Ankea 90-luku

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja yero
  • Aloitettu Aloitettu
Yhä edelleen SIM-kortit toimitetaan kai täysikokoisen kortin mukana, vaikka mikään luuri ei oikeasti ole noita täysikokoisia käyttynyt kohta lähemmäs 30 vuoteen!
Jotkut kaiketi, mutta tilasin viime vuonna jonkun uuden kortin ja se oli enää puolikkaan luottokortin kokoisessa kehyksessä. Siinä mainostettiin, että kuluttaa 50% vähemmän muovia.

Täysikokoinen SIM lienee 90-luvun reliikki jota moni ei muista tai ole koskaan nähnytkään, siis tietäen mikä se on.

Mä en muista että olisi koskaan ollut mitään isoja ongelmia kuuluvuuden kanssa. Siis noihin aikoihin.
Tämä on niin kovin alueellista. Riippuu täysin siitä, missä noihin aikoihin oleskeli. Kyllä 90-luvulla oli enimmässä osassa Suomea haasteita jopa NMT-kuuluvuuden kanssa ja GSM ei tietysti aluksi ollut edes vaihtoehto kuin kaupungeissa.
 
Jotkut kaiketi, mutta tilasin viime vuonna jonkun uuden kortin ja se oli enää puolikkaan luottokortin kokoisessa kehyksessä. Siinä mainostettiin, että kuluttaa 50% vähemmän muovia.

Täysikokoinen SIM lienee 90-luvun reliikki jota moni ei muista tai ole koskaan nähnytkään, siis tietäen mikä se on.


Tämä on niin kovin alueellista. Riippuu täysin siitä, missä noihin aikoihin oleskeli. Kyllä 90-luvulla oli enimmässä osassa Suomea haasteita jopa NMT-kuuluvuuden kanssa ja GSM ei tietysti aluksi ollut edes vaihtoehto kuin kaupungeissa.
Täysikokoista SIMmiä en muista nähneeni käytössä tyyliin jonkun Nokia 1610:n aikakauden jälkeen mutta siitä seuraavaa pienempää kokoa eli MiniSIM käytetään edelleen yleisesti. Tosin, suuri osa laitteista käyttää jo MicroSIM tai NanoSIM -kokoa niin voisivat nuo operaattorit vähän ruveta pienentämään tuota muovikehystä. Tai vastaavasti tarjoaisivat vaikka yrityksille yhdessä isossa luottokortin kokoisessa kehyksessä 4, 6 tai jopa 8 SIMmiä. Vähän tuntuu muovin haaskaamiselta kun töissäkin eräisiin laitteisiin menee NanoSIM ja kuitenkin nuo edelleen tulevat siinä luottokortin kokoisessa muovissa. Sopivasti aseteltuna tuollaiseen isoon kehykseen mahtuisi varmaan 20 tuollaista pientä SIMmiä.
 
Täysikokoista SIMmiä en muista nähneeni käytössä tyyliin jonkun Nokia 1610:n aikakauden jälkeen mutta siitä seuraavaa pienempää kokoa eli MiniSIM käytetään edelleen yleisesti. Tosin, suuri osa laitteista käyttää jo MicroSIM tai NanoSIM -kokoa niin voisivat nuo operaattorit vähän ruveta pienentämään tuota muovikehystä. Tai vastaavasti tarjoaisivat vaikka yrityksille yhdessä isossa luottokortin kokoisessa kehyksessä 4, 6 tai jopa 8 SIMmiä. Vähän tuntuu muovin haaskaamiselta kun töissäkin eräisiin laitteisiin menee NanoSIM ja kuitenkin nuo edelleen tulevat siinä luottokortin kokoisessa muovissa. Sopivasti aseteltuna tuollaiseen isoon kehykseen mahtuisi varmaan 20 tuollaista pientä SIMmiä.
Joo, olen kyllä valmis ostamaan(tekemään) erikseen adapterin jos yritän käyttää jotain 90-luvun alun retropuhelinta. Enkä pidätä henkeä odottaessani, että se oikeasti olisi yhteensopiva vuonna 2025 - Simmiin tai verkon taajuuksiin.

Minulla on jossain arkistoituna Jeesuksen Motorola MicroTAC joka on ostettu satunnaisena kirpparilöytönä tällä vuosituhannella. Se ei kuulunut omaan kokemuspiiriini siihen aikaan, silloin itse olin menossa kouluun ja vanhempani hommasivat ekoja salkkumallisia NMT-puhelimia. Moisia wanhan ajan käsipuhelimia näin sittemmin televisiossa. Se piiska-antenni tuossa mallissa on muistaakseni feikki, tarkoitettu uskoa vahvistamaan ja/tai asusteeksi.
 
Viimeksi muokattu:
Mini-Sim oli ihan kivan kokoinen. Mahtuisi edelleen puhelimeen kuin puhelimeen. Ne nykyiset on tarpeettomankin pieniä, ja täytyy asetella heppoiseen telineeseen, jonka muotoilu ei ole ihan yksiselitteinen että mites hitossa tämä pitikään tähän asetella, ja toivoa parasta että se pysyy kehikon sisällä kun se työnnetään laitteen sisään. Tuo on minusta yllättävän huonoa suunnittelua. Kuten ylipäätään se, että liittymä määräytyy edelleen tällaisen fyysisen vehkeen avulla.
 
Joo, olen kyllä valmis ostamaan(tekemään) erikseen adapterin jos yritän käyttää jotain 90-luvun alun retropuhelinta. Enkä pidätä henkeä odottaessani, että se oikeasti olisi yhteensopiva vuonna 2025 - Simmiin tai verkon taajuuksiin.
Kyllä kai 2G -retropuhelimien pitäisi toimia nykyverkossakin. En myöskään ole tietoinen, että SIM-kortteihin olisi mitään yhteensopivuutta rikkovaa muutosta tullut.

Se on sitten toinen juttu, että esim. LCD-näytöt tuntuu haalistuvan ja hajoavan omia aikojaan joissain vanhoissa luureissa.
 
