Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Hyvää joulua!
Osallistu io-techin piparikakkutalokilpailuun 2024 Linkki osallistumisketjuun >>>
SER-huutokaupat hyväntekeväisyyteen käynnissä! Linkki huutokauppaan >>>
Toki tuohon aikaan tehtiin paljon kaikenlaisia halpispelejä tai muuten pikkupelejä joissa tuo CD-audio olisi ollut "turhaa" rahanmenoa. Niihin ei mitään audioraitaa tehty vaan pahimmillaan edelleen äänet olivat jotain pc-piipperiä tai AdLib-tasoa ja suuri osa julkaistiin tyyliin yhdellä korpulla, joten CD:n käytössä ei muutenkaan olisi ollut mitään järkeä.Lista on aika vaikuttava, mutta toki paljon pidempi on sitten vielä se lista, jossa ei ole käytetty CD-audiota.
Microsoft toimitti omia tuotteitaan korpuilla vielä aika pitkään, esim. Windows 98 oli vielä saatavilla 39 levykkeellä... Office 97:n sai 46 levykkeellä.
Tästä huolimatta hyvin niche juttu oli korppujen käyttö ohjelmistojen levityksessä jo paljon ennen tuota. CD-ROM -aseman kyllä oletti löytyvän keskiverto-PC:stä jo ainakin 1995 mennessä suurin piirtein. Mielestäni 1994 oli läpimurtovuosi. Itse hommasin sellaisen 1993.
Sama varmaan pätee kuusneloseenkin ja mielestäni aika hienoja demoja on tullut viime vuosina. Pelejäkin.
Jep, 1-2 partyä tuli käytyä vuodessa ja kuvaputkinäyttö + pöytäkone lätkäkassissa oli "mukavaa" roudattavaa kaikkine oheis-romuineen...Demoista puheenollen - tuli silloin 90-luvun alkupuolella pari demopartyä kierrettyä vuodessa. Ei ollut ihan pikkujuttu roudata kuvaputkinäyttöä jääkiekkokassissa ympäri Suomen. Ei tällä iällä enää siihen taipuisi
CD-ROM -pelien alkuaikoina oli pelien tekijöillä ikäänkuin pakottava tarve hyödyntää uusi massiivinen media jotenkin, koska oli tavallaan kuluttajien huijaamista, jos CD:llä ei ollut jotain erityistä sisältöä joka hyödyntää massiivista kapasiteettia.Toki tuohon aikaan tehtiin paljon kaikenlaisia halpispelejä tai muuten pikkupelejä joissa tuo CD-audio olisi ollut "turhaa" rahanmenoa. Niihin ei mitään audioraitaa tehty vaan pahimmillaan edelleen äänet olivat jotain pc-piipperiä tai AdLib-tasoa ja suuri osa julkaistiin tyyliin yhdellä korpulla, joten CD:n käytössä ei muutenkaan olisi ollut mitään järkeä.
Tuosta tulikin mieleen, olikohan se Wing Commander 3 (tai joku muu Wing Commander) jossa ensimmäinen CD taisi olla käytännössä kaikenlaista alkuvideota ja vasta toisella CD:llä alkoi itse peli. Joissakin tuotoksissa tuo (huonolaatuinen) video tuli melkeinpä pääasiaksi ja peli oli siellä jossain videoiden joukossa. Toki nykyäänkin monessa pelissä on käsittämätön määrä videota ja turhaa tauhkaa.
Tosin, aika äkkiä hommaan tuli järkeä ja korppuversiossa oli esim pelin henkilöillä vain tekstitys mutta CD-versiossa oli hahmoilla ihan puhekin. Tuo oli kyllä hurja juttu silloin aikanaan, mitä ihmettä, pelihahmothan puhuvat ihan ihmisäänellä... Tuokin takuulla osaltaan lisäsi CD-asemien osuutta kun pelaajat halusivat että pelihahmot puhuvat ihan oikeasti, ja toihan tuo kummasti lisää fiilistä peleihin.CD-ROM -pelien alkuaikoina oli pelien tekijöillä ikäänkuin pakottava tarve hyödyntää uusi massiivinen media jotenkin, koska oli tavallaan kuluttajien huijaamista, jos CD:llä ei ollut jotain erityistä sisältöä joka hyödyntää massiivista kapasiteettia.
