Kiinnostaisi kyllä että missähän kylässä tällaista meininkiä oikein on ollut. Jo '80-luvulla tuli istuttua kirjastossa sekä kuuntelemassa että lainailemassa hevilevyjä, hevinuotteja sekä lukemassa mm. Pahkasikaa alun toisella kymmenellä olevan ikäisenä. En oikein kovasti usko että tuo kovin yleistä on suomessa enää ysikytluvullakaan ollut, että kyllä siellä joku uskonlahko on tasan tarkkaan taustalla ollut. Kirjastotätithän eivät ole viranhaltijoita.
Kyllähän ne hitaasti toimivat, mutta VHS:ään verrattuna silti huikea harppaus kuvanlaadussa ja käytettävyydessä, kun sai hienot kohtausvalikot, kielivalinnat jne.
Tuli jopa itsekin muutama video-CD tehtyä divX leffoista kaverille, jolla ei ollut minkään valtakunnan tietokonetta/konsolia millä noita filuja olisi voinut katsoa. Mutta video-CD yhteensopiva DVD-soitin sentään torpasta löytyi
Kyllä noita kylädiktaattoreita oli vielä 2000 luvullakin millon missäkin asemassa.
Mulla eka soitin oli varmaan juuri ennen vuosituhannen vaihdetta ja oli Pioneer. Se toimi kyllä hyvin ja sukkelasti, mutta myöhemmin kun itse poltetut DVDt tuli niin se oli nirso niitten kanssa ja varsinkin tietyllä mediakoodilla olevat levyt rupes AINA puolen välin paikkeilla nykimään ja ei nähny loppua. Ja levyt toki tilattiin Nierleltä tai We Sell CDstä.
Oiskohan mullakin ollut JVC. Muistan vaan että se oli harmaa ja siinä oli etupaneelissa muistaakseni sellainen nuppi jota kääntämällä muka sai "kelattua" eteen ja taakse. Tosin ei kovin sujuvasti. Jopa se kelkka oli hidas verrattuna esin tietokoneen cd asemaan.
Joo, harmaa oli mullakin ja kelkka oli myös jumalattoman hidas, mutta muistaakseni ainakaan mulla ei ollut mitään nuppia vaan kaikki oli ihan tavan nappeja.
ainakin kun tarpeeksi vanhaan mennnään. Eka CD soitin oli käytetty pioneer PD-M6 ja muistaakseni se ei levyjä turhaan ihmetellyt vaan alkoi soittamaan vaikka data cd:tä jos vahingossa sisään laittoi.
Muistaakseni olikohan juuri kopiosuojatut CD levyt oli sellaisia että niissä ei saanut käytää Compact Disk -logoa koska ei ollut standardin mukainen levy?
Kyllä nuo vanhat vehkeet tehtiin kestämään. Minulla on edelleen viikoittaisessa käytössä ensimmäinen CD-soittimeni Sony CDP-295, vuosimallia 1991-92. Ostin käytettynä talvella -92 tai -93 Mustasta Pörssistä (se muinoin ollut kodinkoneketju). Yhä käy ja kukkuu.
Muistat ihan oikein.
Tuo oma PD-M6 oli käytössä johonkin 2010 saakka kunnes näin äänilevyjen ystävänä sain kulutettua sen mekanismin loppuun ja levy ei tahtonut enää pysyä mekanismissa.
Kyllähän ne pakettipöntöt sellainen oman aikakautensa tuote oli. Varsinkin ne lentävät mainoslauseet 300W tehosta, super bassosta yms. Näyttökin välkkyi osassa kuin joulukuusi musiikin tahdissa. Mutta hifiin liittyen mieleen on myös jäänyt älypaskat tietokonekajarit. Pikku kottaraispöntöt joissa säädöt aina rahisi ja äänenlaatu hiveli korvia puukolla. Harmi ettei tullut yhtään tuollaista säilytettyä muistona.
Mulla oli semmonen Sonyn minihifi tupladekillä ja kolmen CDn vaihtajalla (karuselli). Upeaa oli että kasettisoittimien napit oli motorisoituja joten pystyi käyttämään kaukosäätimelläkin.
Eihän siinä cd soittimen koneistossa mitään rattaita ole, ellei nyt sitä kelkkaa tarkoiteta.
Jotenkin se levy pyöri kuitenkin
Taitavat olla suoraan moottoriin akseloituja, ei rattaiden välityksellä. Ainakin suurimmilta osin.
Tämmöinen Sony RX-90 oli itsellä, jossa kolmen CD:n karuselli. Kyllä jytäsi ysäri mukavasti.
Muistaakseni 2x100W(RMS), vaikka oli periaatteessa 4-kanavainen vahvistin, kun tuohon sai myös 4-kaiutinta kiinni. 3000mk vehe oli tuolloin 90-luvun puolivälissä. Tarjolla oli myös ko. sarjaan minidisc-soitin, mutta sitä ei itselläni ollut.
Oli muuten just tää setti itsellä. Nää tuon aikakauden stereosetit oli kyllä aikamoisia design-luomuksia.Tämmöinen Sony RX-90 oli itsellä, jossa kolmen CD:n karuselli. Kyllä jytäsi ysäri mukavasti.
Itselläni oli hollywood+-purkukortti. Aluksi se toimi ongelmitta, mutta jossakin vaiheessa tuli eteen liikaa tilanteita joissa piti kokeilla mitkä ajureista toimi juuri katsottavan elokuvan kanssa. Jonkin aikaa tuota jaksoi ennen kuin hommasin oikean dvd-soitimen, jonka kanssa oli vain yhden elokuvan kanssa ongelmia, tai kyse oli tietyssä painoksessa oleva "ominaisuus" jonka takia kyseinen elokuva ei toiminut lainkaan. Kun kävi liikkeessä vaihtamassa uuteen toimi elokuva ongelmitta.
No jaa, ääni oli tavallaan VHS:n suuri vahvuus (suhteessa kuvanlaatuun), sikäli kun oli Nicam-stereo käytössä. Äänenlaatu oli lähes CD-tasoa, mutta toki vain stereo tai sitten Dolby Surround.
No juurikin tämä tai ainakin joku sisarmalli, muistan ton fillarin tossa keskellä mitä sai veivata. Ja jessus toi karuselli piti mekkalaa. Mulla ei tosin ollu noita lisäkajareita.Tämmöinen Sony RX-90 oli itsellä, jossa kolmen CD:n karuselli. Kyllä jytäsi ysäri mukavasti.
noissakin on huikeita eroja. Mulla on targa merkkiset mitkä on ihan ok kajarit, mutta jotkut fujitsu tms. on ihan hirveet. Ne sanoo prääät kun pistää päälle, krrkrrkrr kun vääntää nupista ja hummmmm kun on päällä, muu ääni on kun poliisimegafonista tulisi ulos. Edelleen käytössä silloin harvoin kun ääniä tarttee ihan siitä syystä että niiden virta johto on sellanen haarotuskappale tietsikan virtajohdon väliin jolloin säästyy yksi pistorasiapaikka.
Alkujaan analoginen? Eiköhän se analoginen ollut loppuun saakka...
VHS:n pystyresoluutio oli kyllä huomattavasti heikompi kuin TV-järjestelmien sallimat maksimit..
edit. väärä lainaus
Luulisi että noi levyt ja soittimet kuluu aika rankasti vuosien saatossa? Joten aika ihmeellistä sinänsä, jos on ihan lähihistoriaan asti käytössä pysyneet.
Kuluuko laserilla luettavat levyt (dvd/cd/laserdisc jne.)? Poislukien halvat itsepoltetut.
Luulisi kyllä keräävän roskaa ja naarmua vuosien saatossa, koska karaokekäytössä noita varmaan käytetään ja vaihdetaan paljon. Ja laulut menee aika pahasti pieleen jos video alkaa tökkiä edes pientä vähää.
No joo ymmärrän kyllä naarmut ja roskat mutta että itse lukeminen kuluttaisi levyä? Kuten levysoittimissa tai kasettisoittimissa?
Nuo karaokelevyt ovat ihan normaaleja laserdisc levyjä, ammattimaisessa karaokekäytössä ehkä itse soittimessa jotain hommaa helpottavia jippoja, mutta yleisestihän noissa kaikissa soittimissa oli karaoketuki.. lähinnä siis mic-inputti.
Muistan karaokessa käytetyt vinyylin kokoiset cd-levyt, joihin tietty tarvittiin vähän erikoisempi soitin niitä toistamaan. Taisivat olla Pioneerin LaserKaraoke nimeltään. En tiiä oisko samalla voinut katsoa leffoja? Varmaan ois voinu!
Tästä pari vuotta aiemmin oli toisaalta koko Panu-tyttö kohu, jossa koko mainos lopulta kiellettiin markkinatuomioistuimen päätöksellä. Että rajansa kaikella tuolloinkin.