Kyllä kai 2G -retropuhelimien pitäisi toimia nykyverkossakin. En myöskään ole tietoinen, että SIM-kortteihin olisi mitään yhteensopivuutta rikkovaa muutosta tullut.
Ei kai nimellisesti. Ongelmaksi voisi muodostua, jos uudet kortit eivät kaikissa tapauksissa sietäisi vanhojen puhelinten korkeaa käyttöjännitettä. Lisäksi GSM-verkossa on käytetty monenlaisia taajuuksia, ja vanhat laitteet tukevat tietysti vain ensimmäisiä. Koska en jaksa aiheesta enempää lukea muistia virkistääkseni, taidan kokeilla. Vanhat romut etsittävä ja täysikokoinen kortti järjestettävä ennen kuin verkko sammuu(mikä on sekin muuten helvetin huono idea varmuusmielessä).
 
Ei kai nimellisesti. Ongelmaksi voisi muodostua, jos uudet kortit eivät kaikissa tapauksissa sietäisi vanhojen puhelinten korkeaa käyttöjännitettä. Lisäksi GSM-verkossa on käytetty monenlaisia taajuuksia, ja vanhat laitteet tukevat tietysti vain ensimmäisiä. Koska en jaksa aiheesta enempää lukea muistia virkistääkseni, taidan kokeilla. Vanhat romut etsittävä ja täysikokoinen kortti järjestettävä ennen kuin verkko sammuu(mikä on sekin muuten helvetin huono idea varmuusmielessä).
Aikaa on ilmeisesti 2030 asti suurin piirtein...
 
Mutta niin, 90-lukuun takaisin. Ruoka tehtiin sentään kouluruokaloissa tuoreista raaka-aineista paikanpäällä sitä varten palkattujen keittäjien toimesta. Ei missään keskuskeittiössä tai alihankkijalla missä tulee lasagnestakin velliä. Olipa ankeaa.
Ruuasta ja varsinkin kasvisruuasta oli puhetta tossa aiemmin, mutta tää kommentti on hyvä niin nostan uudelleen viestiä. Siis yleisesti ruuan laatu heikkenee jatkuvasti (mutuna tämä, en ole kouluruokatutkija), mikä tuntuu erikoiselta kun ajattelee että yhteiskunta tehostuu,tehostuu ja tehostuu koko ajan..kaikenlaista uutta tekniikkaa ja ruokavalmisteita on koko ajan enemmän. Tätä vasten kun miettii niin luulisi että ruuan laatu ja vaihtoehdot olisi tänä päivänä paljon parempi kuin 30v sitten mutta oletettavasti näin ei ole? Varmaan tietysti ero jos ruoka tehty alusta asti koulussa vai käytetäänkö jotain valtavan isossa keskuskeittiössä tehtävää puolivalmiste-höttöä? Ja veikkaan että per hlö käytettävä rahamäärä varmaan tippunut vuosien saatossa?

Joka tapauksessa itse muistan just 90-luvulta että ainakin omaan suuhuni kouluruoka oli hyvää. Tää oli itsellä usein kohokohta koulupäivässä! Varsinkin ala-asteella muistelen että porukka yleisesti tykkäsi ruuasta..tietysti monilla oli erinäisiä inhokkiruokia: maksakastike, kesäkeitto, sienikastikkeet (jos oli jonkun pihvin tms kanssa), nuo oli monella sellaisia että noita ei isommin syöty, mutta yleisesti porukka söi ja tykkäsi. Ylä-asteella ja lukiossa mielestäni oli pieni pykälä ruuassa alaspäin, omassa tapauksessa sellainen 300 oppilaan "kylä"koulu muuttui joksikin 600-700 oppilaan isommaksi kouluksi mutta YA ja lukio muistelen että porukka kyllä ruokaa söi hyvällä ruokahalulla ihan yleisesti. Muistikuvat omalta kouluajalta että parhaat safkat oli näitä perinteisiä makaroonilaatikko, lihapullat, lohilaatikko..ja se jäi koulusta mieleen että ala-asteella pinaattikeitto oli meillä todella monella suosikkiruoka, tais olla kananmuna ja lihapiirakka vielä kyytipoikana? Jos nyt oikein muistan.. tässähän tulee nälkä :D
 
Mitä isompiin yksiköihin on menty, sitä huonompaa tulee.

Ala-aste ysärin alusta, kyläkoulussa oma keittäjä ja huippuhyvä ruoka.

-97 isoon keskuskouluun yläasteelle, ruoka huonompaa, mutten silti moittisi. Sanotaanko, että 8-10 skaalalta mentiin 7-9 haarukkaan.

Lukio jälleen omalla keittiöllä, 8-10 ruuat. Lopussa keittiö lopetettiin ja valmistus meni ya-keskuskeittiöön ja palattiin 7-9 haarukkaan. Eroina kevytmaito ja AB piimä pois > rasvatonta, riisiä kanakastikkeella muuttui kuivahkoksi kanaksi riisin seassa ilman kastiketta, leipä väheni pelkkään näkkileipään.
 
Ruuasta ja varsinkin kasvisruuasta oli puhetta tossa aiemmin, mutta tää kommentti on hyvä niin nostan uudelleen viestiä. Siis yleisesti ruuan laatu heikkenee jatkuvasti (mutuna tämä, en ole kouluruokatutkija), mikä tuntuu erikoiselta kun ajattelee että yhteiskunta tehostuu,tehostuu ja tehostuu koko ajan..kaikenlaista uutta tekniikkaa ja ruokavalmisteita on koko ajan enemmän. Tätä vasten kun miettii niin luulisi että ruuan laatu ja vaihtoehdot olisi tänä päivänä paljon parempi kuin 30v sitten mutta oletettavasti näin ei ole? Varmaan tietysti ero jos ruoka tehty alusta asti koulussa vai käytetäänkö jotain valtavan isossa keskuskeittiössä tehtävää puolivalmiste-höttöä? Ja veikkaan että per hlö käytettävä rahamäärä varmaan tippunut vuosien saatossa?

