onkin aika tuskastuttavan pitkä. Eikä se hoputtamalla parane. Onneksi asekauppiaat jo tietävät tämän asian, ja hyvä käytetty ase pysyy kyllä varattuna vaikka kuukausi tolkullakin. Aina siihen se yksi kuukausi menee, ne kai tarkistavat taustalla jo kaikennäköistä siitä hakijasta, ja tämä vie aikaa.

-.-
 
Totanoin, jos haluaa harrastaa niin kannattaa olla oma ase, mutta omaa asetta et saa ellet käy sitten ampumassa vuokra-aseella vuodenpäivät?
Tottakai se olisi itsellekkin parempi että aseen säädöt on vain itselle tehty, eikä siinä välissä käy useampi henkilö ampumassa.
Näinhän se menee, ensin käydään räiskimässä se vuosi-pari, jotta saadaan lupa harrastevälineen hankintaan, jolla voidaan sitten aloittaa ampumaharrastus. Mitään järkeä tuossa ei ole, ja ainoana syynä parin poliitikon ääntentavoittelu kouluampumisten jälkeen. Jotain kun oli pakko tehdä, ja ampumaharrastajien rankominen oli ainoa asia mitä nuo keksivät.
 
Vanhat aseet ovat pähkinäpuuta ja terästä, ja kestävät vaikka vuosisatoja ja miljoona laukausta
Varmaan monessa kohtaa ihan totta, mutta kannattaa silti aina perehtyä siihen yksilöön. Ittelle kävi vähän virhehankinta kun vanhalla valmetilla ei voi ampua teräshauleja ja lyijyhaulikielto vaikuttaisi laajenevan. Sorsajahdissa piti käydä lainatorrakolla. Mutta rahallinen menetys oli aika pieni, kun hankintahinta oli nolla euroa.
 
Noissa lupajutuissa kannattanee olla ajoissa liikkeellä. Uskoisin että juuri metsästyskauden alla voi olla jonkun verran ruuhkaa käsittelyssä.
 
Käsittääkseni lupa heltiää nykyään alkuun parhaiten juuri metsästysaseeseen. Itse aloitin aikoinaan .22 revolverilla, ja vaihdoin sen sitten isompaan versioon samasta aiheesta isopistooli luvilla. Vasta sen jälkeen olen hankkinut kiväärin ja haulikon ja nyt sitten menossa ovat .22 kilpa-aseet ja ilma-versiot aiheesta. Nyt ei taida onnistua enää moinen, joten nykyisin polku on eri. Toisaalta se on siis myös järkevämpi, mutta yleensä sen ymmärtää vasta myöhemmin.

Jos ei aio pitkillä pyssyillä harrastaa, niin sitten se ei ole enää niin järkevää :D
.22LR on hyvä hankinta ensimmäisen aseen kaliiperiksi, kun rekyyliä lukuunottamatta aseen käyttö teknisesti on pitkälti samanlaista. Ei maksa ammukset paljon mitään, niin voi varsin rauhassa räiskiä menemään ja oppia ampumistekniikkaa, ennen kuin siirtyy rahastusmaximuskaliipereihin. On se vähän eri asia maksaa 7 senttiä liipaisimen nykäisyistä kuin 50 senttiä. Sen mukaan kannattaa katsoa kaliiperikin, miten paljon ja miten tosimielellä aikoo ampua ja mitä se sitten maksaa. Se 20 senttiä kipale maksava kaliiperi kun voi ajaa saman asian kuin se 40 senttiä maksava.
 
Onko kukaan tuota metsästäjän oppaan verkkokurssia kokeillut? Tekeekö mitään?

Eiköhän tuolta verkkoversiosta kaikki oleellinen tieto löytyne koska tuo Riistakeskuksen virallinen kurssi on. Esimerkkikysymykset ainakin vaikutti samantyylisiltä, eli osa on ihan normaalijärjellä järkeiltävissä ja loppuihin löytynee vastaus tuolta oppaasta. Nuo lajitunnistustehtävät on varmaan se hankalin osa, etenkin jos ei aiempaa tuntemusta ole.
 
Minut työkaveri shanghaijasi metsästykseen vasta yli 30 vuotiaana aikoinaan, oli selvittänyt kurssinpitopaikan ja kaikki valmiiksi, ja niin aloimme käydä Oulusta naapurikunta Iin metsästysseuran pitämällä kurssilla. Kurssin lopuksi oli sitten se koe. Metsästykset tehtiin sitten valtion mailla ja lyhytaikaisilla pikku luvilla. Pohjoisessahan noita maita riittää. (meni sekin sitten joten vaikeaksi myöhemmin, selvä ja selkeä ja edullinen asia piti mennä sössimään Metsähallituksen yhtiöittämisen myötä)