7th Guest (1993) on esimerkki kapasiteetin mielekkäästä käytöstä, eikä tuota peliä olisi voitu millään korpuilla julkaistakaan koska peli oli käytännössä interaktiivinen video. (Se on makuasia, tykkääkö pelistä vai ei, mutta peliä ei voisi olla olemassa ilman CD-ROM:ia.)
Konsepti on vanha ja arcade-peliautomaateissa tätä hyödynnettiin jo varhain 1980-luvulla. Mediana ei tosin ollut CD-ROM vaan laserdisc. Peleistä mainittakoon esimerkiksi Dragon's Lair (1983) ja M.A.C.H. 3 (1983). Villin lännen Mad Dog McCree (1990) oli muistaakseni aika hauska.Tuota CD:n käyttöä musiikkiin tai videoon taidettiin hyödyntää vielä PC:tä enemmän konsolipeleissä, muistan jotain konsolipelejä joissa tyyliin koko pelin tausta striimattiin CD:ltä (ja itse peli oli esim joku simppeli shooter mutta näytti komealta kun oli videotausta).
1990-luvun alku oli tosin sitä aikaa kun ihan ykkösluokan pelejäkin julkaistiin karsittuina shareware-versioina, Doomista lähtien. Näitä sitten leviteltiin vapaasti tietokonelehtien oheislevyillä, purkeissa ja niin edelleen.muistan elävästi ne "shareware classics" sun muut kokoelma-CD:t jossa oli kauhea kasa shareware-pelejä ja ehkä pari-kolme niistä levyllä olleista paristasadasta olivat sellaisia joita kokeili toisenkin kerran.
Juu, ja itsekin tuli useampikin peli ostettua kokoversiona kun ensin jäi shareware-versioon koukkuun. Joukossa oli todella hyviäkin pelejä, mutta paljon oli kyllä ihan paskaakin. Toki pari kertaa tuli kokonaisen pelin kanssa petyttyäkin kun ei siinä ollutkaan oikein mitään uutta shareware-versioon verrattuna.1990-luvun alku oli tosin sitä aikaa kun ihan ykkösluokan pelejäkin julkaistiin karsittuina shareware-versioina, Doomista lähtien. Näitä sitten leviteltiin vapaasti tietokonelehtien oheislevyillä, purkeissa ja niin edelleen.
Tätä kautta on ollut Quakeakin disketillä.1990-luvun alku oli tosin sitä aikaa kun ihan ykkösluokan pelejäkin julkaistiin karsittuina shareware-versioina, Doomista lähtien. Näitä sitten leviteltiin vapaasti tietokonelehtien oheislevyillä, purkeissa ja niin edelleen.
Tämähän riippuu täysin siitä minkä ikäinen olet.Muistoissani 90-luvun musiikki oli kauheaa jumputusta, eurodancea ja discoa. Sellaista kuuntelukelvotonta moskaa, joka tappaa nopeasti aivosoluja. Suomalaiset festarit olivat pullollaan näitä jumputuksia, sama juttu televisiokanavien mainoksissa, hyh! Muuta valtavirtamusiikkia edusti niin sanottu Suomi Rock, johon minulla yhdistyi lähinnä sukulaisten ja perhetuttujen ryyppääminen, draamat ja puukkohippa, josta syystä ne tunnetuimmat artistit herättivät pelkästään negatiivisia tunteita. Ulkomainen rock ja metal musiikki oli niitä harvoja genrejä, jotka iskivät kunnolla. Erityisesti MTV (Music Televisionin) tarjonta oli aivan loistavaa, silloin harvoin kun pääsi kaapelikanavien ääreen mm. GNR, KoRn, The Cure, Van Halen upposivat kovaa. MTV:ltä pyöri myös Beavis and Butthead, jonka kohtalaisen tärähtänyt huumori vetosi erityisen hyvin myös.
Ala-asteelle 90-luvun puolessavälissä, do the mathTämähän riippuu täysin siitä minkä ikäinen olet.
