Ankea 90-luku

[Antw]

Muistanko oikein vai olikos nuo ensimmäiset DVD soittimet käytettävyydeltään aika kankeita. En kyllä enää muista minkä merkkinen oli eka laite mutta jotain 2000 vuoden tienoota se taisi olla. Se levyn "löytäminen" kesti hirveän kauan jonka aikana soitin ei juuri reagoinut mihinkään nappiin ja senkin jälkeen valikot oli aika tahmaiset. Toki, hieno teknologiaa verrattuna mitä oli ennen mutta aika kankeaa.

Kyllähän ne hitaasti toimivat, mutta VHS:ään verrattuna silti huikea harppaus kuvanlaadussa ja käytettävyydessä, kun sai hienot kohtausvalikot, kielivalinnat jne.

 

[Moloch]

DVD-soitinta ei ole ikinä ollut vaan PC:llä on menty aina... Taisi olla kuitenkin 2001 paikkeilla kun hommasin DVD-aseman PC:lle. Mitään erityistä korttia ei tuolloin enää tarvittu. Raaka CPU-teho riitti purkuun, joskin paljon ylimääräistä ei tainnut jäädä.

Kuka muistaa Video-CD -levyt? Ne oli Aasiassa suosittuja, meillä ei niinkään. Mulla taisi olla tyyliin joku pornoleffa tuossa formaatissa, siinä kaikki.

Tuli jopa itsekin muutama video-CD tehtyä divX leffoista kaverille, jolla ei ollut minkään valtakunnan tietokonetta/konsolia millä noita filuja olisi voinut katsoa. Mutta video-CD yhteensopiva DVD-soitin sentään torpasta löytyi

 

[3dfx]

Kiinnostaisi kyllä että missähän kylässä tällaista meininkiä oikein on ollut. Jo '80-luvulla tuli istuttua kirjastossa sekä kuuntelemassa että lainailemassa hevilevyjä, hevinuotteja sekä lukemassa mm. Pahkasikaa alun toisella kymmenellä olevan ikäisenä. En oikein kovasti usko että tuo kovin yleistä on suomessa enää ysikytluvullakaan ollut, että kyllä siellä joku uskonlahko on tasan tarkkaan taustalla ollut. Kirjastotätithän eivät ole viranhaltijoita.

Kyllä noita kylädiktaattoreita oli vielä 2000 luvullakin millon missäkin asemassa.

 

[Boulder]

On tosiaan aika erilaisia kirjastokokemuksia riippuen paikkakunnasta.

Tämä toki kasarin alkupuolella, mutta itsellä ekat lainatut älppärit kunnankirjastosta oli kannen perusteella Led Zeppelinin IV ja Black Sabbathin esikoinen. Naulasin musiikkimakuni kohdalleen jo silloin. Kävin myös kuuntelemassa kirjastossa Uriah Heepin Salisburya aika usein. Kirjastossa oli varsin hyvää porukkaa töissä, ostin mm. yhdeltä työntekijältä pari levyä. En muista mikä se toinen oli, mutta Ozzy Osbourneen törmäsin siinä kohtaa sooloartistina ekan kerran.

 

[Mikkos]

Muistanko oikein vai olikos nuo ensimmäiset DVD soittimet käytettävyydeltään aika kankeita. En kyllä enää muista minkä merkkinen oli eka laite mutta jotain 2000 vuoden tienoota se taisi olla. Se levyn "löytäminen" kesti hirveän kauan jonka aikana soitin ei juuri reagoinut mihinkään nappiin ja senkin jälkeen valikot oli aika tahmaiset. Toki, hieno teknologiaa verrattuna mitä oli ennen mutta aika kankeaa.

Mulla eka soitin oli varmaan juuri ennen vuosituhannen vaihdetta ja oli Pioneer. Se toimi kyllä hyvin ja sukkelasti, mutta myöhemmin kun itse poltetut DVDt tuli niin se oli nirso niitten kanssa ja varsinkin tietyllä mediakoodilla olevat levyt rupes AINA puolen välin paikkeilla nykimään ja ei nähny loppua. Ja levyt toki tilattiin Nierleltä tai We Sell CDstä.

Sitten kun tuli HDMI niin ajattelin päivittää DVD soittimen ja ostin JVCn missä oli HDMI niin se oli HIDAAAAS. Mä kellotin että siitä kun laittoi levyn sisään niin meni 30s ennenkuin pystyi alkaa katsoa. No, ei sitä montaa vuotta ollu kun ostinkin jo BluRay soittimen joka mulla on vieläkin käytössä. Tosin sekin kävi eri vikojen takia 2 tai 3 kertaa huollossa mutta edelleen käytän silloin tällöin.

 

[Algron28]

Mulla eka soitin oli varmaan juuri ennen vuosituhannen vaihdetta ja oli Pioneer. Se toimi kyllä hyvin ja sukkelasti, mutta myöhemmin kun itse poltetut DVDt tuli niin se oli nirso niitten kanssa ja varsinkin tietyllä mediakoodilla olevat levyt rupes AINA puolen välin paikkeilla nykimään ja ei nähny loppua. Ja levyt toki tilattiin Nierleltä tai We Sell CDstä.