Minäkin päädyin silloin ostamaan Kempeleestä käytetyn Sauerin (1962 mallisen) 1500:lla mummon markalla, summa vastannee noin 300 - 400 euroa nykyään. Eipä sillä aseella tosiaan teräshauleja kannata ampua, piiput vain irtoaisivat keskenään omista juotoksistaan. Mutta ase on kauniisti kaiverrettu, ruuvin kannat ovat kaikki samaan suuntaan ja ruuveissa on vieressä jopa se pieni lukitusruuvikin. Ja siinäkin kanta sitten aina samaan suuntaan. Greener salpa (Google: greener lock shotgun) ja mekaaniset vasaroiden vireen ilmaisimet poskissa. Sulku on edelleen ihan 00-välyksinen, vaikka etutukin karhennukset ovat ensimmäisen omistajan kädessä kantamisesta ihan pyöreiksi kuluneet. Painoa alle kolme kiloa, ja ase potkii 28-32 grammaisilla panoksilla jo ihan kiitettävästi. Ei tuosta aktiiviseksi rata-ammunta harrastuvälineeksi todellakaan ole, mutta pahuksen nätti se on ja kevyt kantaa. Aktiisempaan harrastamiseen täytyisi ostaa sitten jokin toinen vekotin. Vähäisessä metsästyskäytössä selviää kyllä erikoispanoksilla, sitä on vismuttihauleja ja sen sellaisia, ja ne ovat ihan ostettavissa, kun niitä kuitenkin rahalla saa. Ei tuosta sorsastukseen oikein ole, vaan kevyeen kävellen tehtävään kanalintu jahtiin ja pompusta ampumiseen. Nikeltä löysin halpoja kiekkopanoksia, ja ostin niitä yhden muuttolaatikollisen. Tai pari... Unkarilaisen valmistajan hinta oli edullinen, ja niitä löytyi 16 kaliberisina. Mutta kyseinen kaliiberi on siis täysin virhevalinta aktiiviselle harrastajalle. Rautahauli kelvoton ase menettelee vielä joten kuten metsästyskäytössä, koska lyijylle vaihtoehtoisia pehmeitä hauleja on saatavilla. Asia tietenkin muuttuu, jos radoillekin vaaditaan jatkossa rautahaulit. Asia ei kai käsittääkseni ole vielä näin?

Asiaan on tietenkin hyvä jo varautua, jos ostaa aivan uuden aseen ja isolla rahalla.

Greener salpa... joo... tunnustan, että luin nuorena liikaa jotain Hemingwayn Afrikan vihreät kunnaat tyyppistä kirjallisuutta, hyvää miehistä kännäämistä ja metsästelyä Afrikassa ja sitä rataa. Noiden lukemisten perusteella syntyi aseista joitakin mielipiteitä. Hyvissä haulikoissa oli ennen sivulukot. Sivulukko tarkoittaa sitä, että poskessa on jokin salpa, jota kääntämällä koko koneiston poski irtoaa, ja koneisto on yhä edelleen KIINNI siinä poskilevyssä. Näin sen voi todella helposti pyyhkiä puhtaaksi ja öljytä. Huonoissa olosuhteissa ja huollon kannalta tuolla on paljonkin merkitystä. Toinen hyvä ominaisuus olisi se, että varmistin ei nykytapaan lukitsisi pelkkää liipaisinta, vaan todellakin mekaanisesti lukitsisi sen iskuvasaran. Kumpaakaan ominaisuutta ei ole tuossa omassa haulikossa. Jos tällaisen vanhan ja aivan loppuun saakka ajatellun ja myös toteutetun helmen onnistuu jostain vielä löytämään, niin sellainen kannattaa poimia kyllä talteen. Söi se ase rautahauleja tai sitten ei.

Samoin kiväärissä päädyin Mauser lukkoiseen aseeseen. Se on ns. "pakko ohjattu". Tuo tarkoittaa sitä, että lukonpää on jollain tavoin ylösalaisen U-kirjaimen mallinen, ja panos nousee lippaasta suoraan lukonpään u-hahloon. Minkäänlaista jousitoimista pienen kynnen yli nitkahtamista ei siis ole, vaan toiminta on liki idioottivarmaa, koska toiminta ei edes riipu siitä, millä nopeudella lukkoa käsittelee. Ko. laite toimii pakkasessakin aina luotettavasti, ja kyseisen lukkopultin voi purkaa ilman työkaluja täysin osiinsa. Ihan vain käsissä ja vaikka nenäliinalla ne osat puhtaaksi pyyhkien. Uusissa kivääreissä hyvin usein lukkopultin toiminta perustuu siihen, että jokin jousikuormitettu kynsi hyppää panoksen reunan ylitse, ja jousikuormitettu tappi vielä hoitaa sen panoksen ulosheittämisen. Olen edelleen sitä mieltä, että kyseinen lukkotyyppi kelpaa vain ja ainoastaan kasvissyöjä eläinten metsästämiseen, joiden reaktio on aina ja joka tilanteessa pakeneminen. Jousitoimintaan perustuva lukko ei ole koskaan yhtä luotettava kuin on mekaaninen pakko-ohjaus. Pakko-ohjaus on immuuni pakkaselle, tai kuumuuden aiheuttamalle hiukan kovemmalle pesäpaineelle, jolloin pehmeä hylsy voi hiukan jo alkaa takertelemaan panospesään ulosveto tilanteessa. Tuossa tilanteessa pieni jousitoimen kynsi lipeää, ja ase muuttuu pelkäksi nuijaksi ennen kuin juuttuneen hylsyn saa hakattua puhdistuspuikolla ja vasaralla irti pesästä. Taipuva puikko vielä pilaa sitten sen piipunsuun tuossa hommassa...

Tarviiko jatkaa sillä lähestyvällä leijonalaumalla / raivostuneella karhulla tai jollain muulla vastaavalla mielikuvalla... ? :cool:

Minusta luotettavuus on tarkkuuttakin tärkeämpi asia aseessa, aseen on oltava ensi sijassa luotettava ja vasta toissijaisesti sitten tarkka. En pidä myöskään siitä, ettei osassa nykyaikaisia aseita sitä lukkopulttia ei voi kenttäolosuhteissa edes purkaa osiinsa. Tuo on sama asia, kuin jos tietokoneen kuoret olisivat liimattu kiinni.