90-luvun eurohumppa voittaa nykyajan jou-jou räpin 100-0, plus sitten valtavirran musiikki oli tuolloin monipuolisempaa kuin nykyään eli sen eurodancen lisäksi oli kyllä rokkikin suosiossaan. Ja poppi. Ja miksei se jou-jou räppikin.Muistoissani 90-luvun musiikki oli kauheaa jumputusta, eurodancea ja discoa. Sellaista kuuntelukelvotonta moskaa, joka tappaa nopeasti aivosoluja. Suomalaiset festarit olivat pullollaan näitä jumputuksia, sama juttu televisiokanavien mainoksissa, hyh! Muuta valtavirtamusiikkia edusti niin sanottu Suomi Rock, johon minulla yhdistyi lähinnä sukulaisten ja perhetuttujen ryyppääminen, draamat ja puukkohippa, josta syystä ne tunnetuimmat artistit herättivät pelkästään negatiivisia tunteita. Ulkomainen rock ja metal musiikki oli niitä harvoja genrejä, jotka iskivät kunnolla. Erityisesti MTV (Music Televisionin) tarjonta oli aivan loistavaa, silloin harvoin kun pääsi kaapelikanavien ääreen mm. GNR, KoRn, The Cure, Van Halen upposivat kovaa. MTV:ltä pyöri myös Beavis and Butthead, jonka kohtalaisen tärähtänyt huumori vetosi erityisen hyvin myös.
Silloin internet oli rajoitetusti saatavilla, suoratoistopalveluita ei käytännössä ollut, kirjastojen levyvalikoima oli säälittävä, ja musiikin formaatti oli joko C-kasetti tai CD-levy. Käytännössä eniten musiikkia tuli luukutettua kaapelitelevision tai C-kasettien kautta.Mutta samahan se oli 90-luvullakin, eli josset tykännyt sen ajan musiikista niin kukaan ei kieltänyt kuuntelemasta vanhempaa musiikkia... Tai jotain vaihtoehtomusiikkia.
Radiosta nauhoitettiin c-kasetille sunnuntaisin Radio Mafian top 40 mutta se alko lauantaisin jo klo 10 ja harvoin oli hereillä ennen klo 11Silloin internet oli rajoitetusti saatavilla, suoratoistopalveluita ei käytännössä ollut, kirjastojen levyvalikoima oli säälittävä, ja musiikin formaatti oli joko C-kasetti tai CD-levy. Käytännössä eniten musiikkia tuli luukutettua kaapelitelevision tai C-kasettien kautta.
Silloin internet oli rajoitetusti saatavilla, suoratoistopalveluita ei käytännössä ollut, kirjastojen levyvalikoima oli säälittävä, ja musiikin formaatti oli joko C-kasetti tai CD-levy. Käytännössä eniten musiikkia tuli luukutettua kaapelitelevision tai C-kasettien kautta.
Se on ihan totta että saatavuus oli hankalampaa kuin nykyään, mutta en mä muista että olisi ollut suurta ongelmaa kuunnella just sellaista musiikkia kuin haluan...Silloin internet oli rajoitetusti saatavilla, suoratoistopalveluita ei käytännössä ollut, kirjastojen levyvalikoima oli säälittävä, ja musiikin formaatti oli joko C-kasetti tai CD-levy. Käytännössä eniten musiikkia tuli luukutettua kaapelitelevision tai C-kasettien kautta.
-90 luvun puolivälin jälkeen alkoi saada mp3:sia ladattua purkeista ja ircistä. Ja sai itsekin tehtyä l3enc:in dos versiolla, meni vain useampi tunti yksi cd kääntää. Itselläni oli stereot kasetti dekillä kytkettynä pc:hen niin sain netistä ladatut mp3:set nauhoitettua kasetille niin pystyi korvalappustereilla kuuntelemaan. 2000 luvulle tultaessa sitten Napser, limewire ja muut sitten lopulta räjäytti pankin.Silloin internet oli rajoitetusti saatavilla, suoratoistopalveluita ei käytännössä ollut, kirjastojen levyvalikoima oli säälittävä, ja musiikin formaatti oli joko C-kasetti tai CD-levy. Käytännössä eniten musiikkia tuli luukutettua kaapelitelevision tai C-kasettien kautta.