Joka tapauksessa itse muistan just 90-luvulta että ainakin omaan suuhuni kouluruoka oli hyvää. Tää oli itsellä usein kohokohta koulupäivässä! Varsinkin ala-asteella muistelen että porukka yleisesti tykkäsi ruuasta..tietysti monilla oli erinäisiä inhokkiruokia: maksakastike, kesäkeitto, sienikastikkeet (jos oli jonkun pihvin tms kanssa), nuo oli monella sellaisia että noita ei isommin syöty, mutta yleisesti porukka söi ja tykkäsi. Ylä-asteella ja lukiossa mielestäni oli pieni pykälä ruuassa alaspäin, omassa tapauksessa sellainen 300 oppilaan "kylä"koulu muuttui joksikin 600-700 oppilaan isommaksi kouluksi mutta YA ja lukio muistelen että porukka kyllä ruokaa söi hyvällä ruokahalulla ihan yleisesti. Muistikuvat omalta kouluajalta että parhaat safkat oli näitä perinteisiä makaroonilaatikko, lihapullat, lohilaatikko..ja se jäi koulusta mieleen että ala-asteella pinaattikeitto oli meillä todella monella suosikkiruoka, tais olla kananmuna ja lihapiirakka vielä kyytipoikana? Jos nyt oikein muistan.. tässähän tulee nälkä :D
Isoissa kouluissa kouluruoka oli ainakin itsellä melko ala-arvoista. Kumiperunoita epämääräisiä "liha"ruokia missä ei ollut kuin jänteitä ja läskiä. Ja hyi saatana sitä "perunamuusia" joka ei ollut perunaa nähnytkään. Ja näkkäriä. Ja lisää näkkäriä. Ja porkkana/lantturaastetta, Leipää on kerran pari viikossa.
Amikseen kun meni niin ruoka parani huomattavasti koska oppilaat teki paikan päällä ja oli useimmiten ihan syötävää.
Sama oli intissä -99 isossa varuskunnassa ruoka on kammottavaa kamaa eikä kovin paljon tullut syötyä. Sitten kun loppupalvelus oli pienemmillä paikoilla saarissa niin siellä oli hyvää ruokaa. Joka päivä itsetehtyjä sämpyölöitä, särpimiä väliin ja iltapalallakin oli aina jotain spesiaalia eikä sitä saatanan teetä ja korppua mitä isossa paikassa oli.
Leiriruuat taas oli pääosin hirveää ja 90% aterioista sisälsi "napalmia" eli pussimuusia joka oli ihan yhtä kauheeta kuin peruskoulussakin.
 
Mulla on kesäharrasteena ysärin lopun MK3,5 Golffi ja olen sillä ajellut nyt käytännössä kaikki ajelut. Täytyy oikein ihmetellä että mihin niitä kaikenmaailman hilavitkuttimia oikein on kaivannut kun tuossa on lasitkin veivillä eikä ilmastointia - Ja hyvin pärjäilee.

Voisi sanoa että näihin varsinaisiin käyttiksiin verraten hermo lepää kun tuolla ajaa.
-Ei vyövaroitusta
-Ei kaistavahtia joka kampeaa mihin sattuu
-Ei vilkkuvaloja kun joku on "kuolleessa kulmassa"
-Ei kuulu BLIMP BLOM kun keli muuttuu ja lämpö tippuu alle 4c
ja 100 muuta vastaavaa turhaketta.
Omistan tälläisen auton vm.2019, ei piippaile mistään ja paljon mielummin mä tuolla ajelen kuin edellisellä Hybridi Corollalla, mikä juuri piippasi ihan mistä tahansa.
 
Lähinnähän autoissa on turvallisuus ja muut mukavuudet kehittyneet, mutta sanoisin, vastapainona nyky-autot on paljon monimutkaisempia ja kalliimpia huoltaa ja korjata. Jopa näkyvyys ulos saattaa olla huonompi kuin vanhassa autossa, koska korin suunnittelussa on menty passiivinen turvallisuus edellä.

90-luvun autot voi kyllä olla epärealistisia projekteja nykypäivänä ihan jo ruoste-ongelmien vuoksi.
 
Viimeksi muokattu:
Ala-aste oli pieni koulu jossa oli oma keittäjä ja ruoka oli hyvää. Tykkäsin enemmän kuin kotiruoasta, jossa siinäkään ei ollut mitään vikaa. Yläasteella koulu muuttui suuremmaksi ja ruoka taisi tulla suurkeittiöstä, mutta muistaakseni laatu oli ihan kohdillaan siinäkin.

Perinteisistä inhokkiruoista en muuten koskaan ymmärtänyt kanaviillokkia. Minusta se oli ihan hyvää.
 
Ala-aste oli pieni koulu jossa oli oma keittäjä ja ruoka oli hyvää. Tykkäsin enemmän kuin kotiruoasta, jossa siinäkään ei ollut mitään vikaa. Yläasteella koulu muuttui suuremmaksi ja ruoka taisi tulla suurkeittiöstä, mutta muistaakseni laatu oli ihan kohdillaan siinäkin.

Perinteisistä inhokkiruoista en muuten koskaan ymmärtänyt kanaviillokkia. Minusta se oli ihan hyvää.
Meilläkin oli ala-asteella erinomaiset ruuat, meilläkin oli ala-asteella omat keittäjät jotka tekivät ruuat alusta asti paikanpäällä. Yläasteella laatu laski aikalailla keskitasoiseksi, osa oli ihan ok mutta osa taas melkoista kuraa ja huonon ruuan päivänä lähikauppa ja kahvio-konditoria saivat paljon asiakkaita. Ammattikoulussa oli kaksi ensimmäistä vuotta erinomaiset ruuat mutta kolmantena vuonna hotelli- ja ravintola-alan opetttajia vaihtui ja vissiin tuli muutenkin jotkut säästötalkoot kun kolmannen vuoden ruuat olivat aika kurjia.