Piti nyt näistä off-topiccina kirjoittaa juuri tähän säikeeseen, kun tätä lukevat kuitenkin ne, jotka ovat sitä ensimmäistä asettaan sitten hankkimassa. Niin se minullakin mielenkiinto aseisiin alkoi käsiaseesta, mutta ko. tie voi olla aika hankala nykyisin toteuttaa noin. Ja aseet ovat kuin jalkineita, harvemmin sitä yhdellä pärjää kun sen pään saa avattua. Yleensä niitä kertyy sitten se yksi asekaapillinen sitten kuitenkin. Varsinkin jos vanhat aseet kelpaavat ja ovat lähellä sydäntä. Aseita kun voi modata ja rakentaa ihan siinä missä kaikkea muutakin voi, ja vanha käytetty ase on tuollaisiin modauksiin oivallinen lähtökohta. Kun on jo se yksi ase, niin seuraavan hankinta on jo helpompaa ja kolmannen hankkii ihan vain jo hankkimisen ilosta. Noin se useimmilla sitten kuitenkin menee. Eli jos järjestelmä jotenkin "pakottaa" aloittamaan pitkällä aseella, niin myös myötävirtaan voi uida, ja nauttia sitten tästäkin ostoksesta ihan täysin rinnoin. Pitkiä käytettyjä aseita saa ihan järki hinnoilla.

En ole käynytkään tuossa asekaupassa, en tunne omistajaa, enkä mitään muutakaan. Mutta katsokaa, mitä vanhoja suoranaisia kaunottaria sitä onkaan edelleen myynnissä muutamilla satasilla (noista siis nuo raskaat tarkkuusmallit) (otin tuon kaupan ihan vain esimerkiksi tarjonnasta.)

käytetyt pienoiskiv.

Eli... on noita. Hienoja pitkiä ja ruutiaseella aloittamiseen sopia kauniita vanhoja aseita. Useimpiin noista löytyy pienellä etsimisellä se tarkasti käyvä patruuna, jonka luodin paino ja lähtönopeus sopivat kyseisen aseen ominaisvärähtelyyn. Uskoisin, että useimmat noista kilpa-aseista olisivat täysin kelvollisia jopa kilpailemiseenkin, eikä tasoituseroa uusimpiin kivääreihin olisi vieläkään kovin paljoa. Hinta vain on yksi kymmenes osa uuden hinnasta.

Loppulauseeksi: " Nuori mies. Osta ase. "

T -.-
 
Viimeksi muokattu:
Eli, jos tänä syksynä sorsametsälle haluaisin, niin elokuussa metsästäjäkortin koe suorittamaan, ja sillä saa luvan haulikolle, vaikkei seuraan kuuluisikaan?
Periaatteessa näin, mutta kannattaa huomioida, että tähän aikaan vuodesta aika moni muukin hakee lupaa, joten siellä on aika kova ruuhka käsittelyissä eli saattaa mennä sorsastus ohi ennen luvan saantia.
 
Ja nekään radat ei aina edes vastaa harrastusta. Pari vuotta vain ampumista, missä perusasiat on opittu paremmin kuin hyvin vuodessa. Sitten on hyvä hakea lupaa lajiin, jota ei ole pystynyt harrastamaan pyssyn ja radan puutteen vuoksi. Erityisen hienoksi aloituskynnys on saatu IPSC ja SRA:n osalta, mitä pistooleihin tulee. Ja sehän ei tietysti riitä, että on harrastanut näitä pitkillä aseilla, koska 2 vuoden vaatimus on se pistooli tai reukku. Kyllähän nyt kaikki tietävät, että se ysimillinen on paljon vaarallisempi massamurha-ase kuin arska...
Itse kävin vuosi sitten keväällä SRA teoria kurssin ja syksyllä suoritin ampumakokeen eli kortti taskussa reserviläisten pistoolilla oon käyny kolmisen kertaa ampumassa yhteensä 240 kuulaa. En oo vielä SRA perusteella lupia hakenut, kun pitää ekana katsella paljon taloprojektin jälkeen jää rahaa, mutta uskoisin saavani luvat kiväärin ja haulikkoon suoraan. Pislaa toki vielä se vuosi treenattava sen kouluttjan mukaan 10 ampumakertaa 2 vuoden aikana pistoolilla riittää osoittamaan harrastuneisuuden esim. laina-aseella ammuttu SRA-kisa kelpaa yhdeksi kerraksi, sieltähän saa niihin kuitteihin aina tuomarin allekirjoituksen. Kävin toimitsijana yhdessä kisassa ilmeisesti sekin auttaa harrastuneisuuden osoittamisessa.

Toki mulla on jo yksi metsästysperustainen pitkä ase, joten varmaan vähän helpottaa.
Tarkoitus hakea AR pohjaiseen lupa, Sakolaiselle, haulikolle sekä varmaan piekkariin.
 
Tein myös sen virheen, että ostin 16 kaliiberisen haulikon. Se on hieno ja hyvä, mutta panosten saanti on kertaluokkaa hankalampaa kuin 12 kaliiberiselle. Sama virhe tuli samassa rytäkässä tehtyä kiväärinkin kanssa, se on 6,5x55SE. Hyvä ase ja hyvä kaliiberi, mutta valittuna keskeltä tietä valtavirrasta se olisi vieläkin parempi. .308 on varma valinta, ja aseeseen löytyy silloin panokset kaiken mahdollisen kaatamiseen täällä Suomessa. Aina ei ehdi lataamaan itse, joskus ne panokset on hyvä vain saada kaupasta, ja siinä se. Silloin on myös hyvä, jos niitä tarvittavia panoksia kaupassa yleensä on. Jos kaliiberi on vähänkään harvinaisempi, niin näin ei ole. Varoituksen sanana siis tämäkin.