Vuonna 2005 mulla oli opiskelijana 256 eli hitain nettiyhteys. Sillä DVDn lataaminen kesti monta vuorokautta kunnes huomasit että jotain oli mennyt vituiksi..-90 luvun puolivälin jälkeen alkoi saada mp3:sia ladattua purkeista ja ircistä. Ja sai itsekin tehtyä l3enc:in dos versiolla, meni vain useampi tunti yksi cd kääntää. Itselläni oli stereot kasetti dekillä kytkettynä pc:hen niin sain netistä ladatut mp3:set nauhoitettua kasetille niin pystyi korvalappustereilla kuuntelemaan. 2000 luvulle tultaessa sitten Napser, limewire ja muut sitten lopulta räjäytti pankin.
Muutin 2008 joulukuussa omilleen, niin 10/1Mbit/s ADSL2-yhteys käyttöön. Ja jossain kohti 24/1Mbit/s käyttöön.Vuonna 2005 mulla oli opiskelijana 256 eli hitain nettiyhteys. Sillä DVDn lataaminen kesti monta vuorokautta kunnes huomasit että jotain oli mennyt vituiksi..
Täysin totta, 2000-luvun puolenvälin jälkeen kanavan sisältö on ollut jotain aivan muuta..Tuohon aikaan näkyi KTV-verkossa Music TV, joka ei ole ihan sama kanava nykypäivänä.
Vuonna 2005 mulla oli opiskelijana 256 eli hitain nettiyhteys. Sillä DVDn lataaminen kesti monta vuorokautta kunnes huomasit että jotain oli mennyt vituiksi..
Minulta pääsi aivan unohtumaan radiotarjonta. Asunnosta löytyi kohtalaisen kämäinen mankka, joka pystyi tallentamaan radion tarjontaa C-kasetilla. Kasetteja kiersi sitten muutamia, joiden päälle nauhoitettiin uutta sisältöä siihen tahtiin, että nauhat alkoivat venyä, ja musiikista tuli melko koomisesti laahaavaa. Vaihtoehtoisesti tarjolla oli myös "aku-ankka soundia", jos vähän kiristi nauhaa.Radiosta nauhoitettiin c-kasetille sunnuntaisin Radio Mafian top 40 mutta se alko lauantaisin jo klo 10 ja harvoin oli hereillä ennen klo 11
Mulla oli ensimmäinen kaapeli-internet muistaakseni 2004 ja se oli 50e/kk ja 512kps. 2005 lähin opisekelemaan ja tiputin minimiin eli 256kps. En muista mitä makso.tuo on jo joku laajakaista? itse aloitin 3600 baudisella modeemilla siirtyen pikkuhiljaa ylöspäin 14400, 19200,33600 ja huippuna 56kbit/s. naapurilla oli huippunopea yhteys kun sillä oli kaksi kanavainen isdn 128kbit/s nopeudella. Tosin silloin ei vielä mitään dvd levyjä ollut aluksi edes olemassa. Dataa kavereiden välillä siirreltiin ottamalla koko kovalevy mukaan kun ei muutakaan järkevää tapaa ollut...
CD-R -levyt ja -asemat oli kyllä "olemassa" 90-luvun lopulta lähtien. Tai jo paljon aiemminkin, mutta yleisemmin tuossa vaiheessa.tuo on jo joku laajakaista? itse aloitin 3600 baudisella modeemilla siirtyen pikkuhiljaa ylöspäin 14400, 19200,33600 ja huippuna 56kbit/s. naapurilla oli huippunopea yhteys kun sillä oli kaksi kanavainen isdn 128kbit/s nopeudella. Tosin silloin ei vielä mitään dvd levyjä ollut aluksi edes olemassa. Dataa kavereiden välillä siirreltiin ottamalla koko kovalevy mukaan kun ei muutakaan järkevää tapaa ollut...
Ööh? Radiomafiahan oli aivan täyttä timanttia mitä tuli ohjelmatarjontaan eikä todellakaan "pääosin sitä jumputusta". Alivaltiosihteeri, ANSSI!, Koe-eläinpuisto ja Metalliliitto näin ihan muutamia ohjelmia mainitakseni.Radio Mafia tuli skipattua, koska sieltä tuli pääosin sitä "jumputusta" ja muut skidit suosivat muita taajuuksia.
