Helsingistä en tiedä, mutta pienemmillä paikkakunnilla ja pohjoisessa tilanne on edelleen ihan asiallinen. Meillä tehdään hyvin vähän luvallisilla aseilla rikoksia, ja se osoittaa, että noudatettu politiikka on ihan hyväksi havaittua. Sitä palikkatestiä on turha pelätä, siitä selviää terveellä järjellä ja siis lähinnä vastaamalla totta niihin kysymyksiin. Sekin kait on poistumassa, kun ei siitä mitään hyötyä ole kuitenkaan.
"Mietitkö itsesi tappamista?" ja sitä rataa... "Vainoaako joku Sinua?"... Ehh... jos tuossa testissä ns. "epäonnistuu", niin elämässä lienee vähän isompiakin ongelmia kuin se, ettei sillä kertaa saanutkaan sitä kaipaamaansa aselupaa.
Aseissa tilanne on sama kuin isoissa moottoriveneissä. Käyttökustannukset ovat se asia, mikä sitä niiden käyttöä oikeasti rajoittaa. Aina on fiksua aloittaa .22 aseella, ja ampua sillä sitten paljon. Minunkin viimeinen asehankintani on .22 Anschutz, koska isommalla kiväärillä jytyyttäminen vain maksaa rahaa ihan turhan paljon. Väärin päin se meni tuokin hankinta. Samoin vaihdoin aikoinaan käsiaseen pienemmästä isompaan, eikä sekään ollut oikeasti niin kovin fiksu muutos. Homma meni kertaluokkaa paljon hankalammaksi ja kalliimmaksi, ja johti lähinnä vain ilmapistoolin käyttämiseen kotioloissa. (Ihan kivaa hommaa tietty sekin.) Samoin ennen tuota .22 kilpapienoiskiväärin hankkimista kivääri ammuntakin tyrehtyi ikävästi lähinnä ilmakivääri ammunnaksi. Hölmöyksissäni ostin vieläpä tuollaisen "tehokkaan" ilmakon, jonka tarkkuus ei sitten ollutkaan niin kovin tyydyttävä. Tuota olen nyt löysemmäksi sitten kesyttelemässä, koska ne luodit kun toimivat parhaiten siellä noin 170 m/s tuntumassa.
Ammunnan pitää aina olla vaivatonta. Ampumapaikan pitää löytyä läheltä. Ellei näin ole, homma alkaa maistumaan työltä alkuinnostuksen jälkeen. Käytetty kilpa-ase on aina parempi hankinta, kun tavallinen sellainen. Epätarkka ase ei jaksa kauaa kiinnostaa, koska se idea on jossain muualla, siinä täydellisyyden tavoittelussa.
===
@Javaq
Metsästäjän tutkinnon suorittamisen jälkeen sitä saa metsästyskortin. Maksuun sisältyy myös Metsästäjä lehti 6 kertaa vuodessa. Elokuussa tulee lehden mukana uusi korttipohja, sen kun maksaa pankkiin ja pistää kuitin kortin väliin, niin sillä on se lupa taas vuoden voimassa. Siihen päälle sitten paikalliset luvat etc. (= metsästysseuran jäsenyys, ja/tai valtion maat siellä missä niitä on)
Lupa (suoritettu koe) pysyy voimassa 5 vuotta edellisestä maksukerrasta. Maksamisen jälkeen se lupa taas jatkuu ainakin sen 5 vuotta.
Suoritettu koe ei siis vanhene, kun maksaa luvan vähintään 5 vuoden välein,. Mutta se kannattaa joka vuosi maksaa, niin sitten se lupa on, kun tulee mahdollisuus lähteä metsille. Vrt. joku kaveri soittaa, ja kutsuu kalareissulle. Se lehtikin on ihan mielenkiintoinen omalla tavallaan, jos on edes vähääkään riistabiologiasta kiinnostunut. Se saaliin hyödyntäminen on kuitenkin se takana oleva ajatus eläinten ampumisessa.
Haulikko on hyvä aloitusase sekin, ja sen kanssa riittää kyllä opeteltavaa. Noita on vain vähän vaikea päästä testaamaan... itse olen päätynyt kevyeen vanhaan ja korkealaatuiseen rinnakkaispiippuiseen. Käytettynä vanhojen jahtimiesten jäämistöistä tuollaiset ovat edullisia, sekin vielä. Itäsaksalaisetkin aseetkin olivat aivan huippulaatua vielä jonnekin '60-luvun lopulle saakka. Vuosiluvun kaksi viimeistä numeroa löydät yleensä siitä piippujen sidekappaleen alta. Yhä edelleen voi löytää vähän ammuttuja aseita, joita on lähinnä vain kannettu metsillä, ja joiden laatuluokka on jotain aivan muuta, kuin mitä se on uusissa aseissa. Vanhat aseet ovat pähkinäpuuta ja terästä, ja kestävät vaikka vuosisatoja ja miljoona laukausta. Harvempi uudempi ase pystyy tuohon samaan, tai jos pystyy, niin ne ovat hyvin hyvin kalliita esineitä. Yli 50 vuotta vanhan Sauerin voi edelleen saada noin 300 eurolla.
Käsittääkseni lupa heltiää nykyään alkuun parhaiten juuri metsästysaseeseen. Itse aloitin aikoinaan .22 revolverilla, ja vaihdoin sen sitten isompaan versioon samasta aiheesta isopistooli luvilla. Vasta sen jälkeen olen hankkinut kiväärin ja haulikon ja nyt sitten menossa ovat .22 kilpa-aseet ja ilma-versiot aiheesta. Nyt ei taida onnistua enää moinen, joten nykyisin polku on eri. Toisaalta se on siis myös järkevämpi, mutta yleensä sen ymmärtää vasta myöhemmin.
Tein myös sen virheen, että ostin 16 kaliiberisen haulikon. Se on hieno ja hyvä, mutta panosten saanti on kertaluokkaa hankalampaa kuin 12 kaliiberiselle. Sama virhe tuli samassa rytäkässä tehtyä kiväärinkin kanssa, se on 6,5x55SE. Hyvä ase ja hyvä kaliiberi, mutta valittuna keskeltä tietä valtavirrasta se olisi vieläkin parempi. .308 on varma valinta, ja aseeseen löytyy silloin panokset kaiken mahdollisen kaatamiseen täällä Suomessa. Aina ei ehdi lataamaan itse, joskus ne panokset on hyvä vain saada kaupasta, ja siinä se. Silloin on myös hyvä, jos niitä tarvittavia panoksia kaupassa yleensä on. Jos kaliiberi on vähänkään harvinaisempi, niin näin ei ole. Varoituksen sanana siis tämäkin.
Jos haulikolla poikkeaa kaliiberista 12 tai kivääripuolelta .308:sta tai 30-06:sta, niin tähän täytyisi olla jokin perusteltu syy. Ellei sitä syytä ole, on valinta menossa vähän vikasuuntaan. Näin asia on käytännössä. Pikainen googlaus aseliikkeiden (paikalla oleviin) patruuna valikoimiin osoittaa tuon asian olevan totta.
===
Metsästyskortti kokeita järjestävät isommat metsästysseurat. Niillä on ennen testiä asiaan liittyvä koulutuskurssi, ja sinne kannattaa mennä. Vinkki vinkki... kokeen hankalat asiat käydään lävitse siellä etukäteen. Tosiasiahan on, että kaikki kanalintujen naarasyksilöt ovat ruskea valkoisia ja laikukkaita, ja pirukaan ei kuvasta erota metsäpeuraa ja poroa toisistaan, ellei noita kohtia ole liki kädestä pitäen opastettu. = Lue: Likipitäen etukäteen kerrottu ja rautalangasta taivutettu, että kumpi elukka on kyseessä siinä varsinaisessa testissä.
Metsästysoikeus perustuu sen alla olevan maan omistamiseen, sen johdannaisena se oikeus voidaan joko vuokrata, luvata vastikkeetta tai hoitaa muilla asioilla eteenpäin ne metsästämisen järjestämiset. Tuosta kun lähtee järjellä johdattelemaan asiaa eteenpäin, niin aika pitkälle se juridiikka on tuossa. Alkuperäinen oikeus perustuu siis aina sen maan omistamiseen, ja asiassa ei ole minkäänlaista demokratiaa tai muuta änkyttämistä.
Onnea siihen metsästystutkinnon suorittamiseen. Siitä se lähtee. Sitten voi anoa sen ostoluvan metsästysaseenseen, ja se kannattaa tietenkin valita sellaiseksi alkuun, että sillä aseella voi myös harrastaa urheiluammuntaakin. Ammunta on kivaa. En usko, että myöhemmin on sitten mitään vaikeuksia anoa ja myös saada käsiase lupiakaan, jos tai kun ne alkavat enemmän kiinnostamaan. Yleensä ne hylyt tulevat kun mennään takki auki reteästi hankkimaan lupaa isoon käsiaseeseen, eikä hommasta ja vaadittavasta prosessista ole viitsitty etukäteen selvittää edes alkeitakaan. Nämä arjen sankarit sitten kurkku suorana huutavat netissä jostain poliisin mielivallasta.
Saakeli, maailmaa kun katselee, niin on ihan hyvä asia, ettei öisessä taksijonossa todellakaan ole joka jampalla niitä isoja käsiaseita. Niitä, joilla on aivan perhanan kallista vieläpä ampuakin. Sille .22 suosimiselle ovat hyvät perusteet. Näin siis ihan oikeasti. Minusta aseenkantamisen oikeus kuuluu jokaiselle, joka kykenee täyttämään kyseiset ehdot. Näin yleensä myös asia käytännössä hoituukin. Maailman yleinen sekopäisyys on tuonut tähän asiaan lähinnä hienoisia hidasteita, mutta ne vain täytyy ymmärtää tuon hankinta prosessin osiksi. Jos jostain pyydetään lisäselvitystä, se lisäselvitys kannattaa antaa, eikä alkaa ensimmäiseksi tulkuttamaan niistä omista oikeuksistaan. Silloin ollaan risteävällä kurssilla sen myöntävän viranomaisen kanssa. Sekin on ihminen, ja silläkin on ruuansulatus. Vissit hyvät käytöstavat siinä tilanteessa auttavat kummasti eteenpäin.
Sama asia kuin naisten iskemisessä, jos on jo alkuun naisvihamielinen ja vittuuntunut aivan kaikkeen, niin ei sitä pääse saatille. Kannattaa selvittää mitä vaaditaan, ja antaa niihin vaatimuksiin sitten selvitys mitä pyydetään. Jos käyttöpaikkaa kysytään, ei voi olla vaikeaa selvittää sitä, missä sitä asetta voi oikeasti käyttää. Se ei ole takapiha tai sorakuoppa enää nykyään, eikä varsinkaan täällä etelässä. "Kaverin mökillä" ei siis oikein voi olla se hyväksyttävä vastaus silloin tuohon kysymykseen. Oikea vastaus on ampumarata, mikä on olemassa jossain lähistöllä ja johon on jollain tavoilla hankittavissa se käyttöoikeus. Selvähän tuo. Näin viranomaiset edes vähän yrittävät jarruttaa aseiden päätymistä ihan vääränlaisten ihmisten käsiin. Jos tuota ei suostu tajuamaan, se johtuu yleensä siitä, että sattuu itse olemaan se vähän vääränlainen ihminen. Ei kannata olla, jos sen aseen haluaa.
===
Lupakäytöntöjä hoitaa yleensä yksi ainoa vähän kokeneempi poliisimies. Sillä on muitakin töitä, ja se pitää myös lomaa. Kesällä yleensä hänkin. Lupaprosessi voi olla ja yleensä onkin aika tuskastuttavan pitkä. Eikä se hoputtamalla parane. Onneksi asekauppiaat jo tietävät tämän asian, ja hyvä käytetty ase pysyy kyllä varattuna vaikka kuukausi tolkullakin. Aina siihen se yksi kuukausi menee, ne kai tarkistavat taustalla jo kaikennäköistä siitä hakijasta, ja tämä vie aikaa.
-.-
)