Jos haulikolla poikkeaa kaliiberista 12 tai kivääripuolelta .308:sta tai 30-06:sta, niin tähän täytyisi olla jokin perusteltu syy. Ellei sitä syytä ole, on valinta menossa vähän vikasuuntaan. Näin asia on käytännössä. Pikainen googlaus aseliikkeiden (paikalla oleviin) patruuna valikoimiin osoittaa tuon asian olevan totta.
6,5x55se:llä voi pyytää kaikkea riistaa, mitä Suomessa on pyydettävissä; tehdaslatauksina löytyy tarkkuus luotia ja kevyttä/raskasta metsästysluotia. 30-06:n kehumista yleisaseena ihmettelen: iso ruutitilavuus(kallis ladata) ja kalliimmat patruunat.
 
Viimeksi muokattu:
Samoin kiväärissä päädyin Mauser lukkoiseen aseeseen. Se on ns. "pakko ohjattu". Tuo tarkoittaa sitä, että lukonpää on jollain tavoin ylösalaisen U-kirjaimen mallinen, ja panos nousee lippaasta suoraan lukonpään u-hahloon. Minkäänlaista jousitoimista pienen kynnen yli nitkahtamista ei siis ole, vaan toiminta on liki idioottivarmaa, koska toiminta ei edes riipu siitä, millä nopeudella lukkoa käsittelee. Ko. laite toimii pakkasessakin aina luotettavasti, ja kyseisen lukkopultin voi purkaa ilman työkaluja täysin osiinsa. Ihan vain käsissä ja vaikka nenäliinalla ne osat puhtaaksi pyyhkien. Uusissa kivääreissä hyvin usein lukkopultin toiminta perustuu siihen, että jokin jousikuormitettu kynsi hyppää panoksen reunan ylitse, ja jousikuormitettu tappi vielä hoitaa sen panoksen ulosheittämisen. Olen edelleen sitä mieltä, että kyseinen lukkotyyppi kelpaa vain ja ainoastaan kasvissyöjä eläinten metsästämiseen, joiden reaktio on aina ja joka tilanteessa pakeneminen. Jousitoimintaan perustuva lukko ei ole koskaan yhtä luotettava kuin on mekaaninen pakko-ohjaus. Pakko-ohjaus on immuuni pakkaselle, tai kuumuuden aiheuttamalle hiukan kovemmalle pesäpaineelle, jolloin pehmeä hylsy voi hiukan jo alkaa takertelemaan panospesään ulosveto tilanteessa. Tuossa tilanteessa pieni jousitoimen kynsi lipeää, ja ase muuttuu pelkäksi nuijaksi ennen kuin juuttuneen hylsyn saa hakattua puhdistuspuikolla ja vasaralla irti pesästä. Taipuva puikko vielä pilaa sitten sen piipunsuun tuossa hommassa...

Tarviiko jatkaa sillä lähestyvällä leijonalaumalla / raivostuneella karhulla tai jollain muulla vastaavalla mielikuvalla... ? :cool:
En ole eri mieltä, vaikka muita luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä on ns. pirusti eikä pulttilukko - edes mausertyyppinen - kaikkein puristisimman koulukunnan mukaan ole luotettava kuin yhteen laukaukseen. Kaksoiskiväärihän vaaralliselle suurriistalle vanhanaikaisesti ajatellen tarvitaan. Ja toisaalta jonkun mielestä vipulukkokivääri voi olla luotettavuuden ja paikkausnopeuden puolesta oikea valinta. Saattaapa joissakin tapauksissa joku perustellusti vannoa automaattiaseen nimeen - yksi laukaus on joka tapauksessa asiat oikein tehden yhtä varma toimintatavasta riippumatta, mutta asioiden perkelöityessä kolmas ja neljäs voi olla yhtä paljon tarpeen kuin toinenkin, ja aikaa niukasti. Tämä ei tietenkään ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että normaalissa metsästyksessä pyritään aina ampumaan 0-1 kertaa, sillä kysymys on erityisistä tilanteista.

Jos nyt mennään tuolla mauserdoktriinilla fiilistellen, on sitten syytä varmistaa että aseessa ei ole irtolipasta vaan kiintomakasiini ja siinä kiintomakasiinissa ei ole pohjaluukkua. Muuten mielikuva luotettavuudesta on menetetty yhdellä silmiä avaavalla "kokeneemman" tai vielä snobimman letkautuksella. :cool:
Loppulauseeksi: " Nuori mies. Osta ase. "
Juuri näin. Se on edellytys sille, että voi kutsua itseään mieheksi. Enkä edes pelleile. Marjanpoimijat erikseen. Yhteiskunta ei kestä nykyistä vässyköitymistä yhtään enempää.
 
Viimeksi muokattu:
6,5x55se:llä voi pyytää kaikkea riistaa, mitä Suomessa on pyydettävissä; tehdaslatauksina löytyy tarkkuus luotia ja kevyttä/raskasta metsästysluotia. 30-06:n kehumista yleisaseena ihmettelen: iso ruutitilavuus(kallis ladata) ja kalliimmat patruunat.
Minä taas en pidä noita mitenkään merkittävinä seikkoina, koska kovin isosta tai kovin kalliista ei vielä ole kysymys. Kevyiden ratalatausten teko ei ole merkitsevästi kalliimpaa kuin vertailukohtiin, eikä varsinkaan kannata verrata 6,5:een joka ei käytä yleisimpiä .30-reikäisiä perusluoteja.