Varmasti, siksi minua kismittää, kun satuin missaamaan hienoja ohjelmaa.Ööh? Radiomafiahan oli aivan täyttä timanttia mitä tuli ohjelmatarjontaan eikä todellakaan "pääosin sitä jumputusta". Alivaltiosihteeri, ANSSI!, Koe-eläinpuisto ja Metalliliitto näin ihan muutamia ohjelmia mainitakseni.
CD-R -levyt ja -asemat oli kyllä "olemassa" 90-luvun lopulta lähtien. Tai jo paljon aiemminkin, mutta yleisemmin tuossa vaiheessa.
Ensimmäiset pilvidatapalvelutkin ilmestyivät, muistelen että oli esimerkiksi sellainen kuin Freedrive.com, jonne sai laitettua 50 megaa ilmaiseksi... Tuota käytin jonkin verran datan siirrossa kodin ja koulun välillä. Oli sekä kotona että koulussa nopea netti, mutta tosiaan siirrettävään massamuistiin liittyen elettiin vähän hankalia aikoja vielä. Flash-muisti oli kallista. Korpulle ei paljon mahtunut.
Oli cd r asemat olemassa, mutta aluksi niiden hinta vain oli. vähän yli oman budjetin. 1995 jenkeissä hinta 1000$. Ensimisestä cd asemastakin maksoin 800mk. tuli halvemmaksi ostaa kovelevyjä. Aihioiden hintakin oli mitä oli kasettimaksun takia ennenkuin oppi nierle.de:stä tilaamaan. Data mitä siirrettiin oli piraatti pelejä/leffoja/musaa/pornoa niin tuo 50mb ei oikein mihinkään riittänyt.CD-R -levyt ja -asemat oli kyllä "olemassa" 90-luvun lopulta lähtien. Tai jo paljon aiemminkin, mutta yleisemmin tuossa vaiheessa.
Ensimmäiset pilvidatapalvelutkin ilmestyivät, muistelen että oli esimerkiksi sellainen kuin Freedrive.com, jonne sai laitettua 50 megaa ilmaiseksi... Tuota käytin jonkin verran datan siirrossa kodin ja koulun välillä. Oli sekä kotona että koulussa nopea netti, mutta tosiaan siirrettävään massamuistiin liittyen elettiin vähän hankalia aikoja vielä. Flash-muisti oli kallista. Korpulle ei paljon mahtunut.
Heh, mä olinkin melkeinpä jo unohtanut koko Radio Mafian. Noiden mainittulen lisäksi oli ainakin Tri Patti ja Salodanger Show (joka aina "tappeli" Anssin kanssa) Jotain muitakin asiallisia ohjelmia sieltä aikanaan tuli. ylipäätään nykyään radiossa ei varsinaisesti tunnu olevan vastaavia ohjelmia, kaikki on sitä samaa tasapaksua soittolistaa ja väliin jotkut juontajat päristävät vähän partaansa. Ennen tosiaan oli tiettyinä aikoina viikosta tietynlaista ohjelmaa radiossa ja niissä oli joku aihe/idea/juonikin.Ööh? Radiomafiahan oli aivan täyttä timanttia mitä tuli ohjelmatarjontaan eikä todellakaan "pääosin sitä jumputusta". Alivaltiosihteeri, ANSSI!, Koe-eläinpuisto ja Metalliliitto näin ihan muutamia ohjelmia mainitakseni.
Muutenkin tappelut oli reilumpia, oli yleensä 1 vs 1 ja jos toinen oli maassa niin odotettiin että toinen nousee ylös ennenkuin jatkettiin mättämistä eikä raukkamaisesti menty maassa makaavan kimppuun porukalla.90-luku oli kyllä kulta-aikaa. Silloin oli ainakin vähemmistönä kaikki mielensäpahoittajat ja muut kadullamakaajahipit.
Silloin annettiin vielä myös rehellisesti turpaan eikä oltu jollain vanhempien asekaapilla jotain mutkaa kaivamassa jos oli jotain kärhämää. Itsekkin sain kerran puukosta, nykyään siitä tuskin on pelkoa kun mieli pahoitetaan jo jostain naurettavasta.
Itse taisin ostaa oman HP:n CD-R-aseman silloisesta PC-Superstoresta n. 1000 markan hintaan ehkä n. -99 tjsp. Polttoa piti aina vahtia, ettei vaan näytönsäästäjä mene päälle tai muuta.CD-R -levyt ja -asemat oli kyllä "olemassa" 90-luvun lopulta lähtien. Tai jo paljon aiemminkin, mutta yleisemmin tuossa vaiheessa.
Ensimmäiset pilvidatapalvelutkin ilmestyivät, muistelen että oli esimerkiksi sellainen kuin Freedrive.com, jonne sai laitettua 50 megaa ilmaiseksi... Tuota käytin jonkin verran datan siirrossa kodin ja koulun välillä. Oli sekä kotona että koulussa nopea netti, mutta tosiaan siirrettävään massamuistiin liittyen elettiin vähän hankalia aikoja vielä. Flash-muisti oli kallista. Korpulle ei paljon mahtunut.
Itsekin ostin oman HP:n polttavan aseman joko PC-Superstoresta tai CruzBrokerilta, jostain kutenkin siitä Vihdintien varrelta. Itsekin taisin maksaa noin 1000mk siitä aikanaan. Itse tuon aseman asennuksen jälkeen otin näytönsäästäjän kokonaan pois käytöstä ja tosiaan silloisella koneella piti huolehtia että mikään kovin järeä prosessi ei hyökkää päälle polton aikana ettei tullut sutta ja sekundaa. Toki omassa 8200-asemassa oli aikaisekseen kohtalaisen iso puskuri, ihan pieni nykäisy ei vielä onneksi heti tehnyt levystä lasinalusta vaan puskuria riitti useammaksikin sekunniksi.Itse taisin ostaa oman HP:n CD-R-aseman silloisesta PC-Superstoresta n. 1000 markan hintaan ehkä n. -99 tjsp. Polttoa piti aina vahtia, ettei vaan näytönsäästäjä mene päälle tai muuta.
Sama vika, itselläni oli koneessa ISA-väyläinen iOmega Zip100 jonka sain firman puolesta ja sitten ulkoinen rinnakkaisporttiliitännäinen malli kiersi mukana kun kävi kavereilla kopioimassa kaikenlaista. Olihan tuo rinnakkaisporttiliitäntä hidas kun faan, mutta 100M on 100M, eipä tarvinnut korppujen kanssa leikkiä. Tuo 100M tuntui tuohon aikaan ihan valtavalta tietomäärältä, nykyään tuohon tilaan ei mahdu oikeastaan mitään nykyaikaista.Ennen kuin CD-R suhteellisen nopeasti 90-luvun lopulla yleistyi, niin ainakin itselläni sen korvikkeena (tai ehkä edeltäjänä) oli Iomega Zip-drive. Ei tuokaan muistaakseni aivan halpaa hupia ollut.
Zip-asemat oli kai jenkkilässä varsin suosittuja, mutta Suomessa ei kovin. Harrastajille ne oli aika kallis kuluerä, eikä ne kuitenkaan soveltuneet esim. CD-ROM -levyjen piratismiin...Ennen kuin CD-R suhteellisen nopeasti 90-luvun lopulla yleistyi, niin ainakin itselläni sen korvikkeena (tai ehkä edeltäjänä) oli Iomega Zip-drive. Ei tuokaan muistaakseni aivan halpaa hupia ollut.
Uudemmissa asemissa oli myös buffer underrun protectionit ja vastaavat hienoudet, jotka auttoi polton onnistumisessa. Plextorilla oli nimellä burn-proof.Cd-levyjen poltto meni alkuaikoina usein pieleen, jos teki mitä muuta hyvänsä tietokoneella samaan aikaan. Emme tajunneet heti syytä, mutta joku vihjaisi että kaikki ohjelmat kiinni ja polttamisen ajaksi kahville. Sitten syntyi ensimmäinen itse onnistuneesti poltettu levy. Vähän myöhemmin oli uudemmat tietokoneet, joilla homma onnistui aina, vaikka olisi samaan aikaan kirjoittanut Eudoralla sähköpostia ..
No torilla joo. Näki sielläkin noita isompia mätkimisiä mutta toisaalta en yhtä kertaa enempää nähnyt maassa olevaa potkittavan.Muutenkin tappelut oli reilumpia, oli yleensä 1 vs 1 ja jos toinen oli maassa niin odotettiin että toinen nousee ylös ennenkuin jatkettiin mättämistä eikä raukkamaisesti menty maassa makaavan kimppuun porukalla.
Tuohon aikaan tuli ihan liikaa noita siirrettäviä korppua isompia medioita yhtäkkiä markkinoille, iOmegallakin oli Clik, Zip, Ditto, Jazz ja varmaan joku muukin, sitten oli ainakin LS120 ja jokunen muukin pienempi yrittäjä ja mikään ei oikein saanut markkinaosuutta. Lisäksi oli ulkoisia DAT- ja DLT-asemia ja tiesmitä. Zip-asema sentään sai edes sen verran osuutta että muutaman vuoden jossain päin maailmaa muodostui jonkinlaiseksi standardiksi.Zip-asemat oli kai jenkkilässä varsin suosittuja, mutta Suomessa ei kovin. Harrastajille ne oli aika kallis kuluerä, eikä ne kuitenkaan soveltuneet esim. CD-ROM -levyjen piratismiin...
Yksi mitä aina olen ihmetellyt on se, että miksei Sony tuotteistanut Minidisciä kunnolla PC:n massamuistiksi. Ymmärtääkseni tuollainen tuote saattoi jopa olla olemassa, mutta hyvin pientä oli panostus siihen. Levylle mahtui suurin piirtein saman verran kuin Zip-levylle, mutta median hinta varmaan paljon pienempi ja saatavuus vaikka mistä kaupoista.
Minidisc oli semi-suosittu audio-maailmassa, joten se olisi ollut täysin luonnollinen media tietokoneisiinkin, samassa hengessä kuin audio-CD -> CD-ROM ja CD-R...Tuohon aikaan tuli ihan liikaa noita siirrettäviä korppua isompia medioita yhtäkkiä markkinoille, iOmegallakin oli Clik, Zip, Ditto, Jazz ja varmaan joku muukin, sitten oli ainakin LS120 ja jokunen muukin pienempi yrittäjä ja mikään ei oikein saanut markkinaosuutta. Lisäksi oli ulkoisia DAT- ja DLT-asemia ja tiesmitä. Zip-asema sentään sai edes sen verran osuutta että muutaman vuoden jossain päin maailmaa muodostui jonkinlaiseksi standardiksi.
Kyllähän Sony sitten jossain vaiheessa tekikin MD-Data -version Minidiscistä mutta kun muut olivat jo saturoineet markkinan niin ei oikein yleistynyt. Ja sitten Sony julkaisi vielä MD-Data2 -versionkin mutta sitä ei tadettu käyttää kuin yhdessä tai kahdessa Sonyn omassa videokamerassa.Minidisc oli semi-suosittu audio-maailmassa, joten se olisi ollut täysin luonnollinen media tietokoneisiinkin, samassa hengessä kuin audio-CD -> CD-ROM ja CD-R...
Levyjä oli Anttilan hyllyssä myynnissä, mutta ei ollut PC:lle asemia, jotka olisi noita hyödyntäneet. Hölmöä. (Sen sijaan Sonylla oli kyllä videokamera, jossa oli Minidisc-asema...)
Varmaan liittyy johonkin typerään tekijänoikeuspaskaan...
Niin toi oli tuollaista puolivillaista touhua, eikä hommassa oltu täydellä sydämellä.Kyllähän Sony sitten jossain vaiheessa tekikin MD-Data -version Minidiscistä mutta kun muut olivat jo saturoineet markkinan niin ei oikein yleistynyt. Ja sitten Sony julkaisi vielä MD-Data2 -versionkin mutta sitä ei tadettu käyttää kuin yhdessä tai kahdessa Sonyn omassa videokamerassa.
"kuorissa" jos en väärin muista, jäänyt vähän hämärän peittoon kun ei ollut oma vaan ainoastaan sain "käyttää". Jossain 1998 kohdilla (97 ehkä?) sain ostettua "huipputekniikkaa" eli cd-rw aseman, olisko ollut hp