Sitten kun tuli HDMI niin ajattelin päivittää DVD soittimen ja ostin JVCn missä oli HDMI niin se oli HIDAAAAS. Mä kellotin että siitä kun laittoi levyn sisään niin meni 30s ennenkuin pystyi alkaa katsoa. No, ei sitä montaa vuotta ollu kun ostinkin jo BluRay soittimen joka mulla on vieläkin käytössä. Tosin sekin kävi eri vikojen takia 2 tai 3 kertaa huollossa mutta edelleen käytän silloin tällöin.

Oiskohan mullakin ollut JVC. Muistan vaan että se oli harmaa ja siinä oli etupaneelissa muistaakseni sellainen nuppi jota kääntämällä muka sai "kelattua" eteen ja taakse. Tosin ei kovin sujuvasti. Jopa se kelkka oli hidas verrattuna esin tietokoneen cd asemaan.

Yks muuten mikä ysäriltä on jäänyt mieleen oli kotivideoiden kuvaus. Isällä oli joku Canonin video 8 nauhaa käyttävä videokamera ja sehän oli surraamassa aina harvoin kun jossain käytiin reissussa tai oli jotkin juhlat. Näitä näyttämällä sitten piinattiin myöhemmin ei paikanpäällä olkeita sukulaisua. Vaikka nykyisin on jokaisella videokamera taskussa, niin eipä sitä juuri samanlaista kuvausta näy enää mitä tuon aikakauden tuotokset on.

 

[Mikkos]

Oiskohan mullakin ollut JVC. Muistan vaan että se oli harmaa ja siinä oli etupaneelissa muistaakseni sellainen nuppi jota kääntämällä muka sai "kelattua" eteen ja taakse. Tosin ei kovin sujuvasti. Jopa se kelkka oli hidas verrattuna esin tietokoneen cd asemaan.

Yks muuten mikä ysäriltä on jäänyt mieleen oli kotivideoiden kuvaus. Isällä oli joku Canonin video 8 nauhaa käyttävä videokamera ja sehän oli surraamassa aina harvoin kun jossain käytiin reissussa tai oli jotkin juhlat. Näitä näyttämällä sitten piinattiin myöhemmin ei paikanpäällä olkeita sukulaisua. Vaikka nykyisin on jokaisella videokamera taskussa, niin eipä sitä juuri samanlaista kuvausta näy enää mitä tuon aikakauden tuotokset on.

Joo, harmaa oli mullakin ja kelkka oli myös jumalattoman hidas, mutta muistaakseni ainakaan mulla ei ollut mitään nuppia vaan kaikki oli ihan tavan nappeja.

 

[Pakana]

Jostain syystä nuo vanhemmat vehkeet oli yleensä nopeampia levyn tunnistuksessa, siis sekä cd että dvd soittimissa.

 

[Algron28]

Jostain syystä nuo vanhemmat vehkeet oli yleensä nopeampia levyn tunnistuksessa, siis sekä cd että dvd soittimissa.

ainakin kun tarpeeksi vanhaan mennnään. Eka CD soitin oli käytetty pioneer PD-M6 ja muistaakseni se ei levyjä turhaan ihmetellyt vaan alkoi soittamaan vaikka data cd:tä jos vahingossa sisään laittoi.

 

[kurkimies]

ainakin kun tarpeeksi vanhaan mennnään. Eka CD soitin oli käytetty pioneer PD-M6 ja muistaakseni se ei levyjä turhaan ihmetellyt vaan alkoi soittamaan vaikka data cd:tä jos vahingossa sisään laittoi.

Katoin, että vuodelta 1986, niin tuolla pystyi sentään kuuntelemaan vaikka kopiointisuojattuja levyjä. Uudemmat cd-soittimet saattavat olla "nirsoja" tän suhteen

 

[Mikkos]

Katoin, että vuodelta 1986, niin tuolla pystyi sentään kuuntelemaan vaikka kopiointisuojattuja levyjä. Uudemmat cd-soittimet saattavat olla "nirsoja" tän suhteen

Muistaakseni olikohan juuri kopiosuojatut CD levyt oli sellaisia että niissä ei saanut käytää Compact Disk -logoa koska ei ollut standardin mukainen levy?

 

[Moloch]

ainakin kun tarpeeksi vanhaan mennnään. Eka CD soitin oli käytetty pioneer PD-M6 ja muistaakseni se ei levyjä turhaan ihmetellyt vaan alkoi soittamaan vaikka data cd:tä jos vahingossa sisään laittoi.

Kyllä nuo vanhat vehkeet tehtiin kestämään. Minulla on edelleen viikoittaisessa käytössä ensimmäinen CD-soittimeni Sony CDP-295, vuosimallia 1991-92. Ostin käytettynä talvella -92 tai -93 Mustasta Pörssistä (se muinoin ollut kodinkoneketju). Yhä käy ja kukkuu.

 

[Pekste]

Muistaakseni olikohan juuri kopiosuojatut CD levyt oli sellaisia että niissä ei saanut käytää Compact Disk -logoa koska ei ollut standardin mukainen levy?

Muistat ihan oikein.

 

[Pakana]

Nuo kopiosuojatut cd:t.

Vai tuliko ne vastaa 00 luvulla? Mulla oli (tai on varmaan vieläkin) cd joka ei suostunut toiminaan keittiön minihifissä kopiosuojan takia. Kopion siitä pystyi kyllä ottamaan. Ei toiminut kopiokaan keittiön soittimessa.

Pitäisikö nuo minihifit laittaa myös "ankealle" ysärille? Äänenlaadullisesti tosin olivat kai keskimäärin parempia kuin tämänpäivän "hifit", niissä oli mm. sellainen kummallisuus kuin stereo.

 

[Algron28]

Kyllä nuo vanhat vehkeet tehtiin kestämään. Minulla on edelleen viikoittaisessa käytössä ensimmäinen CD-soittimeni Sony CDP-295, vuosimallia 1991-92. Ostin käytettynä talvella -92 tai -93 Mustasta Pörssistä (se muinoin ollut kodinkoneketju). Yhä käy ja kukkuu.

Tuo oma PD-M6 oli käytössä johonkin 2010 saakka kunnes näin äänilevyjen ystävänä sain kulutettua sen mekanismin loppuun ja levy ei tahtonut enää pysyä mekanismissa.

 

[Algron28]

Nuo kopiosuojatut cd:t.

Vai tuliko ne vastaa 00 luvulla? Mulla oli (tai on varmaan vieläkin) cd joka ei suostunut toiminaan keittiön minihifissä kopiosuojan takia. Kopion siitä pystyi kyllä ottamaan. Ei toiminut kopiokaan keittiön soittimessa.

Pitäisikö nuo minihifit laittaa myös "ankealle" ysärille? Äänenlaadullisesti tosin olivat kai keskimäärin parempia kuin tämänpäivän "hifit", niissä oli mm. sellainen kummallisuus kuin stereo.

Kyllähän ne pakettipöntöt sellainen oman aikakautensa tuote oli. Varsinkin ne lentävät mainoslauseet 300W tehosta, super bassosta yms. Näyttökin välkkyi osassa kuin joulukuusi musiikin tahdissa. Mutta hifiin liittyen mieleen on myös jäänyt älypaskat tietokonekajarit. Pikku kottaraispöntöt joissa säädöt aina rahisi ja äänenlaatu hiveli korvia puukolla. Harmi ettei tullut yhtään tuollaista säilytettyä muistona.

 

[Mikkos]

Kyllähän ne pakettipöntöt sellainen oman aikakautensa tuote oli. Varsinkin ne lentävät mainoslauseet 300W tehosta, super bassosta yms. Näyttökin välkkyi osassa kuin joulukuusi musiikin tahdissa. Mutta hifiin liittyen mieleen on myös jäänyt älypaskat tietokonekajarit. Pikku kottaraispöntöt joissa säädöt aina rahisi ja äänenlaatu hiveli korvia puukolla. Harmi ettei tullut yhtään tuollaista säilytettyä muistona.

Mulla oli semmonen Sonyn minihifi tupladekillä ja kolmen CDn vaihtajalla (karuselli). Upeaa oli että kasettisoittimien napit oli motorisoituja joten pystyi käyttämään kaukosäätimelläkin.
Vähemmän upeaa sen sijaan oli se, että joka kerta kun laitteen laittoi päälle niin karuselli ajoi kerran läpi kaikki levypaikat ja jumalaton kilinä ja kolina ja möykkä. Ei muuten mutta kun halusi käyttää kelloradiona kun siinä sai ajastuksella aamulla herättämään musiikilla tai radiolla, mutta ongelma oli vaan siinä että kun se aamulla käynnistyi niin se karusellin testipyöritys oli kun olis aurauato menny talvella ja siihen heräs ihan taatusti sitten sen kilinän ja kolinan jälkeen alkoi hiljaa musiikki soida mihin oli tarkoitus herätä..

Tää oli juurikin siinä varmaan 95-98 paikkeilla.

 

[ravallo]

käynnistyi niin se karusellin testipyöritys oli kun olis aurauato menny talvella ja siihen heräs ihan taatusti sitten sen kilinän ja kolinan jälkeen alkoi hiljaa musiikki soida mihin oli tarkoitus herätä..

Ha, mun "integroidussa" stereosetissä oli ihan sama ongelma, vaikkei ollut edes vaihtajaa; kun CD ladattiin niin kolina oli ihan helvetinmoinen. Ei puhettakaan että olisi saanut herätä Led Zeppelinin sulosäveliin...

Suomessa sentään ysärillä monesti vaihdettiin kaiuttimia noihin paketti/ministereoihin, monessa oltiin maahantuojan toimesta vaihdettu jotkut muovipöntöt joihinkin hinnat-alkaen -mallin "oikeisiin" kajareihin.

 

[Delay]

Pitäisikö nuo minihifit laittaa myös "ankealle" ysärille? Äänenlaadullisesti tosin olivat kai keskimäärin parempia kuin tämänpäivän "hifit", niissä oli mm. sellainen kummallisuus kuin stereo.

Edit: Ja niin, puhut toki minihifistä (ne muoviset hirvitykset), mutta minulle 90-luvun alusta tulee aina mieleen nuo ghettoblasterit tupladekillä. Olivat 80-puolivälistä tuonne 90-luvun alkuun/puoliväliin hyvinkin suosittuja, sijottuvat löyhästi "matkaradioiden" sekä sitten kannettavien korvalappusoittimien välimaastoon

Silloiset äänilevyt tupattiin miksaamaan noita ja radiosoittoa ajatellen. Eli tappiin asti kompressoiden ja equun sellainen nätti teinihymy. On kyllä yks asia, jota en tuolta ajalta kaipaa, vaikka nostalgiamielessä ehdottomasti tuolle ajanjaksolle kuuluvat.

Minihifiin paremmin liittyen, muistan että kaverilla oli joku markettisetti, jossa oli jonkinlainen alkeellinen puhesyntetisaattori. Hintaa oli niin birusti verrattuna muihin vastaaviin, mutta mitään muuta syytä hinnalle kuin ko. (täysin turha) puhesyntikka en ole keksinyt.

 

[kurkimies]

Kyllä nuo vanhat vehkeet tehtiin kestämään. Minulla on edelleen viikoittaisessa käytössä ensimmäinen CD-soittimeni Sony CDP-295, vuosimallia 1991-92. Ostin käytettynä talvella -92 tai -93 Mustasta Pörssistä (se muinoin ollut kodinkoneketju). Yhä käy ja kukkuu.

Noissa vanhoissa koneistossa oli ihan metallirattaat ja uudemmissa käytetään muovirattaita. Nuo muovirattaat eivät vaan tahdo kestää.

 

[kurkimies]

Muistaakseni olikohan juuri kopiosuojatut CD levyt oli sellaisia että niissä ei saanut käytää Compact Disk -logoa koska ei ollut standardin mukainen levy?

Muistat oikein eli Philips lopulta ilmoitti, ettei kopiointisuojatut levyt saa CD-merkintää käyttää.

Philips: cd-tunnus pois kopiosuojatuista levyistä

 

[Pakana]

Noissa vanhoissa koneistossa oli ihan metallirattaat ja uudemmissa käytetään muovirattaita. Nuo muovirattaat eivät vaan tahdo kestää.

Eihän siinä cd soittimen koneistossa mitään rattaita ole, ellei nyt sitä kelkkaa tarkoiteta.

 

[KeljuK]

Eihän siinä cd soittimen koneistossa mitään rattaita ole, ellei nyt sitä kelkkaa tarkoiteta.

Jotenkin se levy pyöri kuitenkin

 

[Antw]

Jotenkin se levy pyöri kuitenkin

Taitavat olla suoraan moottoriin akseloituja, ei rattaiden välityksellä. Ainakin suurimmilta osin.

 

[Iceman016]

Mulla oli semmonen Sonyn minihifi tupladekillä ja kolmen CDn vaihtajalla (karuselli). Upeaa oli että kasettisoittimien napit oli motorisoituja joten pystyi käyttämään kaukosäätimelläkin.
Vähemmän upeaa sen sijaan oli se, että joka kerta kun laitteen laittoi päälle niin karuselli ajoi kerran läpi kaikki levypaikat ja jumalaton kilinä ja kolina ja möykkä. Ei muuten mutta kun halusi käyttää kelloradiona kun siinä sai ajastuksella aamulla herättämään musiikilla tai radiolla, mutta ongelma oli vaan siinä että kun se aamulla käynnistyi niin se karusellin testipyöritys oli kun olis aurauato menny talvella ja siihen heräs ihan taatusti sitten sen kilinän ja kolinan jälkeen alkoi hiljaa musiikki soida mihin oli tarkoitus herätä..

Tää oli juurikin siinä varmaan 95-98 paikkeilla.

Tämmöinen Sony RX-90 oli itsellä, jossa kolmen CD:n karuselli. Kyllä jytäsi ysäri mukavasti.Muistaakseni 2x100W(RMS), vaikka oli periaatteessa 4-kanavainen vahvistin, kun tuohon sai myös 4-kaiutinta kiinni. 3000mk vehe oli tuolloin 90-luvun puolivälissä. Tarjolla oli myös ko. sarjaan minidisc-soitin, mutta sitä ei itselläni ollut.

 

[kaarlos]

Tämmöinen Sony RX-90 oli itsellä, jossa kolmen CD:n karuselli. Kyllä jytäsi ysäri mukavasti.Muistaakseni 2x100W(RMS), vaikka oli periaatteessa 4-kanavainen vahvistin, kun tuohon sai myös 4-kaiutinta kiinni. 3000mk vehe oli tuolloin 90-luvun puolivälissä. Tarjolla oli myös ko. sarjaan minidisc-soitin, mutta sitä ei itselläni ollut.

Oli muuten just tää setti itsellä. Nää tuon aikakauden stereosetit oli kyllä aikamoisia design-luomuksia.

 

[KeljuK]

CD-Soittimiin, mun Sony 790 kesti noin v. 2010. Ois ehkä ollut järkeä korjuuttaakin se, mutta ei silloin ihan loppuun asti tullut ajateltua varsinkaan kun ei tiennyt missä vika. Mutta numeronäppäimet biisien suoravalintaan sun muut herkut. Sen jälkeen 20€ hintaan poimittu XE570 on toimittanut levynpyörittäjän virkaa, ja erittäin hyvin on toiminut.

Jos ois retrofiilistelyn tarvetta, niin putki-Luxman ois kyllä hieno hyllyssä. Se oli aikoinaan listalla mutta Sony vei voiton. Ei mitään muistikuvaa mitä Luxmania tuli silloin katteltua, mutta luotin Sonyyn silti. Voi olla vikatikki ollut, mutta se ikiwanha Sony tosiaan soitti kaiken mitä piti melkein 30 vuotta.

 

[GuntherPrien]

DVD-soitinta ei ole ikinä ollut vaan PC:llä on menty aina... Taisi olla kuitenkin 2001 paikkeilla kun hommasin DVD-aseman PC:lle. Mitään erityistä korttia ei tuolloin enää tarvittu. Raaka CPU-teho riitti purkuun, joskin paljon ylimääräistä ei tainnut jäädä.

Itselläni oli hollywood+-purkukortti. Aluksi se toimi ongelmitta, mutta jossakin vaiheessa tuli eteen liikaa tilanteita joissa piti kokeilla mitkä ajureista toimi juuri katsottavan elokuvan kanssa. Jonkin aikaa tuota jaksoi ennen kuin hommasin oikean dvd-soitimen, jonka kanssa oli vain yhden elokuvan kanssa ongelmia, tai kyse oli tietyssä painoksessa oleva "ominaisuus" jonka takia kyseinen elokuva ei toiminut lainkaan. Kun kävi liikkeessä vaihtamassa uuteen toimi elokuva ongelmitta.

DVD:n suurin parannus taisi kuitenkin olla äänipuolella, vaikka kuva puolellakin otettiin harppaus eteenpäin. Surround äänistä siirryttiin oikeisiin 5.1-ääniin.

 

[Erkki_erikeepperi]

DVD:n suurin parannus taisi kuitenkin olla äänipuolella, vaikka kuva puolellakin otettiin harppaus eteenpäin. Surround äänistä siirryttiin oikeisiin 5.1-ääniin.

No jaa, ääni oli tavallaan VHS:n suuri vahvuus (suhteessa kuvanlaatuun), sikäli kun oli Nicam-stereo käytössä. Äänenlaatu oli lähes CD-tasoa, mutta toki vain stereo tai sitten Dolby Surround.

DVD ei tuonut keskivertokuluttajan näkökulmasta juuri mitään parannusta äänessä. Kuvassa ero oli tietysti erittäin selvä.

 

[Mikkos]

Tämmöinen Sony RX-90 oli itsellä, jossa kolmen CD:n karuselli. Kyllä jytäsi ysäri mukavasti.Muistaakseni 2x100W(RMS), vaikka oli periaatteessa 4-kanavainen vahvistin, kun tuohon sai myös 4-kaiutinta kiinni. 3000mk vehe oli tuolloin 90-luvun puolivälissä. Tarjolla oli myös ko. sarjaan minidisc-soitin, mutta sitä ei itselläni ollut.

No juurikin tämä tai ainakin joku sisarmalli, muistan ton fillarin tossa keskellä mitä sai veivata. Ja jessus toi karuselli piti mekkalaa. Mulla ei tosin ollu noita lisäkajareita.

 

[Delay]

Oliko kellään muuten sitä alkuperäistä LaserDisciä? Mielenkiintoinen kapine, oli alkujaan analoginen, vaikka 12" optinen tallennusmedia olikin.

Olivat niin turkasen kalliita, ettei omassa perheessä ollut sellaisiin varaa ja vanhemmat olivat luddiitteja muutenkin. Muutaman kerran tuli alkuperäiste Terminator-leffaa paikallisella Hifi-Klubilla sellaisesta töllötettyä.

 

[kurkimies]

Oliko kellään muuten sitä alkuperäistä LaserDisciä? Mielenkiintoinen kapine, oli alkujaan analoginen, vaikka 12" optinen tallennusmedia olikin.

Olivat niin turkasen kalliita, ettei omassa perheessä ollut sellaisiin varaa ja vanhemmat olivat luddiitteja muutenkin. Muutaman kerran tuli alkuperäiste Terminator-leffaa paikallisella Hifi-Klubilla sellaisesta töllötettyä.

Taisi joku tehdä ekasta Jurassic Parki -93 LD-versiosta arvostelun ja kehunut DTS-ääniraitaa. Taisi itse DTS miksata tuon version ja kuulemma perustuksia kunnolla liikuttava versio. Myöhemmät versiot eivät äänelliseti niin hyviä vaikka joku BR-versiossa koitettu pääatä samaan tasoon

 

[Lucas]

Itselläni oli hollywood+-purkukortti. Aluksi se toimi ongelmitta, mutta jossakin vaiheessa tuli eteen liikaa tilanteita joissa piti kokeilla mitkä ajureista toimi juuri katsottavan elokuvan kanssa. Jonkin aikaa tuota jaksoi ennen kuin hommasin oikean dvd-soitimen, jonka kanssa oli vain yhden elokuvan kanssa ongelmia, tai kyse oli tietyssä painoksessa oleva "ominaisuus" jonka takia kyseinen elokuva ei toiminut lainkaan. Kun kävi liikkeessä vaihtamassa uuteen toimi elokuva ongelmitta.

DVD:n suurin parannus taisi kuitenkin olla äänipuolella, vaikka kuva puolellakin otettiin harppaus eteenpäin. Surround äänistä siirryttiin oikeisiin 5.1-ääniin.

Arvioitu VHS nauhureiden "pikseliresoluutio" voisi olla:

NTSC (Amerikka, Japani): noin 333 × 480 pikseliä
PAL/SECAM (Eurooppa, Suomi): noin 333 × 576 pikseliä
DVD:n resoluutio PAL-formaatissa on 720 × 576, joten VHS:n tarkkuus oli huomattavasti heikompi.

VHS nauhoilla oli myös kaikenlaista muuta ongelmaa ja häiriötä kuvassa.

Putkitelkkarissa PAL erottelu oli tyypillisesti 576 juovaa ja vaakana reilu "400 pistettä". Joko Sony Trinitron huippumallissa jopa 600 pistettä.

Jos jotain VHS videon kuvaa katsoo jostakin 65 tuuman 4k telkkarista, niin onhan se karua katsottavaa.

Hifi-VHS nauhureilla äänenlaatu oli sen sijaan erittäin hyvä. Ei kovin kauas jää CD-levyjen äänenlaadusta. Väittäisin, että se äänenlaatu menisi herran vuonna 2025 ihan täydestä stereoääniraidasta nykyaikaisella laadukkaalla kotiteatterilaitteistollakin, verrattuna televisiolähetyksen mukana tuleviin nykyaikaisiin pakattuihin ääniin ja DTS 2.0, Dolby Digital 2.0 ja vaikka 2-kanavaan downmixittuna Atmos ääniraitaan verrattuna.

 

[3dfx]

Mutta hifiin liittyen mieleen on myös jäänyt älypaskat tietokonekajarit. Pikku kottaraispöntöt joissa säädöt aina rahisi ja äänenlaatu hiveli korvia puukolla. Harmi ettei tullut yhtään tuollaista säilytettyä muistona.

noissakin on huikeita eroja. Mulla on targa merkkiset mitkä on ihan ok kajarit, mutta jotkut fujitsu tms. on ihan hirveet. Ne sanoo prääät kun pistää päälle, krrkrrkrr kun vääntää nupista ja hummmmm kun on päällä, muu ääni on kun poliisimegafonista tulisi ulos. Edelleen käytössä silloin harvoin kun ääniä tarttee ihan siitä syystä että niiden virta johto on sellanen haarotuskappale tietsikan virtajohdon väliin jolloin säästyy yksi pistorasiapaikka.

 

[Erkki_erikeepperi]

Oliko kellään muuten sitä alkuperäistä LaserDisciä? Mielenkiintoinen kapine, oli alkujaan analoginen, vaikka 12" optinen tallennusmedia olikin.

Olivat niin turkasen kalliita, ettei omassa perheessä ollut sellaisiin varaa ja vanhemmat olivat luddiitteja muutenkin. Muutaman kerran tuli alkuperäiste Terminator-leffaa paikallisella Hifi-Klubilla sellaisesta töllötettyä.

Alkujaan analoginen? Eiköhän se analoginen ollut loppuun saakka...

Arvioitu VHS nauhureiden "pikseliresoluutio" voisi olla:

NTSC (Amerikka, Japani): noin 333 × 480 pikseliä
PAL/SECAM (Eurooppa, Suomi): noin 333 × 576 pikseliä
DVD:n resoluutio PAL-formaatissa on 720 × 576, joten VHS:n tarkkuus oli huomattavasti heikompi.

VHS nauhoilla oli myös kaikenlaista muuta ongelmaa ja häiriötä kuvassa.

Putkitelkkarissa PAL erottelu oli tyypillisesti 576 juovaa ja vaakana reilu "400 pistettä". Joko Sony Trinitron huippumallissa jopa 600 pistettä.

Jos jotain VHS videon kuvaa katsoo jostakin 65 tuuman 4k telkkarista, niin onhan se karua katsottavaa.

Hifi-VHS nauhureilla äänenlaatu oli sen sijaan erittäin hyvä. Ei kovin kauas jää CD-levyjen äänenlaadusta. Väittäisin, että se äänenlaatu menisi herran vuonna 2025 ihan täydestä stereoääniraidasta nykyaikaisella laadukkaalla kotiteatterilaitteistollakin, verrattuna televisiolähetyksen mukana tuleviin nykyaikaisiin pakattuihin ääniin ja DTS 2.0, Dolby Digital 2.0 ja vaikka 2-kanavaan downmixittuna Atmos ääniraitaan verrattuna.

VHS:n pystyresoluutio oli kyllä huomattavasti heikompi kuin TV-järjestelmien sallimat maksimit..

~200+ juovaa voi olla lähellä totuutta. Toki nauhan ja nauhurin laatu vaikuttaa hieman myös.

Video-CD:n resoluutio oli 352x288 (PAL), ja yleisesti kyllä ajateltiin että se oli kuvanlaadussa parempi kuin VHS, mutta toki asiaan vaikutti muutkin seikat kuin pelkkä resoluutio. Kuten värintoisto ja kuvan vakaus...

 

[Delay]

Alkujaan analoginen? Eiköhän se analoginen ollut loppuun saakka...

Video oli tosiaan analoginen. Ääniraita saattoi olla aidosti digitaalinen (esim. DTS). Lisäksi sille oli olemassa Sonyn lanseeraama "skeema", joka olisi mahdollistanut levyjen käytön digitaalisena tallennusmediana. Mutta tosi niche-tuote tämä oli, eikä formaatin jatkokehityksessä ollut enää mitään järkeä DVD:n sun muiden tullessa markkinoille.

 

[t-man83]

DVD-soitinta ei ole ikinä ollut vaan PC:llä on menty aina... Taisi olla kuitenkin 2001 paikkeilla kun hommasin DVD-aseman PC:lle. Mitään erityistä korttia ei tuolloin enää tarvittu. Raaka CPU-teho riitti purkuun, joskin paljon ylimääräistä ei tainnut jäädä.

Kuka muistaa Video-CD -levyt? Ne oli Aasiassa suosittuja, meillä ei niinkään. Mulla taisi olla tyyliin joku pornoleffa tuossa formaatissa, siinä kaikki

edit. väärä lainaus

 

[t-man83]

Oliko kellään muuten sitä alkuperäistä LaserDisciä? Mielenkiintoinen kapine, oli alkujaan analoginen, vaikka 12" optinen tallennusmedia olikin.

Olivat niin turkasen kalliita, ettei omassa perheessä ollut sellaisiin varaa ja vanhemmat olivat luddiitteja muutenkin. Muutaman kerran tuli alkuperäiste Terminator-leffaa paikallisella Hifi-Klubilla sellaisesta töllötettyä.

Muistan karaokessa käytetyt vinyylin kokoiset cd-levyt, joihin tietty tarvittiin vähän erikoisempi soitin niitä toistamaan. Taisivat olla Pioneerin LaserKaraoke nimeltään. En tiiä oisko samalla voinut katsoa leffoja? Varmaan ois voinu!

 

[taski]

Ei ole montaa vuotta (Alle 10) kun visuveden paikallispubissa hoilasin umpijurrissa tällaisen laserdisc karaoken säestäessä.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ei ole montaa vuotta (Alle 10) kun visuveden paikallispubissa hoilasin umpijurrissa tällaisen laserdisc karaoken säestäessä.

Luulisi että noi levyt ja soittimet kuluu aika rankasti vuosien saatossa? Joten aika ihmeellistä sinänsä, jos on ihan lähihistoriaan asti käytössä pysyneet.

 

[Mikkos]

Luulisi että noi levyt ja soittimet kuluu aika rankasti vuosien saatossa? Joten aika ihmeellistä sinänsä, jos on ihan lähihistoriaan asti käytössä pysyneet.

Kuluuko laserilla luettavat levyt (dvd/cd/laserdisc jne.)? Poislukien halvat itsepoltetut.

 

[jaakko-seppo]

Luulisi että noi levyt ja soittimet kuluu aika rankasti vuosien saatossa? Joten aika ihmeellistä sinänsä, jos on ihan lähihistoriaan asti käytössä pysyneet.

Minäkin muistan useammin kuin kerran laulaneeni popedaa laserdisciltä vielä viime vuosikymmenllä, siis ennenkuin karaoket vaihtui pyörimään singassa tms pilvipalvelussa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Kuluuko laserilla luettavat levyt (dvd/cd/laserdisc jne.)? Poislukien halvat itsepoltetut.

Luulisi kyllä keräävän roskaa ja naarmua vuosien saatossa, koska karaokekäytössä noita varmaan käytetään ja vaihdetaan paljon. Ja laulut menee aika pahasti pieleen jos video alkaa tökkiä edes pientä vähää.

Ja itse soittimen lukupää ja muu tekniikka on sitten vielä asia erikseen, puhutaan kumminkin hyvin vanhoista laitteista.

 

[Copper]

Kuluuko laserilla luettavat levyt (dvd/cd/laserdisc jne.)? Poislukien halvat itsepoltetut.

Käytössä tulee väistämättä naarmuja. Nuo levytkään ei olleet mitä kevyitä.
Laitteet tosin kuolee aikaisemmin. Rasvat kuivuu mekaniikassa, laseri väsyy ja virtalähteen konkat kuivaa jne.

 

[Mikkos]

Luulisi kyllä keräävän roskaa ja naarmua vuosien saatossa, koska karaokekäytössä noita varmaan käytetään ja vaihdetaan paljon. Ja laulut menee aika pahasti pieleen jos video alkaa tökkiä edes pientä vähää.

Ja itse soittimen lukupää ja muu tekniikka on sitten vielä asia erikseen, puhutaan kumminkin hyvin vanhoista laitteista.

Käytössä tulee väistämättä naarmuja. Nuo levytkään ei olleet mitä kevyitä.
Laitteet tosin kuolee aikaisemmin. Rasvat kuivuu mekaniikassa, laseri väsyy ja virtalähteen konkat kuivaa jne.

No joo ymmärrän kyllä naarmut ja roskat mutta että itse lukeminen kuluttaisi levyä? Kuten levysoittimissa tai kasettisoittimissa?

 

[Delay]

Nk. CD Rot on ihan olemassa oleva ilmiö Disc rot - Wikipedia

Omassa noin tuhannen levyn kokoelmassani on pari levyä, jotka ovat pahasti kärsineet tuosta.

Edit. Ai niin, ja yksi "kultainen" cd-levy on ajan saatossa muuttunut läpinäkyväksi, mutta soi silti jostakin syystä ihan ok. Tiedä sitten, mikä mekanismi tuon taustalla on.

 

[Pakana]

Muistan karaokessa käytetyt vinyylin kokoiset cd-levyt, joihin tietty tarvittiin vähän erikoisempi soitin niitä toistamaan. Taisivat olla Pioneerin LaserKaraoke nimeltään. En tiiä oisko samalla voinut katsoa leffoja? Varmaan ois voinu!

Nuo karaokelevyt ovat ihan normaaleja laserdisc levyjä, ammattimaisessa karaokekäytössä ehkä itse soittimessa jotain hommaa helpottavia jippoja, mutta yleisestihän noissa kaikissa soittimissa oli karaoketuki.. lähinnä siis mic-inputti.

Nuo olivat suosittuja karaokekäytössä, koska tuo laserdisc mahdollisti välittömän loikkauksen mihin tahansa kohtaa levyä.. ts siihen musiikkikappaleen alkuun, sekä muistaakseni 4 erillistä stereoääniraitaa. vastaavat karaoke-dvd laitteet olivat julmetusti hitaampia.

Silloin joskus 70-luvulla nuo ovat kyllä näyttäneet todella futuristisilta systeemeiltä.

 

[oongee]

Tämän ketjun otsikko on "ankea 90-luku". Olin itse nuori tuolloin ja elämäni oli kaikkea muuta kuin ankeaa, joten olen eri mieltä otsikon kanssa.

Maailma oli silloin monessa suhteessa rennompi ja vapaamielisempi kuin nykyään.

Miettikääpä mikä paskamyrsky syntyisi, jos näkkileipää mainostettaisiin tänä päivänä alla olevalla mainoksella. Vuonna 1996 tämä oli ihan ok, eikä tällaisista silloin käsittääkseni kukaan pahoittanut mieltään, vaan ne nähtiin lähinnä huvittavina.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[SheikYerbouti]

Miettikääpä mikä paskamyrsky syntyisi, jos näkkileipää mainostettaisiin tänä päivänä alla olevalla mainoksella. Vuonna 1996 tämä oli ihan ok, eikä tällaisista silloin käsittääkseni kukaan pahoittanut mieltään, vaan ne nähtiin lähinnä huvittavina.

Tästä pari vuotta aiemmin oli toisaalta koko Panu-tyttö kohu, jossa koko mainos lopulta kiellettiin markkinatuomioistuimen päätöksellä. Että rajansa kaikella tuolloinkin.

 

[Erkki_erikeepperi]

Tästä pari vuotta aiemmin oli toisaalta koko Panu-tyttö kohu, jossa koko mainos lopulta kiellettiin markkinatuomioistuimen päätöksellä. Että rajansa kaikella tuolloinkin.

2000-luvun alussa noin vuonna 2002 mainostettiin SubTV:llä jotain Ministry of Sound CD-kokoelmalevyä tanssivilla alastomilla ihmisillä, ja näiden (sheivatuista) sukupuolielimistä oli ihan lähikuvaa.

Siihen aikaan se "moraalin raja" meni ilmeisesti siinä, että MTV:llä tämä olisi ollut no-no, mutta SubTV:llä oli rennompaa...

Ja tuossa oli miehiä ja naisia yhtä lailla, joten mitenkään erityisesti ei juuri naisia seksualisoitu...

PS. Ja olivat muuten kauniita ja timmejä ihmisiä. Ei todellakaan mitään pläskejä.