Samantehoisia latauksia .308:lle ja .30-06:lle valmistettaessa kustannus on käytännössä ihan sama. Ainoat erot ovat hylsymateriaalin hinta(ero pieni), ruutitilavuuden (ei siis käyttömäärän) eroavuus ja mahdollisesti useammin magnumnallin tarve -06:ssa. Tärkeänä yhtäläisyytenä samat luodit käyvät(tässä eroa enemmän aseyksilöiden kuin kaliberien välillä) ja tarvittava ruutimäärä on käytännössä sama. Eroa ei siis oikeastaan lainkaan ole.

Sen sijaan huomautan, että .30-06 on pidempi ja yleensä vaatii aseelta pidemmän mallisarjan lukon(ergonomia ja paino) kuin .308, ei käytännössä yleensä tarjoa mitään suorituskykyetua ja on tätä kaikkein yleisintä perusväljyyttä hieman epästandardimpi. Ruotsalainen se vasta epästandardi onkin, joskin en mitenkään silti moiti sitä. Sehän on kenties vielä .308:aa parempi yleiskaliberi, ja aivan erinomainen kevyt pitkän matkan kaliberi, jos nyt muustakin kuin metsästyksestä puhutaan.

Peruskivääriksi suosittelen .308:aa, mutta ei kumpikaan mainituista vaihtoehdoista ole väärin. Jos ei haussa ole ihan täysin tojota yleis- ja perusase, moni muukin on hyvä valinta. Lisäksi vielä "älkää tehkö niinkuin minä teen vaan kuten sanon": et oikeasti tarvitse yleiskivääriä, ellet halua ja jos haluat, se voi olla vaikka kolmas kiväärisi. Jos vaikka aikoo hirvieläinjahtiin ja meinaa muutenkin ampua ja metsästää kiväärillä, ei ole ollenkaan väärin ostaa heti alkuun .45-70 vipulukkokivääri ja .222 tai mikä vain pienempi pulttilukkokivääri. Ja ei, .45-70 ei ole mikään pelottava tykki, jolla olisi vaikeaa ampua kovan rekyylin takia, kunhan se ei ole rautaperälevyllinen lyhin ja kevyin mahdollinen. Eikä se silti mahdoton ole.

Joka tapauksessa oikeaa korkeapainekivääriä harkitessa tulee olla jo kokemusta kivääriammunnan perusteista ilmakiväärillä, pienoiskiväärillä, RK:lla tms, ja aseenkäsittelyn perusteet(joita ei siis valitettavasti Puolustusvoimissa yleensä opeteta) hallussa.
 
Viimeksi muokattu:
Onko kukaan tuota metsästäjän oppaan verkkokurssia kokeillut? Tekeekö mitään?

https://www.riistainfo.fi/wp-content/uploads/2017/02/verkkokurssin-osto-ohje-1.pdf

Kauppa – Riistainfo

Onko ne koekysymykset nykyäänkin samanlaisia, kuin nämä harjoittelutehtävät?

Metsästäjätutkinnon harjoitustehtävät

Lukemalla oppaan pääsee ainakin varmasti läpi, mutta ei se välttämätön ole. Itse tein tuon kokeen alkuvuodesta ja aika helppoja kysymyksiä tuolla eteen tulee. Suurin osa ihan normijärjellä järkeiltävissä. Itse luin tuon paperisen metsästäjän oppaan ja siltä pohjalta menin, mutta jos pelkät lajit olisin opetellut niin varmasti ihan päättelemällä olisi läpi päässyt muiden kysymysten osalta. Osa kysymyksistä oli mallia ammutko haulikolla kohti kaverin venettä kun välistä lentää sorsa... Tunnistus oli todella hyvälaatuisista ja selkeistä värikuvista, joten sitäkään ei kovin vaikeaksi oltu tehty. Tuolta Metsästäjätutkinto – Riistainfo löytyy eri oppituntien alta lisää harjoitustehtäviä, jotka aika hyvin kuvaavat tuota testiä ja osa oli jopa ihan suoraan mukana kokeessa.

Sitä palikkatestiä on turha pelätä, siitä selviää terveellä järjellä ja siis lähinnä vastaamalla totta niihin kysymyksiin. Sekin kait on poistumassa, kun ei siitä mitään hyötyä ole kuitenkaan.
-.-

Ei ollut palikkatestiä ainakaan haulikkolupaa hakiessa nyt alkukesästä. Kyseessä oli ensiaseen lupa ja siihenkin riitti hakemus poliisille ja sitten haastattelu perään.
 
Itse kävin vuosi sitten keväällä SRA teoria kurssin ja syksyllä suoritin ampumakokeen eli kortti taskussa reserviläisten pistoolilla oon käyny kolmisen kertaa ampumassa yhteensä 240 kuulaa. En oo vielä SRA perusteella lupia hakenut, kun pitää ekana katsella paljon taloprojektin jälkeen jää rahaa, mutta uskoisin saavani luvat kiväärin ja haulikkoon suoraan. Pislaa toki vielä se vuosi treenattava sen kouluttjan mukaan 10 ampumakertaa 2 vuoden aikana pistoolilla riittää osoittamaan harrastuneisuuden esim. laina-aseella ammuttu SRA-kisa kelpaa yhdeksi kerraksi, sieltähän saa niihin kuitteihin aina tuomarin allekirjoituksen. Kävin toimitsijana yhdessä kisassa ilmeisesti sekin auttaa harrastuneisuuden osoittamisessa.