Itsekään en oikein ymmärtänyt miksi niin monet inhosivat tillilihaa, kanaviillokkia sun muita, ne olivat ainakin ala-asteella ihan hyviä, toki itsekin inhosin esimerkiksi silakkalaatikkoa ja jauhemaksakastiketta.
 
Kun nykyistä kouluruokaa haukutaan niin johtuisiko siitä että yleinen elintaso on noussut ja samalla kotiruuan taso. Itse kävin koulut 70-80 luvulla eikä se ruoka niin ihmeellistä ollut vaikka oli paikanpäällä tehty. Lapsuudessa tullut esim perunoita syötyä oma kiintiö täyteen ettei enää tule syötyä kuin keväällä/kesällä varhaisperunoita. Omassa lapsuudessa sekä kotona että koulussa se peruna oli lähes kaikkien ruokien lisuke.

Oma lapsi on töissä lastentarhassa, ollut nyt useammalla paikkakunnalla. Heille tulee sama ruoka kuin lähiseudun kouluille. Pääosin ruoka on hyvää, jotain paikkakuntakohtaisia eroja löytyy. Ja lapset syövät hyvällä ruokahalulla koska eivät vielä ole oppineet nirsoilemaan. Jotain erikoisuuksia toki on mitkä ei maistu edes aikuisille, mm. pinaatti-hernekeitto. En ymmärrä kuka nuo on keksinyt yhdistää, molemmat erillisinä kuitenkin ok. Mielellään tuo oma muksu maksaa työntekijähinnan ruuasta, vaihtoehtona on eväiden vieminen.
 
Kun nykyistä kouluruokaa haukutaan niin johtuisiko siitä että yleinen elintaso on noussut ja samalla kotiruuan taso. Itse kävin koulut 70-80 luvulla eikä se ruoka niin ihmeellistä ollut vaikka oli paikanpäällä tehty. Lapsuudessa tullut esim perunoita syötyä oma kiintiö täyteen ettei enää tule syötyä kuin keväällä/kesällä varhaisperunoita. Omassa lapsuudessa sekä kotona että koulussa se peruna oli lähes kaikkien ruokien lisuke.

Oma lapsi on töissä lastentarhassa, ollut nyt useammalla paikkakunnalla. Heille tulee sama ruoka kuin lähiseudun kouluille. Pääosin ruoka on hyvää, jotain paikkakuntakohtaisia eroja löytyy. Ja lapset syövät hyvällä ruokahalulla koska eivät vielä ole oppineet nirsoilemaan. Jotain erikoisuuksia toki on mitkä ei maistu edes aikuisille, mm. pinaatti-hernekeitto. En ymmärrä kuka nuo on keksinyt yhdistää, molemmat erillisinä kuitenkin ok. Mielellään tuo oma muksu maksaa työntekijähinnan ruuasta, vaihtoehtona on eväiden vieminen.
Jos 90-luku pitäisi ilmaista ruokana, olisi se peruna. Perunaa koulussa, perunaa kotona, perunaa jokapaikassa. Ja 90% keittoperunaa vaikka siitä saisi niin paljon muitakin ruokia.. Omilleen kun vuosituhannen vaihteessa muutin niin en varmaan viiteen vuoteen koskenut keittoperunoihin, sen verran syvät traumat jäi. Nykyään tulee keittoperunoita tehtyä jopa kerran parissa kuussa. Perunaa tosin menee noin muuten kyllä hyvin paljon eri muodoissaan, mutta ei keittoperunaa..
 
No se oli baareissa ja ruokapaikoissa silloin ihan normi, keitettynä vai muusilla. Sitte jossain välissä alkoi tulemaan vaihtoehdoksi ranskalaiset. Mausteita oli suola, pippuri, sinappi sekä ketsuppi; joskus jopa HP kastike.

Tabascoa sain maistaa ensimmäisen kerran -97 paikkakunnalle avattuun kebabbilan myötä, huhut kertoo et isommissa kaupungeissa olis ollu jo kasarilta saakka moista.
 
Jos 90-luku pitäisi ilmaista ruokana, olisi se peruna. Perunaa koulussa, perunaa kotona, perunaa jokapaikassa. Ja 90% keittoperunaa vaikka siitä saisi niin paljon muitakin ruokia.. Omilleen kun vuosituhannen vaihteessa muutin niin en varmaan viiteen vuoteen koskenut keittoperunoihin, sen verran syvät traumat jäi. Nykyään tulee keittoperunoita tehtyä jopa kerran parissa kuussa. Perunaa tosin menee noin muuten kyllä hyvin paljon eri muodoissaan, mutta ei keittoperunaa..
Ja tuosta kun mennään taaksepäin niin sekä koulu-että kotiruuan taso oli vielä heikompaa.. monella vaan aika kultaa muistot ja silloin ei paremmasta tiennyt. Jo 70-80 luvulla oli legendaariset "kinder-perunat" kouluissa ihan jokapäiväistä tarjottavaa..
 
Jos 90-luku pitäisi ilmaista ruokana, olisi se peruna. Perunaa koulussa, perunaa kotona, perunaa jokapaikassa. Ja 90% keittoperunaa vaikka siitä saisi niin paljon muitakin ruokia.. Omilleen kun vuosituhannen vaihteessa muutin niin en varmaan viiteen vuoteen koskenut keittoperunoihin, sen verran syvät traumat jäi. Nykyään tulee keittoperunoita tehtyä jopa kerran parissa kuussa. Perunaa tosin menee noin muuten kyllä hyvin paljon eri muodoissaan, mutta ei keittoperunaa..

Ei ihme, kyllä vähempikin alkaa potuttamaan... :hmm:
 
Jos 90-luku pitäisi ilmaista ruokana, olisi se peruna. Perunaa koulussa, perunaa kotona, perunaa jokapaikassa. Ja 90% keittoperunaa vaikka siitä saisi niin paljon muitakin ruokia.. Omilleen kun vuosituhannen vaihteessa muutin niin en varmaan viiteen vuoteen koskenut keittoperunoihin, sen verran syvät traumat jäi. Nykyään tulee keittoperunoita tehtyä jopa kerran parissa kuussa. Perunaa tosin menee noin muuten kyllä hyvin paljon eri muodoissaan, mutta ei keittoperunaa..
Täytyy sanoa että sen verran itsekin kyllästyin noihin keitettyihin perunoihin että kun muutin omilleni niin varmaan pariin vuoteen ei tullut perunoita keiteltyä. (Keitetty) Peruna kyllä tuntui kuuluvan käytännössä jokaiseen ruokaan 80- ja 90-luvuilla.
 
Niinjoo, ja tuolloin aluksi puhelimiin ja/tai SIM-kortille ei mahtunut kovin montaa puhelinnumeroa tai tekstiviestiä talteen, olikohan ensimmäisessä kännykässä tilaa 30 puhelinnumerolle ja 10 tekstarille ja sitten pikkuhiljaa alkoi sekä puhelinten muisti että SIM-kortin muisti kasvaa ja seuraavassa SIMmissä itselläni taisikin olla jo hurjat 150 muistipaikkaa puhelinnumeroille.
Ekan puhelimen sain varmaan 93-94 paikkeilla, mut pohjanoteeraus oli jostain tarjouksesta -99 ostettu Motorola.

Siinä ei pystynyt lisäämään soitettujen / vastaanotettujen puheluiden numeroita kontakteihin. Eli ensin piti kirjottaa ne kynällä paperille ja sitten mennä eri kautta ”luomaan uusi kontakti”.
 
Olikohan -95- -96 Nokian joku puhelin omistuksessa mikä näytti tulevan numeron näytöllä mutta ei osannut hakea sitä puhelimen muistista joten näytti numeron mutta ei nimeä vaikka nimi olisi tallennettu luuriin. Tuohon aikaan osasi muuten ulkoa hillityömän määrän kavereiden numeroja.
 
Täytyy sanoa että sen verran itsekin kyllästyin noihin keitettyihin perunoihin että kun muutin omilleni niin varmaan pariin vuoteen ei tullut perunoita keiteltyä. (Keitetty) Peruna kyllä tuntui kuuluvan käytännössä jokaiseen ruokaan 80- ja 90-luvuilla.
Ei kyllä edelleenkään kuulu keitinperuna suosikkeihin. Sitä sai kyllä koko lapsuuden/nuoruuden syödä lähes päivittäin. Muussia sai silloin tällöin ja saihan keitinperunoistakin hyviä kun pannulla paistoi edellisen päivän tähteet, jos niitä nyt jäi yli. Pastaa elikkä makaronia ei saanut kuin makaronilaatikossa ja riisiä puurossa jouluna.
Onneksi nykyään on noita vaihtoehtoja.
Ekan puhelimen sain varmaan 93-94 paikkeilla, mut pohjanoteeraus oli jostain tarjouksesta -99 ostettu Motorola.

Siinä ei pystynyt lisäämään soitettujen / vastaanotettujen puheluiden numeroita kontakteihin. Eli ensin piti kirjottaa ne kynällä paperille ja sitten mennä eri kautta ”luomaan uusi kontakti”.
Ensimmäinen puhelin oli NMT 900, valehtelematta kakkosnelosta muistuttava lankku.
1749463495163.png


Käytettynä ostin olisiko ollut -94 ja puoli vuotta sitä jaksoi käyttää. Sitten -95 kesätienesteillä ostin Nokia 2110 GSM:n ja olihan se ihan eri planeetalta.
1749463536284.png

Sillä ja sen uudemmilla versioilla mm. 6110 mentiinkin sitten älypuhelin aikaan asti.
 
Olikohan -95- -96 Nokian joku puhelin omistuksessa mikä näytti tulevan numeron näytöllä mutta ei osannut hakea sitä puhelimen muistista joten näytti numeron mutta ei nimeä vaikka nimi olisi tallennettu luuriin. Tuohon aikaan osasi muuten ulkoa hillityömän määrän kavereiden numeroja.
Edelleenkin muistan kauhean kasan vanhoja puhelinnumeroita ulkoa, nuo ei vaan katoa päästä mihinkään vaikka suurin osa on vanhoja lankapuhelinnumeroita jotka eivät ole olleet käytössä vuosikausiin.

Noissa vanhoissa Nokialaisissa ainakin joissakin oli jotain ihme bugeja että numero piti olla tallennettuna muistiin tietyssä muodossa että osasi sen sieltä näyttää. Ja samaten jos oli kaksi puhelinnumeroa joissa viimeiset 5 numeroa olivat samoja niin puhelin ei osannut erotella niitä. Itselläni oli yhdellä kaverilla ja sen vaimolla puhelinnumeroina muuten samat numerot mutta toisella oli 040-alku ja toisella 050 ja puhelin ei ymmärtänyt tuota.
 
-97 ja Nokian 1611. Pystyi lähettämään tekstiviestejäkin. Kelloa tuossa ei ollut. Maksoi muistaakseni jotain 99X markkaa.
 
1611 tuli myyntiin 1996. Ostin silloin Ericssonin poistuvan mallin GH 198:n 1800mk, koska se oli 1611 halvempi eikä kumpikaan osannut lähettää SMS:iä. Myöhemmin ominaisuus tuli 1611. Alle 1000mk on voinut olla, kun 3110 tuli myyntiin ja vanhoista on haluttu eroon.
Tuo Ericsson on muuten ensimmäinen ja toistaiseksi myös viimeinen itselleni omilla rahoillani ostamani puhelin. Sen jälkeen on menty työpuhelimilla.
 
Omat puhelimet:
-RinGo joululahjaksi vuonna 1996 tai 1997. Tietääkseni halvin puhelin mitä sai uutena ja aivan paska! Ei kuulunu juuri missään ja talteen sai muistaakseni vain 10 numeroa. Puhelimessa ei ollut valikoita, joten tallennettuihin numeroihin soitettiin muistaakseni painamalla jotain numeronappia pohjassa. Johdollinen hands-free tässä oli ja se oli täyttä taikuutta siihen aikaan. Nuihin aikoihin asuin amiksen asuntolassa ja siellä tuli usein aika tylsäksi, kun ei ollu edes anteenin pistoketta TV:lle, joten kaveri yritti aikansa kuluksi saada RinGon näppäinlukon auki kun ruudulla luki ****. Alkoi naputtelemaan järjestyksessä numeroita 0:sta 9999, puolen tunnin jälkeen paljastin ettei näppäinlukkoa voi vaihtaa RinGossa, vaan se on kirjaimellisesti vain neljä tähteä.
-Kesätyörahoilla käytetty 2110i "venttikymppi" 1998. Ensimmäinen oikea puhelin ja vielä i-malli. Harvoin saatuja tyttöjen tekstiviestejä säilytin pitkään.
-Kesätyörahoilla käytetty 8110i "banaani" 1999. Tämäkin oli i-malli ja tästä on hyvät muistot! Matopelin puuttuminen ei harmittanut yhtään, koska olin jo silloin jonkinlainen elitisti pelien suhteen.
 
Tuli mieleen kun kaverilla oli jokin Viron Ericsson ja jos sillä ei saanut yhteyttä tuli ruutuun teksti ei vel tie.
 
No se oli baareissa ja ruokapaikoissa silloin ihan normi, keitettynä vai muusilla. Sitte jossain välissä alkoi tulemaan vaihtoehdoksi ranskalaiset. Mausteita oli suola, pippuri, sinappi sekä ketsuppi; joskus jopa HP kastike.

Tabascoa sain maistaa ensimmäisen kerran -97 paikkakunnalle avattuun kebabbilan myötä, huhut kertoo et isommissa kaupungeissa olis ollu jo kasarilta saakka moista.

Ruoka- ja ravintola kulttuuri oli sangen homogeenistä muutenkin. Ehkä isommissa kaupungeissa (Helsinki, Turku, Tampere) tarjonta oli hieman laajempaa, mutta maakuntien pikkukaupungeissa ei niinkään. Koskien niin kauppojen tarjontaa kuin ravintoloita.

Ulkona syöminen (pl. lounaat) oli muutenkin harvinaisempaa ja jossain piireissä moista pidettiin "herrojen huvina" jos ei nyt suoranaisena tuhlailuna.
 
Download Accelerator Plus
Ensimmäistä en muista käyttäneeni mutta Download Accelerator Plus tuli aktiiviseen käyttöön melko pian. Vuosituhannen vaihteessa vaihtui Flashgettiin, jonka sai integroitua myös selaimeen.
Ala-aste oli pieni koulu jossa oli oma keittäjä ja ruoka oli hyvää. Tykkäsin enemmän kuin kotiruoasta, jossa siinäkään ei ollut mitään vikaa. Yläasteella koulu muuttui suuremmaksi ja ruoka taisi tulla suurkeittiöstä, mutta muistaakseni laatu oli ihan kohdillaan siinäkin.

Perinteisistä inhokkiruoista en muuten koskaan ymmärtänyt kanaviillokkia. Minusta se oli ihan hyvää.
Ala-aste kului myös melko pienessä koulussa, ei ollut yhtään rinnakkaisluokkaa, ja pihalla oli varsin hyvin tilaa. Viihtyvyyttä tämä ei taannut, koska piha sijaitsi kahden suuren tien risteyksessä, ja liikennemeteli oli melkoinen erityisesti aamuruuhkan aikoihin. Ensimmäisenä vuonna itseopiskelu tuli tutuksi, milloin opettajat olivat lakossa, milloin kouluavustajat ja bussikuskit. Murtovaras tai rappioalkoholisti murtautui päärakennukseen, ja pisti pyrot laulamaan, jonka myötä pari vuosikurssia vietettiin pienessä liikuntahallissa, jossa volyymi kaikui pitkin seiniä, ja päivän päätteeksi migreeni oli taattu.
Koulun ruoka oli ollut alkujaan paljon parempaa vanhempien skidien mukaan, mutta sitten kunta alkoi säästä kaikessa mahdollisessa, jonka jälkeen ruisleipä vaihtui näkkileipää, maito veteen ja lihat makkaraan. Jälkiruokaa oli pari kertaa vuodessa, yleensä jotain "jäädykettä" jolla ei ole mitään tekemistä jäätelön kanssa. Ruoka oli yksinkertaisesti pahaa, ja siinä lillui yleensä kokonaisia pippureita tai juuresten kantoja. Ruoka valmistettiin paikan päällä, mutta paskoista aineksista ei saa väännettyä mitään hyvää. Syödä oli pakko, ja annoksia ei saanut itse valita. Toiset jäivät yliajalla syömään kesäkeittojaan loppuun, ja jos oksennus pääsi yllättämään, piti yrjötkin nuolla pöydältä. Silloin kun keittäjät olivat lakossa tai piti lähteä retkelle, mukaan sai kovettuneen, kylmän sämpylän muovipussissa, jonka välissä oli siivu halvinta mahdollista juustoa ja nahkeinen salaatinlehti, ja tietenkin pillimehu, makuna yleensä erittäin sokerilla terästettyä vadelmaesanssi. Ruumillinen kuritus oli sallittua, ja yksittäisten oppilainen osoittelu sormilla. Jos joltain oli jäänyt kotitehtävät tekemättä, laitettiin heidät istumaan luokan eteen erillisillä häpeäjakkaroille koko tunniksi.
 
Viimeksi muokattu:
Ravintolakulttuurin toinen puoli on yökerhojen ja ravintoloiden hiipuminen viimeisen 15v aikana.

Nykyään nuoriso kait ryyppää kotona tai kavereiden luona, ysärillä baareissa kävi kaikki. Kait se seuran hakukin hoituu tinderin kautta?

Yksi syy on ravintoloiden hintojen kallistuminen. Olin ysärin loppupuolella pk-seudulla sekä paikallispubeissa että menopaikoissa töissä sekä baarimikkona että ravintolapäällikkönä. Muistan vieläkin hinnat aika tarkkaan ja esim olut tuoppi oli 0,5l eikä mikään 0,4l tai 0,45l "tuoppi".

Tässä jotain hintoja ja ne muutettu inflaatokorjattuna 2025 rahanarvoon.

Halpispaikka happyhour hinta, esim roskapankki ja pikku-pete III-tuoppi 12mk = 3,33€

Normi pubin happyhour (eli joka päivä päiväsaikaan) III/IV tuoppi 15mk/18mk = 4,16€/4,99€

Normi pubin ja monen yökerhon hinta III/IV Tuoppi 20mk/22mk = 5,54€/6,10€

Helsingin keskustan oluthinta ja lähiöiden paukkujen hinta (esim viskikola) 25mk = 6,93€

Siideri ja lonkero (0,33l) oli aika tarkkaan III tuopin hintaista. Joskus oli jotain 10mk (2,77€) shotti-iltoja, lähinnä arkisin. Silloin myytiin kympillä myös salmaria mikä oli täyttä tavaraa eli turkinpippuri karkkeihin sekoitettu. Normaalisti nuo shotit, (esim hotellille shot mitä tuli tehtyä tuhansia) maksoi n. 20mk (5,54€) kappale.
 
Ravintolakulttuurin toinen puoli on yökerhojen ja ravintoloiden hiipuminen viimeisen 15v aikana.

Nykyään nuoriso kait ryyppää kotona tai kavereiden luona, ysärillä baareissa kävi kaikki. Kait se seuran hakukin hoituu tinderin kautta?

Yksi syy on ravintoloiden hintojen kallistuminen. Olin ysärin loppupuolella pk-seudulla sekä paikallispubeissa että menopaikoissa töissä sekä baarimikkona että ravintolapäällikkönä. Muistan vieläkin hinnat aika tarkkaan ja esim olut tuoppi oli 0,5l eikä mikään 0,4l tai 0,45l "tuoppi".

Tässä jotain hintoja ja ne muutettu inflaatokorjattuna 2025 rahanarvoon.

Halpispaikka happyhour hinta, esim roskapankki ja pikku-pete III-tuoppi 12mk = 3,33€

Normi pubin happyhour (eli joka päivä päiväsaikaan) III/IV tuoppi 15mk/18mk = 4,16€/4,99€

Normi pubin ja monen yökerhon hinta III/IV Tuoppi 20mk/22mk = 5,54€/6,10€

Helsingin keskustan oluthinta ja lähiöiden paukkujen hinta (esim viskikola) 25mk = 6,93€

Siideri ja lonkero (0,33l) oli aika tarkkaan III tuopin hintaista. Joskus oli jotain 10mk (2,77€) shotti-iltoja, lähinnä arkisin. Silloin myytiin kympillä myös salmaria mikä oli täyttä tavaraa eli turkinpippuri karkkeihin sekoitettu. Normaalisti nuo shotit, (esim hotellille shot mitä tuli tehtyä tuhansia) maksoi n. 20mk (5,54€) kappale.
Nykynuorison ryyppäämättömyys ja seuranhakemattomuus (Tinderissä epätoivoissaan saatetaan yrittää, mutta ei siitä tavallisen miehen näkökulmasta oikein mitään tule ja naisilla puolestaan nousee pissi päähän, vaikkei alkoholi enää siis nousekaan) on enemmänkin se mistä kiikastaa... Ja pienenevät ikäluokat.

Jos mä olisin ravintola-alalla, niin yrittäisin kyllä keksiä pyörän uudestaan ja yhdistää vanhan ajan illanvieton ja ylensyönnin jotenkin näpsäkästi toisiinsa. Päihde se ruokakin on, ja jos nyky-ihminen haluaa päihdyttää itsensä sillä, niin asiakas on oikeassa ja asiakkaalle pitää antaa sitä huumetta josta tämä nautinnon saa.

Toisin sanoen, on oikeastaan hyvin omituista, ettei yökerhoista saa oikein ruokaa. Asiakkaiden tekee mieli poistua paikalta aikaisin, jotta pääsevät pikaruokapaikan kautta kotiin. En ymmärrä, miksei sitä ruokaa tarjota siellä pääillanviettopaikassa. Ilmainen vinkki jollekin alan toimijalle.
 
Jos seuranhaku nykyään tapahtuu enemmän tinderissä sun muissa palveluissa, niin en yhtään ihmettele miksei nuoria enää niin paljon kiinnosta ryyppääminen. Etenkään aamuyöhön auki olevissa yökerhoissa.
 
Ysärin puolivälissä oli kympin tuoppeja, varmaankin 0,33 tai 0,4 litraa kun en enää muista. Joissakin ihan verot maksavissa paikoissa saa nykyään bissen ehkä neljällä eurolla, yllättävänkin pieni ero.
 
Yökerhoon piti mennä yleensä klo 22-23 välillä, jos halusi päästä istumaan. Porukkaa oli todella paljon liikenteessä, toki taisi lapsia ylipäätään olla enemmän ja itselläkin on 80-90-luvuilta parinkymmenen hyvän ystävän joukkio, kenen kanssa vieläkin touhuillaan ainakin pari kertaa vuodessa.
 
Yökerhoon piti mennä yleensä klo 22-23 välillä, jos halusi päästä istumaan. Porukkaa oli todella paljon liikenteessä, toki taisi lapsia ylipäätään olla enemmän ja itselläkin on 80-90-luvuilta parinkymmenen hyvän ystävän joukkio, kenen kanssa vieläkin touhuillaan ainakin pari kertaa vuodessa.
Kultainen nuoruus.. silloin jakso vielä työpäivän jälkeen perjantaina saunoa kavereiden kanssa ja aloitella ja sitten vasta klo 22 jälkeen tilattiin mittari ja lähettiin baanalle.

Nykyään perjantaina saunan jälkeen klo 19:
1727680361525.png

Oispa nuori.
 
Nykynuorison ryyppäämättömyys ja seuranhakemattomuus (Tinderissä epätoivoissaan saatetaan yrittää, mutta ei siitä tavallisen miehen näkökulmasta oikein mitään tule ja naisilla puolestaan nousee pissi päähän, vaikkei alkoholi enää siis nousekaan) on enemmänkin se mistä kiikastaa... Ja pienenevät ikäluokat.

Mihin perustat kommenttisi? Kuulostaa aivan hatusta vedetyltä.

Oma näkemys ja ihan omia jälkeläisiä eli nuoria/nuoria aikuisia seuranneena, parisuhde on kyllä jokaiselle löytynyt ja jopa osalla jatkunut jo vuosia.
 
Mihin perustat kommenttisi? Kuulostaa aivan hatusta vedetyltä.

Oma näkemys ja ihan omia jälkeläisiä eli nuoria/nuoria aikuisia seuranneena, parisuhde on kyllä jokaiselle löytynyt ja jopa osalla jatkunut jo vuosia.
Ei ole mikään suuri salaisuus, että sitoutuminen on nykyään hankalampaa kuin aiemmin, seksiä harrastetaan (paljon) vähemmän, ja kaikenlainen teerenpeli on aiempaa "polarisoidumpaa" eli A-luokan miehillä menee vielä ihan jees mutta muut ei saa sitäkään vähää mitä aiemmin.

Suuri osa pariutumisesta tapahtuu Tinderin ja vastaavien kautta, ja kaikki sen tietää millainen karu maailma se on miehille.

Naisen näkökulmasta ei ole mitään tarvetta takertua keneenkään yksittäiseen mieheen, etenkään B-luokan mieheen, koska joka nurkan takana on aina kymmenen uutta odottamassa ja joka tapauksessa sulle huomiota antamassa koko ajan.

Kyllä nuoret säätää enemmän kuin oma sukupolvi samassa iässä.
Ei säädä. Ei sinnepäinkään.

Toki ääripäät voi olla poikkeus sääntöön. Jos nyt otetaan vaikka joku super-adonis, tosi-uros, niin voi olla, että se saa nykyään helpommin ja monipuolisemmin seuraa kuin aiemmin, ihan jo logistisista käytännön syistä johtuen. Mutta paljon on sitten niitä, joilla on hyvin hiljaista. Ja naisia ei enää edes huvita kuten ennen. Etenkin kun eivät siis sitä viinaa juo kuten ennen.

Joka tapauksessa seksin harrastaminen vähenee koko ajan. Nyt sitä harrastetaan jo yli puolet vähemmän kuin 1970-luvulla...
 
Mutta seksin ja keppanan kittauksen vähenemisestä huolimatta onko nykynuoriso keksinyt vain parempaa ajanvietettä itselleen? Eli ovatko tilanteeseen kovinkin tyytymättömiä? Nykyään tuntuu että joitain äänekkäitä lukuunottamatra huolta tästä tuovat esille låhinnå vanhemmat ikäluokat jotka muistelevat omaa uljasta nuoruuttaan kuinka kännissä oli kivaa ja saanti taattua.
 
Ei ole mikään suuri salaisuus, että sitoutuminen on nykyään hankalampaa kuin aiemmin, seksiä harrastetaan (paljon) vähemmän, ja kaikenlainen teerenpeli on aiempaa "polarisoidumpaa" eli A-luokan miehillä menee vielä ihan jees mutta muut ei saa sitäkään vähää mitä aiemmin.

Suuri osa pariutumisesta tapahtuu Tinderin ja vastaavien kautta, ja kaikki sen tietää millainen karu maailma se on miehille.

Naisen näkökulmasta ei ole mitään tarvetta takertua keneenkään yksittäiseen mieheen, etenkään B-luokan mieheen, koska joka nurkan takana on aina kymmenen uutta odottamassa ja joka tapauksessa sulle huomiota antamassa koko ajan.

Kyllä on surullinen näkemyksesi asiasta. Varsinkin jos luulet tinderin vallanneen alan. Huoli pois, ei ole.

Taidat vaan jotenkin elää liian syvällä somemaailmassa ja sieltä olet tämmöisen kuvan asiasta saanut.
 
Mutta seksin ja keppanan kittauksen vähenemisestä huolimatta onko nykynuoriso keksinyt vain parempaa ajanvietettä itselleen? Eli ovatko tilanteeseen kovinkin tyytymättömiä? Nykyään tuntuu että joitain äänekkäitä lukuunottamatra huolta tästä tuovat esille låhinnå vanhemmat ikäluokat jotka muistelevat omaa uljasta nuoruuttaan kuinka kännissä oli kivaa ja saanti taattua.
Nuorten mielenterveysongelmat on kyllä olleet lisääntymään päin.

Joten kaikesta päätellen kovin tyytyväisiä ei olla. Myöskin tutkimukset viittaa siihen, että seksiä haluttaisiin harrastaa enemmän kuin harrastetaan ja etenkin miehet haluaisivat myös saada lapsia enemmän kuin saavat.

Kyllä on surullinen näkemyksesi asiasta. Varsinkin jos luulet tinderin vallanneen alan. Huoli pois, ei ole.

Taidat vaan jotenkin elää liian syvällä somemaailmassa ja sieltä olet tämmöisen kuvan asiasta saanut.
Kyllä nämä ongelmat ulottuu koko pariutumisdynamiikkaan eikä pelkästään mihinkään Tinderiin. Ylipäätään ei ole olemassa mitään toisistaan irrallisia markkinoita, vaan kaikki vaikuttaa kaikkeen.
 

Uusimmat viestit

Statistiikka

Viestiketjuista
279 417
Viestejä
4 804 292
Jäsenet
77 935
Uusin jäsen
Fryyzen

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom