Jos ihan totta puhutaan, niin minäkin aikoinani vaihdoin käsiaseen kaliiberin kertaluokkaa isompaan käyttäen "verukkeena" siluetti ammuntaa. Liityin jopa kyseiseen seuraankin, ja toiminnassa mukana ollessani toimin jopa toimitsijana (lue pässien ja kanojen kantajana) yhdessä kansallisessa kilpailussakin.
Näin sen isomman käsiaseen hankinta kuitenkin onnistui, kun hankintaan oli perusteltu syy. En kuitenkaan tuntenut niin kauheasti vetoa ampua käsiaseella selälläni maaten, niin isopistooli ammunnan suuntaan se sitten todellisuudessa kallistui. Oliko vaihto isompaan aseeseen kovin fiksu veto? No eipä ollut ei. Meni vain reilusti hankalammaksi ja kalliimmaksi harrastaminen. Ilona hiukan isompi tuuppaisu käteen, mutta eipä oikein muuta. Oulun korkeudella oli kuitenkin pahuksen hyvä harrastaa, koska paikallisen varuskunnan ampumaradalle reserviläisillä oli lupa takakautta kulkea, siellä olivat kääntyvät taulut käytössä, ja lauantaisen talvisen päivän vietto radalla oli hyvin viihtyisää. Silloisen tyttöystävän ja nykyisen vaimoni kanssa tehtiin sinne ihan termospullo ja voileipä sisältöisiä ammunta retkiä lauantai aamupäivisin. Tiedän, minulla on ollut hyvä onni elämässäni, löysin aivan patamustan konservatiivitytön vaimokseni.
Nyt on sitten pihiä sydäntä lähellä luotien valaminen ja kaikki se muu oheistoiminta. Siitäpä pienellä aasinsillalla siihen, miksi nyt satuin pistämään tuon 30-06:n yhdeksi vaihtoehdoksi. Taustaa: joskus '80-luvulla a-tarvikkeiden saatavuus oli jokseenkin paljon huonompaa kuin mitä se on nyt internetin aikakaudella. 30-06:n valinnan yhtenä mahdollisena ajatuksena oli, että halvoilla ylijäämä patruunoilla olisi ampunut sellaisella aseella aikansa, ja piiputtanut aseen sitten uudestaan joksikin .35 whelen patruunaa käyttäväksi. Hylsyt olisi voinut avartaa noista vanhoista 30-06:sta, ja sen jälkeen ladata niitä halvoilla käsiase luodeilla. Lapua toi noihin aikoihin mega nimisen umpikupari luodin 9 millin kokoluokkaan, jolloin .35 whelenistä olisi saanut aikaan myös yhdenlaisen "suurriista" aseen, jonka itse lataaminen olisi edelleen ollut vielä joten kuten järjellisen hintaista toimintaa. (tässä kohden puristit ja besserwisserit alkavat norskumaan jo varmaan aika kovastikin, mutta kestän sen kyllä.)
Uusi aika ja hankintakanavat siirsivät tämänkin asian historiaan. Mutta on totta, että kivääriluokan luodit ovat yhä edelleen ikävän kalliita ostaa ja ampua, kun niitä vertaa edullisiin käsiaseluokan luoteihin. Isompia luoteja on myös helpompaa valaa itse, ja laittaa niihin suojalevyt taakse, tai kokonaan pulveri pinnoittaa nuo luodit. (googlatkaa: cast bullets powder coat, niin pääsette tästä asiasta jyvälle)
6.5x55 SE:tä löytyy kuitenkin edullisesti sitäkin ihan kokonaisena patruunana, bulkki ostoksena PPU patruuna maksaa 75 senttiä kappale. (Nato tuonkin Serbien tehtaan pommitti maan tasalle, ja nationalistiset ja isänmaalliset Serbit suojeluskunta hengessä tuon tehtaan rakensivat sitten uudelleen. Nyt se on yksi maailman moderneimpia laitoksia lajissaan, ja tekee mukavasti ja joustavasti myös panoksia näihin vanhoihin ja jo melkein kuolleisiin kaliibereihin. Minulla ei ole noista vielä mitään isompaa raportoitavaa, mutta hylsyt vaikuttavat mielestäni ihan tasalaatuisilta ja hyviltä, joissa ei ole ainevahvuuksissa säästelty. <- Tuo on itselataajalle aika merkittävä asia. Jotkut pitävät PPU:n tekemiä panoksia vähän ehkä liian yläkanttiin tehoiltaan ladattuina.) Valumuotit noinkin pienelle .264 luodille onneksi löytyvät, ja noiden hankintaa nyt suunnittelen. Vaa'an avullahan nuo keskenään hiukan eripainoiset luodit voi laittaa eri pinoihin, ja huonot heittää tietenkin takaisin pataan.
Suosittelen edelleen ostamaan lähinnä jonkin .308:n ihan vain siksi, että siihen saa joka tilanteessa panoksia kaupasta. Sama koskee sitä 12 kaliiberin haulikkoa. Uskoisin, että käytännössä, teorioista huolimatta, lupa heltiää sitten myöhemmin aika helposti myös jollekin .22 kiväärille sen isommalti sitä erityistä harrastuneisuutta osoittamatta. Tämä taas tietenkin riippuu sekä paikkakunnasta, että lupia myöntävän poliisin järjenjuoksusta. No... minulla on tietenkin ollut jo yli 25 vuotta nivaska isompia aseita, joten olisihan se ollut aika hullua alkaa kovin kovistelemaan miestä, joka haluaa ostaa kerta laukauksisen vanhan kilpa Anschutzin itselleen reserviläisten välisiin kisoihin.
Helsinki ja yleensäkin pääkaupunkiseutu voivat tosiaan olla ihan eri asia, kuin muu Suomi näiden aselupien suhteen. Yleensä käsitykseni mukaan se muiden aseiden hankkimisen pää on kummasti auennut helpommaksi sen jälkeen, kun on jo entuudestaan niitä aseita. Käytännössä asia käsittääkseni kuitenkin on noin. Metsästys on ihan hyvä ja järkevä peruste hankkia se ensimmäinen tuliase. Tässä elämässä ei kannata ruveta paavillisemmaksi kuin paavi itse, vaan lähestyä asioita käytännöllisestä näkökulmasta. Aseen hankintaan täytyy olla jokin perusteltu syy. Se syy pitää pystyä esittämään. Metsästäminen on hyvä ja perusteltu syy, vaikka ei siitäkään asiasta itse asiassa niin myöhemmin sitten pitäisikään. Toistakin mieltä tästä asiasta voi olla, tietenkin, mutta metsästäminen on yksi perusteltu syy hankkia itselleen se ensimmäinen kivääri. Myöhemmin niitä saa kyllä sitten lisääkin. Eikä se rata-ammuntakaan kaikille sovi, ei ellei ole siihen asiaan sopiva mielenlaatu. Vaikea näitä on etukäteen niin tietää.
Minulla on omakotitalo ja siinä kuisti. Kuistilla oli aikaisemmin kaide. Läheisessä saaressa joku tarhaa fasaaneja, ja aina välillä niitä lähtee omille teilleen. Minulla on talvella istunut kuistin kaiteella neljä nuorta fasaanikukkoa rivissä kuin kanat orrella, ja keväällä ne tuossa pihamaalla harjoittelivat soidin toimintaa. Pakko on myöntää, etten pidä noita enää riistaeläiminä ollenkaan. Keväällä ne ihan uhittelivat, kun haki pihanperältä halkoja saunaan. Voiko niille tehdä muuta, kuin nauraa niille? Noiden metsästäminen missään tilanteessa ei täyttäisi minulle enää minkäänlaista metsästämisen kriteeriä. Sama kuin ampuisi lehmän laitumelta. Olisi vain pelkästään paha teko, josta jäisi itselle ikävä mieli. Alan olla aivan pilalla metsästäjänä. En ole koskaan siinä hyvä edes ollutkaan, vissi saaliinhimo on jotenkin aina puuttunut.
Ampuminen on edelleen ihan kivaa.
T -.-
Pihalla on pyörinyt mäyrä ja supi, ja kumpaakaan en ole edes ajatellut loukuttaa tai ampua. Lähinnä mietin jonkin hyvän riistakameran ostamista. Onhan se totta, että tällä perusteella mieheltä voisi kyllä viedä aseet, ja luvat ja metsästysoikeudetkin. Tiedän kyllä, että tuo supi (-t) pitäisi listiä, mutta mutta... loukkuun menisi vain naapurin utelias katti, se pikku pentele, jota joudun kantamaan aina ulos sisätiloista, ja oikeus se sillä supillakin on elää. Sitkeä sissi, joka yrittää sekin vain pärjätä tässä maailmassa. Omin voimin se on tänne levinnyt.
Joo... Olen tosiaan huono metsästäjä.
-.-