Toki mulla on jo yksi metsästysperustainen pitkä ase, joten varmaan vähän helpottaa.
Tarkoitus hakea AR pohjaiseen lupa, Sakolaiselle, haulikolle sekä varmaan piekkariin.

Mutumuistelisin oikeuskäytännöstä, ettei metsästyspyssyillä saa minkäänlaista etua harrastusperusteisiin pyssyihin, varsinkaan lyhyisiin. Lähinnä etua on siitä, ettei ole tarvinut hakea asetta pois :D

Virallisen ohjeistuksen mukaan 10 kertaa 2 vuodessa pitäisi riittää, mutta huhua olen kuullut, että jotkut herrat tulkitsee sen 10 kertaa per vuosi. Sitten on vielä toinen asia erikseen, minkälaisen luvan saa 5 vuoden jälkeen, koska silloin määräaikaisen luvan pitäisi muuttua toistaiseksi voimassaolevaksi. Määräaikainen lupa kun voidaan antaa vain painavasta syystä ja lain erikseen mainitsema ensilyhyen 5 vuoden määräaika taas loppuu siihen.
Huom. kaikki sen 5 vuoden aikana hankitut lyhyet pyssyt luvitetaan täsmälleen samaan päivään asti ensimmäisen kanssa.
 
Minä taas en pidä noita mitenkään merkittävinä seikkoina, koska kovin isosta tai kovin kalliista ei vielä ole kysymys. Kevyiden ratalatausten teko ei ole merkitsevästi kalliimpaa kuin vertailukohtiin, eikä varsinkaan kannata verrata 6,5:een joka ei käytä yleisimpiä .30-reikäisiä perusluoteja.

Samantehoisia latauksia .308:lle ja .30-06:lle valmistettaessa kustannus on käytännössä ihan sama. Ainoat erot ovat hylsymateriaalin hinta(ero pieni), ruutitilavuuden (ei siis käyttömäärän) eroavuus ja mahdollisesti useammin magnumnallin tarve -06:ssa. Tärkeänä yhtäläisyytenä samat luodit käyvät(tässä eroa enemmän aseyksilöiden kuin kaliberien välillä) ja tarvittava ruutimäärä on käytännössä sama. Eroa ei siis oikeastaan lainkaan ole.

Sen sijaan huomautan, että .30-06 on pidempi ja yleensä vaatii aseelta pidemmän mallisarjan lukon(ergonomia ja paino) kuin .308, ei käytännössä yleensä tarjoa mitään suorituskykyetua ja on tätä kaikkein yleisintä perusväljyyttä hieman epästandardimpi. Ruotsalainen se vasta epästandardi onkin, joskin en mitenkään silti moiti sitä. Sehän on kenties vielä .308:aa parempi yleiskaliberi, ja aivan erinomainen kevyt pitkän matkan kaliberi, jos nyt muustakin kuin metsästyksestä puhutaan.

Peruskivääriksi suosittelen .308:aa, mutta ei kumpikaan mainituista vaihtoehdoista ole väärin. Jos ei haussa ole ihan täysin tojota yleis- ja perusase, moni muukin on hyvä valinta. Lisäksi vielä "älkää tehkö niinkuin minä teen vaan kuten sanon": et oikeasti tarvitse yleiskivääriä, ellet halua ja jos haluat, se voi olla vaikka kolmas kiväärisi. Jos vaikka aikoo hirvieläinjahtiin ja meinaa muutenkin ampua ja metsästää kiväärillä, ei ole ollenkaan väärin ostaa heti alkuun .45-70 vipulukkokivääri ja .222 tai mikä vain pienempi pulttilukkokivääri. Ja ei, .45-70 ei ole mikään pelottava tykki, jolla olisi vaikeaa ampua kovan rekyylin takia, kunhan se ei ole rautaperälevyllinen lyhin ja kevyin mahdollinen. Eikä se silti mahdoton ole.

Joka tapauksessa oikeaa korkeapainekivääriä harkitessa tulee olla jo kokemusta kivääriammunnan perusteista ilmakiväärillä, pienoiskiväärillä, RK:lla tms, ja aseenkäsittelyn perusteet(joita ei siis valitettavasti Puolustusvoimissa yleensä opeteta) hallussa.
Lähinnä nyt pointtina oli, ettei 308/30-06 ole hankinnan arvoinen step up, jos itsellä sellainen jo naftaliinista löytyy.

Tarkoitatko, että 308 ja 30-06 saat näpättyä treenilataukset samalla ruutimäärällä (löysän 308 latauksen) ja samaa määrää käyttää sitten myös 30-06:ssa? Melko vajaatäyttöinen on patruuna...

Yleishärövehkeen hommattua on turha hommata toista samanlaista, jos nyt ei hommaa esim. Sra-hommiin soveltuvaa työkalua. Suurriistalle erikoistunut vehje(esim. Just tuo 45-70 tai vastaava) tai pienikaliiberinen pikkutirppanoille tai pilkanammuntaan.
 
Lähinnä nyt pointtina oli, ettei 308/30-06 ole hankinnan arvoinen step up, jos itsellä sellainen jo naftaliinista löytyy.
Joo.
Tarkoitatko, että 308 ja 30-06 saat näpättyä treenilataukset samalla ruutimäärällä (löysän 308 latauksen) ja samaa määrää käyttää sitten myös 30-06:ssa? Melko vajaatäyttöinen on patruuna...
Ei ehkä tasan samalla, mutta aika liki. En tarkoita, että pitäisi tai voisi käyttää suoraan .308 ohjeita tai kokemuksia .30-06 lataamiseen, eikä ideaali ruutityyppikään aina tai oletuksena ole sama.

Kun nyt kuitenkin lähdetään lataamaan näihin kevyitä harjoituspatruunoita, ruudin määrän ja täten kustannuksen ero on hyvin pieni, ja hylsy-, luoti- ja yleensä nallikulu on ihan tai lähes sama. Tapauksesta riippuen ruutikulu voi olla jopa ihan sama. Riippuu, miten löysäksi olisi .308 ajateltu, mitä luotia käytetään, miten ase käy milläkin latauksella jne. Eihän sitä turvallista minimiä välttämättä muutenkaan valita esimerkiksi käynnin takia. Täyttö voi olla hyvinkin vajaa, ja tietyissä tapauksissa sytytysvarmuuden vakuudeksi tulee muuttujaksi se mainittu kalliimman magnumnallin tarve.

Turvallisia kevytlatauksia on myös muita kuin Vihtavuoren manuaalin mukaisia. Luodin ollessa näitä kevyempi voi myös ruuti olla nopeampaa ja määrä vielä pienempi.

En ole yli kymmeneen vuoteen ladannut yhtään patruunaa, vaikka olen ladannut molempia mainittuja kalibereja, joten en väitä olevani mikään alan ekspertti. Noin perustasolla kuitenkin pitäydyn kannanotossani: itselatauksen kustannusero ei ole merkitsevä .308:n ja .30-06 välillä. Pääsääntöisesti tietenkin silti suosittelen näistä kompaktimpaa ja standardimpaa, muista syistä.

Yleishärövehkeen hommattua on turha hommata toista samanlaista, jos nyt ei hommaa esim. Sra-hommiin soveltuvaa työkalua. Suurriistalle erikoistunut vehje(esim. Just tuo 45-70 tai vastaava) tai pienikaliiberinen pikkutirppanoille tai pilkanammuntaan.
Joo, juuri tämä. Ei sitä nyt toista samanlaista ellei ole erityinen tarve ja silloinhan se ei ole ollenkaan samanlainen, vaikka sama väljyys olisi.

Mutumuistelisin oikeuskäytännöstä, ettei metsästyspyssyillä saa minkäänlaista etua harrastusperusteisiin pyssyihin, varsinkaan lyhyisiin. Lähinnä etua on siitä, ettei ole tarvinut hakea asetta pois :D
Joo, ei se taida mitenkään vaikuttaa harrasteperusteiden arvioinnissa. Sen sijaan saattaa kyllä vaikuttaa asenteeseen hakijaa haastateltaessa. Viranomaisen mielivallallehan nämä päätökset on alistettu, osin ymmärrettävästi.
 
Viimeksi muokattu:
Eipä noilla 308, tai 30-06:sessa käytännön käytössä ole juuri mitään eroa. 308:ssa toki on paras valmis patruuna tarjonta, jos tykkää hifistellä. Itsehhän olen 7,62x53R miehiä :cigar2:
 
Eipä noilla 308, tai 30-06:sessa käytännön käytössä ole juuri mitään eroa. 308:ssa toki on paras valmis patruuna tarjonta, jos tykkää hifistellä.
Jos nyt joku ballistinen ero halutaan kaivaa esille, saattaa asemallin rihlannousu olla eriävä kaliberien välillä. Muuten erona tosiaan on perusmetsästyskivääriä hakiessa yleensä lyhyt vs. pitkä lukko samantehoisissa aseissa, eli no brainer.
Itsehhän olen 7,62x53R miehiä :cigar2:
Sehän on myös hyvä valinta ja suorituskyvyltään käytännössä identtinen näihin kahteen muuhun vertailtaessa. Oikein tarkkaan sanoen niiden väliltä. Yleensä kuitenkin tarkka väljyys on hieman eri eli luotivalikoima saattaa olla rajoittuneempi.

Tietenkin juuri tämän kaliberin valinta on seuraus nimenomaan halutusta asemallista, eli ei ole ensisijainen suositus.
 
Eipä noilla 308, tai 30-06:sessa käytännön käytössä ole juuri mitään eroa. 308:ssa toki on paras valmis patruuna tarjonta, jos tykkää hifistellä. Itsehhän olen 7,62x53R miehiä :cigar2:
Sen verran niissä on eroa, että 30-06:n saa lingottua hieman raskaampaa luotia ja käyttää hitaampaa ruutia.

308 taasen sietää hintsun verran enemmän painetta, eli teoriassa voi kevyillä luodeilla lingota luodin jopa nopeampaa, kuin 30-06.
 
Viimeksi muokattu:
Palikkatesti poistui viime vuoden lopulla.

Tästä en ole kuulluttakaan että olisi poistunut. Löytyykö jotain lähdettä, sillä vain että ensin kiristetään hitosti vaatimuksia, ja sitten tuo testi missä kuulemma pitää valehdella reilusti yli puolet on poistunut.

Noh, onhan se ensimmäisen aseen hankkiminen tehty jo muutenkin niin hankalaksi vrt siihen mitä oli ennen.
 
Sen verran niissä on eroa, että 30-06:n saa lingottua hieman raskaampaa luotia ja käyttää hitaampaa ruutia.
Joo. Toinen kysymys on se, mihin käyttöön nämä magnumtyyppiset .30-06 lataukset(joissa luoti voi olla yli 14 grammaa ja ehkä jossain erikoistapauksessa vähän enemmänkin yli, jos sopiva luoti löytyy) soveltuvat ja olisiko sittenkin järkevämpää käyttää tavanomaisempia raskasluotisia(noin 12 gramman) latauksia, jollaiset taas ovatkin näiden kahden kaliberin välillä aika lähelle samantehoisia.

308 taasen sietää hintsun verran enemmän painetta, eli teoriassa voi kevyillä luodeilla lingota luodin jopa nopeampaa, kuin 30-06.
Ainakin teoriassa määritelty sallittu paine taitaa olla korkeampi. Käytännössä taas latauksia kehiteltäessä ja painemerkkejä etsiessä ei tarkkaa painedataa ole saatavissa. Niinikään todellinen paineensieto lienee useimmissa tapauksissa sama, ja syyt eri maksimille historiallisia. Ehkä .308 lataukset päätyvät keskimäärin korkeapaineisemmiksi, koska ohjearvot on laadittu eri perustein ja toleranssirajat, poikkeamat ja satunnaisvirheet ovat samat. Ehkä. Teoriassa.
 
Tästä en ole kuulluttakaan että olisi poistunut. Löytyykö jotain lähdettä, sillä vain että ensin kiristetään hitosti vaatimuksia, ja sitten tuo testi missä kuulemma pitää valehdella reilusti yli puolet on poistunut.

Noh, onhan se ensimmäisen aseen hankkiminen tehty jo muutenkin niin hankalaksi vrt siihen mitä oli ennen.
Riittävä lähde on tuoreet hakijoiden kertomukset siitä, että palikkatestiä ei enää ole tehty vaikka aiempaa voimassaolevaa palikkatestiä(tai vaihtoehtoisesti lääkärintodistusta) ei ollut. Naamarajan arvioinnissa on siirrytty haastatteluun.
 
Mutumuistelisin oikeuskäytännöstä, ettei metsästyspyssyillä saa minkäänlaista etua harrastusperusteisiin pyssyihin, varsinkaan lyhyisiin. Lähinnä etua on siitä, ettei ole tarvinut hakea asetta pois :D

Virallisen ohjeistuksen mukaan 10 kertaa 2 vuodessa pitäisi riittää, mutta huhua olen kuullut, että jotkut herrat tulkitsee sen 10 kertaa per vuosi. Sitten on vielä toinen asia erikseen, minkälaisen luvan saa 5 vuoden jälkeen, koska silloin määräaikaisen luvan pitäisi muuttua toistaiseksi voimassaolevaksi. Määräaikainen lupa kun voidaan antaa vain painavasta syystä ja lain erikseen mainitsema ensilyhyen 5 vuoden määräaika taas loppuu siihen.
Huom. kaikki sen 5 vuoden aikana hankitut lyhyet pyssyt luvitetaan täsmälleen samaan päivään asti ensimmäisen kanssa.
Juu, ei siitä lyhyeen aseeseen olekaan, mutta ylipäätään tuo tyyppi katsottu sellaiseksi, että sille on voinut jo yhden luvan myöntää eli seuraavan pitäisi tulla helpommin, kun mitään rikkeitä ei ole tapahtunut luvan myöntämisen jälkeen.

Tokihan näistä ota selvää ennen, kuin on se lupapaperi kädessä.
 
Tästä en ole kuulluttakaan että olisi poistunut. Löytyykö jotain lähdettä, sillä vain että ensin kiristetään hitosti vaatimuksia, ja sitten tuo testi missä kuulemma pitää valehdella reilusti yli puolet on poistunut.

Noh, onhan se ensimmäisen aseen hankkiminen tehty jo muutenkin niin hankalaksi vrt siihen mitä oli ennen.

Kyllä, pällitesti on poistunut. Poha on katsonut sen hyödyn olevan nolla ja vievän vain poliisin resursseja, koska sitä ei voinut käyttää pois sulkevana testinä. Eiköhän lähteen löytäminen onnistu ihan googlettamalla, jos et meinaa täällä olevia uskoa. Käytännön arvohan sillä testillä on ollut täysin nolla, ja jos siitä ei päässyt "läpi", niin sitten on varmasti kymmenen muuta syytä hylätä hakemus.

Kriteereitä ei ole löysennetty eikä tiukennettu. Samalla poistui myös oletusarvoinen velvoite esittää hankittu pyssy poliisille, koska suurin osa näistä hankitaan elinkeinonharjoittajilta, joilta aika varmasti saa luvan mukaisia pyssyjä. Mikäli sitten tarkastajaa alkaa ihmetyttää hankintalupaan merkitty asemalli, niin sitten kutsutaan paikalle.
 
Viimeksi muokattu:
Riittävä lähde on tuoreet hakijoiden kertomukset siitä, että palikkatestiä ei enää ole tehty vaikka aiempaa voimassaolevaa palikkatestiä(tai vaihtoehtoisesti lääkärintodistusta) ei ollut. Naamarajan arvioinnissa on siirrytty haastatteluun.

Lääkärintodistuskin vielä. Oikeasti tämäkin tuli uutena.

Ot, vuosia sitten kun juttelin paikallisen asekauppiaan kanssa, niin hän sanoin että kyllä on kuollutta, vanhat asiakkaat toki. Mutta uusia aseita ei saa myytyä.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
261 753
Viestejä
4 545 911
Jäsenet
74 840
Uusin jäsen
jousam

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom